Puutarhahulluutta, pioneja, ruusuja ja tietotekniikkaa

Pioni Festiva maxima

Muutaman päivän valtaisan aherruksen jälkeen tänään pidän vapaapäivän. Tosin heti aamupalan jälkeen kävin kaivamassa kolme pionia maasta ja laitoin ne purkkeihin. Miksikö en antanut niiden kasvaa maassa? Siksi, että jäivät ihan konkreettisesti muiden kasvien jalkoihin ja juroivat sen näköisinä, että kohta menee viimeisetkin kasvunrippeet. Jotenkin sitä alkukesästä kukkia istuttaessaan ei aina tajua olemassa olevien kasvien mittasuhteita ja niin kävi nytkin. Tänä kesänä pionit ovat kasvaneet melkoisesti pituutta ja viime yönä alkaneen sateen johdosta rehottavat toinen toistensa niskassa. Tuntui, että kohta on viimeiset hetket pelastaa pikkuiset pioniressukat.

Duchesse de Nemours - en ole varma

Ukkokulta oli sitä mieltä, että minulla on puutarhastressi. Kuunneltuaan kertomustani siitä, miten herätessä päässä pyörivät kasvit ja niiden mahdolliset sijoituspaikat. Ei minulla ole minkäänlaista stressiä. Ihan normaalia puutarhahulluutta. Pään sisäisellä kasvikarusellilla on pelkästään myönteisiä vaikutuksia, sillä tänä aamuna sain jälleen uuden ahaa-elämyksen. Eilisen (vai oliko se jo toissapäivänä) uuden ruusupensaspaikan lisäksi. Pikkupuutarhan ison kiven juurelta lähtevät vuorenkilvet jonnekin - en vielä tiedä minne. Ja tilalle tulee toisenlainen kukkapenkki. Hiukan pienempi kuin tämänhetkinen vuorenkilpipöheikkö, jota on ollut hankala hoitaa sen laajuuden vuoksi.

Karl Rosenfield

Ahaa-elämyksen saatuani takamuksessa on kuin tuli päästä toteuttamaan uutta ideaa, mutta nyt on pysyttävä rauhallisena. Loppukesä on parempaa istutusaikaa ja voihan sitä välillä itsekin pitää vähän lomaa. Voihan? Eihän tarvitse koko ajan kulkea puutarhassa kaivamassa ja kärräämässä, eihän? Ihan riittävästi löytyy tekemistä olemassa olevien alueiden huoltamisessa ja tavallisessa arkipäivässä. Sanon tänään, mutta kukapa sitä tietää, jos vaikka parin päivän päästä on jälleen tekemisen puutetta. 

Sarah Bernhardt aloittelee

Juuri eilen Pikkupuutarhaa siivotessani ajattelin, että tämä puutarhahulluus on kyllä ihan idioottimaista hommaa. Kaiken aikaa pitää olla puutarhahanskat käsissä vähintäänkin nyppimässä ja vääntelemässä kasvien lehtiä. Aivan kuin elämässä ei olisi muutakin tekemistä. Vaan kukapa jaksaa puunata ikkunoita ja siirrellä olohuoneen mattoja samalla intensiteetillä, mitä puutarhahullut tekevät pihoillaan. Täysin vapaaehtoisesti ja useimmiten innostuneena ja suurella ilolla. Harvoin, erittäin harvoin sitä kokee väsymystä ja tunnetta, ettei innosta. Ehkä syksyllä, kun edessä on enemmän pois siivottavaa ja kuihtuvaa kuin uuden syntymistä.

Suviruusu - Rosa poppius

Joissakin ruusuissa on ollut pientä vihreää toukkaa ja niitä olen ruiskutellut vedellä ja mäntysuopaliuoksella. Jaloruusuissa on lehdet aivan syödyt ja nuputkin osittain varsin kärsineitä. Samaa toukkaa on myös Kirjoapteekkarinruusussa, Ilossa ja Lumossa. Niistä toukat ehtivät syödä nuppujakin ja saattaa olla, ettei näiden pensaiden kukintaa ehdi tänä kesänä nähdä. Puutarhakierrokset ovat tärkeitä - oman huvinsa lisäksi myös siksi, että siten ehtii huomata tuholaiset ajoissa. Vikkelästi ne popsivat kasveja. Parin päivän rauha mellastaa riittää tuholaiselle kuin tuholaiselle hyvin.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splenderns'

Valamonruusuni on innostunut kukkimaan. Se on vähän hassun näköinen, sillä muutaman pitkän huiskean varren päässä on kuvan kaltaisia lehti- ja kukkaryppäitä. Alempana on matalampia oksia. Valamoni saakoon kukkia rauhassa, mutta sen jälkeen sille ehkä pitää näyttää saksia. Ylipäätään joudun opiskelemaan ruusupensaiden hoitoa, sillä muutamat muutkin ruusut ovat kasvattaneet aivan mahdottoman pitkiä varsia ja siellä ylhäisyyksissä sijaitsevat lehdet ja kukat. 

Valamonruusu

Ajattelin lisätä ruusuluettelooni sarakkeen, johon merkitsen kunkin ruusun leikkuutavat ja muut hoitosysteemit. Kasvukorkeudet, väri ja kukinta-aika taulukosta jo löytyy. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

Oheinen kuva Viljaminkeltaruususta on oiva esimerkki siitä, miten hienolta lähikuvat saattavat näyttää, mutta eivät mitenkään anna järkevää kokonaiskuvaa jostain kasvista. Istutin keltaruusuni tänä keväänä ja siihen tuli lukuisia nuppuja. Suurin osa niistä on auennut, mutta pari nuppua kohtasi joko vattukärsäkkään tai jonkin muun ötökän ja leikkautui irti avautumatta.

Viljaminkeltaruusu

Tässä kuvassa näette, millainen rääpäle Viljaminkeltaruusu tosiasiassa tässä vaiheessa on. Suurta pöheikköä siitä ei taida koskaan tullakaan, sillä sen kasvukorkeudeksi on mainittu 1-2 m. Yleensä laitan heti istuttaessa pensaille katetta, etteivät muut kasvit valloita niiden tyveä heti alkuunsa. Viljaminkeltaruusun kanssa olen näköjään laiskotellut ja homma on edessä. Muussa tapauksessa tuo Kevätkaihonkukka ja Ahomansikat vievät kaiken hengitystilan pikkuiselta ruusupensaaltani.

Puutarha Tahvosten sivuilta löysin oikealla olevan kuvan, joka kertoo pensaan kasvukorkeuden. Tällainen kuva olisi hyvä olla jokaisen pensaan tuotetiedoissa, jotta ostaja pystyisi paremmin hahmottamaan kasvin tulevan koon. Kasvukorkeuden lisäksi pensaan mittasuhteet sivusuunnassa ovat myös olennaisia, mutta tällaisessa kuvassa nekin näkyvät hyvin.

Kuva netistä

Jahas, rauhallinen postaustuokioni keskeytyi vaativaan ääntelyyn. Työhuoneeni on aivan terassin oven läheisyydessä ja Juuso on saapunut ovelle vaatimaan sisälle pääsyä. Sen flexi ylettyy juuri ja juuri takkahuoneen kynnykselle, jossa sillä on tapana ilmoittaa haluavansa sisälle ja mielellään ihan heti.

Köynnösruusu Pohjantähti

Usein iltaisin luen teidän kaikkien blogipäivityksiä tabletilta sohvalla istuen. Vaikka tabletilla kommentointi on isoa konetta hitaampaa ja työläämpää, on tabletin etuna sen liikkuminen mukanani. Eikä minun tarvitse istua yksinäni työhuoneessa, vaan voin olla Ukkokullan seurana. Muutamana päivänä tabletilla lukeminen puhumattakaan kommentoinnista on ollut liki mahdotonta, sillä firefox on kaatunut lukuisia kertoja ja usein heti alkumetreillä. Eilen Ukkokulta tutki tablettia ja nyt se näyttäisi pelittävän. Illalla sen sitten näkee, kun palaan 'pillerini' seuraan. 

Oman blogini kommentteihin en edelleenkään pääse vastaamaan tabletilta. Asia on kismittänyt ja herättänyt myös ihmetyksen, miksi meitä ajetaan niin voimallisesti digitaaliseen maailmaan, kun yksinkertaisetkaan asiat eivät tunnut tietokoneilla kovin luotettavasti hoituvan. Ei edes tällaisessa perheessä, jossa on ammattilainen apuna ja tukena. Millaisen seinän kohtaavatkaan ne ihmiset, joilla ei ole hajuakaan tietotekniikasta eikä kovin paljon intoa sitä syvällisemmin opetellakaan.

Meidän alueella ei ole 4g-verkkoa ja 3g:nkin yhteys pätkii ja on hyvin epätasainen. Ja asumme kuitenkin lähellä pääkaupunkia ja taajamassa. Niin kauan, kun ihmiset ovat asuinalueesta riippuen tietokoneensa kanssa katvealueilla, on turha odottaa ja vaatia ketään hoitamaan asioitaan pääosin digitaalisesti. Ei riitä, että on tahtoa, pitää olla myös mahdollisuudet.

Rouge Cardinal pullistuu ja pullistuu ennen avautumistaan

Lopuksi muutamia lisäkommentteja:
 
Emilie, olen ottanut haasteesi vastaan. Se vielä vähän muhii.
Ariel ja Suvi, olette lämpimästi tervetulleita blogini pariin.

Mukavia kesäpäiviä ihan kaikille tasapuolisesti!