tiistai 23. elokuuta 2016

Satoisia suruja ja iloja

Kurpitsa kukkii

Kuivuudesta tätä kesää ei todellakaan voi moittia. Päinvastoin, meidän nurkilla vettä on tullut, vaikka toisille jaettavaksi. Harmi, etten hyvästä tahdosta huolimatta ole voinut lähettää sadepilviä niitä kaipaaville. Sillä sellaisiakin alueita tänäkin kesänä on riittänyt ihan täällä omassa maassa, monista muista maailman kuivuudesta kärsivistä paikoista puhumattakaan.


Sää on asia, josta riittää keskusteltavaa täysin tuntemattomienkin kanssa. Siitä ollaan myös montaa mieltä, mutta onneksi maailmaan mielipiteitä mahtuu. Minä tykkään auringosta, lämmöstä, valosta. Meidän kesämme on parhaassakin tapauksessa varsin lyhyt, joten minun puolestani saisi paistaa päivä toisensa jälkeen, enkä helteitäkään vastusta. Kyllä sitä pitkän ja pimeän aikana saa riittävästi palella. 


Kasvarimme kolmas kesä on ollut surkea. Tontillemme ei vaan aurinko paista tarpeeksi ja vielä vähemmän, jos aina sataa. Olen seurannut ilman kosteusprosentteja ja ne ovat olleet varsinkin heinä-elokuussa huikean korkeat. Aamuisin olen ensimmäisenä kipaissut avaamaan kasvarin oven ja vasta illalla sen käynyt sulkemassa, jotta kasvari tuulettuisi riittävästi. Kattoikkuna avautuu automaattisesti, kun lämpöä on tarpeeksi. Touko-kesäkuussa kasvu lähti hienosti käyntiin, mutta sen jälkeen on ollut jatkuvia ongelmia liian kosteuden vuoksi.


Edellisinäkin kesinä tomaattien kypsymisen kanssa on ollut ongelmia. Nyt ne eivät tunnu kypsyvän millään. Kävin ostamassa kypsymistä edistävää lannoitettakin, mutta toistaiseksi sillä ei ole ollut merkittäviä vaikutuksia. Lisäksi vaivana on sekä lehtihome että harmaahome. Tomaateissa ei kohta ole ainuttakaan lehteä, olen niitä homeisia poistanut. Minusta koko kasvarissa haisee enemmän home kuin se mukavan voimakas tomaatinlehtien aromi, josta niin kovasti pidän. Kastelu on ollut ongelmallista, sillä lämmössä multa kuivuu, mutta korkea ilmankosteus tiivistyy kasvien lehdille ja kaikille pinnoille. 

Chocolate Cherry

Kurkuista vain yksi taimi on tehnyt hedelmää. Muut kaksi ovat kyllä kukkineet runsaasti, mutta eivät kehity kurkuiksi. Kurkut kasvattivat mittaa vähän joka suuntaan valtavasti, kunnes älysin ryhtyä niiden sivuversoja leikkaamaan. Ehkä tein sen liian myöhään ja kurkut ehtivät käyttää voimansa hedelmien sijaan kasvuun. 

Olen kyllä tosi noviisi näissä hyötykasvitouhuissa, mutta ehkä vielä joskus opin. Kuten olen oppinut paljon koristekasvipuolellakin. Kirjoja ja oppaita löytyy pilvin pimein ja nettikin on pullollaan ohjeita. Mutta silti olen jotenkin surullinen, ettei minulla ole ollut ihmistä, joka kädestä pitäen olisi opettanut taitoja, joita itse puolestani voisin siirtää perimätietona eteenpäin.


Paprika sentään on tehnyt muutamia hedelmiä, minkä katson plussaksi tässä kokonaiskatastrofissa. Kahteen viljelylaatikkoon Ukkokulta laittoi syksyllä valkosipulia, jonka sato on jo korjattu. Ne sentään onnistuivat. Yhteen laatikkoon minä kylvin kahta erilaista lehtikaalia, pinaattia, paria salaattia ja retiisejä. Retiisit onnistuivat ja ne syötiin. Salaattiakin pääsin muutaman kerran poimimaan. Sen sijaan lehtikaalit pelastuivat kaalikoilta luultavasti harson vuoksi, mutta kotilot ja muut etanat tekivät niistä selvää. Enpä ole aiemmin nähnyt näin runsain määrin kaikenlaisia etanoita, kuin mitä tänä kesänä kasvimaalla ja oikeastaan koko puutarhassa on majaillut.


Kurpitsa on kiitettävän varma viljeltävä. Keltaisia kesäkurpitsoita on tullut tasaiseen tahtiin ja eilen viimeksi valmistin herkullista samettista kurpitsakeittoa. 

Punakaneli

Mikään maailmassa ei kuitenkaan ole pelkkää surua ja murhetta. Ei puutarhassakaan. Omenoita tulee tänä vuonna runsaasti. Huvitus ja valkeakuulas ovat jo syöntikunnossa, punakaneli vielä valmistautuu. 

Nyt huomaan, kuinka sittenkin olisi pitänyt enemmän karsia raakilevaiheessa, sillä runsaissa ryppäissä hedelmillä ei ole ollut tilaa ja voimaa kasvaa riittävästi. Monet sanoivat, että omenapuut karsivat itse itseään ja kyllähän noita raakileita putosikin. Ei kuitenkaan riittävästi, joten ihmisen apu olisi ollut tarpeen.

Åkero - ehkä

Syysomena, joka saattaa olla Åkerö (omppuja istuttaessa en ole laittanut niiden tietoja talteen) on vielä raaka. Syysomenan hedelmät olisivat isoja ja herkullisia, mutta joka vuosi se on hyvin rupinen ja sitä myöten siihen iskee myös muumiotauti. Olenkin vakavasti harkinnut koko puun kaatamista, sillä äärimmäisen harvoin sen tuotoksista jää mitään syötävää. Mutta toisaalta, kukapa voisi vastustaa keväistä omenapuun kukintaa. En minä ainakaan. 

Valkeakuulas

Minä rakastan omenia. Jo pikkutyttönä unelmoi pihasta, jossa voisi aamulla käydä keräämässä omenoita yöpaidan helmaan. Kerrostaloasukkina kadehdin niitä omakotitaloissa asuvia ihmisiä, joilla omenapuut notkuivat hedelmiä. Ja ihmettelin niitä, joissa omenat mätänivät vuosi toisensa jälkeen puiden alle. 

Lapsena kävimme kassien ja korien kanssa kolkuttamassa omakotitalojen ovia ja kysymässä, myyvätkö ylimääräisiä hedelmiään. Jotkut myivät, toiset antoivat ihan ilmaiseksi käydä poimimassa pudokkaita. Ja sitten oli niitä, jotka eivät antaneet tai myyneet paljostakaan. Vaikka usein juuri niissä puutarhoissa ne hedelmät sinne puiden alle mätänivät.

Huvitus

Omenoita on taas päästy rouskuttelemaan ja yksi piirakkakin niistä on jo leivottu ja syöty. Omenakausi on vasta aluillaan, mutta voin vakuuttaa, etteivät ne meidän puutarhassa nurmikolle pääse mätänemään. Ei niistä kyllä toistaiseksi riitä juuri annettavaksi tai myytäväksi. Sen verran persoa omenaporukkaa ollaan. Olenpa onnekas, että edes osa lapsuuden unelmista on elämässäni toteutunut.
 

41 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat - Huvitus on oikea herkku ja tuo suklaantumma tomaatti, jännittävä. Kuin hieno konvehti!
    Voi harmi, ensinnäkin se, miten teillä on tullut liikaa sadetta. Viime viikolla Kirkkonummen läpi moottoritietä ajaessani tuli siellä ihan hirmuinen rankkasadekuuro. Mietin sanojasi, miten siellä teillä päin on tullut sadetta hirveästi ja jatkuvasti. Mutta täälläkin on nyt alkanut sataa, viimeksi taisi sataa eilen aamulla ja nyt taas sataa. Hyvä vaan, että vettä tulee - tänne. Teille saisi tulla aurinkoinen jälkikesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä taitaa tulla tappelu tuosta yhdestä ainokaisesta suklaatomaatista. Enköhän laita sen puoliksi.
      Meidän kylästä liikkuu ihan yleisesti sanonta, että täällä sataa aina. Ehkä monet järvet ja lähellä oleva Lohjanharju saavat pilvet tiivistymään vedeksi juuri täällä, kun eivät pääse harjun ylikään. Tiedä häntä. On täällä kuiviakin kesiä ollut, mutta edellisestä sellaisesta on jo aikaa. Täytyy lotota ahkerasti, jotta voisi rakentaa sadeveden hyödyntävän järjestelmän. Perjantai-illan sadekuuroja hyödynsin kantamalla kastelukannut rännien alle. Täyttyivät hetkessä ja vesi oli mukavan lämpöistä. Ihan tuntui pahalta antaa loppujen valua maahan.

      Poista
  2. Moro täältä Pirkanmaalta. Samoissa huonon kasvun tunnelmissa täälläkin ollaan. Mainitsit kotilot; meillä niitä on ollut tänä kesänä ensimmäistä kertaa 40 vuoteen! Ilmestyivät takapihan viemärikaivannon "aukileesta". Kuvasi Åkero ei näyttänyt Åkerolta, laitan omaan blogiini siitä kuvan. Kesät ja kasvamiset eivät ole nekään "veljiä keskenään". Mutta kivaa puutarhatouhuilu on, huonommallakin sadolla! Vai mitä?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä kotilo-ongelmasta on kärsitty jo useamman vuoden, mutta tämä kesä on niiden suhteen ollut ihan mahdoton. Kotiloiden lisäksi myös peltoetanat ovat juhlineet mm. kasvimaalla. Mediassa uutisoitiin, että ankara talvi verottaisi myös nilviäisiä, mutta niin ei kyllä käynyt.

      Ei siis Åkerökään. Kiitos tiedosta. Etsin netistä omenaamme sopivaa lajikekuvaa, mutta mikään ei oikein sovi. Ehkä täytyy ottaa hedelmä puusta ja lähteä jonkun asiantuntijan pakeille. Vaikka ei se nimettömyys nyt mikään ongelma ole sekään.

      Poista
  3. Minäkin koen olevani hyötykasvien kasvatuksessa ihan noviisi. Täälläkin sadetta on riittänyt, mutta silti tuntuu että hyötykasvit onnistuivat paremmin kuin viime kesänä.
    Kasvihuonetta minulla ei ole, joten tomaatit kyllä ovat vasta aivan raakileita tai jopa kukkavaiheessa olevia.
    Mutta meillä on tullut kotiloista yhä suurempi ongelma myös kasvimaalla. Olen torjunut niitä ja kerään niitä joka päivä. Silti niitä on niin paljon, että kohta nostan kädet pystyyn.
    Kasvimaani on laatikoissa ja käytävät ovat mursketta, jossa luulisi niiden etenemisen olevan hankalaa. Eipä näytä olevan.
    Ensi kesänä olen taas vähän viisaampi ja laitan salaatit ym. yläparvekkeelle. Luulisi, ettei kotilot ihan äkkiä sinne kiipeä.
    Omenoita ja marjoja meillekin tulee yllin kyllin. Ja ymmärrän haaveesi omenapuista todella hyvin. Ne kuuluvat ihanaan pihapiiriin ja luovat kodikkaan tunnelman, sadon lisäksi.
    Toivotaan vielä syysauringon säteitä kypsyttämään satoa! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan osaa kotilosuruusi. Olen nimittäin aivan yhtä kyllästynyt kotiloihin. Välillä päätän, etten Anna niiden häiritä ja että maailmassa on suurempiakin ongelmia. Mutta taas, kun pihalla touhutessa joka hiivatin kasvilla ja kukalla limastelee pullea kotilo, nousee höyry päästä ja murhanhimoiset ajatukset täyttävät mielen. Olisipa ihana käyskennellä puutarhassa kerrankin ilman sitä ikuista etikkapurkkia, joka aina pitää olla lähellä, ettei tule kiusausta nakkailla kotiloita takaisin kasvien tyveen, josta ne takuuvarmasti kipuavat takaisin ruokailemaan minun kasvejani. Minullakin hyötykasvit on laatikoissa ja niitä ympäröi kivituhkapinta. Eipä estä kotiloita. Aloitin keräämisen ja myrkyttämisen heti, kun ensimmäiset kotilot keväällä näin.

      Vaan ihminen on kummallinen otus. Kotiloista ja vesisateista huolimatta ensi keväänä porskutetaan taas ihan yhtä suurella innolla, kuin kaikkina muinakin keväinä. Toivoa ja innostusta ei niin helpolla nujerreta, ei kotilot eikä sateet. Eikö niin!

      Poista
  4. Harmillista, kun liika kosteus hankaloittaa satoasi. Meilläkään ei vielä yksikään tomaatti ole "punastunut". Onneksi kasvihuoneessa ei ole liian kosteuden vuoksi tarvinnut taistella, lukuunottamatta muutamissa kurkun lehdissä olleita homevioituksen merkkejä ja tulikin kiire poistaa ne ajoissa. Mies hankkikin kasvariin lämmittimen, jolla voi myös poistattaa mahdollisen liian kosteuden.
    Omenasatosi näyttää tosi hyvältä ja satoisalta. Meillä on omenoita vaivannut jokavuotinen muumiotauti ja kääriäisentoukat ovat myös olleet asialla. Joka vuosi päätän minäkin tehdä omenoille suositellun kunnon harvennuksen, mutta aina ahneus iskee, enkä henno poistaa tarpeeksi ylimääräisiä raakileita. Omenakääriäisen toukat sitten kiittävät hivuttautumalla toisissaan kiinni olevien omenoiden väliin tekemään salakavalia vioituksiaan. Onneksi on sentään hyväkuntoisiakin omenoita, joten eiköhän niistä muutaman piirakan saa halutessaan leivotuksi. Nautitaan siis omenasadosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on lämmitin kasvaria varten ja olenkin miettinyt sen käyttämistä kosteuden poistoon. Toisaalta se alkaa olla myöhäistä, sillä home on jo ehtinyt tehdä vahinkojaan. Toimikoon tämä kesä taas hyötykasvien suhteen oppimisen jaksona.

      Meillä muumiotautia on tuossa yhdessä puussa. Sadon laatu ei ehkä ole aivan priimaa, mutta määrä korvaa sen puutteen. Syömistä ja säilöttävää riittää erinomaisesti.

      Poista
  5. sateisen kesän huomaa meilläkin. Härmää on useissa kasveissa. Jännittyneenä odottelen, ehtiikö meillä kurpitsat ja kurkut kasvamaan tarpeeksi. Pienet alut on. Tomaatteja on saanut jo poimia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi sitä ei mitään valtavaa satoa ole odottanutkaan, joten niistä muutamistakin itse kasvatetuista herkuista iloitsee ihan yhtä paljon.

      Poista
  6. Tämä on nyt vain taas tämmöinen märkä kesä. El Ninon jäähyväiset, sanovat ilmastoviisaat. Ehkä ensi kesänä taas paremmalla tuurilla - ja keleillä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilmastotieteilijöiden mukaan sateet ja etenkin voimakkaat sadekuurot tulevat lisääntymään. Toivottavasti on kyse El Ninon jäähyväisistä, eikä jatkossa pysyvästä olotilasta. Meillä tämä on ollut toinen runsassateinen kesä peräkkäin. Toivotaan siis ensi kesästä toisenlaista.

      Poista
  7. Ihan samoja tuntemuksia vuodatin blogissani. Olen harjoitellut kasvihuoneeni kanssa jo 11 kesää, enkä vieläkään onnistu tomaattien ja kurkkujen kanssa. Toivottavasti osaisin sitten isomummuna opettaa lapsenlapsilleni tomaatin viljelyä kädestä pitäen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuntuu, että onnistuin tomaattien kanssa paremmin silloin, kun kasvatin niitä talon seinustalla. Ehkä ensi kesänä siirränkin pihapöydän ja tuolit kasvariin ja tomaatit jälleen talon seinustalle.

      Poista
  8. Kasvihuonekasvatus on ollut tänä kesänä ongelmallista. Kosteus ja viileät yöt eivät ole olleet hyvä yhdistelmä. Meillä on helpottanut maanvarainen kasvatusalusta, ei tarvitse kastella ja on voinut pitää enemmän luukkuja ja ovea kiinni. Tomaatti on kypsynyt mutta kurkkuja on tullut tosi vähän, niille on tainnut olla liian viileää ja kosteaa. Vesimeloni ei ehdi valmistua, paprikaan luon vielä toivoa. Mutta sellaista se (koti)viljelijän elämä on, riskinottoa joka vuosi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tämä meikäläisen hyötykasviviljely ei tähtää taloudelliseen ansaitaan, eikä ruoka lopu pöydästä, vaikka sato epäonnistuu. Täytyy vain ottaa opiksi ja yrittää ensi keväänä uudelleen.

      Poista
  9. Minulla ovat tomaatit viettäneet kasvihuoneessa sen valmistumisen jälkeen noin kuukauden ja olen tuskaillut samojen asioiden kanssa! Tomaatit pysyvät sinnikkäästi vihreinä, tosin nyt viimeisten lämpimien päivien ansiosta on myös hieman oranssia sävyä ilmestynyt pintaan. Kasvihuone on hurjan kostea ja huomasin juuri kasvualustan pinnalla hometta.. Toivottavasti se ei leviä kasveihin.
    Mietin jo, että jos tilanne jatkuu ensi vuonnakin samanlaisena, niin täytyy keksiä jokin tuuletusmetodi - tuntuu ettei ilma vaihdu vaikka ovia availen minäkin.

    Pihan kaksi omenapuuta kaadoimme viime vuonna, koska en jaksanut enää syksyisin siivota kassikaupalla muumiotautisia omenoita. Luotin siihen, että luumut viihtyvät paremmin. No, nyt tänä vuonna myös luumuihin on iskenyt jokin kääriäinen tai ties mikä, kaikissa hedelmissä on reikiä.
    Mutta toivo elää, jospa ensi vuonna sitten taas uuteen nousuun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri hain kaksi kypsynyttä tomaattia kasvarista, mutta kilpajuoksua homehtumisen kanssa tämä näyttää olevan. Aikamoista opettelua ja tasapainoilua kastelun ja tuuletuksen suhteen. Ensi vuonna sitten uusin ideoin. Ei tämä niin kuoleman vakavaa ole.

      Kuuntelin yhtenä päivänä radiosta juttua omenan taudeista. Sanottiin, että harvoin tavallinen kotiviljelijä pystyy estämään tauteja ja tuholaisia. Ammattiviljelijöille on myrkkynsä ja tarkat ajat ja seurannat niiden käyttöön.

      Eihän me periksi anneta. Ensi vuonna tosiaankin taas uudella innolla.

      Poista
  10. Työkaverini on saanut opastusta yli sukupolvien. Hänelle on neuvottu, että kasvihuonetomaatteja ei saa lannoittaa liikaa. Eikä kastella liikaa. Kunnon kastelu kerran viikossa (=altaat lainehtii). Jos kastelee enemmän ja lannoittaa paljon, homeet iskevät. Hänellä tosin altaat ulottuvat maapohjaan, jossa on kyllä juuriestematto välissä. Kuulemma on pilaantunut sato, jos on kastellut useammin. Tämän työkaverin eväät ovat sen verran herkulliset, että useina vuosina satoa on selvästi tullut vihanneksista hyvin paljon.
    Tsempit loppukasvatteluun!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmaan olen lannoittanut ja kastellutkin liikaa. Tosin tomaatit ovat paljuissa, jonka pohjiin porasin reikiä, joten ylimääräinen vesi valuu maahan. Toisaalta kasvit tuskin haihduttavat yhtä tehokkaasti, jos myös ilma on jatkuvasti hyvin kosteaa, kuten nyt on ollut. On tämä opettelua ja taiteilua, mutta jos sitä sitten joskus onnistuu.

      Poista
  11. Työkaverini on saanut opastusta yli sukupolvien. Hänelle on neuvottu, että kasvihuonetomaatteja ei saa lannoittaa liikaa. Eikä kastella liikaa. Kunnon kastelu kerran viikossa (=altaat lainehtii). Jos kastelee enemmän ja lannoittaa paljon, homeet iskevät. Hänellä tosin altaat ulottuvat maapohjaan, jossa on kyllä juuriestematto välissä. Kuulemma on pilaantunut sato, jos on kastellut useammin. Tämän työkaverin eväät ovat sen verran herkulliset, että useina vuosina satoa on selvästi tullut vihanneksista hyvin paljon.
    Tsempit loppukasvatteluun!

    VastaaPoista
  12. Täälläkin ihan sama juttu - tomaatit eivät meinaa kypsyä millään vaikka olen ainakin puolet lehdistä poistanut. Minäkin pidän kasvarin ovia auki päivisin, myös sateella - minulla on siellä vain molemmissa päissä ovet, joten tuuletus hoituu niin. Minulla ei jostain syystä kasvihuonekurkku koskaan onnistu, kellastuu vain ja joka vuosi päätän olla yrittämättä mutta kuitenkin yhden tai kaksi tainta sitten laitan. Kukatkin täällä alkavat olemaan jo aika surkeassa kunnossa, täytyy alkaa jotain muuta mietiskelemään mielen virkistykseksi, vaikka neulomista. Kummasti se sohvannurkka alkaa näyttää niin houkuttelevalta .. :D
    Meillekin näyttää tulevan hurjasti omppuja, vaikka vain yksi puu neljästä teki omenia. Nautitaan niistä, ja hei - omppuhillo pannarin kanssa, miltäs kuulostaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovi molemmissa päissä olisikin tuuletuksen kannalta hyvä ratkaisu. Kurkkua sain viime vuonna tosi hyvin, joten ihan pieleen en sen suhteen silloin tehnyt. Luulen, että tämä ylenmääräinen kosteus tuottaa hankaluuksia meikäläisen kaltaiselle harrastelijalle. Täytyy painaa tämän vuoden kokemukset muistiin ja miettiä ensi vuonna asiat uudelleen.

      Omppuhillo pannarin kanssa on tosi hyvää. Meillä ei ole kunnollista viileäkellaria, joten aion soseutraa omenat ja laittaa pakkaseen.

      Poista
  13. Sateinen loppukesä on aiheuttanut monenlaisia ongelmia hyötykasveille. Meillä jatkuvasatoisen Ria-mansikan toinen sato olisi kaikkien aikojen suurin, mutta valtaosa mansikoista homehtuu ennen kypsymistä.
    Onpa maukkaan näköisiä omenoita valokuvissasi! Meillekin tulee omenoita tänä vuonna erittäin paljon, enemmän kuin itse tarvitsemme. Onneksi useimmilla naapureilla ei ole omenapuita, joten saamme jaettua ylimääräiset hyväkuntoiset omenat tutuille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mansikka on ilmeisesti kaikesta huolimatta ollut tänä kesänä varsin satoisa, sillä tänään meidän marketin pihassa yhä myytiin kotimaista mansikkaa ja vielä aika edulliseen hintaan. En huomannut kysyä, onko edelleen oman kylän marjaa.

      Kaatopaikoille kuulemma on jo tuotu runsaasti omenaa, joten hienoa, että jaatte niitä omenattomille. Vaikka erilaisia omenapörssejä on mm. somessa, ei kysyntä ja tarjonta silti ilmeisesti kohtaa.

      Poista
  14. Ja täältä kuivalta lounaiskolkalta kuivan kesän uutisia. No, nyt meilläkin on satanut jo toista viikkoa. Melkein päivittäin, mutta ei pitkää aikaa kerrallaan kuitenkaan. Selvästi kuitenkin huomaa, miten kaikki kasvit ovat piristyneet.
    Keväällä istutin kasvariin 6 kirsikkatomaattia, ostan taimet aina työpaikaltani. Saan vankkoja ja hyvässä kasvun alussa olevia taimia. Kuuden taimen takia en jaksa alkaa esikasvatusrumbaa ja karaisemista keväällä.
    Istutan taimet lämpölaatikoihin, sekoita pohjamullan joukkoon kanankakkaa, niin että tomaatit saavat ne ravinteet vähitellen käyttöönsä. Hmmm.... tänä kesänä laitoin vähän runsaalla kädellä, sillä tomaateissa on oikein kunnon paksut rungot ja paljon lehtiä. Tämä johtuu juuri liiasta typestä. Silti tomaatttejakin tulee vaikka kuinka paljon. Koska meillä ei ole ollut märkää ja kosteaa koko kesänä, tomaatit ovat kasvaneet oikein mainiosti, heinäkuun puolella kerättiin ensimmäiset kypsät tomaatit, varmaan lähes 10 litraa on jo kypsynyt. Niitä on sitten jaettu naapureille ja tutuillekin :)
    Kasvarissa on myös aina parissa ruukusssa amppelikurkkuja. Niihin tulee aina heinäkuun loppupuolella punkkeja, sitä ikävää valkoista verkkoa ja lehdet kuivuvat. Tämä tapahtuu, oli kesä millainen tahansa. Ehtii siinä kuitenkin juhannuksesta heinäkuun loppuun asti saada niitä kurkkujakin.
    Meillä on kolme hyvin nuorta omppupuuta. tänä vuonna tulee yhteensä 4 omenaa. Mitähän niistä tekisi ;D
    Toivotaan oikein lämmintä ja aurinkoista syyskuuta!
    Sinulle herkkuhetkiä omppujen parissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinun kasvarisi onkin kaikinpuolin ihana. Viihtyisä vapaa-ajanviettopaikka ja erinomainen juuri tomaatteja ajatellen. Aurinkoisella paikalla ja riittävän iso. Jatkan siis lottoamista - vitsi, vitsi.

      Kanankakkaa minäkin laitan istutuslaatikoihin. Tai sitten edellisvuotista hevonkakkaa, kuten tänä vuonna. Hyvin lähtivät tomaatit tänä vuonna kasvuun, mutta raakileet eivät kypsy. Eivät kypsyneet edellisinikään kesinä, vaikka kosteuden kanssa ei ollut tällaisia ongelmia. Luulen, että meillä suurin ongelma on liian vähäinen auringonvalo. Kasvarille ei ollut montaa sijoitusvaihtoehtoa, mutta se paraskin on liian varjossa. Kunnan metsän puut ovat kasvaneet valtaviksi ja aurinko on suurimman osan ajasta niiden latvusten takana. Odotan ja toivon, että kunta vihdoin ensi vuonna toteuttaa vuodesta 2005 jatkuvasti siirretyn projektin alueemne kunnostuksesta. Alkuvuosina meille paistoi ilta-aurinkokin, mutta ei enää.

      Osittain tämä on turhaa ruikutusta. Iloitsen ihan jokaisesta pienestäkin onnistumisesta ja jokaisesta syöntikelpoisesta sadosta.

      Neljä omenaa. Se on enemmän, mitä meidän satomne viime vuonna. Ja meillä on sentään neljä isoa ja satoikäistä puuta. Ei tullut yhtään dyömäkelpoista omppua. Ehkä kymmenen ja jokainen niin matkojen ja toukkainen, että kompostiin menivät. Nyt omenaa tulee useimmille niin paljon, että varmasti joku lahjoittaa sinullekin muutaman kilon. Toivon ainakin.

      Arvaa vaan, herkuttelenko. Ja joka päivä. Huomenna aion tehdä sosetta omppuruuhkaa pienentääkseni.

      Poista
  15. Minulla ei ole kasvarista kokemuksia jaettavaksi, mutta varmasti siihen hommaankin on omat niksinsä onnistumiseen. Välillä kyllä tuntuu että luonto määrää tahdin yrittipä itse millälailla tahansa. Sinulla on komeat omput siellä. Meidän omput on aika onnettoman pieniä. Veden puutetta ainakin osittain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin se on. Teetpä niin tai näin, niin lopulta luonto laittaa sen viimeisen sanan. Onneksi tämä on harrastus, eikä leipä ole tomaattien kypsymisestä kiinni.

      Poista
  16. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siirsin tästä Suvikummun Marjalle antamani vastauksen sen oikealle paikalle. Tabletilla kommentoidessa nakkisormet välillä suhaavat, miten sattuu.

      Poista
  17. Aikoja sitten sain tomaatinkasvattajalta ohjeen että jos ei kypsyminen etene niin yksi keino on pitää kasvit totaalisesti ilman vettä. Siis päiviä ja katsoo tapahtuuko mitään. Minulla tuo keino on aina tepsinyt.Vuosia minulla ollut kasvari ja nyt olen ollut ilman..toisaalta nautin ja mun tomaatit kypsyi ämpärissä talon seinustalla.
    Kuivuutta täällä oli mutta nyt ehkä hieman helpottaa kun melkein päivittäin jotain on taivaalta tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä kokeilen tomaattien kurittamista kuivuudella. Kosteutta kun on jo enemmän kuin tarpeeksi. Kasvatin ennen kasvaria tomaatteja talon seinustalla ja aika hyvin sekin toimi.

      Poista
  18. Sama homma täällä, ei meinaa kypsyminen edistyä sitten millään. Oiskohan lämmittimestä apua....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävinkin lukemassa postaustasi. Lämmitin ainakin kuivattaisi ylimääräistä kosteutta. Pitänee kokeilla.

      Poista
  19. Ihania omenia sinulla tulossa, herkullisia kuvissakin. Ja kesäkurpitsan satokin on mainio! Minulla tuli kaksi kelpo kesäkurpitsaa, loput ovat jääneet pieniksi ja mädäntyneet päihinsä. Liikaa vettä, liian vähän lannoitetta vai mitä. Joinakin vuosina kurpitsaa tulee niin, että saa käyttää mielikuvitusta, että kaikki tulisi käytettyä. Nyt ne kaksi on jo syöty...Aurinkoisia päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäkurpitsaa olisi parhaassaa tapauksessa tullut paljon enemmän, jos kukkia olisi valmistunut kurpitsaksi asti. Monet kukat kuitenkin ovat näivettyneet tai hedelmät näivettyneet alkuunsa, kuten sinä Kerroit. Vettä on tullut todellakin liikaa ja se näkyy ihan kaikessa. Meillä nurmikko litisee ja lätisee. Omenoita höyrystin ja soseutin tänään ämpärillisen ja se on vasta alkua.

      Poista
  20. Kuulinkin uutisista, että omenasato on tänä vuonna runsas. Itsellä ei omenapuita ole. Sadetta on tosiaankin saatu. Nytkin sataa! Mutta silti olen neljän vuoden ajan-ihminen eli tykkään noista kaikista!

    VastaaPoista
  21. Ihania omppuja!
    itse olen myös ihan noviisi noissa hyötykasvihommissa. Eikä kasvariakaan vielä ole. Saas nähdä mitä siitä sitten tulee ;)
    Kyllähän säät täällä niin paljon vaikuttavat hyötykasvien vointiin ja kasvuun että onhan homma tuuristakin paljon kiinni :)

    VastaaPoista
  22. Ihanan rehellinen postaus! Hyvä analyysi myös puutarhuroinnista: iloja ja suruja pullollaan. Omenoihin kun keskittyy, riittä iloja pitkän matkaa vaikka vieressä olisi harmittavan huonokasvuinen tomaattihuone.

    Kaunista elokuun loppua!

    Sini K.
    kasvihormoni.fi

    VastaaPoista
  23. Tomaatit olisivat totisesti tarvinneet enenmän aurinkoa tänä kesänä, vielä ei ole kovin monta värittynyt syötäväksi asti. Kurkkuja on taasen saatu reilusti, kasvusäkki ja vesilaatikko alla sopivat näköjään niille hyvin.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!