Punaista ja oranssia

Papaver orientale - Idänunikko

  
Onpa monien kukkien kukinta tänä vuonna yltäkylläistä. Idänunikoiden nuput poksahtelevat auki kiivaassa tahdissa. Ehkä ovat kimpassa sopineet aloittavansa samana päivänä samalla kellonlyömällä. Illalla olivat vielä tiukassa nupussa ja vain harvoista näkyi punaisen pilkahdusta. Aamulla ulos katsoessa penkki oli silkkaa punaista ilotulitusta.
 

Onneksi osa idänunikoista päätti kukkia normaalin kukan tapaan penkissä, joten pääsin niitä läheltä ihailemaan ja kuvaamaan. Valtaosa idänunikoistani ryömii pionien takana, aroniapensaiden kupeessa. Nimenomaan ryömii, sillä eivät todellakaan tykkää seistä tanakasti pystyssä. Kenties ne näyttävät minulle mallia, sillä piiloutuvien idänunikoiden pariin päästäkseni minun on joko ryömittävä tai loikittava. Enhän halua vahingoittaa nupulla olevia pionejani.

Papaver orientale 'Princess Louise'

Torstaiaamun yllättäjiin kuului myös vaaleanpunainen idänunikko, joka sekin oli avannut ensimmäisen nuppunsa. Punaiset idänunikot olen saanut naapurilta. Tämän vaaleanpunaisen ja toivon mukaan pian avautuvan valkoisen Royal Weddingin olen kasvattanut siemenistä. Unikot eivät liene kovin vaikeita kasvatettavia, mutta silti jokaisen itse kasvatetun kukan kukkiminen tuottaa paljon iloa ja onnistumisen tunteita.

Pioni, jonka piti olla Alexander Fleming

Vanhoissa pioneissani on hurjan paljon nuppuja. Uudemmissa sen sijaan joissain ei ollenkaan. Ruusupioni avasi yhden kukan, joka oli kovin pieni. Kuolanpioni ei kukkinut laisinkaan. Myös Louis van Houtte näyttää jättävän kukinnan väliin. Bartzella ei ole kukkinut vielä kertaakaan, mutta tämä onkin vasta sen toinen kesä pihallamme..

Tästä kuvasta pionit ovat kasvaneet melkoisesti.

 
Pituuttakin pionien varsille on kertynyt melkoisesti. Laittaessani pionitukia ajattelin, että kerrankin nuput avautuvat tukiraudan tasolle ja pysyvät näin pystyssä. Hui, hai, turha luulo. Tukien asentamisen jälkeen pionit ovat kasvaneet mittaa niin paljon, että tuskin tukien nostaminenkaan kovin paljon auttaa. Toivottavasti kukkimisen aikaan ei tule kaatosadetta.

Ken hän on?

Turun messuilta 2017 Alexander Flemingin juurakkona ostamani pioni availee nyt ensimmäisiä nuppujaan. Ei muuten ole Alexander Fleming, jonka pitäisi olla vaaleanpunainen. Tätä ei voi parhaalla tahdollakaan sanoa vaaleanpunaiseksi. Pioni on vankkarakentainen ja kaikin puolin runsas muodoltaan. Sopii se muiden kaverina tuossa kasvamaan, mutta jääköön viimeiseksi messusipuleiden kaltaiseksi bingo-ostokseksi.

Tanacetum coccineum - Punapäivänkakkara

Punapäivänkakkaran väri on sitä luokkaa, että se näkyy varmasti hyvin ja pitkälle. Nätti kukka, joka korkea- ja huojuvavartisena vaatii tuentaa. Siellä se makaa pitkin pituuttaan vähän joka suuntaan Pikkupuutarhan Kivipenkissä. Aina ohi kulkiessani muistan, että tuokin täytyy nostaa pystyyn, vaan aina se tuppaa unohtumaan. Pitäisi kantaa mukanaan melkoista arsenaalia erilaisia työvälineitä välttääkseen jatkuvan edes takaisin hyppäämisen ja sen myötä unohtelun.

Pilosella arantiaca - Oranssikeltano

Tämän kasvin luulin menettäneeni. Oranssikeltanoa sain vuosia sitten eräältä tuttavalta ihan toisen nimisenä. Taisin Saaripalstan Sailan blogissa sen bongata ja sain vihdoin kasville oikean nimen (mikä kumman vimma minulla on saada kasveille oikeat nimet?). Yläpihan pientä kivipolkua uudistaessani edellisen kerran kasvi katosi. Luultavasti en riittävän huolellisesti sitä suojellut, enkä myöskään muualle siirtänyt. Jotenkin se on onnistunut luikertamaan itsensä 10 metriä alaviistosti Vasenrinteeseen, josta sen muutama päivä sitten löysin nuppuisena. Tällaisia mysteereitä minulle tapahtuu kerran jos toisenkin. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Ruusuorapihlaja se jatkaa kukkimistaan. Se ei siis ole mikään ohikiitävä onnenkantamoinen, vaan tarjoaa kaunistusta puutarhaan ja ihastuksenhenkäilyä puutarhurille pitkäksi aikaa.

Raphanus sativus - Retiisi

Kasvimaallekin olen ehtinyt. Sekä kastelemaan että harventamaan. Lavakauluksissa ei ole kovin suurta rikkaruoho-ongelmaa, joten kitkemisellä ei tarvitse itseään liiaksi rasittaa. Porkkanat ja punajuuret kuitenkin harvensin ja samalla keräsin punaisina pullistelevat retiisit salaattiin. Pitääkin ostaa lisää retiisinsiemeniä, jotta voin taata sadon jatkuvuuden.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Monta työtä ja touhua puutarhassa odottaa tekijää. Yhden homman kun saa ruksattua listalta, viisi uutta on jo listaa pidentämässä. Puutarhan rakentaminen ja ylläpitäminen vaatii aikamoista uurastusta, jos sen haluaa pitää jotakuinkin säällisen näköisenä. Itse olen tällaisen harrastuksen ja huvituksen itselleni valinnut, enkä yhtään valita. Niin paljon iloa puutarhassa oleminen ja kaiken kauniin katseleminen tuottaa.

Aurinkoa ja lämpöä viikonloppuunne!