Sopivaa sohvanurkkapuuhaa

Nämä nilkkasukat on kudottu punaisesta 7veikasta ja Novitan Jouluaatto-kausilangasta, jossa vaihtelevat valkoinen, punainen, harmaa ja vihreä. Kudoin yksivärisellä punaisella resorin, kantapään, kärjen ja joka neljännen kerroksen

Polvisukat kudoin sinisestä 7veikasta ja Raita-langan Ulappa-sävystä, jossa vuorottelevat harmaa, valkoinen ja sinisen sävyt. Resorin ja kantapään tein yksivärisenä. Resorissa on 64 silmukkaa. Resorin jälkeen lisäsin yhden silmukan, jotta sain 4 o, 1 n -mallineuleen tasalukuiseksi. Kavensin silmukoita varressa siten, että kantapäätä aloittaessa on 12 silmukkaa puikolla.

Viime talven jälkeen en ole tumppuja kutonut, joten välityönä piti kokeilla, vieläkö tumput onnistuvat.

Vasemmanpuoleiset on kudottu Gjestalin vaaleanruskeasta Janne-langasta. Resorissa on kaksi kerrosta ystävältäni saatua ruskeaa Tango Fani -pörrölankaa (jota ei enää valmisteta). 

Oikeanpuoleiset on kudottu viininpunaisesta 7veikasta ja sävyyn sopivasta Pohjola-langasta.

Lapselle sopivat röyhelösukat tein pinkistä Pirta-langasta ja valkoisesta Novitan Pilvi-langasta.
Punoin käyttämistäni langoista nauhan, jonka pujottelin röyhelön alapuolelle.

Röyhelö on Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukasta ja ilmainen ohje siihen löytyy Raverlystä. 

Alkuperäisessä ohjeessa sukat on tehty ohuemmasta langasta 2,5 puikoilla. Muokkasin ohjetta paksummalle langalle siten, että röyhelön aloituksessa silmukoita on yhteensä 96 eli 24 silmukkaa puikkoa kohden.

Tykkään kovasti Merja Ojanperän Helmi-Orvokki -sukkamallista. Näitä olen tehnyt aiemminkin eri värisenä. Mustia vaatteita suosivalle kokeilin Helmi-Orvokkia kirsikasta ja mustasta 7veikasta. Hyvin värit sopivat yhteen, vaikka mustassa ei jalkaosion pitsikuvio näy kovin hyvin.

Kudoin toisetkin Helmi-Orvokit annettavaksi ihmiselle, jolta olen saanut paljon apua. Näiden värien ajattelin sopivan hyvin farkkujen kanssa. Lankana 7veikan harmaa ja Novitan sininen Eero-lanka.  

Kolme vuotta olen kierrättänyt omissa jaloissa kolmea sukkaparia. Hyvin ovat kestäneet ahkeraa konepesua ja jatkuvaa käyttöä, mutta nyt ne alkavat olla vähän kulahtaneen näköiset. Niinpä päätin vihdoin kutoa sukat itselleni. Olen mieltynyt tuohon Jouluaatto-kausilankaan ja sehän sopii oivallisesti kirkkaanpunaiseen väriin. Tein siis varren Jouluaatto-langasta siten, että yksivärinen punainen kulki mukana aina neljäntenä kerroksena.

Taponlehti - Asarum europaeum

Kutominen on mukavaa ja sopivaa ajanvietettä syksyn ja talven pimeinä iltoina. Yleensä otan kutimet käteeni katsoessani televisiota, mutta usein huomaan television unohtuvan ja ajatusten liitävän ihan muissa maailmoissa. Monimutkaisempaa mallia tehdessä katse ja mietteet täytyy välillä palauttaa takaisin käsityöhön. 

Perussukkaa tehdessä voi sen sijaan liidellä vaikka edessä olevassa keväässä. Kuten hahtuvaisella lumella koristetusta taponlehtikuvasta voi päätellä, kevääseen on vielä runsaasti haaveiluaikaa.
 

Vain pyykit puuttuivat

Eräänä pakkaspäivänä kiertelin puutarhassa ja huomasin jonkun aloittaneen pyykkipäivän. Naruja oli pingotettu ja ripustettu yhden jos toisenkin kasvin oksille ja versoihin. Vain pyykit puuttuivat.

Hämähäkitkö ovat kutoneet seittejään? Langat olivat hyvin hauraita, sillä ne haihtuivat pois pienimmästäkin kosketuksesta. 

Ehkä puutarhan keijukaiset ovat sittenkin olleet asialla. Lämpimän syksyn vuoksi ne eivät ole menneet nukkumaan maahan pudonneiden kukkien terälehtien alle, vaan ovatkin ryhtyneet siivoamaan paikkoja ja valmistautumaan jouluun. Pian noilla hennoilla langoilla lepattaa verhoja ja pellavaisia pöytäliinoja.

Tai sitten lukemattomat kesäänsä puutarhassa viettäneet leppäkertut ovat päättäneet perustaa sirkuksen trapetsinaruineen ja voimisteluköysineen. Kultakuoriaisetko ovat niiden sulkapäisiä ratsuja ja ruusunkirvat temppuilevia apinoita.

Suljin kamerani ja poistuin hämähäkkien, keijukaisten ja leppäkerttujen näyttämöltä häiritsemästä. Luulenpa niiden seuranneen minua ja tömistelyäni henkeään pidätellen jossain näkymättömissä. Etten vain katkoisi huolella kudottuja lankoja. 

Luulin puutarhan vaipuneen talviunille. Ei suinkaan, siellä on salaista ja jännittävää elämää silloinkin, kun itse pikkuisessa koomassa odottelen tulevaa kasvukautta. Olkoon näin. Ilolla annan hämähäkkien, keijukaisten ja leppäkerttujen vallata puutarhani nyt, kun en itse sitä tarvitse.

Kehu ihminen päivässä

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Aikoinaan työskentelin isossa tietotekniikkayrityksessä. Yksikköni oli hyvin miesvaltainen. Meitä naisia oli maksimissaan 1/3 työntekijöistä. Sain kerran naistenpäivänä miestyökaverilta isokokoisen kortin, jossa tekstinä "kehu nainen päivässä". Laitoin kortin työhuoneeni oveen, jossa se näkyi hyvin ohikulkijoille ja huoneessani kävijöille. Teksti kirvoitti useita mielenkiintoisia keskusteluja ja toi työympäristöön pitkäksi aikaa lisää huomaavaisuutta ja lämpimiä sanoja laajemminkin.

Sormustinkukkien kukintaa odotettavissa

Kortti teksteineen tuli mieleeni pari viikkoa sitten käydessäni hammaslääkärin vuositarkastuksessa. Nuori naishammaslääkäri kävi tarkasti läpi hampaani kertoen samalla koodeja hammashoitajalle merkittäväksi vaihtuneeseen ohjelmistoon. Siinä ohessa hän välillä tokaisi, kuinka kaunis hammaskaari minulla on (mitä sitten tarkottaneekaan) ja miten hyvin omahoitoni on pitänyt hampaat kunnossa ja hammaskiven loitolla. En voi sanoa pelkääväni hammaslääkärikäyntejä, mutta ihan kunnolla siinä tuolilla istuessani aina jännitän. Huomasin nytkin puristavani kädensijoja rystyset valkoisina.

Koristemansikka 'Pink Panda' - Fragaria x rosea 'Pink Panda'

Hammaslääkärin kehut olivat kannustavia ja mieltä ilahduttavia. Jännistyskin väheni ja saatoin höllentää käsien otetta. Oli sitten hammaslääkäriltä opittua potilaankäsittelytaktiikkaa tai ihan aiheellista kehua, vaikutus oli hyvin positiivinen. Hän olisi samaan syssyyn voinut seuraavaksi todeta löytäneensä viisi valtaisaa reikää, enkä ehkä henkisessä euforiassani olisi kovin siitä ällistynyt. Askeleet kotimatkalla olivat todella keveitä ja taisin elää hammaslääkärin kehuvilla sanoilla monen monta päivää.

Helmililjojen lehdistö marraskuisessa puutarhassa

Toisen ihmisen ilahduttamiseen ja harmaan päivän pelastamiseen ei kovin suuria sanoja tarvita. Aina ei sanoja ollenkaan, sillä ystävällisellä hymylläkin on jo iso vaikutus. Ihan hyvin voi tuntemattoman kanssa hississä seisoessaan tokaista, kuinka kauniin värinen huivi toisella on. Tai kehua kassajonossa ostoskärryissä istuvan vauvan iloista ilmettä. Joskus voi toki saada vastaan torjuvia vilkaisuja, mutta useimpia ihmisiä kehut ja iloiset sanat piristävät ja virkistävät.

Sulkaneilikka - Dianthus plumarius

Myös itseänsä on välillä hyvä kehua ja kiittää. Tein eilen näin ostamalla kotiin valkoisen amarylliksen. Siinä oli peräti neljä nuppua tulossa ja tiedän iloitsevani amarylliksestä pitkään. Jaetaan vaikka seuraavan kuukauden ajan mielihyvää kehumalla ihminen päivässä.
 
Marraskuun viimeinen viikko alkaa olla käsillä ja siirrymme pian joulukuuhun. Sitä odotellessa hyvää viikonloppua kaikille! 

 

Marraskuun plussat

Peittokurjenpolvi - Geranium cantabrigiense

Reilusti plussan puolella on tämä marraskuu kulunut. Tulevalle viikolle on luvassa viilenevää, katsotaan, toteutuvatko lupaukset. Lähes +10 asteen lämpötila on saanut meikäläisenkin käyttäytymään kummallisesti. Pihalla käyskennellessäni nenä on suunnattu kohti multaa, aivan kuin odottaisin piippojen pongahtavan sieltä esiin. Enpä sellaisista löydöistä edes yllättyisi. Kunnan keskustassa sijaitsevan julkisen rakennuksen seinustalla kasvavat rhodot availivat perjantain harmaassa usvassa värikkäitä nuppujaan. Kuiskailin niille, että talvilepoon siitä, vaan mahtoivatko minua totella.

Tuntuu oudolta haahuilla pihalla ilman, että olisi mitään järjellistä tekemistä. Haravoinnit on haravoitu ja kukkapenkitkin kantattu. Yhtenä päivänä sain biokompostorin tyhjennettyä, mistä kovasti itseäni kiittelin. Ehkä kompostori ei pakkasten tultua jäädy samalla lailla umpeen, kuin viime talvena. Ainakin siellä on nyt tilaa uudelle massalle. Siirsin puolikypsän materiaalin biokompostorin viereen siirretyn vanhan lämpökompostorin uumeniin jatkamaan muhimista. Kevääksi on valmistumassa pari kottikärryllistä hyvää multaa.

Karviainen - Ribes uva-crispa

Kevättä ja erityisesti aurinkoa on kova ikävä. Koko marraskuu on ollut niin harmaan pimeä ja kostea. Varsinaisesti ei ole kovin monena päivänä satanut, mutta ilman täyttänyt tiivis harmaus on saanut hiukset ja vaatteetkin ulkona kostumaan. Lauantaiksi luvattiin aurinkoa, joka tyytyi vain pilvien takaa hetken kurkistelemaan iltapäivän kääntyessä iltaan. Ehkä pitkä poissaolo vaatii auringoltakin hiukan harjoittelua ennen täydeltä taivaalta paistamista.

Verikurjenpolvi - Geranium sanguineum

Kameraa ei ole tullut pahemmin ulkoilutettua. Puutarhassa kaikki on jämähtänyt niille sijoilleen, eikä ruskeita rankoja ja vähäisiä väripilkkuja jaksa kerta toisensa jälkeen objektiivilla tähdätä. Tinttien kuvaamiseen sopivaa obiskaa minulla ei ole, mutta lintuja on kiva tarkkailla kuvaamattakin. Närhiä käy pihassa useita ja viimein myös ensimmäinen viherpeippo ilmestyi viime talviseen tapaan pihaan. 

Oravakin on kuullut meidän pihan siemenbuffetin avautuneen ja hoitokissojen iloksi se käy päivittäin keittiön ikkunan edustan ruokintapaikalla lounastamassa.

Syysmyrkkylilja - Colchicum autumnale

Syysmyrkkyliljat ovat kukkimisensa kukkineet ja kallistuneet maahan pitkälleen talviunta odottamaan. Vaikka alapihalla ei paljon mitään katseltavaa nyt olekaan, ovat kierrokset siellä muussa mielessä tarpeen. Yhtenä päivänä löysin liljan sipulin kukkapenkin pinnasta. Saattoi olla marhanlilja, vaikkakaan ei sentään tämän syksyn ostoksia. Kaivoin sen takaisin multaan. Lauma variksia ja pari harakkaa peuhaa meidän pihalla toisiaan takaa ajaen ja kukkapenkkejä mylläten. Mustarastaatkin ovat kovia mullan myllääjiä.

Televisio ja postilaatikko ovat jo täynnä joulumainoksia. Kauppojen hyllyistä ja tiskeistä puhumattakaan. Joulusta kyllä tykkään, mutta vuosi vuodelta aikaisemmin alkava, ylenmääräinen jouluhössötys väsyttää. Voi olla, että tänä vuonna vietämme erilaisen joulun. Aika näyttää, mihin ratkaisuun päädymme. 

Erilaisia jouluvaloja on jo monessa pihassa. Tässä pimeydessä ne tuovat iloa, piristystä ja kauneutta. Sisälle olen jo muutamia valoja viritellyt ja ensi viikolla ajattelin laittaa ulos valoja. Enkä enää kausivaloja, vaan ihan kunnon jouluvaloja. Mukavampi valoja on nyt katsella, kuin tammikuun lopun kirkkaudessa. 

Tyttären Nemo-kissa

Marraskuun hämäryys on hidastanut minua. Pysyäkseni ajan tasalle luen blogienne postauksia monta peräkkäin ja niinpä kommentointiin ei tahdo jäädä aikaa. Sitäpaitsi tabletilla suoritettu yhden sormen tökkiminen on sietämätöntä touhua. On iltoja, jolloin en avaa tietokonetta laisinkaan, vaan kudon ja sänkyyn mentyäni uppoudun kirjoihin. Aikansa kutakin, nyt siis tällaista.

Ystävät, ottakaa mallia Nemo-kissasta ja nauttikaa rennosti tästä hämärän hyssystä ja kynttilöiden valosta. Ja menkää ilolla ulos tankkaamaan aurinkoa heti, kun se taivaalle ilmaantuu.

Mukavaa sunnuntaita kaikille!
 

Kuusi kuvaa kesästä -haaste

Syysvuokko - Anemone hupehensis

Sain Tuplasti terapiaa -blogin Pirjolta perinteisen "Kuusi kuvaa kesästä" -haasteen. Tällä kertaa Pirjo on yhdistänyt haasteeseen valokuvausteeman, jossa tarkoitus on kertoa, miksi juuri nämä kuvat on haasteeseen valittu. 

Pirjon haaste ei tänä vuonna ole helpoimmasta päästä. Kamera on nuoruudesta lähtien kulkenut matkassani. Tavoite on ehkä ollut dokumentoida tapahtumia, paikkoja ja ihmisiä. Vasta puutarhainnostuksen myötä syntyi tarve kuvata kasveja ja ikuistaa puutarhaa. Kiinnostusta ja innostusta kuvaamiseen on aina ollut enemmän, kuin taitoa ja osaamista. Muutamia valokuvauskurssejakin olen käynyt, mutta ehkä tarvitsisin jonkun, joka vieressä kulkien opastaisi tekniikan saloihin.

Arvostan kovasti esteettistä silmää ja kykyä sommitella valokuvaan taiteellisia näkymiä. Itselläni ei sellaisia kykyjä olen, mitä sitä en murehdi. Meillä jokaisella on omat taitomme ja kykymme. Kukaan ei osaa kaikkea ja jokainen osaa jotain.

Digikuvaus on tuonut valtavia mahdollisuuksia kuvaamiseen. Nyt voi helposti harjoitella loputtomiin ilman, että filmi loppuu ja rahat sen myötä. Niinpä minäkin räpsin samasta kohteesta useita otoksia, jotta saisin edes yhden hyväksyttävän. Käsittelen blogikuviani useimmiten ainoastaan rajaamalla.

Sinivuokko - Anemone hepatica

Tässä sinivuokkokuvassa toteutuu pitkän talven kestäneen kevään odotuksen palkinto. Kuivuneiden lehtien ja korsien lomasta nousee ensimmäiset raikkaat värit. Niin hentoina ja pieninä, että ne nähdäkseen on kumarruttava lähelle maata ja toisinaan jopa vähän rapsutettava multaa vapauttaakseen nuput nousemaan ilmoille. Voi sitä nautinnollista kihelmöintiä, jota tällaiset löydöt aiheuttavat. Kaikki on edessä ja sydän pakahtuu innosta ja onnesta.

Juhannusruusu - Rosa spinosissima 'Plena', synonyymi Rosa pimpinellifolia 'Plena'

Juhannusruusun terälehtien lävitse siivilöityvä valo korostaa kukan herkkää kauneutta. Juhannusruusu on täynnä suomalaisen alkukesän symbolismia. Sen kukintaa odotetaan joka vuosi hartaasti ja kukinnan ajankohtaa vertaillaan menneisiin ja tuleviin kesiin. 

Lukinlilja - Hymenocallis

Tämä kuva valikoitui lukinliljan kukan erikoisen muodon vuoksi. Kauneutta on monenlaista ja toisenlaisen kauneuden ymmärtämistä täytyy joskus harjoitella. Lukinlilja kantaa persoonallisen kauneutensa rohkeasti ja ylpeästi. Tämä "erilainen nuori" on lunastanut paikkansa jokakesäisenä kasvina patioruukussani.

Dahlia

Kukkien kuvaaminen on opettanut minut löytämään kauneutta katsomalla kuvattavaa hyvin läheltä ja myös kasvin eri vaiheissa. Kenties minulla on jokin nuppusyndrooma, sillä erityisen paljon pidän monien kasvien nupuista. Ruusuissa, liljoissa ja kärhöissä unikkoja unohtamatta on hurmaavia nuppuja. Katsokaa ensi kesänä, miten upeasti nuppu muuttuu kasvaessaan ja miten sen sisältä vähitellen alkaa näkyä väriä. Kurpitsan nuppuja voi syödä. Maistuisiko daalian nuppu?

Tomaatti - Solanum lycopersicum

Erilaisia kuvakulmia voisi harrastaa enemmänkin. Minulle tämä kuva kertoo menneen kesän tomaattien kasvuvoimasta ja ehkä tuo avoin kasvarin ikkuna myös läkähdyttävästä helteestä. Tomaatti tavoittelee taivasta ja pitää käsivarrellaan kiinni ikkunanpuitteesta saadakseen lisää raitista ilmaa. Saattaa olla, että tomaatti onkin juuri ponnistamassa itsensä pois kasvarista lähteäkseen seikkailulle.

Ruusupapu - Phaseolus coccineus

Vähemmän on enemmän. Ehkä juuri siksi kuvaan etupäässä kasveja ja niiden yksityiskohtia. Maisemakuvauksessa minua häiritsee liikennemerkit ja valaisinpylväät, eikä kotipihallakaan aina tahdo löytyä kuvakulmaa, jossa ylimääräinen olisi helppo rajata pois. Riippuu tietenkin, mitä kuvalla haluaa tavoitella ja kertoa. 

Viime kesäinen idea kasvattaa vaahteranjuurien täyttämässä, paahteisessa aitanurkkauksessa isoon astiaan kylvettyjä ruusupapuja ei ollut paras mahdollinen. Vettä sai ruusupavuille kantaa selkä vääränä. Pavut kukkivat huonosti, mutta kasvun voimaa niistä löytyi. Pavunvarret kiermutelivat aitaa pitkin metritolkulla. Näköesteenä ne eivät toimineet, mutta hauskaa papujen aidanvalloituksen seuraaminen oli.

Onnenkäenkaali - Oxalis tetraphylla

Haastan seuraavat blogit:

Rosanpunaista kultaa
Saran mökissä ja puutarhassa
Terrafiore

Haasteen säännöt:

Postaa kuusi kuvaa kesästä ja kerro miksi juuri ne kuvat haluat julkaista (Kuvien määrä ei ole tärkeää, saa olla enemmän tai vähemmän). Tarkoitus on kertoa mikä kuvissa itseä viehättää.

Jokainen on varmasti tyytyväinen johonkin otokseen.
Eli nyt surutta saa itseään kehua, pois turha vaatimattomuus!

Lähetä haaste eteenpäin yhdelle tai useammalle.
Halutessasi voit kommentoida linkin kera Tuplasti terapiaa blogiin, jossa listataan haasteeseen osallistuneet.

Lisänä haasteessa vielä yksi eksra:

Ilmoita kommentoidessasi Tuplasti terapiaa- blogiin (https://puutarhaterapiaa.blogspot.com/2018/11/kuusi-kuvaa-kesasta-teemana-valokuvaus.html) saako kuvasi julkaista postauksessa, (ilmoitetaan kenen kuva, tietysti) johon kerätään yksi kuva jokaiselta osallistuneelta.

Pihasyreeni - Syringa vulgaris

Ideaköyhyyttä kera kissojen

Koristeomenapuu - Malus 'Musta Rudolf'

Tyhjä pää ja menoja täyteen ahdettu kalenteri on yhdistelmä, joka tyrehdyttää postausideat.  Aika hyvin ajanpuute ja väsymys vähentää myös blogien lukemista ja kommentoimista. Väliaikaista sekin, onneksi.

Loki ja Nemo

Kun  edelliseen liittää kahden villin kissaotuksen pitkän hoitorupeaman, ei ideoita muhi senkään vertaa. Luin lehdestä unta parantavia vinkkejä. Yksi niistä kehotti varmistamaan, ettei lemmikkien äänet pääse häiritsemään yöunta. Kuonokoppako kissoille pitäisi laittaa? Ja kaikki kahdeksan jalkaa sitoa, etteivät innostuisi leikkimään ratsuväkeä olohuoneessa pimeimpinä yön tunteina? Entä miten estää adhd-kissaa kävelemästä uneen vaipuneen hoitajansa päällä? Mihin laittaa yöksi kissa, joka osaa avata ovia? Ja jolleivat ovet millään keinolla aukene, ainahan niitä voi rynkyttää, kunnes meluun kyllästynyt ihminen avaa.

Käytettäköön tämä marraskuinen harmaus ja ideaköyhyys sielun ja kropan lepuuttamiseen. Tiedän kyllä olevani elossa, sillä yhtenä päivänä huomasin miettiväni, mitä tomaattilajikkeita alkuvuodesta kylvän. Mietintä ei johtanut mihinkään. Vielä. Vaan lupaavalta tuollainen mietintähetki tuntui.

Mukavaa viikonloppua ja isille hyvää isänpäivää!

PS.Kahdesta kissasta lähtee niin paljon karvaa, että kaikki kissojen suosikkipaikat on nyt peitelty torkkupeitoin. Kevyt torkkupeitto on helpompi laittaa pesukoneeseen, kuin kokonainen sohva.

 

Viisi puutarhamuistoa kesältä 2018

Kaksoissateenkaari 19.6.2018

Sain "Viisi puutahamuistoa kesältä" -haasteen Saaripalstan Sailalta. Haasteen on laittanut liikkeelle Maatiaiskanasen elämää -blogin Hilu. Haasteen tarkoituksena on kertoa viidestä parhaasta puutarhamuistosta tältä vuodelta.

Kiitos Hilulle haasteen alulle laittamisesta ja Sailalle haastamisesta. Tällaisena harmaan pimeänä marraskuun päivänä on mukava palata kesäisen lämpimään puutarhaan ja kukkien runsauteen. Kylläpä taas aika on kullannut muistot, sillä kuvia katsellessa unohtui tyystin puutarhaa kurittanut kuivuus ja tietyörempan meluisa pölyisyys. Niin vain kuvatiedostoja selatessani liitelin kukalta kukalle ja nautiskelin ihoa ja mieltä hellivästä lämmöstä.

Tällaiset tiettyjä rajoituksia sisältävät haasteet aiheuttavat jonkinmoisia valinnan tuskia, kun mieli tekisi täyttää postaus kaikilla kesän herkuilla, mutta karsiminen vaan on pakollista. Toisaalta on nautinnollista ja muistia virkistävää palata moniin ihaniin asioihin. Kaikki aistit siinä touhussa herkistyvät. Sormissa tuntuu tomaattien pyöreys, korvissa soi lintujen liverrys ja nenässä tuoksuu vastaleikattu nurmi.

Mitkä ovatkaan minun viisi puutarhamuistoani kesältä 2018? Kesäni on ollut poikkeuksellisen tapahtumarikas ja pitkällisen pohdinnan tuloksena nousivat seuraavat puutarhamuistot päällimmäisiksi:

Mittari lupasi sadetta, jota saatiin kuitenkin todella vähän.

Lämpö helli ja vähän kyllä kurittikin

Pitkät hellejaksot jäävät varmasti kaikille mieleen. Päivä toisensa jälkeen, jopa viikosta toiseen lämpömittari kipusi lähes ja ylikin +30 asteen. Eikä vaan kivunnut, vaan lakikorkeuden saavutettuaan lämpö pysyi aamusta iltaan helteisenä. Kivitalo imi kaiken lämmön seiniinsä ja ainut viileä paikka oli kellarissa. Sateettomuus ja tuulisuus yhdistettynä helteisiin aiheutti melkoista kuivuutta ja puutarhan kasvit kärsivät. Luultavasti kuivuuden seurauksena kasvituhoihin törmätään vielä tulevallakin kasvukaudella.

Vaikka puutarhan kärsimykset kuivuudessa saivatkin välillä mielen murheelliseksi, tarjosi lämpö erinomaisen syyn laiskotella ja uppoutua kirjojen maailmaan. Luultavasti lepäsin enemmän, kuin aikoihin yhteensä. Pesukonettakaan ei tarvinnut kovin paljon käynnistää, kun vaatetus oli riisuttu minimiin.

Ikimuistoinen tomaattikesä

Kuluneesta kesästä muodostui tomaatinkasvatushistoriani tuottoisimmaksi. Hyvän sysäyksen tomaattien kasvattamiselle sain kellariin hankkimastani tehokkaasta kasvivalaisimesta. Koskaan aiemmin tomaatintaimeni eivät ole olleet yhtä vankkoja ja hyvälaatuisia. Siirsin taimet kasvariin virittämääni harsotelttaan toukokuun alussa. Eipä ollut paleltumisesta pelkoa, kun ei ollut yöhallaa ja päivälämpötilatkin lähtivät hyvin nousuun.

Tomaatti Indigo Rose

Tomaatit alkoivat kypsyä jo heinäkuussa ja satoa riitti taukoamatta kasvukauden loppuun saakka. Ainuttakaan tomaattia ei tarvinnut kantaa kesän lopulla sisälle kypsymään, vaan kaikki ehtivät kypsyä kasvarissa. Ylimääräisiä tomaatintaimia en  raaskinut heittää kompostiin, vaan sijoitin ne talon seinustalle. Aiemminkin olen kasvattanut tomaatteja ulkosalla, mutta nyt tuotto niissä oli lähes yhtä hyvää, kuin kasvarissakin. Nam, mikä tomaattikesä!

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Kelloköynnös hurmasi kertarysäyksellä

Ensimmäisen kerran tutustuin omatoimisesti kelloköynnökseen vuosi sitten. Silloin yksi taimi selvisi ulos saakka ja kasvoikin hyvin. Se teki yhden nupun, joka ei jaksanut syksyn koleudessa avautua. Tänä vuonna kylvin useita kelloköynnöksen siemeniä kahdessa vaiheessa ja hyvin itivät ja kasvoivat. Istutin kahteen isoon piharuukkuun, kolme tainta kumpaankin ja sijoitin ruukut pergolan sisäänkäynnin molemmin puolin. 

Kelloköynnös - Cobaea scandens

Alkuvaiheessa ohjailin versoja tukinarulla. Pian versot lähtivät kiipeämään pitkin pergolan pylväitä ja syksyllä köynnös kiemurteli katossa ja pergolan rännissä. Kukkiminen oli runsasta ja kiehtovan kaunista. Pörräsin koko kesän kelloköynnöksen ympärillä, kuin mehiläiset kukissa konsanaan. Hurmaannuin niin täydellisesti, että paluuta kelloköynnöksettömään elämään ei taida olla.

Clematis vit. Polish Spirit

Kärhökukinnan runsautta

Kärhöjen salaisuus alkaa hissukseen minulle avautumaan. Siitä kiitän monia blogiystäviä ja erityisesti Puutarhan Lumoa -blogin Kruunu Vuokkoa, jonka upeat kärhöt ja erinomaiset kasvatus- ja hoito-ohjeet ovat lisänneet tietouttani melkoisesti. Useimmat kärhöistäni ovat vielä nuoria ja niiden loistoa saan odottaa. Olen kokenut hyväksi keinoksi istuttaa uusia kärhöjä kesän ajaksi ruukkuun ja siirtää ne sitten loppukesästä maahan. Näin kärhön juuret ovat vahvistuneet ja sopiva paikkakin on kesän mittaan löytynyt. 

Loistokärhö - Clematis Warszwska Nike

Edellisenä kesänä satoi runsaasti ja varmasti se edesauttoi kärhöjen tämän kesäistä kukinnan runsautta. Kaikki kärhöni nousivat keväällä mullasta ilman sen kummempaa maan rapsuttamista ja kuivien versojen odottavaa tuijottamista. Kukinnan runsaasta kauneudesta pääsi iloitsemaan pitkään ja hartaasti. Polish Spirit venytti kukintansa lokakuulle saakka.

Tieremontin loppusuora

Maaliskuussa 2017 alkanut alueen tieremontti jatkui. Suurin hyörinä meluineen ja pölyineen keskittyi viime kesänä ihan meidän nurkille. Monenmoista traktoria, kaivuria, kallioporaa, maansiirtokonetta, rekka-autoa ja työmiestä työskenteli aamuvarhaisesta vähintäänkin pitkälle iltapäivään, toisinaan jopa iltaan kaikkina arkipäivinä. Joskus jopa viikonloppuina. Tieremontin vuoksi kaatunut metsä toi puutarhaamme valoa, lämpöä ja tuulta ja muutti kasvien olosuhteita radikaalisti. Edelliskesänä muutos ei puutarhaa liikaa kurittanut kostean ja kolean kesän vuoksi. Tänä kesänä varjoisan metsän puuttuminen yhdistettynä kuumuuteen ja kuivuuteen näkyi konkreettisesti kasvien kokemana kärsimyksenä.

Kesän edetessä tiet saatiin kuntoon, pallokenttä ja leikkipaikka valmistui, suunnitellut istutukset toteutuivat. Jotain pientä fiksausta on ilmeisesti vielä tehtävänä, mutta alueen ilme on kohentunut merkittävästi. Meitä ilahduttaa puutarhaamme vuosien jälkeen saapunut runsas valoisuus ja avaruus. On ihanaa, kun vielä illallakin voi nauttia omalla pihalla auringonpaisteesta ja sohvalla istuessa näkee horisontin ja taivaan pilvineen. Tykkään myös siitä, että alueen kadut ja kevyet kulkuväylät on hyvin valaistu. Iloisin asia on projektin myötä aitamme taakse istutetut mongolianvaahterat ja syreenit. Odotan kovasti syreenien kukintaa ja mongolianvaahteroiden syysväritystä.

Haastan seuraavat blogit:

Viherrin - muuttaa maailmaa vihreämmäksi ja kauniimmaksi
Kottikärryn kääntöpiiri
Puutarha on kotini

Tässä haasteen säännöt: 

• Tee postaus siitä, mitkä viisi puutarhamuistoa olivat parhaat tältä kaudelta (siitä lähtien, kun esikasvatuskausi alkoi päättyen tähän hetkeen).

• Kerro postauksessasi, että haaste sai alkunsa Maatiaiskanasen Elämää-blogista.

• Kerro, keneltä itse sait haasteen ja haasta vähintään kolme blogiystävääsi mukaan.

• Käy kirjoittamassa postauksesi Maatiaiskanasen Elämää -blogin "5 parasta puutarhamuistoa menneeltä kaudelta" -haastepostauksen kommenttikenttään, niin se lisätään haasteeseen osallistuneiden listaan.