perjantai 14. kesäkuuta 2019

Punaista ja oranssia

Papaver orientale - Idänunikko
  
Onpa monien kukkien kukinta tänä vuonna yltäkylläistä. Idänunikoiden nuput poksahtelevat auki kiivaassa tahdissa. Ehkä ovat kimpassa sopineet aloittavansa samana päivänä samalla kellonlyömällä. Illalla olivat vielä tiukassa nupussa ja vain harvoista näkyi punaisen pilkahdusta. Aamulla ulos katsoessa penkki oli silkkaa punaista ilotulitusta.
 

Onneksi osa idänunikoista päätti kukkia normaalin kukan tapaan penkissä, joten pääsin niitä läheltä ihailemaan ja kuvaamaan. Valtaosa idänunikoistani ryömii pionien takana, aroniapensaiden kupeessa. Nimenomaan ryömii, sillä eivät todellakaan tykkää seistä tanakasti pystyssä. Kenties ne näyttävät minulle mallia, sillä piiloutuvien idänunikoiden pariin päästäkseni minun on joko ryömittävä tai loikittava. Enhän halua vahingoittaa nupulla olevia pionejani.

Papaver orientale 'Princess Louise'

Torstaiaamun yllättäjiin kuului myös vaaleanpunainen idänunikko, joka sekin oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Punaiset idänunikot olen saanut naapurilta. Tämän vaaleanpunaisen ja toivon mukaan pian avautuvan valkoisen Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Unikot eivät liene kovin vaikeita kasvatettavia, mutta silti jokaisen itse kasvatetun kukan kukkiminen tuottaa paljon iloa ja onnistumisen tunteita.

Pioni, jonka piti olla Alexander Fleming

Vanhoissa pioneissani on hurjan paljon nuppuja. Uudemmissa sen sijaan joissain ei ollenkaan. Ruusupioni avasi yhden kukan, joka oli kovin pieni. Kuolanpioni ei kukkinut laisinkaan. Myös Louis van Houtte näyttää jättävän kukinnan väliin. Bartzella ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tämä onkin vasta sen toinen kesä pihallamme..

Tästä kuvasta pionit ovat kasvaneet melkoisesti.
 
Pituuttakin pionien varsille on kertynyt melkoisesti. Laittaessani pionitukia ajattelin, että kerrankin nuput avautuvat tukiraudan tasolle ja pysyvät näin pystyssä. Hui, hai, turha luulo. Tukien asentamisen jälkeen pionit ovat kasvaneet mittaa niin paljon, että tuskin tukien nostaminenkaan kovin paljon auttaa. Toivottavasti kukkimisen aikaan ei tule kaatosadetta.

Ken hän on?

Turun messuilta 2017 Alexander Flemingin juurakkona ostamani pioni availee nyt ensimmäisiä nuppujaan. Ei muuten ole Alexander Fleming, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleanpunaiseksi. Pioni on vankkarakentainen ja kaikin puolin runsas muodoltaan. Sopii se muiden kaverina tuossa kasvamaan, mutta jääköön viimeiseksi messusipuleiden kaltaiseksi bingo-ostokseksi.

Tanacetum coccineum - Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkaran väri on sitä luokkaa, että se näkyy varmasti hyvin ja pitkälle. Nätti kukka, joka korkea- ja huojuvavartisena vaatii tuentaa. Siellä se makaa pitkin pituuttaan vähän joka suuntaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Aina ohi kulkiessani muistan, että tuokin täytyy nostaa pystyyn, vaan aina se tuppaa unohtumaan. Pitäisi kantaa mukanaan melkoista arsenaalia erilaisia työvälineitä välttääkseen jatkuvan edes takaisin hyppäämisen ja sen myötä unohtelun.

Pilosella arantiaca - Oranssikeltano

Tämän kasvin luulin menettäneeni. Oranssikeltanoa sain vuosia sitten eräältä tuttavalta ihan toisen nimisenä. Taisin Saaripalstan Sailan blogissa sen bongata ja sain vihdoin kasville oikean nimen (mikä kumman vimma minulla on saada kasveille oikeat nimet?). Yläpihan pientä kivipolkua uudistaessani edellisen kerran kasvi katosi. Luultavasti en riittävän huolellisesti sitä suojellut, enkä myöskään muualle siirtänyt. Jotenkin se on onnistunut luikertamaan itsensä 10 metriä alaviistosti Vasenrinteeseen, josta sen muutama päivä sitten löysin nuppuisena. Tällaisia mysteereitä minulle tapahtuu kerran jos toisenkin. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja se jatkaa kukkimistaan. Se ei siis ole mikään ohikiitävä onnenkantamoinen, vaan tarjoaa kaunistusta puutarhaan ja ihastuksenhenkäilyä puutarhurille pitkäksi aikaa.

Raphanus sativus - Retiisi

Kasvimaallekin olen ehtinyt. Sekä kastelemaan että harventamaan. Lavakauluksissa ei ole kovin suurta rikkaruoho-ongelmaa, joten kitkemisellä ei tarvitse itseään liiaksi rasittaa. Porkkanat ja punajuuret kuitenkin harvensin ja samalla keräsin punaisina pullistelevat retiisit salaattiin. Pitääkin ostaa lisää retiisinsiemeniä, jotta voin taata sadon jatkuvuuden.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Monta työtä ja touhua puutarhassa odottaa tekijää. Yhden homman kun saa ruksattua listalta, viisi uutta on jo listaa pidentämässä. Puutarhan rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii aikamoista uurastusta, jos sen haluaa pitää jotakuinkin säällisen näköisenä. Itse olen tällaisen harrastuksen ja huvituksen itselleni valinnut, enkä yhtään valita. Niin paljon iloa puutarhassa oleminen ja kaiken kauniin katseleminen tuottaa.

Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuunne!
 
 

35 kommenttia:

  1. Vaaleanpunainen idänunikko on näistä suosikkini! Voin todeta saman, että itsepä olen harrastukseni valinnut! Pihatyöt vaativat ihan loputonta uurastusta. Varsinkin jokapuolelta nousevat rikat työllistävät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaaleanpunainen Princess Louise on hieno ja toivon sen leviävän samalla tavoin, kuin punainen idänunikko.
      Rikkojen kitkemisen lisäksi keksin jatkuvasti uusia töitä täysin surutta. Tänään tulin kotiin taimikassin kanssa. Mitään ei pitänyt ostaa, mutta kun edullisesti sain. Taas on istuttamista, vaan onpa sitten kaunista kukintaakin luvassa.

      Poista
  2. Komppaan edellistä kommentoijaa unikkosuosikista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö olekin kaunis prinsessa. Kuten Vilmallekin totesin, toivottavasti leviää punaisen idänunikon lailla.

      Poista
  3. Oi miten ihania unikoita! Tykkään niin näistä kaunottarista!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On ne ihania väriläiskiä perennapenkissä. Värittävät hienosti vielä nupullaan olevien pionien vihreää kasvustoa.

      Poista
  4. Upeita unikoita ja kaunis on myös mysteeripioni, vaikka ei Alexander Fleming olekaan. Meillä ei unikot vielä kuki ja pioneissakin on vain pieniä, yksittäisiä nuppuja. Sitä en tosin ihmettele, sillä pionit on istutettu vasta viime syksynä. Ihme, että tekevät nuppuja lainkaan näin ensimmäisenä kesänä.

    On se muuten jännä, miten puutarhassa uurastaminen ei tunnu lainkaan työläältä, vaikka tekemistä on paljon. Ihan innolla odotan taas viikonloppua, vaikka ohjelmassa on lähinnä vain kitkemistä :)

    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla kukki pioni Coral Charm heti ensimmäisenä kesänä. Olen myös siirtänyt pioneja ja varautunut kukattomaan kesään, vaan ovat sittenkin kukkineet. Alexander Fleming on komea pioni, eikä minulla juuri tuollaista aiemmin ole ollutkaan. Onneksi ennestään on jo Sarah Bernhardt edustamassa vaaleanpunaista prinsessaa.

      Ei todellakaan ole vaikeaa mennä tylsienkään puutarhatöiden pariin. Kitkemisestä en niin tykkää, mutta lopputuloksen katseleminen kruunaa kaiken. Ja ahkera kitkeminen kannattaa, sillä vaikka rikoista ei kokonaan eroon pääse, kyllä ne selvästi vähenevät, kun niille ei anna valtaa.

      Luvassa on hyviä säitä, joten sinullekin mukavaa viikonloppua!

      Poista
  5. Olen samaa mieltä messuilta en osta enää juurakoita koska ne tosiaan ovat bingoja. Mutta kaunis on pionisi kuitenkin nimeä en tiedä enkä muutenkaan ole pionien nimien tietäjä, kaikki omani on nimiä vailla. Kyllä näitä ihme vaelluksia sattuu toisinaan. Hyvä että kuitenkin löytyi tämä orassikeltamosi. Kauanko tämä ruusuorapihlaja kukkii ja onko se kovin piikikäs?. Ja sitten vielä tekeekö se paljon sivutaimia?.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pionit ovat kauniita ilman nimiäkin. Komea Alexander saa ihailevia katseita, vaikkei sitä ollutkaan, mitä luvattiin.

      Ruusuorapihlajani on nyt kukkinut melkein kolme viikkoa, eikä vielä varista yhtään terälehtiä. Veikkaan viikon ainakin vielä kukkivan, ellei nyt ihan hirveitä helteitä tule. Minusta ruusuorapihlaja ei ole kovin piikikäs, mutta täytyypä tarkistaa asia omastani. Toistaiseksi puu ei ole tehnyt sivutaimia ja se on ollut meillä 4 vuotta. Luultavasti niitä tulee runkoon tai tyveen, kuten riippahernepuussa, josta ne on helppo poistaa. Mitään muuta hoitoa puu ei ole kaivannut, kuin lumitaakan alla katkenneen oksan vuoksi syntyneen haavan balsamointia.

      Poista
  6. Hienoa, oranssi onkin kuin auringonpaiste puutarhassa.

    VastaaPoista
  7. Olettaisin pionin olevan kiinanpioni, lajike Red Charm

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta, samanlaiselta näyttää. Kiva löytää nimi kaunottarelle, joka ei sitten olekaan Alexander-komistus.

      Poista
  8. On sulla ihania kukkia ja tosi kauniin värisiä. Toi pioni tuki onkin kätevä.
    Mulla ei mitään, jotenka tahtovat maata pitkin kaatua. Otankin usein kukkia maljakkoon sisälle, tuleepa ihailtua lähemmin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tykännyt noista pionituista. Ostaisin samanlaisia lisääkin, mutta en ole enää missään nähnyt. Pionin painava kukka kaatuu helposti.
      Ilman muuta pioneja tulee poimittua maljakkoonkin. Varsinkin, jos sade on tulossa.

      Poista
  9. Unikot ovat hienoja, minulla on oransia ja valkoista, minkä kukintaa en ole vielä nähnyt. Tuon upean ruusuorapihlajan pitkä kukinta on kyllä lisäbonus! Menestyisiköhän se meillä II vyöhykkeellä? Raskaatkin työt menevät jos on motivaatio saada suunnitelma toteutettua ja aika menee kyllä aivan siivillä puutarhassa. Olen huomannut, että kitkeminen menee paljon kevyemmin, kun vaan ehtii tehdä kierroksen usein. Aikaisempina vuosina pidin välit liian pitkinä (aikapula) ja sitten ei tuntunut loppua kierroksesta tulevan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisen unikon kukintaa minäkin vielä odotan. Pian se poksahtaa auki. Ruusuorapihlajan pitäisi menestyä I-II - vyöhykkeillä, joten kannattaa kokeilla. Meillä on aika tuulinen, joskin valoisa tontti ja hyvin ruusuorapihlaja on menestynyt (vyöhyke Ib).
      Totta, kitkeminen usein ja pienissä erissä on toimiva systeemi, eikä uuvuta totaalisesti. Siten rikat eivät pääse juurtumaan syvälle ja pitkälle, jolloin niiden kitkeminen on helpompaa.

      Poista
  10. Voi, olen itsekin mennyt tuohon messujuurakkoansaan. Ostin silloin kolmea erisävyistä punaista, joista yksi oli juuri Alexander Fleming - vaan eipä sitten yksikään seitsemästä ollut sitä mitä piti. Kaikki samanlaisia, keltavalkoisia.
    Kauniilta näyttää tämä vaihdokkikin, kuten myös puutarhasi kaunottaret.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olipa sinuloa huono onni, kun kaikki olivat jotain muuta.
      Menin täysin esittelijän vipuun ja kuvittelin pionien suhteen tuurin olevan parempaa, kuin sipulien. Ei ollut. Punainen pionini näyttää Red Charmilta, kuten Anonyymi vinkkasi. Sellaista minulla ei ole, joten ei harmita.

      Poista
  11. Prinsessaunikko on kuin hienoin prinsessan mekko, kaunis. Harmi ettei pioni ollut sitä mitä piti, saapa nähdä onko minun iirikset sitä mitä pitää kunhan kukkivat. Sinänsä väärä väri ei tässä tapauksessa harmita jos vain eivät ole sellaisia mitä minulla jo on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siemenkylvöjen tulokset aina vähän jännittävät, mutta prinsessaunikko täytti odotukset mennen tullen. Hyvin se näyttää myös lisääntyvän. Nuppuja on vielä aukeamatta.
      Sinänsä punainen ylläripioni ei harmita, kun sellaista ei ole aiemmin. Kovin montaa samanlaista ei tietenkään toivoisi, kuten sanoit.

      Poista
  12. Ompas siulla monenlaisia unikoita, kauniita kaikki. Ruusuorapihlaja on kyllä kaunis, arka on tänne.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlajan suositusvyöhykkeet ovat I-II, joten taitaa olla liian arka teille. Onneksi on paljon muita kaunottaria, jotka pärjäävät ylempänäkin.
      Toivottavasti valkoiset unikkoni pian avautuvat. Kauniita nekin.

      Poista
  13. Ihania kukkia sinulla! Adoptoin työkaverilta pionin - ei mitään tietoa, mikä pioni se on. Katsotaan josko kukkii joskus. Hommia pihalla riittää; kun laidasta aloittaa ja "valmiiksi" hommat saa, niin on uudestaan aloitettava :D Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yllätyspionitkin ovat kauniita ja sinun yksilössäsi säilyy tarina työkaverista.
      Juuri niin, kun tontin toiseen päähän pääsee, voikin toisesta taas aloittaa. Ihme juttu, ettei puutarhatöihin silti kyllästy.
      Tänään on aurinkoa riittänyt. Toivottavasti sinullekin.

      Poista
  14. itse kasvattamasi vaaleanpunainen idänunikko on ihastuttava! olen varmaan jo aiemminkin todennut, miten hyvät pionituet sinulla on. itse laitan jos jonkinlaisia virityksiä. nyt vasta tajusin, et voisin pyytää isäntää leikkaamaan raudoitusverkosta tuollaisen pyöreän ritilän.
    oranssikeltanoa kasvaa minullakin koivun katveessa suodatuskentän takana. tykkään siitä kovin. ihastuttava tuo pionin nupulla oleva piskuinen leppäkerttu.
    nyt kyl pitäisi todella käydä katsastamassa viel perennojen alehyllyt, viime syksynä ostin 1 eurolla vaaleanpunaisen hortensian. ilokseni se on lähtenyt terhakkaasti kasvuun. nyt onkin luvassa oikein sopivat istutus ilmat viikonlopuksi, ei liian paahteista eli nautinnollista puutarha viikonloppua Sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tyytyväinen pionitukiini. Tarvitsisin niitä lisää, mutta en ole missään enää nähnyt. Taitavat hitsaajat tekevät hienoja tukia käytetyistä hevosenkengistä ja harjatetäksestä.
      Aleostokset ovat mainio lisä puutarhaan. Itse asiassa eilen poikkesivat puutarhamyymälään ja ostin alennuksella muutaman taimen. Sateen jälkeen maa oli sopivan kosteaa istuttamiseen.
      Mukavaa viikonloppua ja hyviä istutuksia sinulle!

      Poista
  15. Ihanaa nuppujen poksahtelua ja kukkasten väri-iloa! Puutarhasta on paljon vaivaa, mutta jos sitä ei yhtäkkiä olisi, jäisi kyllä iso tyhjä paikka elämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoa muuta! Mitä ihmettä tekisi kaiken sen ajan, jonka nyt käyttää puutarhaan? Jaksaisiko niin paljon lukea ja kutoa? Tuskin. Elämästä uupuisi melkoisen merkityksellinen osa.

      Poista
  16. Kaunis 'Princess Louise'! Upean näköinen on myös tuo vale-Flemingisi. Minulle tuli sen kukan mallista ensin mieleen 'Felix Crousse', mutta se on ehkä pikkuisen vaaleampi. Sitten muistin 'Red Charmin' ja sitä olikin jo anonyymi ehdotellut tuolla aiemmin. Minulla on myös jonkinasteinen pakkomielle löytää kasveille nimet ja lajikkeet. Paljon mukavampi taimistollakin käydä, kun tietää, mitä on jo itsellä ja mitä puuttuu. Puutarhassa riittää koko ajan isompia ja pienempiä askareita tehtäväksi ja välillä tuntuu, ettei aika riitä millään, mutta mielellään niitä puuhia tekee. Ja keksii kaikkea uuttakin lisäksi, kuten ostaa uusia taimia... ;) Mukavaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Googletin Anonyymin vinkkaamaa Red Charmia ja se kyllä osuu aika hyvin. Mysteeripioni alkoi heti tuntua juuri sopivaksi paikkaansa.
      Nimien opetteleminen on myös kivaa. Samalla tajuaa paremmin kasvien sukulaisuuden ja niistä myös löytyy enemmän tietoa oikeiden nimien perusteella.
      Tekemättömät puutarhatyöt vaivaavat vain sen hetken, kunnes ne saa tehtyä. Miten hieno fiilis onkaan katsella valmista - ja siirtyä pohtimaan uusia projekteja.
      Tänään on ollut toimelias päivä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  17. Ihanaa kesäkuun kukintaa. Unikot ovat minun lemppareitani - tosin monien muiden kukkien ohella. Meilläkin on unikkoaika parhaimmillaan. Ja tietysti pionit ovat upeita. Joku on sanonut, että pionit ovat puutarhan kuningattaria, eikä hän tainnut olla kovin väärässä. Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö ole hienoa, että lempikukkia voi olla useita. Kukin vuorollaan. Unikot ovat ihastuttavia. Saapa nähdä, millainen pioniunikkojen kukinta saadaan. Pionit ovat näyttäviä ja siksi ehkä monien mielestä kuningattaria. Yhtä innokkaasti niiden kukintaa joka kesä odotetaan.
      Mukavaa viikonloppua sinullekin!

      Poista
  18. Ihanaa kukintaa joka puolella. Minulle on myös tärkeä tietää kasvieni nimet, onneksi tuli aikoinaan säästettyä ostotaimien liput ja laput.
    Oranssikeltanoa ei taida saada kovin helposti häviämään pihalta ;)
    Kaunis on pioni, oli kuka tahansa. Minulla myös yksi nimetön ja vaivaa kun ei tiedä mikä on. Tai paremminkin, ei kasvanut se, mikä lapussa luki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauska kuulla, että sinäkin säästät taimilaput. Niin minäkin. Sen lisäksi kyllä teen istutuslistat ja kirjaan kasvien nimet.
      Löysin jo toisenkin oranssikeltanon ja läheltä entistä istutuspaikkaa, joten mitä ilmeisimmin se on vahva selviytyjä.
      Mysteerikasvit tuppaavat vaivaamaan. Yllättävän monelle on lopulta nimi löytynyt. Kasvi saa ikäänkuin uuden identiteetin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!