Pari pipoa ja jämälankasukkia

Pitkään on pitänyt kutoa pipo, mutta enpä ole saanut aloitettua. Vihdoin kaivoin pyöröpuikot ja vuosi sitten alelaarista ostamani Novitan Rulla-langan esiin. Päätin kokeilla kukkajoustinta mallineuleena ja hyvinhän se pipoon sopii. Koska kukkajoustin tosiaankin joustaa hyvin, ei "kasvuvaran" vuoksi kannata laittaa ylimääräisiä silmukoita.

Toisen pipon tein Suvikumpu -blogista löytämälläni mallineuleella. Tämä mallineule on todella kaunis ja sopii niin sukkiin, tumppuihin kuin pipoihinkin. Lankana on 7veikan luonnonvalkoinen.

Naapurin syntymäpäiväsankarimiehelle kudoin nilkkasukat harmaasta 7veikasta ja vihreä-harmaasävyisestä Raggista. 

Jämälankaprojekti jatkuu. Jo keväällä inventoin lankavarastojani ja siirsin  kaikki pikkuruiset kerät omaan laatikkoonsa. Punnitsin kerät ja merkitsin painon kuhunkin kerään.
  
Joitakin sukkia olen kutonut siten, että toista sukkaa kudon saman kerän alkupäästä ja toista loppupäästä. Se on hitaampi keino, koska sukkaa on välillä vaihdettava nähdäkseen, kuinka paljon lankaa kumpaankin riittää. Mikäli siis haluaa sukista jotakuinkin identtiset. Jos taasen kutoo PeppiPitkätossu-sukkia, voi käyttää kunkin kerän yhteen sukkaan ja unohtaa värien sointuvuus.

Tällä kertaa tein niin, että jaoin kerät kahteen mahdollisimman saman painoiseen osaan. Näin sukat voisi kutoa yksi kerrallaan valmiiksi, mutta silti olen kutonut kumpaakin vuorollaan. Isompia jämälankakeriä alkaa olla sen verran vähän, että sukan edetessä ja yhden kerän loppuessa on pohdittava, millä värillä sukkaa jatkaa.

Jämälangoista valmistuu iloisia sukkia ja lapasia sukulaislapsille. Välillä joutuu pähkäilemään kerien riittävyyden ja värien sointuvuuden kanssa. Aika usein yllättyy, miten pitkän pätkän pienestä kerästä kutoo. Jonkun sukkaparin kohdalla voisi laittaa sukkaan käytetyt grammamäärät ylös.

Hassua, että langan uhkaavasti vähetessä, kiristän kutomisen tahtia. Ikäänkuin nopeasti kutominen saisi langan paremmin riittämään. 

Vanhoja lankavarastoja tutkiessa löytyy kivoja yllätyksiä, kuten näiden sukkien ruskeasävyinen viidakkolanka. Harmi, ettei sitä enää valmisteta. Lapset tykkäsivät viidakkolangasta valmistetuista sukista, joihin kirjoin silmiä ja viiksiä.

Tämän päivän lapset eivät taida paljon villatumppuja käyttää. Kurarukkasten alla ne ovat kuitenkin kevään hiekkalaatikkoleikeissä sopivat lämmittimet. Lasten neuleiden mitoitus tuottaa jonkin verran pään vaivaa, kun pikkuisia sukkia ja tumppuja niin harvoin nykyisin teen. Hyviä kokotaulukoita löytyy onneksi netistä.

Mikäli haluaa hyödyntää jämälankakerät mahdollisimman tarkkaan, on luovuttava symmetriasta ja identtisyydestä. Varsinkin erilaisista raitalangoista on vaikea saada kumpaankin sukkaan vastaavat kerrokset. Yritän sitoa sukat toisiinsa sopiviksi kutomalla vaikkapa varren resorin ja kantapään samalla värillä.

Vihreäsävyisiä lankoja minulla näyttää olevan vähän. Ylipäätään pienten kerien vähetessä värien sommittelu käy yhä vaikeammaksi. Lasten sukissa saa minusta olla iloisia raitoja ja leikkisyyttä. Mielessä käväisi ajatus tehdä kuhunkin sukkapariin jokin tarina, jota seuraten sukkien saaja voisi katsella niiden raitoja. Hmmm...kiva idea, mahtaako toteutua?

Olohuoneen pöytä on välillä sikinsokin lankakeristä, kun etsin sopivan kokoisia eriä ja sommittelen yhteensopivia värejä. Muutaman hallitusti suunnitellun sukan ja tumpun ehkä vielä jämälangoista saan, mutta lopuista tulee sitten räsymattovirityksiä. Ellen sitä ennen kyllästy jämälankaprojektiin ja siirry jälleen uunituoreiden kerien aloituksiin.

Kutomisessa on paljon samaa, kuin puutarhatöissä. Tehtävään uppoaa ja muu maailma sulkeutuu jonnekin etäälle. Palkitsevaa nähdä osaavansa ja oppivansa uutta. Rauhoittavaa mielen terapiaa.