Taas on viisareita vekslattu

Vuoden toinen viisareiden vekslaus on taas suoritettu. Etelään talvi ei ole vielä tullut, vaikka talviaikaan siirryttiinkin. Sunnuntaina tuuli taisi puhaltaa ihan pohjoisesta, sillä siniseltä taivaalta paahtaneesta auringosta huolimatta ilma oli jäätävän kylmää. No, eipä mittarissa yhtä plusastetta enempää ollutkaan, kun lähdin laittamaan töppöstä toisensa eteen.

Lehtikuusen "sulkasato" on meneillään.

Kasvukauden aikana kylänraiteilla kävely jää vähemmälle. Pihassa on niin paljon tekemistä ja aika kuluu hurahtaen lapion ja muiden työvälineiden varressa heiluen. Jollei tekemistä ole, sitä kyllä helposti keksitään.

Nyt on pakolliset syystyöt tehty. Mieli tekee raittiiseen ilmaan ja kroppa kaipaa liikuntaa. Tein kahden tunnin lenkin, jonka puitteissa syynäsin kahden järven rannat ja kävin myös kylän ärrällä vaihtamassa matkakortin uuteen. Jotenkin kävelyreissullekin on helpompi lähteä, kun on jokin suunnitelma tai kohde. 

Lenkin ensimmäisen järven rantaan ei tuuli osunut. Kaislikossa oli useampi sorsa ja yksi niistä taisi kuvitella minut jonkinlaiseksi uhaksi, sillä se lähti kovasti kraakkuen uimaan kohti vastarantaa.  

Toisen järven rantaan sen sijaan tuuli osui navakasti ja kylmästi. Ihan ei vaahtopäitä ollut, mutta pakko oli laittaa käsineet käteen ja vetää huppu päähän. Muuten olisi varmaankin korvat kohmeisina päästä irronneet.

Matkan varrelle osuva puro täytyy aina käydä katsastamassa. Keväällä vesi täytti koko uoman, eikä näin lähelle kiviä olisi kahlaamatta edes päässyt. Nyt vettä on vain kapea noro puron pohjalla, mikä kertonee edelleen vallitsevasta kuivuudesta. 

Kotipihaan päästyäni en tietenkään malttanut heti mennä sisälle. Muistin kätevän viimetalvisen kikan ja pystytin pensastuet rhodojen ja pienien tuijien ympärille. Niihin on helppo kevättalvella kiinnittää varjostusverkot suojaamaan kasveja porottavalta auringolta.

 
Tsekkasin myös autotallin lämpötilan. Mittari näytti +10 astetta. Autotallissa ei ole lämmitystä, joten täytyy muistaa viedä keijunmekot ja verenpisarat kellariin kunnon pakkasten tullessa. Silloin lämpötila saattaa autotallissa painua nollaan tai jopa asteen pari pakkaselle. Siihen saakka ruukut viettäköön aikaa autotallin ikkunan edessä olevalla hyllyllä.

Pihalla viimeisetkin kukkijat alkavat vetäytymään talvilepoon. Syysmyrkkyliljasta voi puutarhurikin ottaa mallia ja kellistää itsensä välillä sohvalle pitkäkseen.

Ajatukset ovat sielun kasvimaa.

Jos tahdon tietää,

kuinka ajatusmaailma itää,

niin kysy sitä keväältä.

Kuinka kuihtuu, kysy syksyltä.

Kevät katsoo aina eteenpäin,

syksy aina taaksepäin,

mutta syksyllä on se etu,

että se voi katsoa eteenpäin uusin keväisiin.

- Zacharias Topelius - 

"Lapsenlapsi" Nemo-kissa

Lokakuun päättyessä ja marraskuun alkaessa voi siis valita, katsooko taakse- vai eteenpäin. Mukavia päiviä teille kaikille!
 

Vähenee ennen kuin loppuu kokonaan

Siis mikä vähenee ennen loppumista? No, syystyöt tietenkin. Puut ja valtaosa pensaista alkaa olla jo aivan paljaita. Norjanangervo vielä sinnittelee otettaan lehdistä, samoin herukat ja kärhöt. Tuskin niitä enää edes haravoin, sillä pudotkoon kasvien tyveen suojaksi.

Jänisverkotkin sain vihdoin paikoilleen. Eipä siinäkään kauan nenä tuhissut. Jotenkin vain moni homma etukäteen tuntuu työläämmältä, kuin sitten onkaan. Ehkä ne tekemättöminä kasvavat mielessä mittaansa suuremmiksi. 

Muutamana yönä ja aamuna on ollut jokunen aste pakkasta. Auton ikkunoita on jo päässyt skrapaamaan. Tapanani on ollut aloittaa lintujen ruokinta sitten, kun maa on jäässä. Yöpakkasista huolimatta multa ei ole edes kohmeessa, niitä aamuja lukuunottamatta. 

Tintit pyörivät ikkunalaudoilla niin ahkerasti, että ripustin pihapiiriin kolme talipallotelinettä. Hyvin on tieto ruokinnan aloittamisesta kiirinyt ympäristössä ja monenlaisia lintuja olen jo päässyt ikkunasta tiirailemaan. Tali- ja sinitiaisia tienkin, mutta myös punatulkkuja, mustarastaita ja närhiä. Pari harakkaa pyörii pihassa ahkeraan ja yksi oravakin yrittää marakatin lailla oksalta käsin tavoitella talipallotelinettä. 

Syksyn saapuessa sitä tulee ihmetelleeksi, mitä tekemistä enää on, kun puutarha vaipuu talviuneen. Mukavasti ajan saa kulumaan pelkästään tinttien touhuja seuratessa. Kerran jos toisenkin on puurot meinanneet jäädä sekoittamatta, kun kauhan valtija unohtuu tuijottamaan ikkunasta mustarastaiden oksilla taiteilua.

Tähtiputki - Astrantia major 'Sunningdale variegated'

  
Aika sinnikkäitä nämä puutarhan kasvit ovat. Tai sitten ne yrittävät nyt tehdä sen, mikä helteessä ja kuivuudessa jäi hoitamatta eli kukkivat. Kirjavalehtinen tähtiputki ei kasvanut eikä kukkinut koko kesänä. Ajattelin jo, että mennyttä on koko kasvi. Niin vain on loppukesän ja alkusyksyn aikana kasvattanut matalia versojaan ja vihdoin alkanut jopa kukkia.

Koristemansikka - Fragaria x roxea 'Pink Panda'

Koristemansikka Pink Panda on hissukseen kukkinut koko kesän, mutta kuivuuden hellitettyä se on kiihdyttänyt nuppujen kehittymistä ja avautumista oikein vauhdilla. Aika sympaattinen pikkukasvi, joka ryömii muiden perennojen joukossa, mutta ei kuitenkaan muodostu riesaksi. Alkuperäisestä istutuspaikasta olen jo hiukan siirtänyt koristemansikkaa toiseen kukkapenkkiin. Taidanpa ensi kesänä tuoda sitä myös yläpihalle.

Kerrottu kurjenkello - Campanula 'La Belle'

Kerrottu kurjenkello 'La Belle' on asunut puutarhassani kolme vuotta. Se on pysynyt aika matalana ja väriltään lähes valkoisena. Ostin sen kuvien perusteella ja niissä väri oli aika syvän sininen. Kooltaan tämän kurjenkellon piti olla noin 60-80 cm. Ei ole kasvanut edes 50 senttiseksi. Tämänkin suhteen olin varma, että hyvästit on heitetty, mutta niin vain sekin loppukesästä työnsi versot mullasta ja nyt ryhtyi kukkimaan. Ehkä pikkuiselle kurjenkellolle voisi miettiä uutta kasvupaikkaa jonkun penkin reunassa. Silloin se pääsisi paremmin oikeuksiinsa.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi jaksaa joka vuosi kukkia myöhäiseen syksyyn, säistä riippuen. Tänä kesänä se ei ole kovin paljon kukkinut. Sinänsä sen kukat eivät ole kovin näyttäviä ja enemmän pidän tämän kasvin lehdistä. Ne tuovat kivasti valon tunnetta muiden kasvien lomaan. Hopeatäpläpeippi on aika hyvä leviämään, mutta se on helppo pitää kurissa.

Kesän ulkona viettäneistä viidestä lehtikaktuksesta neljä on täynnä nuppuja. Kirkkaanpunainen jo avannutkin ensimmäiset kukkansa. Myös valkoisen ensimmäiset kukat ovat viittä vaille avoinna. Kaksi muuta kaktusta ovat vaaleanpunaisia. Nuputtoman väristä en ole varma. Luultavasti sekin vielä kukkii. 

Vanhin ja suurin vaaleanpunainen oli aika repsahtaneen näköinen tuodessani sen syyskuussa sisälle. Hetken jo ajattelin sen kärsineen liikaa hellekesästä, vaikka ei ihan suorassa auringonpaisteessa ollutkaan. Hyvin se on piristynyt ja värikin palannut kauniin vihreäksi.

Komeamaksaruoho - Sedum 'Herbstfreude'

Lunta on tänne etelärannikolle lupailtu ja joka kerran lupaus on peruttu. Viime vuonna ensimmäinen lumi satoi 27.10. ja silloin märkää lunta tulikin ihan kunnolla. Pihassa piti tehdä lumitöitä, jotta pääsi kulkemaan. Märkä lumimassa katkaisi ruusuorapihlajastani ison oksan repäisten runkoon pahan kolon. Laitoin vauriokohtaan haavansuoja-ainetta ja puu näyttää selvinneen vauriosta. Kukkikin kesällä kauniisti.

Eiköhän sitä pian siirrytä lumi- ja pakkasaikaan. Kunhan sää nyt perinteisesti aikansa keikkuu.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Löytöjä kaupassa, lenkillä ja pihassa

Tuurenpihlaja - Sorbus ulleungensis 'Dogong'

Runsas viikko sitten teimme vähän laajemman kyläkierroksen. Näin parissakin paikassa upeasti punaoranssina palavan tuurenpihlajan ja siitä syntyi luja päätös hankkia samainen kasvi omaan pihaan. Paikkakin sille on jo katsottu valmiiksi. 

Sattumoisin espoolainen puutarhamyymälä tekee muuttoa toiseen paikkaan ja tyhjentää taimipihaansa tuntuvin alennuksin. Monia herkkuja taimimyymälässä olikin, mutta ei ainuttakaan tuurenpihlajaa. Menin myymälään sillä periaatteella, ettei mitään ole pakko saada. Vaan toki mielessä oli toive löytää tuurenpihlaja.

Muutama harkinnan arvoinen pensas myymälässä olisi ollut. Olin lujana sen vuoksi, etten näin istutuskauden loppumetreillä halunnut kasveja, joille minulla ei ole suunnitelmaa. Aina kaikille löydöille paikka on löytynyt, mutta oma päänvaivansa siinä kuitenkin on. Ei siis tullut pensaita, ei puitakaan. Perennapöytäkin oli jo syyskuussa läpikäyty, eikä idealamppuja jäämistöä katsellessa syttynyt.

Myymälän sisätiloissa oli muutama sipulilaatikko jäljellä. Meinasin jo ohittaa, mutta pihalla treffaamani Saaripalsta -blogin Saila huomasi marhanliljat ja olin myyty. Joitakin nettikauppoja olin jo loppukesästä kahlannut löytääkseni uusia marhanliljoja, mutta laihoin tuloksin. Nyt kotiin lähti Claude Shride, Guinea White ja Manitoba Morning. Kaksi sipulia kutakin ja kaikki jo maahan istutettu. Ihan jo kutkuttaa nähdä, nousevatko tulevana keväänä. Edelliset marhanliljat istutin 2016 loppukesästä ja ne kukkivat ensimmäisen kerran tänä kesänä. Voi siis olla, etten vielä ensi kesänä pääse nauttimaan uusien liljojen kauneudesta.

Clematis 'Polish Spirit'

Tarhaviinikärhö Polish Spirit kukki keällä runsaana ja kauniina. Sitten näytti, että se siirtyy talvilevolle. Vielä mitä. Kärhö on kehittänyt uusia kukkia vielä syys- ja lokakuussa ja nytkin siinä on kolme kaunista kukkaa. Tosin vähän pienempänä, kuin loppukesän kukinnan aikaan.

Pihalla alkaa jo monet puut ja pensaat olla paljaita. Haravointi tuottaa tulosta, sillä parin tunnin puunauksen jälkeen käytävät eivät heti tulvi uutta lehtipeitettä. Juhannusruusukin on osittain pudottanut lehtensä, mutta jäljellä olevat ovatkin loistavan punaisia. Hurmaavan kauniita.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Joku aika sitten harmittelin täällä blogissakin kadottaneeni yhtä lukuunottamatta kaikki aiemmin istuttamani syysmyrkkyliljat. Sittemmin yksi kadotetuista nousi ja kukki niin vilkkaaseen tahtiin, etten ehtinyt kuvaamaan. Samaista Waterlilyä se oli, kuten tämä kuvan yksilö, jonka istutin tänä syksynä. Aika herkku.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale 'Waterlily'

Liian aikaisin taisin harmitella, sillä vielä yksi Waterlily löytyi. Joitakin Waterlilyjä on vielä nousematta, samoin valkoinen myrkkylilja ja Giant. Giantista luin, että sen kukinta saattaa venyä marraskuulle, jolloin kukka ei enää kehity kylmyyden ja pimeyden vuoksi.

On nämä myrkkyliljat jänniä kasveja. Tupsahtavat ihan yhtäkkiä ja huomaamatta esille mullasta. Näin syksyllä ei tule kevään lailla päivittäin kierrettyä puutarhaa. Ehkä pitäisi. Ihan näiden syysmyrkkyliljojen vuoksi.

  

Metsän kaatumisen jälkeen haravoitavien lehtien määrä on vähentynyt merkittävästi. Eniten on nyt vaahteranlehtiä. Autotallin nurkalla kasvava vaahtera on melkein paljas. Muutama lehti vielä killuu puussa. Ensimmäisen lehtitulvan silppusin ennen haravointia ruohonleikkurilla. Aika pientä puuroa lehdistä tuli ja sen massan haravoin naapurin rajan tuntumaan. Kuten muutkin puusta pudonneet lehdet. 

Nyt alue on vähän tympeän näköinen, koska leikkasin sieltä maan tasalle kaikki risuttuneet virpiangervot. Sieltä ne taas kevään tullen alkavat kasvaa ja peittävät maatuvan lehtimassan. Ripottelen keväällä multaa lehtimassan päälle kaunistukseksi. Hyvin toimii.

Syksyn puutarhatyöt ovat valtaosin siivoamista ja talviteloille laittamista. Aikaa on etenkin lyhenevien päivien vuoksi paljon vähemmän, kuin keväällä. Siksi välillä tulee sellainen tunne, ettei millään ehdi kaikkea pakollistakaan tehdä. Loppujen lopuksi lyhyessä ajassa saa hyvin paljon tehtyä ja samalla hoituu ulkoilu ja reippailu.

Ihan vielä ei voi todeta syystöiden loppuneen, sillä seuraavaksi pitäisi putsata pergolan katto ja virittää jänisverkot puille ja tärkeille pensaille. Parin tunnin aherruksen jälkeen on kuitenkin kiva kantaa työvälineet kellariin odottamaan seuraavaa työsarkaa ja paukuttaa saappaisiin eksyneet roskat pois ennen sisälle paluuta.Työlista on lyhentynyt ja mieli virkistynyt raittiissa ilmassa.

Perhoangervo - Gillenia trifoliata

Mukavaa sunnuntaita ja reippaita ulkoiluhetkiä kaikille!
 

Varpaille lämmikettä

7veikan Polkaa (ei enää myynnissä) ja yksivärisiä lankoja.

Jos on mielen terapiaa puuhata puutarhassa, niin sitä on myös käsitöiden tekeminen. Ja kun jonkun tekemisen taidon on vaarassa menettää, sitä arvostaa monin verroin enemmän saatuaan tuon taidon takaisin. Viiden kuukauden tauko kutomisessa ei suinkaan ole mikään mainitsemisen arvoinen aika. Hirvittävän kipeä peukalo sai kaipaamaan kutomista ja vähän myös miettimään, millaista olisi, jos lopun elämäänsä pitäisi istua talvi-illat kädet sylissä ilman käsityön iloa. Kaipa sitä jotain tilalle olisi keksinyt. Onneksi peukalo parani ja pääsin taas kutomaan.

Olen välttänyt uusien lankojen ostamista ja pyrkinyt tyhjentämään omia varastoja. Lankahyllyt ovat vähän samanlaisia must-paikkoja, kuin puutarhamyymälöiden alennuspöydät. Vaikka ei yhtään uutta lankaa tarvitsisi, on vain pakko kurkistaa, josko jotain kivaa olisi hyllyyn ilmestynyt. Usein on.

7veikan Mökki ja Pääsiäinen (kausilankoja)

Sen verran vielä on tuoreessa muistissa todella kipeä käsi, joten olen pysytellyt sukkien yksinkertaisissa perusmalleissa. Taidokkaammissa malleissa sormet saattavat joutua kovempaan rasitukseen. Toiset tykkäävät kutoa harmaita sukkia ja toki niitäkin tarvitaan. Minä rakastan värejä ja tykkään niiden kanssa leikitellä. 

7veikka keltainen lanka

Pikkuväkeä ajatellen kudon röyhdelösukkia. Viime jouluksi tein niitä punaisena siten, että sisempi röyhelö oli valkoisesta pörrölangasta. Laitoin vielä varteen punoksen, johon oli tarkoitus kiinnittää kulkunen, mutta se jäi. Röyhelösukkaan voi käyttää minikokoiset jämäkerät, koska tuohon sisempään röyhelöön ei paljon lankaa tarvita. Röyhelö tekee varresta sen verran tukevan, etteivät nämä ole sopivat saapasukiksi.

Tämän kollaasin ylemmät sukat on tehty jämälangoista. Samoin alempien raitasukkien resoreihin ja kantapäihin on käytetty minikokoisia keriä. Yllättävän pitkän pätkän kutoo pienistäkin lankamääristä, joten ei niitä jämiä kannata ihan sumeilematta hävittää. 

Joskus on vaikea kutoa sukkia, joiden väri tai niiden yhdistelmä ei miellytä. Jämälankasukissa se vaara on olennainen. Ihmisten värimaku on kovin erilainen ja aina löytyy joku, joka tykkääkin juuri siitä, mistä itse ei. Parempi yhdet jämälankasukat vaikka asunnottomien keräykseen, kuin pienet kerät roskiin.

Pensashanhikki - Dasiphora fruticosa

 Aurinkoisia lokakuunpäiviä kaikille!
 

Syksyn sävyt -haaste

Pensasmustikka - Vaccinium angustifolium North Blue

Sain Syksyn sävyt -haasteen Rosanpunaista kultaa -blogin Maaritilta. Kiitos sinulle Maarit. Haasteen on alunperin laittanut liikkeelle Tiiu Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogista. 

Haasteen tarkoituksena on tehdä postaus itselle rakkaimmista syksyn sävyistä. Minä tykkään enemmän punaisen kuin keltaisen sävyistä, mutta tämän syksyn leiskuvassa ruskassa on ihan mahdoton määritellä jotain tiettyä mielisävyä. Kokonaisuus on niin kaunis ja sitä katsellessa on ihmetystä ja ihastusta täynnä.

Köynnöshortensia - Hydrangea petiolaris

Sää on ollut ajankohtaan nähden poikkeuksellisen lämmintä, mutta ei sentään niin lämmintä, kuin iltapäivälehtien lööpeissä luvattiin. +15 astetta kolkutellaan aurinkoisella säällä, pilvisinä päivinä muutaman asteen vähemmän. Ja etupäässä pilvistä meidän kylällä on ollut. Paitsi keskiviikkona, jolloin ennen auringonlaskua talon päädyn köynnöshortensia oli kultaa täynnä.

Purppuraomenapuu 'Royalty' – Malus Purpurea-ryhmä

Ihan liian kauan meni, ennenkuin löysin pienet koristepuut. Jos olisin tiennyt, miten onnelliseksi ihminen tulee katsoessaan ikkunasta syksyisenä aamuna ulkona loistavaa purppuraomenapuuta, olisin istuttanut sellaisen jo vuosia aiemmin. Punertavia ovat Aamurusko ja Musta Rudolfkin, mutta Royalty suorastaan säkenöi. Kuinka kaunis näky se onkaan muutaman vuoden päästä saatuaan enemmän mittaa varteensa.

Kiiltotuhkapensas - Cotoneaster lucidus

Pihaa rajasi tiestä ennen korallikanukka ja toisella puolella kiiltotuhkapensas. Kanukka kasvoi isoksi, valtasi liikaa tilaa  ja räntälumessa se röhnötti pitkin pituuttaan. Keväällä 2009 kaivoin sen pois ja yhtenäisyyden vuoksi myös kiiltotuhkapensaat. Istutin lehtipensaiden paikalle tuija-aidan. Ilmeisesti kaivoin tuhkapensaan huolimattomasti, sillä muutama verso  kasvaa tuijien tyveltä tyytyväisenä ja punastuu tänä syksynä kainon neidon tavoin.
 

Aronia

Jos syysväriä puutarhaan haluaa, aronia on siihen tarkoitukseen takuuvarma valinta. Meidän aroniamme eivät ole tänä vuonna niin paloauton punaisia, kuin lähinaapurissa. Sijainnilla on ilmeisesti siihen vaikutuksensa. 

Aiemmin aroniamme saivat kasvaa omaan tahtiinsa. Parin viime vuoden aikana olen leikannut osan niistä voimakkaammin, jotta ne eivät lamoaisi rinteen kasvien päälle. Rehevä ja yläosastaan levenevä aroniapensas oli alunperinkin huono valinta rinteen yläosaan, mutta pärjään niiden kanssa näinkin. 
 

Töyhtöangervo - Aruncus dioicus

Töyhtöangervossa syysväritys ei ehkä ole mikään päällimmäisin hankintakriteeri. Usein se menee ensimmäisten kylmien öiden aikana pikemminkin ruskeaksi. Nyt sekin laittaa parastaan ja värejä löytyy valoisan vaaleasta tummaan viininpunaiseen.

Vuorenkilpi - Bergenia crassifolia

Vuorenkilpi on hauska yllättäjä. Valtaosa sen lehdistä säilyttää kirkkaan vihreän värinsä pakkasista huolimatta. Sinne tänne sen kasvustoon ilmestyy joka syksy muutamia punertavia yksilöitä. Joskus todella kirkkaitakin punaisia. 

Vuorenkilpi kuuluu niihin kasveihin, joiden suhteen en osaa päättää, tykkäänkö vaiko en. On se uskomattoman kestävä ja vähään tyytyvä kasvi ja keväällä kukkiessaan kauniskin. Ja eriomainen valinta naamioimaan vähemmän kauniita alueita.
 

Syyshortensia - Hydrangea paniculata 'Wim's Red'

Syyshortensioita jaksan ihastella ja kehua keväästä syksyyn. Tänä vuonna niiden kukinta ei ollut parasta ykkösluokkaa, mutta joskushan meidän jokaisen on levättävä ja kerättävä voimia tulevia koitoksia varten. Niin myös syyshortensioiden. Vim's Red kyllä kukki runsaasti, mutta kukat olivat pienikokoisia, eivätkä loistaneet alun valkoisuuden jälkeen viininpunaisina. Lehtiensä syysväreissä se onkin sitten täysin pidättelemätön. Ohi kulkiessani kiitän sitä ja toivotan sille voimia tulevan talven unia varten.

Vaahteranlehti - Acer platanoides

Vaahteroita meidän talon ympärillä riittää, vaikka yksi niistä keväällä kaadettiin. Varaparkkipaikalla se ei vain mahtunut olemaan. Toinen pikkujätti kasvaa autotallin kupeessa ja sillekin on suunniteltu lähtöä. Sen jatkuvasti venyvät oksat makaavat kohta talon katolla, lisäävät sammalkertymää tiilikatteelle ja putoavat lehdet täyttävät rännit. Osa lehdistä sataa syksyllä naapurin pihaan. Eivät ole suoraan valittaneet, mutta eivät lehdistä tykkääkään. Ymmärrän, ettei kukaan halua lisäriesaa naapureilta. Rakennusten läheisyyden ja muutenkin olemattoman tilan vuoksi kaataminen vaatii ammattilaisen. Siinä projekti kevättalvelle.
 

Imukärhivilliviini – Parthenocissus quinquefolia

Honkkarin kolme köynnöstä kympillä on ollut halpa ja täydellinen satsaus myös syysväreihin. Istutin tarjousvilliviinit vuosi sitten rehevöittämään alapihan aitaa. Kaksi villiviiniä on kasvanut hitaammin, mutta yksi on suorastaan riehaantunut venyttämään versojaan niin aidalle kuin pitkin maatakin. Välillä nostan versoja maasta ja pujotan niitä aidan rakoihin. Alkuun päästyään versot eivät ohjailua kaipaa, vaan löytävät reittinsä ihan itse.
 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös muuttui osin viininpunaiseksi viileiden ilmojen saavuttua. Pari pakkasyötä väsytti kesäisen kaverini ja viikolla silppusin sen kompostiin. Erään tuttavani kanssa esitimme köynnöksen kuullen toiveen, että se muuttuisi monivuotiseksi ja jatkaisi eloaan vuodesta toiseen. Olisi kyllä aika huikea köynnös meidän pergolaamme vihertämään. Taidan odotella villiviinin ja Zilgan hoitavan viherryshomman aikanaan.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Verikurjenpolvi ei ole koskaan koko olemuksellaan loistanut syysväreissä, mutta aina jokunen verso värittyy mukavasti. Nyt siihen on iskenyt oikein kunnon kilpailuvietti, kun muutama verso näkyy punaisena loisteena jo pitkälle alapihan portaita lähestyessä. Syysvärin vuoksi verikurjenpolvea ei kannata hankkia, mutta muuten se on kyllä kiva kasvi. Kuten minusta kaikki kurjenpolvet.

Kuunlilja - Hosta

Kuunliljojen kullankeltaisuus ilmestyy vasta ensimmäisten pakkasöiden jälkeen. Tässä tapauksessa kauneus piilee lähes yksinomaan kauniissa ja etenkin auringonvalossa loistavassa keltaisuudessa. Todellisuudessa kuunlilja on tässä tilassa aikamoisen märkä limanuljaska. Pian tuokin kullannuppu joutaa kompostin täytteeksi.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Jotkut kasvit säilyttävät päättäväisesti värinsä tai värittömyytensä. Ikivihreät ovat tietenkin vihreitä läpi vuoden. Hopeatäpläpeippi taasen erottuu komeassa syysruskassakin vaaleana valopisteenä puutarhan "lattialla". Ei se mitenkään pimeässä loista, mutta harmaana syyspäivänä tuo pirteää ilmettä ruskeaksi muuttuvien vaahteranlehtien sen päällä maatessa.

Pensasmustikka – Vaccinium corymbosum (Aino tai Alvar)

Tämä on kiva haaste, varsinkin näin komean ruskan aikaan. Monessa blogissa haaste on jo käynyt ja moni blogi on postannut ilman haastettakin ihastuttavia kuvia upeista syysväreistä. Ajelin viikolla kiemuraista reittiä kotia kohti ja meinasin ajaa tieltä pellolle ihastellessani auringon kultaamia puita metsän reunassa.

Haasteen saa ilman muuta ottaa haastamattakin, mutta haastanpa kuitenkin seuraavat blogit (muistathan, ettei haastetta ole pakko ottaa vastaan ja jos otatkin, sen voi toteuttaa ihan milloin itselle sopii):

Kottikärryn kääntöpiiri

Pihakuiskaajan matkassa

Valkoista salviaa

Haasteen säännöt: 

• kerro postauksessasi kuka haasteen aloitti (Tiiu Puutarhahetki-blogista)

• haasta kolme tai useampi blogiystäväsi mukaan

• käy kirjoittamassa postauksesi Puutarhahetki - suurien unelmien puutarha-blogin Syksyn sävyt postauksen kommenttikenttään

• voit osallistua myös Instagramissa. Merkitse silloin kuvasi  #syksynsävythaaste ja @puutarhahetki

Kärpässieni - Amanita

Onnea, voitit lotossa!

Vaahteranlehdet puussa...

Sunnuntaina sähköpostissa oli niskavillat pystyyn nostattava viesti: "Onnea, olet voittanut lotossa!". Tärisevin käsin avasin viestin, jossa kuitenkin toistettiin otsikon sanat ja kehotettiin kirjautumaan omiin veikkaustietoihin. Mielessäni jo törsäsin euron panoksella voitettua jättipottia. Viittä vaille, etten pirauttanut piharakennusfirmaan, tilannut keittiö- ja kylpyhuoneremonttia ja marssinut autokauppaan.

...ja vaahteranlehdet maassa

Tiedänhän minä, että lottovoittoja jaetaan vain saduissa ja elokuvissa. Joskus myös meikäläisen unelmissa. Veikkauksen sivuille kirjauduttuani saatoin todeta voittaneeni 7,70 €. En siis ryhtynyt remonttifirmoihin soittelemaan, enkä vaihtanut vaatteitani lähteäkseni autokauppaan. Tai vaihdoinpa sentään vaatteet, nimittäin pihakuteet päälle ja puutarhaan jatkamaan syyssiivousta. Haravanvarressa on mukava unelmoida, millaisen kiveyksen laittaisi pihaan ja miten toteuttaisi lasisen jatkeen talolle kasvukauden venyttämiseksi niin keväällä kuin syksylläkin.

Kasvaripolku elokuussa.

Kuten tavallista, pihalle mennessä alkaa tapahtumaan paljon sellaistakin, mitä ei ole lainkaan suunnitellut. Ehkä ne tekemiset pulppuavat jostain takaraivoon kätkeytyneestä ideapankista tai tekemättömien töiden loputtomasta listasta. Joka tapauksessa ei ollut laisinkaan tarkoitus ryhtyä rakennustöihin, mutta jonkin yllättävän aivoituksen tuloksena siitä touhusta itseni löysin.

Kasvihuone pystytettiin aikanaan alapihalle Kiemurapenkin taakse. Pian huomasin, että yläpihalta kasvihuoneelle kulkiessa houkutus istutusten yli loikkimiseen oli liian suuri ja tein heti oikopolun Kiemurapenkin kapeimpaan kohtaan. Pitkään pyöreät betonipyörylät hoitivat tehtävänsä askellaattoina, mutta silti silmää häiritsi vinksin vonksin keikkuvat laatat ja niiden välistä tunkevat ruohosipulit ja maahumala.

Kasvaripolku uusittuna

Kannoin alapihalle talon kulmalla pinossa odottavia pihakiviä ja sommittelin niistä uuden oikopolun. Ensin piti kaivaa alta maata pois, laittaa pohjalle maanrakennuskangas ja sen päälle kivituhkaa. Koska polku kaartuu voimakkaasti, en saanut kivistä sommiteltua yhtenäistä polkua. Olisi pitänyt pilkkoa niitä pienemmäksi kaarretta varten. Niinpä keskelle tuli yksinäinen betonipyörylä. Ihan hyvä tuli ja tarvittaessa polkua voi fiksata fiinimmäksi. Luultavasti jossain vaiheessa upotan pienempiä luonnonkiviä kivituhka-alueille.

Kelloköynnös on kukkinut aivan viime päiviin saakka. Odotin sen muuttavan värinsä syksyn myötä ja senhän köynnös tekikin. Pari pakkasyötä kuritti köynnöksen kukkia niin, että ne putosivat pahimman huurteen niistä sulettua. Maanantaivastaisena yönä pakkasta oli ilmeisesti enemmänkin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -2.7 astetta. Köynnöksen lauantainen puna oli mennyttä ja tilalle tuli päivän mittaan vettynyt ja surkea olemus. Kelloköynnös pääsi kompostiin. Niin paljon iloa kelloköynnöksestä on koko kesän ollut, että ehdottomasti sitä on kylvettävä ensi vuonna.

Alapihan vaahterassa ei enää paljon lehtiä ole. Yläpihalla on kaksi isoa vaahteraa, joista autotallin kulmalla oleva on vielä tuuheana lehdistä. Puiston reunassa, tonttimme rajalla on monta nuorempaa vaahteraa. Onneksi osa niiden lehdistä putoaa kunnan tekemälle uudelle nurmialueelle. Sinne saavat maatua. Omassa pihassa riittää haravoitavaa muutenkin.

Valamonruusu ma 8.10.

Kesäkausi on peruuttamattomasti päättynyt, eikä ulkona enää tarkene huvin vuoksi istuskella. Tekemistä kyllä riittää ja puutarhan syyssiivousta tehdessä aika kuluu huomaamatta. Haravoimisen ja putsaamisen ohessa on hyvä katsella puutarhaa sillä silmällä, millaista kohennusta paikat kaipaavat ja mitä uudistuksia voisi ajatella. Kesän runsauden jälkeen yhä paljaammaksi käyvä puutarha näyttäytyy alastomuudessaan aivan eri tavoin. 

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Mukavia syyspäiviä ja raittiita haravointihetkiä!