Lilium martagon 'Arabian Night tai Arabian Knight' |
Toissa kesänä sain tilaisuuden osallistua Saaripalstan Sailan järjestämälle retkelle Päivölän ruusukoetilalle Vihdin Nummelassa. Kahdesti peräti, sillä heinäkuussa kiersimme Pirkko Kahilan ja Peter Joyn opastamina ihastelemassa lukuisia koetilan ruusuasukkaita sekä iiriksiä ja liljoja. Myöhemmin syyskuun alussa oli mahdollisuus käydä hakemassa Pirkko Kahilan jakamia iiristen ja liljojen sipuleita/juurakoita.
Iristen lisäksi hankin tuolta jälkimmäiseltä reissulta kaksi varjoliljaa tai oikeammin marhanliljaa. Samaa sukuahan ne ovat, mutta asian selkeyttämiseksi etsin netistä määritelmän, joka avaa varjoliljan ja marhanliljan eroa eli näin se yksinkertaistettuna menee:
"Marhanliljan lajikkeet muistuttavat varjoliljaa kukinnon rakenteen, kukan muodon ja varren ja lehdistön osalta, oleelliset erot varjoliljaan verrattuna löytyvät kukan väristä ja kuvioinnista."
Uudet marhanliljani eivät viime kesänä kukkineet. Nyt sitten sitäkin komeammin. Netissä seikkaillessani törmäsin eri värisiin liljoihin ja silloin marhanliljojeni nimisekaannus alkoi saada tolkkua. Oranssisävyinen on Arabian Night tai Arabian Knight. Syvänpunainen ilmeisesti Russian Red tai Russian Morning. Kumpaisellekin löysin kaksi samanoloista nimeä.
Lilium martagon 'Russian Red tai Russian morning' |
Nimestä viis, sillä hienoja ovat kumpikin. Russian Red avautui hieman Arabian Nightiä myöhemmin. Odottelin jännityksellä, millainen sävy nupusta kuoriutuu ja kyllä onkin hieno. Kuva ei anna oikeutta punaisen sävyn syvyydelle. Värissä on jotain yhtä kiehtovan samettista, kuin Tove Jansson -ruusun kukassa. Hienoja kumpikin. Tai Russian Red ehkä piirun verran hienompi.
Ruusunätkelmä - Lathyrus latifolius |
Osallistuin alkuvuoden aikana kahteen siemenkirjekierrokseen. Toisesta otin muutamia Tuplasti terapiaa -blogin Pirjon kirjeeseen sujauttamia ruusunätkelmän siemeniä. Kerran aiemmin olen koittanut ruusunätkelmää siemenestä kasvattaa, mutta en onnistunut. Pirjo oli kirjannut siemenpussiin, että epäilee siementen itävyyttä. Hyvin itivät, ei mitään ongelmaa.
Nyt minulla on neljä ruusunätkelmää, jotka kuvan ottamisen jälkeen sain vihdoin istutettua Pikkupuutarhan kivipenkkiin. Taimet olivat alkaneet kellastuttaa lehtiään ja samalla pukata nuppuja. Pakkohan niille oli löytää asuinpaikka, jotta eivät kuolisi purkkeihinsa. Onneksi istutuksen jälkeen on ollut aika sateista, joten ruusunätkelmät eivät ainakaan kuivuuteen heti kuole. Aika ihana väri nupussa, vai mitä!
Pelaguu |
Rakastan kukkien nuppuja, eivätkä pelaguun nuput tee tässä suhteessa poikkeusta. Tämän tummasävyisen pelaguun olen siemenestä kasvattanut, mutta jälleen kerran se nimi on hukassa. Tämä pelaguu on talvehtinut kolme talvea kellarissa ja viime talven työhuoneen ikkunalaudalla. Se on hieman riippuvavartinen.
Samainen pelaguu, kuin yllä nuppuisena |
Nuppujen auettua sieltä kuoriutuu kuvan mukainen kukka. Jälleen kerran kuva vääristää sävyä, sillä kyllä se on tummempi, mitä kuva antaa ymmärtää.
Keijunmekko - Rhodochiton atrosanguineus |
Aiemmin en ole kokeillut keijunmekon kasvatusta. Olen ostanut ne yleensä isoina kesäkukkina puutarhalta. Pitihän tämäkin edes kerran elämässä kokea ja sen tuloksena amppelissa kasvaa kaksi minimaalisen pientä keijunmekkoa. Koko kasvilla on mittaa maksimissaan 15 senttiä ja leveyttä murto-osa siitä. Kukatkin ovat pikkuruisia, mutta uskomattoman ahkerasti pieni kasvi niitä tuottaa.
Taisi käydä niin, ettei tämä(kään) kokeilu jäänyt ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Näyttää vahvasti siltä, että keijunmekkoja idätetään meillä jatkossakin.
Isotähtiputki - Astrantia majo 'Star of Fire' |
Isotähtiputki Star of Firen istutin toissa kesänä. Pari muuta tähtiputkea asustaa Pikkupuutarhan kivipenkissä, mutta tämän sävy valloitti minut oitis ja siksi istutin sen Olopihan kupeeseen, jotta se olisi mahdollisimman näkyvillä. En ole katunut hetkeäkään hänen hankkimistaan.
Kirjoapteekkarinruusu - Rosa gallica 'Rosa Mundi' |
Kirjoapteekkarinruusu kuuluu myös kasveihin, joka aiheutti "pakko saada" -ilmiön varsin helposti. Kukan polkagrisar -tyyppisessä kuvioinnissa on samaa kiehtovuutta, kuin vaikkapa kirjopikarililjan shakkiruuduissa. Miten luonto voikaan tuottaa noin hienoja kuvioita ja tarjota ne meille katsottavaksi joka ikinen vuosi? Kunhan vain huolehdimme ja rakastamme näitä kasveja, jotta niillä on hyvät olosuhteet jaksaakseen meitä ilahduttaa. Käsittämättömän hienoa!
Alppipiikkiputki - Eryngium alpina |
Syvänpunainen väri-iloittelu kaipaa ehkä hieman tasapainoa ja siksi otin mukaan pari sinistä herkkua, joista ensimmäistä olen jo ehtinyt ainakin kertaalleen täällä mainostaa. Muutaman päivän istutustietojani lehteiltyäni löysin kuin löysinkin tiedon, että olen alppipiikkiputken onnistuneesti puutarhaani istuttanut. En vain ymmärrä, miksi se ei viime kesänä tuottanut ainuttakaan kukkaa.
Samapa tuo, missä kasvi edellisen kesän luurasi. Pääasia, että se nyt kasvaa ja kukoistaa voimalla. Kuinka hieno sen siniharmaata sävyä päivä päivältä lisäävä kukka onkaan.
Kääpiökasvuinen hopeakuusi - Picea pungens 'Glauca compacta' |
Vuosi sitten yllättäen menehtynyt isoveljeni toi minulle kääpiökasvuisen hopeakuusen loppukesästä 2016. Alkuun en tiennyt, mihin kuusen istuttaisin. Kun kunnan metsikköä kaatamassa ollut kaivurikuski pyynnöstäni palautti meidän tontilta aikanaan kunnan puolelle nakatun ison kiven, keksin tehdä sen kupeeseen kukkapenkin. Samalla tajusin, että tässähän on sopiva paikka toisaalle väliaikaisesti istutetulle kääpiökuuselle.
Kuusi on kotiutunut hyvin uuteen asuinpaikkaansa. Sen siniharmaa vuosikasvu on kaunista katseltavaa. On myös mukavaa, että puutarhasta löytyy erilaisia havukasveja. Tämän havun ohi kävellessäni muistan aina lämmöllä minulle läheistä veljeäni.
Piippuköynnös - Aristolochia macrophylla |
Niin kauniita kuin värit ovatkaan, täytyy elämässä olla myös muotoja. Tässä muutama "sydänhymiö" eli piippuköynnöksen lehtien sydämellistä rakkautta ja viikonloppua teille kaikille, olkaa hyvä!
Ihania kuvia. Luonto on tosiaan ihmeellinen, kuinka paljon kaunista se meille tarjoaakaan, kun vähän (tai "vähän") hoidamme ja hoivaamme :)
VastaaPoistaKaunista ja ihmeellistä katsottavaa riittää näin kesäaikaan niin omassa puutarhassa kuin luonnossakin. Vähäinen hoivaaminen tuppaa aina ylittymään, mutta minkäs sille mahtaa, että puutarhahommat ovat menneet sielua syvemmälle.
PoistaOi miten ihanaa väriloistoa.
VastaaPoistaKyllä on kaunista.
kiitos ihanasta postauksesta,
Kiitos itsellesi Sylvi. Kesä tarjoaa nyt kauneintaan meidän katsottavaksi.
PoistaKeiju mekon voi talvettaa.
VastaaPoistaKiitos HennaMar, täytyypä kokeilla, vaikka kunnon talvetuspaikkaa ei oikein olekaan.
PoistaIhania tummanpunaisen sävyjä. Minä olen talvettanut keijunmekon viileällä ikkunalaudalla, ehkä n.15 astetta oli ikkunan ja verhon välissä ja keijunen pärjäsi siinä talven yli. Keväällä aloitti kukinnan muistaakseni huhtikuulla ja oli kesäkuuhun mennessä jo niin näyttävä puska, ettei taimistoltakaan sammoista olisi saanut. Talvetetusta kasvista saa myös otettua pistokkaita, jos näyttää siltä, että alkuperäinen on liian resuisen näköinen säilytettäväksi. Pistokkaat juurtuvat helposti ja alkavat kukkiakin nopeammin kuin siemenestä kylvetyt taimet. Kannattaa ehdottomasti kokeilla, jos vain löytyy talvetuspaikka. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Enpä ole tiennytkään, että keijunmekkoa voi talvettaa. Kunnon talvetuspaikkaa ei ole, vaan mikä estää testaamasta omia olosuhteita.
PoistaSamoin sinulle mukavaa sunnuntaita!
Kaunista väriloistoa:)
VastaaPoistaKiitos Ritva! Värikästä kauneutta on nyt runsaasti tarjolla.
PoistaIhanat marhanliljat! Ihastuin niihin itsekin nähtyäni niitä viime kesänä blogeissa. Ostin kaksi sipulia, mutta ne eivät ole nousseet maasta. Täytyy yrittää uudelleen...
VastaaPoistaSinun marhanliljasi voivat hyvinkin lymyillä mullassa ja ponnistaa sieltä ensi kesänä. Omani olivat viime kesänä minimaalisen kokoisia, eivätkä kukkineet. Nyt ne kasvoivat ja kehittivät nuppuja aivan yllättäen. Ehdin jo unohtaa koko sipulit. Sen verran hienoja, että aion hankkia lisää.
PoistaOnpa upean värinen ruusunätkelmä. Minulla on se valkoisena, vaaleanpunaisen ostin keväällä mutta se kuoli kuivuuteen kastelusta huolimatta. Kääpiökasvuinen hopeakuusi on kivan näköinen.
VastaaPoistaEikö olekin upean värinen ruusunätkelmä. Siemenissä ei ollut nimeä, mutta eiköhän niitä kaupoista löydy. Ajattelin jossain vaiheessa metsästää lisää siemeniä.
PoistaKaikkea kaunista ja ihania yksityiskohtia hienosti kuvattuna!
VastaaPoistaJa mukavaa kun ruusunätkelmän siemenet iti!
Lämmin kiitos sinulle siemenistä. Olen erityisen ihastunut tuohon kukan väriin. Nyt sinullakin on paikkasi puutarhassani.
PoistaVoi miten kauniita liljoja ja upean värinen tuo tähtiputki.
VastaaPoistaLiljat ovat ensimmäiset marhanliljani ja olen niistä kovin iloinen. Saattaa olla, etteivät jää viimeisiksi.
PoistaSiellä kasvaa vaikka mitä ihanaa, niin upeita kukkia ja kaikki nuo värit♥ Minusta kesässä juurikin on parasta se ihana värikkyys ja vehreys:) Hopeakuusi on kaunis muisto♥ Leppoisaa alkavaa viikkoa♥
VastaaPoistaKiitos Pådrn paja!
PoistaVärikkyys ja vehreys on minustakin kesässä parasta. Ihanaa, kun pitkän harmaan kauden jälkeen elämä laajenee pihamaalle ja siihen tulee runsaasti väriä.
Leppoisaa viikkoa sinullekin!
Olipa paljon ihania kuvia ja reippaasti uutta tietoa monesta kasvista! Aika monta samaa "tuon haluan" -kasvia löytyy minunkin luettelostani. Suurin osa kuitenkin vielä hankkimatta:) Löysin yhden pikkuruisen erilaisen taimen kylvöksistäni viime viikolla. Korkeutta ehkä 5 senttiä. Aikani tuumittuani totesin sen keijunmekoksi, joita kylvin, eikä yksikään siemen itänyt. Nyt luin ylempää, että keijunmekon voisi talvettaa. Tästä taimesta otankin haasteen! Nuo marhanliljasi ovat aivan huikean kauniita ja kuusen paikka on juuri tuossa!! Mukavaa viikkoa sinulle!
VastaaPoistaArvaa vaan, miten pikkuinen keijunmekkoni oli vielä kesäkuun alussa. Istutin sen amppelipurkkiin sillä ajatuksella, että onpahan edes elossa. Ja se alkoikin kasvaa ja kehittää nuppuja. En tiennyt, että sen voi talvettaa, joten uusi haaste on minullakin. Nämä ovat niitä blogielämän mukanaan tuomia mukavia asioita; uusia kasveja ja runsaasti tietoa.
PoistaSamoin sinulle mukavaa viikkoa!
upeat kuvat!
VastaaPoistaKiitos Sussi!
PoistaBlogien lukeminen on vaarallista. Sekä sinä, että Saaripalstan Saila olette kirjoittaneet marhanliljoista. Niitä taitaa olla pakko saada jossain vaiheessa. Varsinkin nuo tummat sävyt puhuttelevat minua.
VastaaPoistaVaarallista hyvinkin. Kuinkahan monta kasvia pihalleni on tullut pelkästään blogeissa bongaamisen seurauksena. Vaan mikäs sen mukavampaa, kun tieto karttuu ja puutarha kaunistuu.
PoistaSamoin minua tummat sävyt kiehtovat yhä enemmän.
Kauniita kukkia! Ihanaa punaista.
VastaaPoistaTotta, ihanan punaisia. Olkoon sävy sitten tummanpunainen tai viininpunainen tai syvänpunainen tai mikä tahansa.
PoistaIhania tummia! Tuossa venäläisessä on tosiaan mielettömän herkullinen väri, jokin marja tulee mieleen, karpalo ehkä. Vesi herahtaa kielelle.
VastaaPoistaPirkon kanssa vaihdoimme viestejä taannoin tuon arabialaisen suhteen. Minä väitin, että sen oikea muoto on 'Arabian Knight', sillä RHS:n liljarekisterissä se on Knight. Mutta lopulta Pirkko, joka on auktoriteetti näissä lilja-asioissa, totesi, että kanadalaisissa lähteissä se näyttää olevan Night, ja koska lajike on kanadalainen, lienee se oikeampi muoto. Hassua kyllä, nimihän on lausuttuna yksi ja sama, mutta kirjaimen ero muuttaa merkitystä suuresti.
Siinäpä sen sanoit, karpalo voisi hyvinkin kuvata tuota värisävyä. Sitä on vaikea saada valokuvaan, mutta sävy on syvä ja auringonvalon kukkaan osuessa se syvenee ja siihen tulee jännä kiilto.
PoistaNimen suhteen menin tyystin sekaisin netissä eri vaihtoehtoja löytäessäni. Ei kai sillä oikealla nimellä maailmaa kaatavaa merkitystä ole, mutta on se vaan silti mukava löytää oikea nimi. Koska marhanliljani ovat Pirkolta hankittuja, aion nyt merkitä listaani Arabian Night. Kiitos vahvistuksesta.