Voi, mitä muotoja ja värejä!

Muurahainen Tuurenpihlajassa

Pihakierroksilla pitäisi juuri nyt olla silmät selässäkin. Ettei vaan jotain kaunista ja ihmeellistä jäisi näkemättä. 

Puutarhahulluuten sairastumaton ei ymmärrä, miksi samojen kasvien heräämistä on käytävä tuijottamassa ja kuvaamassa joka ikinen kevät. Eihän se ole sen kummallisempaa kuin somettaa kaiken maailman ihmisille, millaisen jakun tai luomiväripaletin olen tällä viikolla netistä tilannut tai kaupasta ostanut. Hienoa, että meitä ihmisiä on monenlaisia ja jokaisella meistä toinen toistaan kiinnostavampia harrastuksia. Kyllä maailmaan erilaisuutta mahtuu. Kaikesta ei tarvitse tykätä ja kaikesta voi tykätä.

Muurahainen keikkui tuurenpihlajan lehtisykerön huipulla. Juuri kun sain tarkennettua sormi valmiina laukaisemaan, muurahainen köpötteli muutaman millin toiseen suuntaan.  Seuraavaksi se olisi varmaan kellahtanut kokonaan pois kuvasta, joten napin painallus ja kuva tallentui hiukan tarkentamattomana.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kukat ovat kauniita avautuneina. On ne kauniita myös nuppuisina. Tai jollei kauniita, niin ainakin erikoisia. Katsokaa, miten hienoja siveltimenvetoja pystykiurunkannuksen terälehdissä on. Lehdetkin on reunustettu ohutteräisellä kynällä tai siveltimellä. Ensisilmäyksellä mieleen nousee japanilaiset piirrokset. Näitä tehdessä ei piirtäjän käsi ole tärissyt.

Corydalis solida - Pystykiurunkannus

Kirunkannuksen nuppuja voisi kuvitella mullasta esiin mönkiviksi muurahaiskävyiksi. Tiedänhän minä, ettei niitä Suomen kamaralla asusta. Tuskin edes salakuljetettuina, koska ne eivät meidän sääoloissamme menesty. 

Muurahaiskäpy on maailman salakuljetetuin nisäkäs. Se on vaarassa kuolla sukupuuttoon. Muurahaiskävyt ovat suosittuja Aasiassa, jossa niiden suomuja jauhetaan lääkkeiksi ja käytetään mm. kitaran plektroina. Liha on myös haluttua ruokaa.

Kuva: https://www.hs.fi/tiede/art-2000005161370.html 

Wikipedia: Muurahaiskävyt (Pholidota) ovat muurahaisia syöviä hampaattomia ja pitkäkielisiä nisäkkäitä. 

Corydalis solida 'Purple Bird' - Kiurunkannus

Parhaillaan on menossa kiurunkannusten heräämisen ja kukkimisen ajat. Tänä keväänä niitä on ainakin meillä aiempaa enemmän. Joka paikasta nousee lehtiä ja tiiviimmissä esiintymissä on paljon nuppuja. Kun nuput olivat eilen vielä kiinni, tänään ne ovat jo paikoin täysin auki. Ensimmäisenä kukkansa ehti avata punainen 'Purple Bird'. Monet lilakukkaisetkin ovat jo auki, niitä onkin kaikkein eniten. Ensin niitä näkee istutusalueilla. Pian lilat kukkivat myös nurmikolla, mikä on toivottu näkymä. 

Pinkit 'Beth Evansit' ovat myös aloittaneet kukintansa. Olen istuttanut niitä eri paikkoihin. Varjoisemmilla alueilla kukinta luonnollisesti alkaa myöhemmin ja jatkaa siten pinkkien kukkien kautta. 

Sinikukkainen 'Craigton Blue' on ilmeisesti kärsinyt hiukan talvesta. Sen lehtiä nousee nyt pienellä viiveellä ja kukat tulevat perässä, toivon. 

   

Lilakukkainen kiurunkannus pikkusydämen lehtien joukossa.

Kiurunkannuksia ei haittaa lainata toisten kasvien lehtiä omaa esiintymistä parantaakseen. Kuvassa Kurgaanin kiurunkannukset ovat kuin vaateostoksilla olevat neidit tavaratalon pukukopissa kokeilemassa erilaisia asuja. "Kehystävätkö pörheät pikkusydämen lehdet kukkiani hienommin?"

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Todennäköisesti toistan itseäni kertomalla tarhakylmänkukan kuuluvan mielikasveihini. Keväällä sen karvainen olemus viehättää vuodesta toiseen. Kasvi vain paranee kukkien avauduttua vihreiden lehtien lomassa. Loppukesästä tarhakylmänkukan siemenhahtuvat ovat niin hienoja. Niitä on kiva kuvata iltavaloa vasten.

Pulsatilla vulgaris - Tarhakylmänkukka

Tarhakylmänkukka on minulle eräänlainen lemmikki, jota en sentään käy silittelemässä kuten kissaa konsanaan. Onpahan kuitenkin pehmeän oloinen kasviotus, joka ei kaipaa märkäruokaa eikä kuivanappuloita. Eikä sen kakkakikkareitakaan tarvitse sisävessalaatikosta putsata. Riittää, että huolehtii kylmänkukan kasvupaikkavaatimuksista. Ja käy lemmikkiään säännöllisesti ihailemassa. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Raparperissa on aimo annos lystikkyyttä ja sinnikkyyttä. Joka vuosi sen punaiset pallurat tulevat näkyviin jo kohmeisen lumen keskeltä. Hiukan kun jaksaa odottaa, pallurat alkavat muuttaa muotoaan ryppyisiksi lehtien aluiksi. 

Kas, kun mainosmiehet eivät ole keksineet käyttää raparperia ryppyvoidemainoksissa? Ensin kuvaan sileitä pyöreitä vauvaraparperipalluroita ja sen jälkeen ryppyisiä lehtiä. Sitten vain rasvaa ryppyisten lehtien naamaan ja odotellaan, kunnes lehdet kasvavat ja suoristuvat suuriksi raparperinlehdiksi. 

Rheum rhabarbarum - Raparperi

Tässä vauvavaiheen ohittaneet raparperit ovat ryppyvoiteet naamallaan odottamassa olemuksensa kasvamista ja silenemistä. Sitä vaihetta rapskut eivät kylläkään saa kauaa pitää itsellään. Kasvimaan kupeessa käyskentelevä puutarhaihminen tulee ja nykäisee lehden varsineen, koska mieli tekee maisemakahvilan raparperipiirakkaa. Uuni on jo säädetty sopivaan paistotilaan. 

Lamprocapnos spectabilis - Särkynytsydän

Muumifaneille voisi suositella särkyneensydämen istuttamista omaan pihaan. Saisi samalla punaisia hattivatteja seurakseen. Olenko sittenkin heittänyt liikaa katemultaa kuivien lehtien seasta nousevien kasvien päälle? Joku hattivatti tai muu siellä ojentelee sormiaan päästäkseen esiin mullan alta kohti kevättä.

Actaea sipl. 'White pearl' - Syyskimikki

Vappuun on vielä pari viikkoa aikaa, mutta vappuhuiskat ovat jo melkein valmiina. Askartelu ei mennyt ihan putkeen, kun huiskista tuli noin lyhyitä. Sama se. Omassa pihassa voi vappuna huiskia erilaisilla välineillä.

Alchemilla - Poimulehti

Poimulehtikin on näköjään saanut liikaa multaroiskeita ylleen. Sen hienostuneen vekkihameen poimuihin pudonneet vesihelmet joutuvat kilpailemaan mustien multamurusten kanssa. 

Minulla on poimulehteen ristiriitainen suhde. Se on nätti ja kuvauksellinen kasvi. Sillä on vain turhan kiihkeä tarve lisääntyä ja vallata alaa sielläkin, mihin en sitä toivo. 

Scilla siberica - Idänsinililja

Idänsinililja on ehdoton kevään kaunotar. Se haluaa esitellä sinisen eri sävyjä koko kukkimiskaaren ajan. Nupussa tämä scilla on syvän sininen, tumma lilakin. Avautumisen myötä terälehdet ovat usein taivaansinisiä valkoisine reunoineen. 

Idänsinililja on vuosien myötä levinnyt puutarhassani kaikkialle. Muutamia yksilöitä nousee jopa kivituhkakäytävillä. Toiveeni keväisestä sinisestä kukkamerestä on vähitellen toteutunut. En ole enää vuosiin istuttanut syksyisin idänsinililjaa. Ei ole tarvinnut. 

Joukossa on myös kirjokevättähteä, joka sopii mainiosti idänsinililjan kaveriksi. Toisen kukan katse suuntautuu kainosti maata kohden (idänsinililja). Toisella taas riittää itsetuntoa katsoa suoraan puutarhuria silmiin (kirjokevättähti). 

Puschkinia scilloides var. libanotica - Posliinihyasintti

Posliinihyasintin sinivalkoinen väritys on taas erinomainen esimerkki taitavasta suunnittelusta. Tällä kasvilla ei ole mitään tekemistä meidän lippumme värien kanssa, mutta tuskin sitä yhtään haittaa ryhtyä suomalaisuuden mannekiiniksi. 

Ihailin vuosien ajan joka kevät posliinihyasinttimerta käydessäni naapurikunnassa kaupassa. Siellä tämä kasvi valloitti nurmikon ison kaupparakennuksen nurkalle pystytetyn jätskikioskin ympärillä. Kioski oli kuin hyasinttimerellä seilaava laiva. Jokunen vuosi sitten kioski remontoitiin. Siinä yhteydessä posliinihyasinttimeri joutui kaltoinkohdelluksi. Ihmeen hyvin se on alkanut toipua tallaamisesta ja remonttitarpeiden alla tukahdettuna olemisesta. 

Joka kevät ajattelin, että omaankin pihaan pitäisi saada posliinihyasinttimeri. Tai ainakin järvi. Lampikin riittäisi. Vihdoin sain kiskaistua itseäni niskasta. Ryhdyin istuttamaan posliinihyasintteja useampaankin paikkaan toiveen toteuttamiseksi. Toistaiseksi meillä ei ole vielä edes lampea. Jonkinlainen lätäkkö, mutta hyvällä tiellä ollaan. 

Crocus 'King of the Striped' - Raidallinen kuningas

Raitapaitainen krookus 'King of the Striped" kuuluu suosikkikrookuksiini. Sitä olen istuttanut useampaan paikkaan. Olen istuttanut myös samankaltaista krookus 'Pickwickiä', joten aina en ole täysin varma, kummasta on kyse. Istutuskirjauksistani päätellen suurin osa on raidallisia kuninkaita. 

Tänä(kin) keväänä nousevia kevätkukkia katsellessa ajattelen, "miksi näitä on niin vähän?" Syy kyllä selviää syksyn saapuessa. Ostan sitten syyssipuleita kaupoista tai netistä, ostoskorin loppuhinta alkaa kauhistuttamaan. Sitten seurauksena onkin jonkinsortin karsimisoperaatio. Kaupasta lähtee aina omalle kukkarolle sopiva satsi syyssipuleita halusin sitten mitä muuta tahansa.

Sipulipussukoiden kuvat ovat kovin houkuttelevia. Samoin ajatus, kuinka kivalta sipuleista jokainen näyttäisi keväällä noustessaan kukkimaan pihani mullasta. Kaikkea ei tarvitse saada samanaikaisesti. Vaikka vuosi tuntuu hurjan pitkältä ajalta odottaa seuraavaa mahdollisuutta. 

Helleborus - Jouluruusu

Tämän postauksen kukkaherkut ovat vasta alkua. Kaikkea kaunista tulee esiin päivittäin. Tuntuu hyvältä ajatella, että tämä ihanuus jatkuu vielä pitkään. Toukokuu, kesäkuu, heinäkuu, elokuu, syyskuukin. Monta kuukautta eteenpäin värien ja muotojen ilotulitusta. 

 

Aurinkoisia puutarhapäiviä ja ihanuuksien bongauksia teille kaikille!

 

Puutarhahulluutta, pioneja, ruusuja ja tietotekniikkaa

Pioni Festiva maxima

Muutaman päivän valtaisan aherruksen jälkeen tänään pidän vapaapäivän. Tosin heti aamupalan jälkeen kävin kaivamassa kolme pionia maasta ja laitoin ne purkkeihin. Miksikö en antanut niiden kasvaa maassa? Siksi, että jäivät ihan konkreettisesti muiden kasvien jalkoihin ja juroivat sen näköisinä, että kohta menee viimeisetkin kasvunrippeet. Jotenkin sitä alkukesästä kukkia istuttaessaan ei aina tajua olemassa olevien kasvien mittasuhteita ja niin kävi nytkin. Tänä kesänä pionit ovat kasvaneet melkoisesti pituutta ja viime yönä alkaneen sateen johdosta rehottavat toinen toistensa niskassa. Tuntui, että kohta on viimeiset hetket pelastaa pikkuiset pioniressukat.

Duchesse de Nemours - en ole varma

Ukkokulta oli sitä mieltä, että minulla on puutarhastressi. Kuunneltuaan kertomustani siitä, miten herätessä päässä pyörivät kasvit ja niiden mahdolliset sijoituspaikat. Ei minulla ole minkäänlaista stressiä. Ihan normaalia puutarhahulluutta. Pään sisäisellä kasvikarusellilla on pelkästään myönteisiä vaikutuksia, sillä tänä aamuna sain jälleen uuden ahaa-elämyksen. Eilisen (vai oliko se jo toissapäivänä) uuden ruusupensaspaikan lisäksi. Pikkupuutarhan ison kiven juurelta lähtevät vuorenkilvet jonnekin - en vielä tiedä minne. Ja tilalle tulee toisenlainen kukkapenkki. Hiukan pienempi kuin tämänhetkinen vuorenkilpipöheikkö, jota on ollut hankala hoitaa sen laajuuden vuoksi.

Karl Rosenfield

Ahaa-elämyksen saatuani takamuksessa on kuin tuli päästä toteuttamaan uutta ideaa, mutta nyt on pysyttävä rauhallisena. Loppukesä on parempaa istutusaikaa ja voihan sitä välillä itsekin pitää vähän lomaa. Voihan? Eihän tarvitse koko ajan kulkea puutarhassa kaivamassa ja kärräämässä, eihän? Ihan riittävästi löytyy tekemistä olemassa olevien alueiden huoltamisessa ja tavallisessa arkipäivässä. Sanon tänään, mutta kukapa sitä tietää, jos vaikka parin päivän päästä on jälleen tekemisen puutetta. 

Sarah Bernhardt aloittelee

Juuri eilen Pikkupuutarhaa siivotessani ajattelin, että tämä puutarhahulluus on kyllä ihan idioottimaista hommaa. Kaiken aikaa pitää olla puutarhahanskat käsissä vähintäänkin nyppimässä ja vääntelemässä kasvien lehtiä. Aivan kuin elämässä ei olisi muutakin tekemistä. Vaan kukapa jaksaa puunata ikkunoita ja siirrellä olohuoneen mattoja samalla intensiteetillä, mitä puutarhahullut tekevät pihoillaan. Täysin vapaaehtoisesti ja useimmiten innostuneena ja suurella ilolla. Harvoin, erittäin harvoin sitä kokee väsymystä ja tunnetta, ettei innosta. Ehkä syksyllä, kun edessä on enemmän pois siivottavaa ja kuihtuvaa kuin uuden syntymistä.

Suviruusu - Rosa poppius

Joissakin ruusuissa on ollut pientä vihreää toukkaa ja niitä olen ruiskutellut vedellä ja mäntysuopaliuoksella. Jaloruusuissa on lehdet aivan syödyt ja nuputkin osittain varsin kärsineitä. Samaa toukkaa on myös Kirjoapteekkarinruusussa, Ilossa ja Lumossa. Niistä toukat ehtivät syödä nuppujakin ja saattaa olla, ettei näiden pensaiden kukintaa ehdi tänä kesänä nähdä. Puutarhakierrokset ovat tärkeitä - oman huvinsa lisäksi myös siksi, että siten ehtii huomata tuholaiset ajoissa. Vikkelästi ne popsivat kasveja. Parin päivän rauha mellastaa riittää tuholaiselle kuin tuholaiselle hyvin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Valamonruusuni on innostunut kukkimaan. Se on vähän hassun näköinen, sillä muutaman pitkän huiskean varren päässä on kuvan kaltaisia lehti- ja kukkaryppäitä. Alempana on matalampia oksia. Valamoni saakoon kukkia rauhassa, mutta sen jälkeen sille ehkä pitää näyttää saksia. Ylipäätään joudun opiskelemaan ruusupensaiden hoitoa, sillä muutamat muutkin ruusut ovat kasvattaneet aivan mahdottoman pitkiä varsia ja siellä ylhäisyyksissä sijaitsevat lehdet ja kukat. 

Valamonruusu

Ajattelin lisätä ruusuluettelooni sarakkeen, johon merkitsen kunkin ruusun leikkuutavat ja muut hoitosysteemit. Kasvukorkeudet, väri ja kukinta-aika taulukosta jo löytyy. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

Oheinen kuva Viljaminkeltaruususta on oiva esimerkki siitä, miten hienolta lähikuvat saattavat näyttää, mutta eivät mitenkään anna järkevää kokonaiskuvaa jostain kasvista. Istutin keltaruusuni tänä keväänä ja siihen tuli lukuisia nuppuja. Suurin osa niistä on auennut, mutta pari nuppua kohtasi joko vattukärsäkkään tai jonkin muun ötökän ja leikkautui irti avautumatta.

Viljaminkeltaruusu

Tässä kuvassa näette, millainen rääpäle Viljaminkeltaruusu tosiasiassa tässä vaiheessa on. Suurta pöheikköä siitä ei taida koskaan tullakaan, sillä sen kasvukorkeudeksi on mainittu 1-2 m. Yleensä laitan heti istuttaessa pensaille katetta, etteivät muut kasvit valloita niiden tyveä heti alkuunsa. Viljaminkeltaruusun kanssa olen näköjään laiskotellut ja homma on edessä. Muussa tapauksessa tuo Kevätkaihonkukka ja Ahomansikat vievät kaiken hengitystilan pikkuiselta ruusupensaaltani.

Puutarha Tahvosten sivuilta löysin oikealla olevan kuvan, joka kertoo pensaan kasvukorkeuden. Tällainen kuva olisi hyvä olla jokaisen pensaan tuotetiedoissa, jotta ostaja pystyisi paremmin hahmottamaan kasvin tulevan koon. Kasvukorkeuden lisäksi pensaan mittasuhteet sivusuunnassa ovat myös olennaisia, mutta tällaisessa kuvassa nekin näkyvät hyvin.

Kuva netistä

Jahas, rauhallinen postaustuokioni keskeytyi vaativaan ääntelyyn. Työhuoneeni on aivan terassin oven läheisyydessä ja Juuso on saapunut ovelle vaatimaan sisälle pääsyä. Sen flexi ylettyy juuri ja juuri takkahuoneen kynnykselle, jossa sillä on tapana ilmoittaa haluavansa sisälle ja mielellään ihan heti.

Köynnösruusu Pohjantähti

Usein iltaisin luen teidän kaikkien blogipäivityksiä tabletilta sohvalla istuen. Vaikka tabletilla kommentointi on isoa konetta hitaampaa ja työläämpää, on tabletin etuna sen liikkuminen mukanani. Eikä minun tarvitse istua yksinäni työhuoneessa, vaan voin olla Ukkokullan seurana. Muutamana päivänä tabletilla lukeminen puhumattakaan kommentoinnista on ollut liki mahdotonta, sillä firefox on kaatunut lukuisia kertoja ja usein heti alkumetreillä. Eilen Ukkokulta tutki tablettia ja nyt se näyttäisi pelittävän. Illalla sen sitten näkee, kun palaan 'pillerini' seuraan. 

Oman blogini kommentteihin en edelleenkään pääse vastaamaan tabletilta. Asia on kismittänyt ja herättänyt myös ihmetyksen, miksi meitä ajetaan niin voimallisesti digitaaliseen maailmaan, kun yksinkertaisetkaan asiat eivät tunnut tietokoneilla kovin luotettavasti hoituvan. Ei edes tällaisessa perheessä, jossa on ammattilainen apuna ja tukena. Millaisen seinän kohtaavatkaan ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tietotekniikasta eikä kovin paljon intoa sitä syvällisemmin opetellakaan.

Meidän alueella ei ole 4g-verkkoa ja 3g:nkin yhteys pätkii ja on hyvin epätasainen. Ja asumme kuitenkin lähellä pääkaupunkia ja taajamassa. Niin kauan, kun ihmiset ovat asuinalueesta riippuen tietokoneensa kanssa katvealueilla, on turha odottaa ja vaatia ketään hoitamaan asioitaan pääosin digitaalisesti. Ei riitä, että on tahtoa, pitää olla myös mahdollisuudet.

Rouge Cardinal pullistuu ja pullistuu ennen avautumistaan

Lopuksi muutamia lisäkommentteja:
 
Emilie, olen ottanut haasteesi vastaan. Se vielä vähän muhii.
Ariel ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

Mukavia kesäpäiviä ihan kaikille tasapuolisesti!