Safiirihortensia tuli ja daaliat meni

Hydrangea serrata 'Bluebird' - Safiirihortensia

Kasvimainoksia on välillä aivan mahdoton vastustaa. Ostopäätös tapahtuu silmänräpäyksessä ja kotona vasta järki astuu kuvaan mukaan kysyen "mitä tulikaan taas tehtyä?" Syyskuun alussa näin kuvan safiirihortensiasta ja kun sellainen tuli parahiksi kaupassakin vastaan, oli se sitten menoa. Istutin safiirihortensian Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin, jossa jo kaksi mustikkapensasta asustaa. Näin happamen mullan kasvit voivat kimpassa nautiskella toistensa seurasta.
 

Hydrangea serrata 'Bluebird' - Safiirihortensia

Safiirihortensia on pyöreähkö pensas, joka kasvaa 0,5-1 m korkuiseksi. Laitakukat reunustavat pitsimäistä keskustaa. Kukkien väri on happamassa mullassa sininen ja kalkitussa mullassa vaaleanpunainen. Kukat muodostuvat edellisen vuoden versoihin. Lehtiin tulee purppuranpunainen syysväri. Safiirihortensia viihtyy puolivarjoisassa, suojaisassa ja syvämultaisessa kasvupaikassa. 

Safiirihortensia lienee syyshortensioita arempi, mutta sen kyllä pitäisi menestyä I-vyöhykkeellä. Aika näyttää, toivotaan parasta.

Olen aina ihaillut Espoon Tapiolassa kasvavia syyshortensioita, jotka kukkivat syksyisin runsain ja suurin kukinnoin. Kuvan talot on rakennettu 60-luvun alussa. En tiedä, onko pensaat istutettu talojen valmistumisen aikaan vai myöhemmin. 70-luvulla ne olivat jo tuossa. Pensaista pidetään huolta. Alueella on runsaasti jäniksiä ja citykaneja. En ole nähnyt pensaita verkotettavan talven ajaksi, mutta hyvin ovat säilyneet jänisten talttahampailta.

Tänä kesänä minulla ei montaa daaliaa ollutkaan. Keväällä ostin pinkin Hartenaas-daalian, joka kukki ahkerasti terassiruukussa. Sen sijaan kellarissa talvehtineet eivät tahtoneet millään päästä käyntiin. Oheisen kuvan vaaleanpunaisen kaktusdaalian istutin kasvimaan vieressä olevaan Daaliapenkkiin. Ylös mullasta se nousi niin myöhään, että uskoin sen jo kuolleen. Daaliaressukka ehti tehdä yhden ainoan kukan, kunnes syksyn ensimmäiset yöpakkaset veivät sen mennessään.

Kaktusdaalia paremmin ei käynyt tälle pnkille daaliallekaan. Siihen oli tullut useita nuppuja, joista kaksi jo avautuivatkin. Sitten iski pakkanen ja se oli menoa. Kaivoin mukulat maasta ja totesin ne hyväkuntoisiksi, joten kellariin menivät odottamaan ensi kesää.

Naapurin Annelta vuosia sitten saamani oranssi daalia kasvoi hurjan korkeaksi ja on kukkinut kiitettävästi elokuusta alkaen. Aika myöhään sekin kukintansa aloitti, mutta intoutuikin sitten pukkaamaan nuppuja todella ahkerasti. Hyönteiset tykkäsivät tästä daaliasta kovasti. Aikanaan tämän daalian juurakot saadessani ne olivat pikkuisen porkkanan kokoisia. Viikonloppuna kaivoin juurakon mullasta, eikä se jötikkä mahtunut pesuvatiin. Oranssi daalia on siis jatkossakin istutettava multaan, sillä riittävän suurta ruukkua minulla ei ole.

 
Valtaosa kesäkukista on nyt kiikutettu joko talvisuojaan tai kompostiin. Kelloköynnökset kukkivat edelleen pergolan pylväissä ja sisäänkäynnin ruukuissa muratit ja lumihiutaleet ovat edelleen täydessä iskussa. Verenpisarat siirsin autotalliin, samoin terassilla kesän viettäneen kärsimyskukan. Ainuttakaan syysasetelmaa en ole saanut tehdyksi. Ehkä ostan sisäänkäynnin suuriin ruukkuihin sypressit, joihin voin joulun aikaan laittaa valosarjat. Ajatus on vasta muhimassa.

Kasvimaalla kasvaneet jättikokoiset puna-auringonkukat ilahduttivat kukinnallaan pitkään. Kaivaessani kasvit ylös, leikkasin kukinnot ja laitoin ne vaahteran ja omenapuiden oksanhaaraan hyönteisten ja lintujen nokittavaksi. Tämän vinkin bongasin Puutarhakausi-ohjelmasta. 

Kaipa on myönnettävä, että syksy on saapunut. Kaikenlaista pihatyötä on vielä riittämiin ennen talven tuloa. Puiden ja pensaiden verkottamista, haravointia, tarvikkeiden kantamista kellariin ja muuta puutarhan järjestämistä. Valkosipulitkin on vielä istuttamatta. Kaiken syksyn aiheuttaman haikeuden keskellä havahduin tässä yhtenä päivänä siihen, että huomasin pohtivani tulevan kevään siementilauksia. Hyvin siis alkavasta pimeydestä ja kylmyydestä selvitään, kun ajatukset jo kiitävät kohti valoa ja lämpöä.

Oikein mukavia syyskuun viimeisiä päiviä ja alkavaa lokakuuta kaikille!

 

Jokohan sipulit riittää

Anemone hupehensis - Syysvuokko

Lähes kaikki tämän syksyn sipuleista on kätketty multaan. Puuttuu enää OmaPiha-lehden 60 sinililjaa, jotka laitan sisäänkäynnin Bermudankolmioon. Ilman muuta tykkään kovasti keväisestä kukinnasta, mutta sipulien istuttaminen syksyllä muiden kasvien joukkoon on aina yhtä työlästä. Jos olisikin pelkkää kuohkeaa multaa, johon sipulit uppoavat helposti ja nopeasti, olisi homma paljon mukavampaa. Harvoin puutarhassa tällaisia paikkoja kovinkaan paljon on, joten mielestäni on aina yhtä työlästä saada kaikki sipulit kunnialla maahan.

Jaksotin sipulihomman useampaan kertaan. Alolitin istuttamisen pienimmistä, kuten kuuluukin. Kevätkirjotähdet, krokukset, kirjopikarililjat, talventähdet, irikset, lumikellot. Ne löysivät paikkansa puutarhassa helposti ja kohtuullisen vaivatta. Seuraavana vuorossa olivat narsissit. Tulppaaneilla ei olisi ollut vielä kiirettä. Pari pakkasyötä ja täysin kesäkunnossa olevan puutarhan siirtäminen talviteloille kolkutti päässä, jonka vuoksi päätin istuttaa kaikki sipulit odottamatta maan ja ilman kylmenemistä.

Muutama helppo istutuspaikka löytyi tänä vuonna, koska olin loppukesän aikana myllännyt yläpihalla Bermudankolmion, pikkupuutarhan Kriikunapenkin ja alapihan metsäruusun ja Kriikunapolun viereisen alueen - joka sai nimekseen Majalispenkki. Uudistetun kasvimaan aitareunaankin syntyi kapea mullos, jonne mahtui sopivasti pikkusipuleita.

Saatuani kaikki sipulit multaan huomasin unohtaneeni Majalispenkin. Kuinka nyt noin kävi, kun varta vasten olin suunnitellut sinne sipuleita laittavani? Keväällä penkissä olisi mylläyksen jäljiltä aukkopaikkoja, joita sipulikasvit mukavasti värittäisivät. Niinpä ostin vielä muutaman sipulin lisää eli pussillisen punaisia Darwin-tulppaaneita ja niille kaveriksi kaksi pussillista valkoisia Clearwater-tulppaaneja. Enkä sitten voinut myöskään vastustaa Katharine Hodgkin-iriksiä ja suloisia Firelly-krookuksia.

Lonicera periclymenum - Ruotsinköynnöskuusama

Kukinta puutarhassa alkaa vääjäämättä lähestyä loppuaan tältä kaudelta. Maanantain vastaisena yönä oli jälleen pakkasta. Aamulla nurmikko oli valkeassa kuurassa ja monen perennan lehdet roikkuivat kylmissään. Pergolan amppeleissa begoniat olivat pakkasen puremia. Samoin sisäänkäynnin ahkeraliisat. Keittiön ikkunan alla sen sijaan ahkeraliisat ovat edelleen tanakoita, mikä vähän ihmetyttää. Paikka on kuitenkin yksi pihamme koleimpia. Begoniat on nyt leikattu ja siirretty kellariin, verenpisarat autotalliin ja ahkeraliisat kompostiin.

Bistorta affinis 'Darjeeling Red' - Vuorikonnantatar

Siellä täällä sinnikkäät perennat vielä kukkivat. Vuorikonnantatar jatkaa edelleen ensimmäistä kierrostaan ja monilla kurjenpolvilla on toinen kierros menossa. Loppukesän kukkijoista syyshohdekukat loistavat edelleen keltaisen ja oranssin väreissä, komeamaksaruohot taitavat sittenkin ehtiä avautumaan kokonaan ja asteritkin yrittävät parastaan. 

Miksi ihmeessä muuten syyshohdekukille ja syyssädekukille on annettu niin samanlainen suomenkielinen nimi? Menen niissä jatkuvasti sekaisin. Ehkä pitää siirtyä käyttämään niiden latinankielisiä nimiä.

Geranium cinereum 'Ballerina' - Harmaakurjenpolvi

Vaahteran latvuksessa on hiukan syksyn sävyjä. Vaahteranlehtiä on satanut nurmikolle jo viikkotolkulla, mikä taitaa johtua kuivuudesta. Samoin on tehnyt koivu. Koivun siemeniä on ihan joka paikassa. Yleensäkin niihin tuppaa loppukesästä tuskastumaan, mutta tänä vuonna koivun siementäminen on todella runsasta.

Geranium himalayense 'Baby Blue' - Idänkurjenpolvi

Syksyn sävyt hiipivät hiljalleen puutarhaan, mutta kokonaisuus näyttää edelleen vehreältä ja vihreältä. Merkittävimmät ränsistymisen jälkiä aiheuttaneet tekijät lienevät syyskuun sateet ja tuulet. Ikkunatkin ovat niin pilkulliset, ettei auringonpaisteessa läpi näe. Ikkunanpesu-urakka odottaa siis jälleen tekijäänsä.

Dianthus amurensis - Amurinneilikka

Puutarhan talviteloille laittaminen on vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta on mukava touhuta raittiissa ulkoilmassa. Toisaalta hyvästijättö kesälle tuo kuitenkin mieleen suurta haikeutta. Onneksi pikkuiset punarinnat ovat ilmestyneet puutarhaan ja tapaavat tulla ihan lähelle omia tarinoitaan juttelemaan. Ainakaan ei tarvitse yksin syystöissä ahertaa.

Amiraalit kylässä

Viime aikoina töitä on ollut niin paljon, että kamerakierrokset puutarhassa ovat jääneet vähiin. Yöt ovat olleet kylmiä, ensimmäinen pakkasyökin oli perjantain 20.9. vastaisena yönä. Niinpä minulle oli yllätys nähdä useita amiraaleja liihottelevan puutarhan kylpiessä auringonpaisteessa. Piti oikein lähteä katsomaan, mihin ne ovat matkalla.

Kas, suosituin paikka näytti olevan alapihan Kiemurapenkki ja siellä sekä komeamaksaruohot että myös punahatut. Olin jo loppukesän aikana moneen kertaan ehtinyt kummastelemaan, miksi meidän punahatut eivät houkuttelekaan perhosia. Vuosi sitten elokuussa näin Kaisaniemen kasvitieteellisessä puutarhassa punahattujen valtaisan vetovoiman kaikkien perhosten keskuudessa. Tykkään punahatusta ihan kasvinakin, mutta toisena ajatuksena niiden kasvattamisessa on ollut juuri perhosten houkuttelevuus. Olipa ilo huomata, ettei minun punahatuissani mitään vikaa ole. Useampi amiraali kävi niissä aterioimassa.

Myös syyshortensia Vanille Fraise kiinnosti amiraaleja. Elokuussa perhoset pörräsivät yläpihan Grandiflora-syyshortensiassa. Pensas on niin korkea, etten onnistunut silloin saamaan kunnollisia kuvia. Pienet on meikäläisen ilot, kun muutaman perhosen istahtaminen puutarhan kasveille saa tyytyväisyydestä hykertelemään.

Tämä kesä on ollut leppäkerttujen juhlaa. Aivan sipulikukkien mullasta ponnistamisesta lähtien olen ihmetellyt leppäkerttujen paljoutta. Helteisimpinä päivinä niitä ei näkynyt, mutta enpä minäkään silloin kovin tarkkaan puutarhaa syynännyt. Säiden vähän viilennyttyä leppäkertut astuivat jälleen esiin. Jo kuun alussa kriikunapuita hedelmistä tyhjentäessäni seurustelin lukuisten leppäkerttujen kanssa oksien ja lehtien lomassa.

Valkoisessa punahatussa kiipeilevälle kaverille sanoin, että alahan etsiä itsellesi sopivaa talvikoloa. Tavataan taas ensi kesänä.

Kasvimaaprojekti hienosäätöä vaille valmis

Colchicum autumnale 'Waterlily' - Syysmyrkkylilja/Alastonimpi

Muutama vuosi sitten terveydenhoitaja sanoi, ettei puutarhan hoitaminen oikein riitä lihaskunnon ylläpitämiseen ja monipuolisen liikunnan korvikkeeksi. Hän kehotti minua käymään kuntosalilla. Silloin jo vastasin, että puutarhatyöt ovat muutakin kuin ruusukori käsivarrella puutarhassa käyskentelyä. Tämän terveydenhoitajan olisi pitänyt istua edeltänyt puolitoista viikkoa kasvimaamme kupeessa mittaamassa askeliamme ja seuraamassa uurastustamme. Voin vakuuttaa, että urakka oli raskas. Olemme aivan puhki kaikesta lapioimisesta, kärräämisestä, kyykistelystä, kumartelusta, askeltamisesta ylä- ja alapihan väliä.

Tyhjensimme seitsemän kasvilaatikkoa mullasta. Pintamulta siirrettiin nurmikolle levitettyjen pressujen päälle käytettäväksi uusissa laatikoissa. Pohjamullan kärräsin pensaille ja perennoille. Kun mullat oli poistettu ja laatikot purettu, siistimme ja tasasimme kasvimaan pohjan. Aika paljon maasta puski juuria, varsinkin vadelma pukkasi ylös sieltä täältä. Laitoimme kasvimaalle juuriestekankaan ja sen päälle kivituhkaa. Kivituhka kärrättiin tontin toisesta päästä yläpihalla olevista suursäkeistä alapihalle. Arvatkaa vaan, ovatko kädet venyneet liki maata viistämään. Tyhjiä kottikärryjä oli helppo työntää ylämäkeen, mutta kivituhkasta painavina kärryt meinasivat napata alamäessä kuskinkin vauhdilla mukanaan.

Loppukesän perennakylvöt väliaikaisessa sijoituspaikassaan.

Rajasin kivituhkapäällysteisen kasvimaa-alueen kolmelta sivulta muovisella reunanauhalla siten, että aidan viereen tuli kapea istutusalue. Siellä kasvoi jo ennestään villiviinit. Villiviinien lisäksi mitään korkeaa ja leveää ei ole aidan eteen tarkoitus istuttaakaan. Pikkusipuleita sentään kätkin multaan. Aika näyttää, mitä muuta vihreää sinne keksin. 

Kasvimaan toisessa päässä kasvaa vadelmat ja erityisesti niiden versominen kasvimaalle oli tarkoituksenmukaista estää. Toisessa päässä taasen on "daaliamaa", jonka päädystä purettiin yksi kasvilaatikko kokonaan pois. Daaliamaata vähän lyhennettiin kulkuväylän levittämiseksi.

Alun perin oli tarkoitus tyytyä kuuteen kasvilaatikkoon. Aiemmista laatikoista neljä oli Ukkokullan tekemiä 120x120 -kokoisia ja muut kolme 120x80 -kokoisia valmislaatikoita. Niistä kaksi aiottiin säästää, mutta ne olivat huonokuntoisia ja uusien mustien laatikoiden vierellä aika kulahtaneen näköisiä. Niinpä Ukkokulta kävi ostamassa vielä kaksi uutta - tai pikemminkin neljä uutta, sillä laatikoita on aina kaksi päällekkäin saadaksemme syvemmän multatilan. Kaikki laatikot vuorattiin patolevyllä laatikoiden kestävyyden pidentämiseksi. 

Nurmikon puoleisen pitkän sivun erotin kasvimaasta muutama kesä sitten jätskirasioihin valamillani betonilaatoilla. Näin ruohonleikkurin pyörä kulkee nurmikon tasalla olevia betonilaattoja pitkin ja jälki on siistimpää. Kasvihuoneen edustan kiveystä emme lähteneet purkamaan ja uudelleen latomaan. Niinpä linjat eivät ole luotisuoria. Moni muukin asia meillä on vinossa, joten muutama kiero kiveys ei haittaa.

Sitä mukaa, kun Ukkokulta sai patolevyt asennettua laatikoihin, minä siirsin odottamassa ollutta multaa valmiisiin laatikoihin. Tarkoitus oli laittaa laatikoiden pohjalle multaa kompostista. Harmikseni oli todettava, että lehtikompostit ovat tänäkin kesänä liian kuivia, eikä kunnon multaa ole valmistunut. Biokompostin mullan olin taasen ehtinyt käyttää jo muualle. Niinpä kompostimullan lisäys jäi vaatimattomaksi. Jokaiseen laatikkoon upposi 6-7 kottikärryllistä multaa. Varaudun siihen, että laatikoiden multa vajoaa talven aikana. Laitan kuhunkin laatikkoon uutta multaa keväällä, kuten teen yleensä muutenkin.

Geranium sanguineum - Verikurjenpolvi

Yhteen kasvilaatikkoon istutin jo pari viikkoa paossa olleet tankoparsat takaisin. Myös valkosipulit pääsevät pian omaan laatikkoonsa. Kolmas laatikko toimii toistaiseksi loppukesän perennakylvöjen varasijoituspaikkana. Muut viisi saavat levätä kevääseen, jolloin lisään niihin multaa ja kylvän herkkuja sekä kukkaista kauneutta.

Jotain pientä säätöä kasvimaalla on vielä jäljellä, mutta pääpiirteissään homma on valmis. Kokonaan sateettomia päiviä ei ole tainnut puolentoista viikon aikana olla, kuin kaksi. Viikko sitten lauantaina urakoimme kasvimaan kanssa käytännössä koko päivän. Muulloin lyhyempiä jaksoja. Välillä pitelimme sadetta kasvihuoneessa istuen. Muut työt ovat olleet tauolla tai puolivillaisesti hutaistuja. Enpä ole ehtinyt riittävästi edes teidän postauksianne lukea ja kommentoida.

Viikonlopun aion keskittyä venyneiden käsien ja kivistävien pohkeiden lepuuttamiseen. Ehkä myös leivon kesäkurpitsakakun ja silitän vinon pinon pyykkiä. Tämän vuoden suuret puutarhaurakat ovat kiitettävästi hoidettu ja seuraavaksi onkin aika ryhtyä laittamaan puutarhaa talvikuntoon.

Tästä tuli tällä kertaa enemmän höpötystä kuin kuvia sisältävä postaus. Istun nimittäin läppäri sylissäni sohvalla ja valtaosa kuvista on toisella koneella. Koittakaa kestää.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Purppuraisia katseenvangitsijoita

Physocarps opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo

Pitkään siinä meni, ennen kuin innostuin istuttamaan tummalehtisiä kasveja. Jostain syystä olen aina vähän kammonnut hurmehappomarjapensaita. En niinkään värin vuoksi, mutta tarkempaa syytä en silti osaa sanoa. Ulkomaisia ohjelmia katsoessani ihailen aina punaisen sävyissä loistavia japaninvaahteroita. Niiden menestyminen Suomessa on hiukan kyseenalaista. Samanlaisen kasvin ostaminen ja istuttaminen kerta toisensa jälkeen käy kukkarolle ja mielelle. Parempi etsiä korvaavia kasveja, joista riittää iloa pidemmäksi aikaa.

Physocarpus opulifolius 'Amber Jubilee' - Ruskaheisiangervo

Ensimmäiset tummalehtiset kasvit puutarhassani taisivat olla keijunkukkia. Kovin hyvin en ole niitä saanut menestymään, joten niihin täytyy paneutua jossain vaiheessa syvemmin. Seuraavaksi hankin tummalehtisen koristeomenapuu Royaltyn (Malus purpurea 'Royalty'). Sen lehdet eivät ole aivan yhtä tummat, kuin Musta Rudolfin (Malus purpurea 'Musta Rudolf'), joka oli sekin pakko ostaa kaupassa silmiin osuessaan.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomena

Vihdoin löysin purppuraheisiangervot. Ensin meille muutti Diabolo, sitten se sai kaverikseen Andrein. Viimeisenä tulokkaana on Puutarha Tahvosten retkeltä Syyspenkkiin kotiutunut purppuraheisiangervo Harpell, johon olen kovasti ihastunut. Istutin Harpellin lähelle keväällä hankkimaani ruskaheisiangervo Amber Jubileeta, jonka lehtien hienot sävyt ilahduttavat. Syyspenkin sivussa kasvavia uusia pensaita käyn ihastelemassa ilta-auringon säteiden osuessa kasvien lehtiin. Silloin sävyt syvenevät ja etenkin Harpellin purppuraisuus loistaa upeasti.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomena

Koristeomenapuiden alkukesän upeaa kukintaa jaksoin kiitellä lukuisia kertoja. Vaaleanpunaiset kukkapilvet näkyivät vielä illallakin makuuhuoneen ikkunasta katsoessa. Nyt kukkien lumo on vaihtunut kiiltävän punaisiksi omenoiksi, jotka ovat kuin joulupalloja puun oksilla. Myös Royaltyssa ja Musta Rudolfissa on paljon hedelmiä, mutta kooltaan paljon Aamuruskoa pienempiä ja tummempia.

Rosa Spinosissima-Ryhmä 'Poppius' - Suviruusu

Ruusuissakin on kiulukoita enemmän, kuin moneen vuoteen. Punalehtiruusun oranssinpunaisia ja juhannusruusun mustia kiulukoita olen jo esitellytkin. Sattumoisin yhtenä iltana auringonvalo osui Suviruusun kirsikanpunaisiin kiulukoihin. Pensas on kaunis kukinnan jälkeenkin punaisine kiulukoineen.

Colchicum autumnale - Syysmyrkkylilja/Alastonimpi

Viime päivinä on vettä satanut sen verran usein ja voimalla, että pihalla oleskelu on jäänyt vähäiseksi. Sunnuntain sateessa kellariin kipaistessani silmiin osui jotain uutta. Syysmyrkkyliljat olivat ihan huomaamatta nostaneet nuppunsa pintaan. En edes ehtinyt niitä vielä kaivata. Olen systemaattisesti istuttanut yhden tai useamman syysmyrkkyliljan joka syksy. Osa on kadonnut, mutta nämä muutamat näyttävät kotiutuneen meille. Olisipa hienoa, jos joskus olisi usean alastoman immen pinkki porukka syksyyn vaipuvien perennojen keskellä.

Helianthus annuus 'Ruby F1' - Puna-auringonkukka

Sateen ja muiden kiireiden lomassa olemme ahertaneet Ukkokullan kanssa kasvimaan uudistuksen parissa. Paljon lapioimista ja kärräämistä, mutta hiki ja väsymys varmasti unohtuu, kunhan saamme valmiiksi. Aamuisin on ollut varsin kylmää, alimmillaan +3, joten tuntuu kuin juoksisi kilpaa lähestyvän talven kanssa. Sipulitkin odottavat vielä istutusta. Eiköhän nekin multaan pääse ennen maan jäätymistä.

Valmistautumista kasvimaan kohennukseen

Oranssi daalia kukkii korkeuksissa.

Lehtien lööppeihin päässyt ainutlaatuinen syyshelle kesti kokonaisen päivän. Mukavaltahan se tuntui tepastella paljain jaloin sandaaleissa ja t-paitasillaan. Keskiviikkona lämpötila putosi alle 20 asteen, mutta kovasta tuulesta huolimatta ilma ei tuntunut kovin kylmältä. Sen sijaan vettä tuli koko päivän enemmän tai vähemmän, enimmäkseen enemmän. Keskiviikon jälkeen aurinko on lähinnä pilkahtanut satunnaisesti ja muun ajan on satanut. Ensi viikon ennusteiden mukaan päivälämpötilat putoavat merkittävästi. Kaipa tässä vähitellen täytyy kesä hyvästellä.

Oli tarkoitus aloittaa pienimpien sipulien multaan kätkeminen, mutta innostuinkin ihan muuta tekemään. Ennen sateiden alkamista siistin istutusalueiden kanttausurat. Kävin läpi alapihan kaikki urat ja samalla siistin muutenkin istutusalueita. Lähinnä leikkasin joitakin ruskeaksi käyneitä perennoja, keräsin siemeniä ja kitkin rikkaruohoja. Olen yhä edelleen erittäin tyytyväinen, että muutama vuosi sitten lähdin kanttaamaan kaikki istutusalueet. Siistiä on ja mulloksesta on helppo nyhtää sinne eksyneet rikat pois. Eikä niitä rikkoja kovin paljon enää edes eksy, kun säännöllisesti käy alueet läpi.

  
Keräsin siemeniä alppipiikkiputkesta, pallerokiurunkukasta, pioniunikoista, maurinmalvasta, kesämalvikista, varjoliljoista sekä sormustinkukista. Puutarhakausi-ohjelman tiistaisessa osassa Johnilla oli jännä "mylly", jolla hän erotti siemenkodista siemenet liki puhtaina pussitettaviksi tai kylvettäviksi. Mistähän sellaisia saisi? Ehkä hän on tuonut sen Englannista. 

Kurgaani

Kaivoin Kurgaanista pikkusydämen juuret pois. Pahoin pelkään, että juurenpalasia jäi multaan. Niinpä jätän pikkusydänten osuuden mullokselle ja katson, mitä keväällä nousee. Kaivan sitten ylös nousevat pois, siirrän ne muualle ja teen toisen putsauskieroksen. Tässä on talvi aikaa pohtia, mitä tilalle istuttaisin. Kivoja ideoita sain teiltä lukuisia, kiitos niistä.

Lähipäivinä on tarkoitus aloittaa kasvimaan uudistus. Olen tyhjentänyt viljelylaatikoista vihanneksia ja kukkia pois. Kurpitsat ovat vielä paikoillaan, samoin parsat. Ja muutama samettikukka ja kosmokset.

Viljelylaatikot on laitettu suoraan vanhan kasvimaan päälle. Ainoastaan käytävien pohjalle olin laittanut maanrakennuskankaan kivituhkapinnoitteen alle. Vadelmat alkoivat versoa niitä lähinnä oleviin kahteen laatikkoon. Ukkokullan keväällä 2012 tekemät laatikot ovat alkaneet lahota kulmistaan ja alaosistaan. Uudet laatikot on jo hankittu ja ne vuorataan patolevyllä, jotta multa ei ole kosketuksissa suoraan puun kanssa.

Nyt on siis tarkoitus purkaa lahoavat laatikot ja siirtää käyttökelpoiset laatikot sivuun odottamaan. Koko alue perustetaan uudelleen. Aloitan työn tyhjentämällä mullat pois laatikoista nurmikolle levitettävän pressun päälle. Aion käyttää osan vanhasta mullasta lisäämällä siihen uutta multaa ja kompostia.

Sinänsä työllä ei ole kiire, kunhan sen tekee ennen pakkasia. Haluan kasvimaan olevan kevääksi valmis, jotta pääsen heti maan lämmettyä kylvämään laatikoihin. Mullan lapioiminen pois ja takaisin on raskasta, mutta sujuu vikkelästi. Sen sijaan laatikoiden alustan ja välien pinnoittamiseksi tarvittavan kivituhkan lapioiminen ja kärrääminen yläpihalla sijaitsevasta suursäkistä alapihan kauimmaiseen nurkkaan tietää käsien venymistä ja selän kipeytymistä. Olen valmis, kunhan sateet taukoavat.

Ennen keskiviikon kaatosadetta kiersin puutarhassa tsekkaamassa kasvien tilannetta. Viime vuonna asterit kukkivat upeasti. Nyt vasta pieni osa niistä on avannut nuppunsa. Ehtivätkö kukkimaan, saa nähdä.

Myös komeamaksaruoho on vielä enimmäkseen nuppuvaiheessa. Näin ne vuodet vaihtelevat. Yhtenä kesänä loistavat ruusut, toisena taasen pionit. Jokaisella on vuoronsa.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Sipulihyllyjen ohi ei voi kulkea

Joutsenten ylilento

Olen oikea puupää, sillä kasveihin liittyviä päätöksiä en pysty pitämään ollenkaan. Niin oli tarkoitus olla tänä syksynä maltillinen syyssipulien kanssa, vaan jo nyt olen lipsunut päätöksestä pahasti. Ehkä on parempi tehdä tarkat suunnitelmat ja kulkea sitten niiden kanssa. Eikä näin, että joka kaupassa sorrun sipulihyllyjen ääreen kulkematta niiden ohi ilman pussukoiden hyppäämistä ostoskoriin. Elämässä on isompiakin suruja. Parempi taata keväinen kukkaloisto ja säästää näin syksyllä jossain muussa.

Tulppaaneissa oli tarkoitus keskittyä darwin-tulppuihin. Osittain onnistui, mutta sekaan mahtui muutakin.

Tulipa Angelique, vaaleanpunainen

Tulipa Pink Impression, vaaleanpunainen darwintulppaani

Tulipa Foxtrot, vaaleanpunainen (jonka sain naapurin Maritilta)

Tulipa Triumph, valkoinen
Tulipa  Elegant Lady, valkoinen (jonka sain naapurin Maritilta)
Tulipa Double Blue, kerrottu lila
Tulipa Purple, lila
Tulipa Showcase, kerrottu lila
Tulipa Black, tumma lila
Tulipa Single Late Queen of Night, tumma lila
Tulipa Triumph Purple Prince, lila
Tulipa Darwin Hybrid Mystic van Eijk. vaaleanpunainen darwintulppaani

Seuraavista pussukoista ei ole kuvia, sillä ne ovat vasta matkalla meille:

Tulipa Exotic Emperor - aikainen tulppaani, valkoinen
Tulipa humilis (pulchella) 'Persian Pearl' - tähtitulppaani
Tulipa sylvestris - Metsätulppaani, keltainen
Tulipa viridiflora 'Greenland' - myöhäinen tulppaani, valkovihreä
 

Hyacinthus Delft Blue, vaaleansininen
Hyacinthus Pink Pearl, voimakkaan vaaleanpunainen
Hyacinthus Pink Surprise, vaaleanpunainen
Hyacinthus Woodstock, lila

Allium atropurpureum - Viinilaukka
Allium karataviense - Pallolaukka
Allium aflatunense 'Purple Sensation' - Ukkolaukka
Allium christophii Albopilosum - Tähtilaukka
Allium Summer Drummer - Koristelaukka
Allium nevskianum - Purppurapallolaukka

Narcissus Sir Winston Churchill
Narcissus recurvus
Narcissus Mount Hood 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja, punainen
Fritillaria uva-vulpis - Keltareunapikarililja
Fritillaria meleagris Mix - Kirjopikarililja 

Anemone blanda 'Blue Shades' - Balkaninvuokko
Camassia leichtlinii 'Blue Melody' - Tähtihyasintti
Chionodoxa Pink Giant - Kevätkirjotähti vaal.pun
Colchicum cilicicum 'Purpureum' - Turkinmyrkkylilja
Corydalis solida Beth Evans - Pystykiurunkannus 
Crocus Grand Maitre
Crocus Spring Beauty
Crocus speciosus - Syyssahrami
Erythronium Pagoda - Koiranhammas keltainen 
Galanthus elwesii - Lumikello
Iris historioides 'George' - Lumikurjenmiekka
Iris 'Harmony' - Kevätkurjenmiekka
Muscari comosum 'Plumosum' - Töyhtöhelmililja 
Ornithogalum nutans - Nuokkutähdikki
Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti
Scilla bifolia - Pikkusinililja

Luettelon kaikista pussukoista ei ole kuvia, sillä osa on tilattu nettikaupasta ja toivon mukaan ovat piakkoin tulossa.

Fiksuna suunnittelisin nyt kullekin ryhmälle istutuspaikkansa. Laiskuus taitaa tälläkin kertaa voittaa fiksuuden. Tosin ihmeitäkin tapahtuu.

Perhonen omenapuun rungolla lepäämässä

Jos nyt hiukan hirvittää tuleva sipulien istutusurakka, on se kaiken ahkeroinnin arvoista. Keväällä harmittaisi, ellei mitään kivaa olisi mullasta odotettavissa. Ja vaikka sipuleita kätkisi maahan kuinka paljon, aina pohtii, että olisi niitä voinut enemmänkin laittaa.