Lottovoittaja koulii

Valkoisen amarylliksen neljäs vana avaa nuppunsa.

 

Aamulla sähköpostissani luki "Olet voittanut lotossa!" Vau, mikä onni ja autuus. Heti alkoi päässä pyörimään toivottu sauna-pesuhuone -remontti. Monta muutakin isoa ja pientä asiaa voisin toteuttaa. Maltoin syödä aamiaisen loppuun ja lukea päivän uutiset. Leivoin laskiaispullia ja korvapuusteja. Laitoin pesukoneenkin pyörimään, silitin pinon puhdasta pyykkiä ja tein salaatin Ukkokullan paistaessa silakkapihvejä. Vasta syönnin jälkeen istahdin tietokoneen ääreen tutkimaan lottovoittoni kokoa. Tai kyseessä on Eurojackpot, jonka laitoin kympin panoksella vetämään viideksi viikoksi. 

Koristeomena 'Aamurusko'

Realistilla on aina jalat maassa. Onneksi tälläkin kertaa. Olin toki voittanut, jopa kahdesti. Edellisellä viikolla kokonaista 7,90 € ja tämän viikon voitto on 12,30 €. Voin rauhallisin mielin haudata remonttiaikeet hamaan tulevaisuuteen. Yhtä lailla ei tarvitse pää kipeänä pohtia erilaisia sijoitusmahdollisuuksia. Tai toki voin osan voitostani sijoittaa uuteen Eurojackpot-kupongin yhteen sarakkeeseen. Otan kaikki vanhat sananlaskut käyttöön eli "ei kahta ilman kolmatta". Jospa minulle jysähtääkin 17 miljoonan potti. Siitä riittää jaettavaa lapsille ja muutamalle muullekin. Unelmia saa ja pitääkin olla. Kunhan ei koko elämäänsä lottovoittounelmille perusta.

Koulin neljä itänyttä kelloköynnöstä. Samalla kylvin muutaman kelloköynnöksen siemenen lisää, jotta saisin kesällä kunnolla köynnökset pergolaa viherryttämään. Yllätys, yllätys. Ensimmäinen ke  4.2. kylvetty kelloköynnös on jo kolmesenttinen. Tammikuussa kylvetyistä ainakin yksi koukku on näkyvissä. Hyvä siis, että jätin ne jatkamaan taivaltaan, vaikka viime viikonloppuna eloa ei vielä näkynytkään.

Tammikuussa kylvetyistä paprikoista koulin viisi 'Router Augsburger' -suippopaprikaa ja kaksi 'California Wonderia'. Tänään huomasin kolmannenkin 'California Wonderin' heränneen. Katsotaan, pidänkö kaikki paprikat itsellä, vai annako pojalle parvekekasvatukseen?

Rusakot kaivavat pihasta syötävää.

Pakkaset jatkuvat kireinä. Lauantaiaamuna mittari näytti -24. Auringon nousun myötä lämpötila on noussut -12 asteeseen. Rusakot temmeltävät pihassa ympäriinsä. En ole erityisen huolissani, vaikka ne ovat kaivaneet syötävää etenkin yläpihan penkeissä. Kunhan eivät käy järsimässä puiden ja pensaiden runkoja. Tärkeimmät olen kyllä verkottanut.

 
Jonkun silmää saattaisi häiritä kimmeltävän hangen rikkoutuminen ja jäniksen papanoilla koristelu. Yritän iltaisin huitoa ikkunasta jäniksiä lukemaan, mitä varaparkkipaikalla seisovan kivituhkasäkin kyljessä lukee eli ymmärtäkää, että minun pihani on siisti. Eivät piittaa tippaakaan, joten minäkin kipitän sänkyyn jatkamaan hiukan tylsältä vaikuttavaa dekkaria. Onhan se luettava loppuun, jotta saan selville, miten jutussa käy. Ja voin aloittaa seuraavan kirjan.

 
Kaikkia juttujani ei kannata ottaa kovin vakavasti. Jatkuvista pakkasista varmaan johtuu, että pää alkaa pehmetä ja jutut sen myötä.

 

Onnea, voitit lotossa!

Vaahteranlehdet puussa...

Sunnuntaina sähköpostissa oli niskavillat pystyyn nostattava viesti: "Onnea, olet voittanut lotossa!". Tärisevin käsin avasin viestin, jossa kuitenkin toistettiin otsikon sanat ja kehotettiin kirjautumaan omiin veikkaustietoihin. Mielessäni jo törsäsin euron panoksella voitettua jättipottia. Viittä vaille, etten pirauttanut piharakennusfirmaan, tilannut keittiö- ja kylpyhuoneremonttia ja marssinut autokauppaan.

...ja vaahteranlehdet maassa

Tiedänhän minä, että lottovoittoja jaetaan vain saduissa ja elokuvissa. Joskus myös meikäläisen unelmissa. Veikkauksen sivuille kirjauduttuani saatoin todeta voittaneeni 7,70 €. En siis ryhtynyt remonttifirmoihin soittelemaan, enkä vaihtanut vaatteitani lähteäkseni autokauppaan. Tai vaihdoinpa sentään vaatteet, nimittäin pihakuteet päälle ja puutarhaan jatkamaan syyssiivousta. Haravanvarressa on mukava unelmoida, millaisen kiveyksen laittaisi pihaan ja miten toteuttaisi lasisen jatkeen talolle kasvukauden venyttämiseksi niin keväällä kuin syksylläkin.

Kasvaripolku elokuussa.

Kuten tavallista, pihalle mennessä alkaa tapahtumaan paljon sellaistakin, mitä ei ole lainkaan suunnitellut. Ehkä ne tekemiset pulppuavat jostain takaraivoon kätkeytyneestä ideapankista tai tekemättömien töiden loputtomasta listasta. Joka tapauksessa ei ollut laisinkaan tarkoitus ryhtyä rakennustöihin, mutta jonkin yllättävän aivoituksen tuloksena siitä touhusta itseni löysin.

Kasvihuone pystytettiin aikanaan alapihalle Kiemurapenkin taakse. Pian huomasin, että yläpihalta kasvihuoneelle kulkiessa houkutus istutusten yli loikkimiseen oli liian suuri ja tein heti oikopolun Kiemurapenkin kapeimpaan kohtaan. Pitkään pyöreät betonipyörylät hoitivat tehtävänsä askellaattoina, mutta silti silmää häiritsi vinksin vonksin keikkuvat laatat ja niiden välistä tunkevat ruohosipulit ja maahumala.

Kasvaripolku uusittuna

Kannoin alapihalle talon kulmalla pinossa odottavia pihakiviä ja sommittelin niistä uuden oikopolun. Ensin piti kaivaa alta maata pois, laittaa pohjalle maanrakennuskangas ja sen päälle kivituhkaa. Koska polku kaartuu voimakkaasti, en saanut kivistä sommiteltua yhtenäistä polkua. Olisi pitänyt pilkkoa niitä pienemmäksi kaarretta varten. Niinpä keskelle tuli yksinäinen betonipyörylä. Ihan hyvä tuli ja tarvittaessa polkua voi fiksata fiinimmäksi. Luultavasti jossain vaiheessa upotan pienempiä luonnonkiviä kivituhka-alueille.

Kelloköynnös on kukkinut aivan viime päiviin saakka. Odotin sen muuttavan värinsä syksyn myötä ja senhän köynnös tekikin. Pari pakkasyötä kuritti köynnöksen kukkia niin, että ne putosivat pahimman huurteen niistä sulettua. Maanantaivastaisena yönä pakkasta oli ilmeisesti enemmänkin, sillä vielä aamukahdeksalta mittari näytti -2.7 astetta. Köynnöksen lauantainen puna oli mennyttä ja tilalle tuli päivän mittaan vettynyt ja surkea olemus. Kelloköynnös pääsi kompostiin. Niin paljon iloa kelloköynnöksestä on koko kesän ollut, että ehdottomasti sitä on kylvettävä ensi vuonna.

Alapihan vaahterassa ei enää paljon lehtiä ole. Yläpihalla on kaksi isoa vaahteraa, joista autotallin kulmalla oleva on vielä tuuheana lehdistä. Puiston reunassa, tonttimme rajalla on monta nuorempaa vaahteraa. Onneksi osa niiden lehdistä putoaa kunnan tekemälle uudelle nurmialueelle. Sinne saavat maatua. Omassa pihassa riittää haravoitavaa muutenkin.

Valamonruusu ma 8.10.

Kesäkausi on peruuttamattomasti päättynyt, eikä ulkona enää tarkene huvin vuoksi istuskella. Tekemistä kyllä riittää ja puutarhan syyssiivousta tehdessä aika kuluu huomaamatta. Haravoimisen ja putsaamisen ohessa on hyvä katsella puutarhaa sillä silmällä, millaista kohennusta paikat kaipaavat ja mitä uudistuksia voisi ajatella. Kesän runsauden jälkeen yhä paljaammaksi käyvä puutarha näyttäytyy alastomuudessaan aivan eri tavoin. 

Neilikkaruusu - Rosa F.J.Grootendorst

Mukavia syyspäiviä ja raittiita haravointihetkiä!