Hitaasti kohti talvea

Syyskuussa murehdin, ehdinkö saada puutarhan talviteloille ennen lunta ja pakkasta. Ihan turhaa oli moinen etukäteisstressaaminen. Vaikka vettä on satanut harva se päivä ja välillä rankemminkin, erinomaisesti kaikki syyshommat on saatu hoidettua. Mittari huitelee jatkuvasti lähempänä  +10℃ tai ylikin, joten liika kylmyys ei ainakaan ole ollut esteenä. Kun pihalle ei tässä vaiheessa vuotta ole mikään kiire mennä, ehtii myös enemmän lukea ja tehdä käsitöitä.

Lehtikuusi

Kroppa tottuu kasvukauden aikana ulkoilmaan ja aktiiviseen liikkumiseen. Puutarhatöiden vähennyttyä korvaan liikkumisen mielelläni kävelylenkeillä. Ajankululenkit Ukkokullan kanssa ovat mukavia, koska siinä samalla voi keskustella ummet ja lammet kaikista asioista. Ruokaostoksilla unohtunut maustepussi tai postiin saapunut lähetys toimivat erinomaisina kannustimina tehdä asiointimatka kylän keskustaan kävellen. Matkaa kertyy edestakaisin kuljettuna kuutisen kilometriä. Toisinaan enemmänkin, kun vaihtelun vuoksi kierrän eri reittejä.

Lehtikuusi tämäkin

 

Kävellessä on kiva katsella kylän talojen piharatkaisuja ja erilaisia kasveja. Hyviä vinkkejäkin tulee joskus bongattua, mutta toisten pihoja en kuvaa. Ympärillä riittää myös monenlaista luontoa, jonka ulkoasu tietenkin vaihtelee vuodenaikojen mukaan. Nautin valtavasti isojen ja pienten yksityiskohtien huomaamisesta ja katselemisesta.

Kesän tuuheudesta ja heleistä väreistä riisuuntuva luonto tarjoaa nytkin paljon mielenkiintoista katseltavaa. Kävellen tehdyn postireissun yhteydessä tuli ihmeteltyä lehtikuusia, joista neulaset (vai onko lehtikuusella neulasia?) olivat pudonneet maahan latvusta lukuunottamatta.

Kotimatkan varrelle osuva, kahden järven välinen vesiväylä, solisee nykyisin entistä iloisemmin. Tässä purossa on ollut kauan sitten mylly ja kalankasvatusta, joiden jäljiltä purossa on betonisia rakenteita. Koulumatkallaan muksut heittävät puroon kaikenlaista roinaa ja ympäriltä kaatuu lahoja puita veteen. Nyt betonisia altaita poistettiin, puroa putsattiin ja perattiin ja uomaa ennallistettiin talkoilla. Asukkaiden toiveena on, että puron reunalle raivataan tilaa polulle, jota myöten pääsisi paremmin tarkkailemaan veden kulkua ja elämää sen äärellä. Tällä hetkellä suurin osa puron reunamista on sankkaa risukkoa, vesakkoa ja kaatuneita puita, jonka vuoksi kulkeminen on hyväjalkaisellekin hankalaa.

Nurmisiemen itää

Kotipihassakin ihmeteltävää on, jos vaan vaivautuu tarkemmin katsomaan. Syyskuussa kaivoin viherherukan pois, sillä olin istuttanut sen kriittiseen paikkaan. Pienenä pensaasta ei ollut haittaa, mutta isommaksi kasvettuaan se vaikeutti varsinkin kottikärryjen kanssa kulkemista hedelmäpuiden katveessa. Tasoitin pensaan nostosta syntyneen kuopan, toin vähän uutta multaakin ja kylvin ruohonsiemeniä. Hyvin ovat alkaneet itämään.

Syyssahramit

Syyssahramit eivät jaksaneet avautua. Viikon takainen -4.5℃ pakkanen taittoi melkein kaikkien sahramien selkärangan ja siellä ne nyt rötköttävät omenapuun alla. Jokunen näkyy edelleen pyrkivän ylöspäin.

Tammen vauva

Punaherukan tyvelle on ilmestynyt tammivauva. Tämän ressukan tulevaisuus ei valoisalta näytä, sillä se on pakko nyhtää pois. Tuossa paikassa ei tammelle olisi tilaa ilman punaherukkaakaan. Yläpihalla, varaparkkipaikan vieressä on toinen tammivauva, jonka viereen laitoin rautatangon merkiksi, ettei pientä puuta ajeta nurin sen enempää ruohonleikkurilla kuin trimmerilläkään.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Suurin osa puista ja pensaista on jo luopunut lehdistään. Sitten on näitä, jotka pitävät omistaan kiinni viimeiseen saakka. Tulikuusaman lehdet saavat hymyn huulille. Tämä on kuin aidan toiselle puolelle uteliaana kurkkiva naama. Mitähän kaino kaveri näkee, kun noin herttaisesti punastelee?

Clematis ´Summer Snow´ (´Paul Farges´) - Lumikärhö

Lumikärhö ei vaihda väriä lainkaan. Vuodentakaisia kuvia tutkiessani lumikärhö muuttui vihreästä ruskeaksi ja sitten paljaaksi. Näin tapahtui marraskuun puolivälin tienoilla, joten sama ilmiö taitaa olla piakkoin edessä nytkin.

Pajuangervoaidanne 23.5.2021

Istutin pajuangervoaidanteen tonttimme laidalle vuosia sitten. Tuolloin metsikön keskellä oli korttelipallokenttä,  josta pallot lensivät välillä meidän puolelle. Aidanne torppasi yksittäisen pallon tehokkaasti. Aidanne sijoittuu kunnan puolelle, joten olin valmistautunut siihen, että kaivuri kaivaa puskat pois alueen kunnostuksen yhteydessä - tai vaatii meitä kaivamaan. Kunnan edustajan mielestä puskat eivät ketään häiritse, ne saivat jäädä. 

Syksyllä 2016 leikattu pajuangervoaidanne 3.5.2017. Kunnan metsikkö on juuri kaadettu.

 

Ajan nurmikon meidän aidan ja pajuangervojen välistä, toisinaan myös aidanteen toiselta puolelta, koska pajuangervo on vikkelä leviämään. Kitken myös välillä rikkaruohoja aidanteen toiselle puolelle kunnan istuttamien syreenien tyveltä. Syreenit kun ovat vieläkin niin pikkuisia, että pelkään rikkojen tukehduttavan ne kuoliaaksi. Kunta leikkaa osan nurmikaistaleesta noin kerran kuukaudessa kesäaikana. 

Saattaa olla, että jotakuta häiritsee minun touhuni kunnan alueella. Lopetan sen heti, jos niin halutaan. Luulisi, että yhteisten alueiden siisteys on kaikille ilo. Tunnetusti kunnalla rahat on tiukalla, eikä ylimääräisiä resursseja riitä tärkeämpiinkään asioihin. Omia nurkkia siistiessäni ei ole iso vaiva pitää huolta kaistaleesta yhteistä maata.

 
Muutaman vuoden välein leikkaan pajuangervot matalaksi. Näin ne pysyvät kauniimman näköisinä, eivätkä muutu risupöheiköksi. Olen kirjannut edellisen leikkauksen tapahtuneen 2016, mutta kuva-arkistoja läpikäydessäni huomasin aidannetta leikatun osittain myös keväällä 2020. 

Nyt oli joka tapauksessa sopiva aika laittaa puskat maan tasalle. Homma hoitui Ukkokullan kanssa yhteistyössä. Minä leikkasin pensaat, Ukkokulta haketti, jonka jälkeen minä kärräsin hakkeen leikattujen puskien tyvelle. Sinne ne maatuvat ja pensaat putkahtavat taas keväällä ilmoille entistä ehompina.

Muistattehan, että sunnuntaivastaisena yönä siirrytään jälleen talviaikaan. Kellojen viisareita on siis rukattava tunti taaksepäin eli saamme takaisin keväällä menettämämme tunnin. Hetken aikaa päivätkin tuntuvat valoisammilta.

Mukavaa viikonloppua kaikille!

* * * *

Kello

Ihmiset elävät tiukasti tuntien rajoissa. Syövät ja nukkuvat kellonsa komennon mukaan. Tekevät työtä määrätunnit. Tuntien tahtiin ilonsa elävät.

Minullakin kello on seinälläni, mutta se riippuu mykistyneenä.

Vuosia sitten tahallani jätin sen vetämättä. Sen tapoihin näet tuiki tuskastuin.

Se valehteli: ajan tunnein se jakoi tasamittaisin aivan —kuin muka olisi aika aamusta uuteen aamuun joka kerralla yhtä pitkä, kuin ei muka oiskaan tämä tunti tuhannen kertaa tuota ikuisempi.

Niin valehteli kelloni mun.
Ei valehtele enää.
Saa riippua seinällä joutilaana.
Saavat ruostua rattaat.
Mitä tunneista minä!—

Kai jossakin … jollakin lienee tarkempi kello, jonka mukaan minulle elämäntunteja jaetaan.

 - Uuno Kailas -

Lintujen talviruokinnasta

Heuchera hybr. 'Midnight Rose' - Keijunkukka

Sää seilaa meidän nurkilla laidasta laitaan. Enimmäkseen on ollut varsin lämmintä, ihan yötä myöten. Tiistaina 19.10. herättiin -3.6℃ asteen pakkaseen, samoin sunnuntaina 24.10. Mittari pysyi miinuksen puolella tai hivenen nollan yläpuolella koko päivän, vaikka aurinkokin ilmestyi näkyviin.

Perjantaivastaisena yönä alkanut kaatosade kesti tunteja ja taas tunteja. Voimakas tuuli viskasi pisarat ikkunoihin ja riepotti risuja pitkin pihaa. Ihme, että vielä joissakin koivuissa on runsaasti keltaisia lehtiä. Kenties kesän hellekausi toimi kuumaliiman tavoin koivuissa.

Physocarpus opulifolius 'Diabolo' - Purppuraheisiangervo

Kylmyyden lisääntyessä on aika pohtia lintujen talviruokintaa. Vuosien ajan olen sijoittanut pihalle eri kohtiin ruokinta-automaatteja. Hiljattain siirryin kuorittuihin auringonkukkiin, sillä kuorimattomat roskaavat ruokintapaikkojen ympäristöä ja saattavat houkutella paikalle jyrsijöitä.

Tali- ja sinitiaiset tepastelevat jo ahkerasti ikkunalaudoilla, koputtelevat komentelevasti jopa ikkunaan. Asiantuntijoiden mukaan ruokinta kannattaa aloittaa vasta maan jäätyessä ja/tai lumipeitteen tullessa. Siihen saakka linnuille löytyy ravintoa luonnostakin.

Fragaria x rosea 'Pink Panda' - Koristemansikka

Syksyn aikana mediassa on ollut pari ajatuksia herättävää kirjoitusta lintujen talviruokinnasta. Ensimmäisen puheenvuoron Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla esitti 27.8.2021 luonnonsuojelupäällikkö Pekka Heikkilä Metsähallituksesta. Hän otsikoi mielipiteensä "Luonnonvaraisten eläinten ruokinta täytyy lopettaa – meillä on keväisin luonnottoman paljon varpus­lintuja, meri­kotkia, kauriita, supikoiria. Ruokinta muokkaa merkittävästi eläimistöämme. Hyvää tarkoittavan toiminnan luonnonsuojelullisia varjopuolia ei haluta nähdä."

Thuja - Tuija

Sama teema oli niinikään Helsingin Sanomien artikkelissa 14.9. otsikolla "Lintujen talviruokinta uhkaa lintulajien luontaista tasapainoa, sanoo brittitutkimus."

Metsähallituksen Pekka Heikkilän kirjoitus ja brittiläinen tutkimus herättävät paljon ajatuksia puolesta ja vastaan. Aiheesta ei ole riittävästi vertailevia tutkimuksia.

Rosa Sommerwind - maanpeiteruusu

Lintujen talviruokinta on omalla kohdalla lisännyt lintulajien tuntemusta ja ylipäätään kiinnostusta lintuihin. Lintulaudan liikenteen seuraamisesta on ollut iloa talvikaudella, jolloin elämä siirtyy sisätiloihin. Eläinfysiologian emeritusprofessori Esa Hohtolan lausahdus jälkimmäisessä artikkelissa: "Kannattaa kuitenkin tiedostaa, että kyse on paljolti omasta ilosta, eikä aina palvelukesta luonnolle." kolahtikin minuun osuvasti. Iloa olen saanut, mutta ovatko luontokappaleet hyötyneet ilostani?

Brittitutkimuksen toinen kirjoittaja arvioi BBC:n haastattelussa, että vastaus talviruokinnan hyödystä linnustolle riippuu asuinympäristöstä.  "Kaupunkimaisilla alueilla tai maatalousalueilla, joissa ihminen on muokannut ekosysteemiä merkittävästi, talviruokinta on hänestä perusteltua. Mutta jos menee koskemattomaan luontoon ja vie sinne ruokaa, se kyllä sotkee ekosysteemiä”, Alex Lees sanoo.

Rosa Tove Jansson

Lintulaudan täyttämiseen kuluu talven aikana melkoinen määrä siemeniä. Auringonkukan siemeniä tuodaan säkkitolkulla ulkomailta. Ekologiselta kannalta se ei tunnu järin kestävältä. Kotimainen kaura olisi parempi vaihtoehto, mutta kokemukseni mukaan sitä ei ole helposti löydettävissä ja lintujen ruokinnan kustannukset kasvavat.

Aronia

Kaipa maailma on aina ollut monimutkainen ympäristö ihmiselle. Tänä päivänä erilaisia haasteita tuntuu olevan yhä enemmän. Median aktiivinen seuraaminen tuo pohdittavia asioita, eikä päätöksiä arkielämässä ole helppo tehdä. Toisinaan tuntuu, että teet niin tai näin, niin aina väärinpäin. Pitäisikö vähentää uutisten lukemista tai vaihtoehtoisesti lopettaa ajatteleminen, kun niin moni asia menee suoraan sieluun?

Taxus x media 'Hicksii' - Kartiomarjakuusi

Todennäköisesti aion jatkaa lintujen talviruokintaa, mutta kiinnitän enemmän huomiota ruokintapaikkojen siisteyteen ja tarjottavaan ruokaan. Vaikka tintit kovasti minua ikkunalaudoilla komentelevat, en ihan vielä lataa siemeniä ja talipötköjä automaatteihin. Kylmyydestä ja muutamasta pakkasyöstä huolimatta maa on edelleen sula ja sen myötä jotain syötävää on vielä tarjolla.

Jätin aroniapensaisiin marjoja, joita ainakin mustarastaat syövät ahkerasti. Etupihan marjakuusessa on poikkeuksellisen paljon punaisia marjja. Nekin maistuvat hyvin linnuille. Ympäristön pihlajat suorastaan notkuvat marjatertuista. Hyönteissyöjät ovat jo lähteneet lämpimämmille seuduille, joten tänne jääneillä riittää jaettavaa.

Aronia

 

Tikka kapuaa pitkin puuta,
etsien jotakin lähelle suuta.
Sitten se kaarnaa pikkuisen hakkaa
ja pullean toukan suuhunsa nakkaa.
 

 

 

Syödä pitää puutarhaihmisenkin

Blogini ei ole ruokablogi, eikä siitä sellaista ole tulossakaan. Puutarhaihmisenkin on kuitenkin syötävä elääkseen ja jaksaakseen ahertaa kukkiensa parissa. Sen tiimoilta voi siis juttuakin vääntää. Varsinkin tässä vaiheessa, kun puutarhajutut alkavat olla vähissä.

Kesäkurpitsan lisäksi kasvatan joka vuosi myös talvikurpitsaa. Keväällä kylvin uutena spagettikurpitsaa, joka ei kuitenkaan itänyt. Tosin sen tajusin vasta myöhemmin nähdessäni kaupassa spagettikurpitsan. Omani olivat selvästi jotain muuta. Eipä haitannut, sillä kaikki kurpitsat tuli syötyä. 

Aiemmin olen tehnyt kurpitsasta etikkasäilykkeitä, hilloa ja soseita. Kun kesäkurpitsasato oli poikkeuksellisesti varsin surkea, kaipasin kurpitsasta jotain suolaista syötävää makeiden sijasta. Jotain, jonka voisi valmistaa samana päivänä syötäväksi, eikä säilöttäväksi talveen. Ohjeita on netti pullollaan. Niitä hyödyntäen kurpitsasato on viimeistä mollukkaa myöten syöty.

 
Useampi kurpitsa on tullut pilkotuksi kuorineen uunivuokaan. Ripottelen päälle mm. timjamia ja muita mausteita sekä oliiviöljyä ja työnnän vuoan uuniin. Helppo valmistaa ja maistuu hyvältä liha- tai kalaruoan lisukkeena tai sellaisenaan tuoresalaatin kera.

Kurpitsakeittokin on vallan mainiota herkkua. Jälleen paahdoin kurpitsapalat maustettuina sipulin kera ensin uunissa, jonka jälkeen poistin kurpitsasta kuoret. Laitoin keltaisen massan kattilaan ja lisäsin joukkoon myös vähän lohkottuja ja kuorittuja omenoita. Kyytipojaksi vettä, mausteita maun mukaan ja keittämistä sen verran, että kaikki ainekset lämpisivät kunnolla. Sitten soseutin kattilan sisällön ja lisäsin viimeiseksi purkin greme fraighea. 

Sosekeitosta tuli todella hyvää. Uunissa kurpitsoihin tuli paahteinen maku, joka teki keitosta täyteläistä samettia. Omena toi ripauksen makeutta. Oli todella hyvää.

Naapurin Marit ja Pena ovat huolehtineet kiitettävästi meidän sienivarannostamme. Kyllä tulee tavattoman hyvä mieli, kun ovea avatessa naapuri tervehtii sylissään laatikollinen tai pussillinen sieniä. Ensin sain ainekset kanttarellikastikkeeseen ja -risottoon. Sittemmin Marit on tuonut useamman pussillisen suppiksia. Yhden erän kantarelleja ostin toriltakin, kun näyttivät niin herkullisilta. Ja sitähän ne olivatkin.

Osan sienistä olen ryöpännyt kevyesti ja laittanut pakastimeen. Osa on valmistettu suoraan päivän annokseksi. Poikakin sai viimeisimmästä satsista pussillisen tyttöystävänsä kanssa valmistettavaksi.

Olen luvannut Maritille ja Penalle villasukat kiitokseksi. Toivottavasti ne lämmittävät heidän jalkojaan yhtä paljon, kuin vastapoimitut sienet lämmittävät meidän mieltämme. 

Seuraavassa linkki ja ohje netistä löytämääni kantarellirisottoon. Helppo ja herkullinen ohje, jolla viimeksi tein risoton suppiksista.

KANTARELLIRISOTTO

Ainekset (4 annosta)

• 10 dl kantarelleja
• 50 g voita
• 3 salottisipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 d lkuivaa valkoviiniä
• 1/2 dl tuoretta timjamia (silputtuna)
• 7 dl kasvislientä
• 1/2 tl merisuolaa
• 1/4 tl mustapippuria
• 1 dl parmesaanijuustoa
• 1 kevätsipuli (silputtuna)
• 1 1/2 dl lehtipersiljaa

Kantarellirisotto valmistuu näin:

1. Puhdista ja paloittele kantarellit. Kuumenna nokare voita pannulla ja paista sienet. Siirrä sivuun odottamaan.
   
   
2. Hienonna sipulit. Kuullota niitä paistokasarissa oliiviöljyssä ja voissa kunnes ovat läpikuultavia, mutta älä anna ruskistua. Lisää riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää timjami.
   
   
3. Lisää kasvislientä riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen. Lisää lientä aina edellisen erän imeydyttyä.
   
   
4. Kypsennä, kunnes riisi on napakan pehmeää (15–20 minuuttia).
   
   
5. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kantarellit, juustoraaste, kevätsipuli ja lehtipersilja. Tarjoa kantarellirisotto heti.

Vähän pitää kehua myös valmiita tuotteita. Monen monta kertaa olen kulkenut markettiin ilmestyneiden sushi-pisteiden ohi niihin sen enempää tutustumatta. Olen toki sushia syönyt ja hyväksi todennut. Viikko sitten poikettiin Ukkokullan kanssa isoon markettiin hakemaan lisää lankaa kesken olevaan neuleeseeni. Seisahduttiin sitten sushipisteen viereen katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäitä ja kutsuvan näköisiä annoksia vieri vieressä. Päätettiin kokeilla muutamaa ja taidettiin menettää pikkusormen myötä koko kämmenen.

Voi olla, että nämä markettien sushipisteet tarjoavat vähemmän oikeaoppisia tusinatuotteita. Jokainen valmistakoon itse kaikkien sääntöjen mukaisia ruokia tai käyköön alan huippuravintolassa. Minusta on kiva, että ruokakulttuurimme avartuu ja kaukaisempienkin herkkujen maistaminen on mahdollista yhä useammalle. Ehkä kaupasta ostettu valmistuote innostaa kokeilemaan niiden tekemistä alusta pitäen itse.

 Mukavaa ja herkullista viikonloppua kaikille!

Joululahja lokakuussa!

 
Maanantaina sähköpostiin tuli viesti PuutarhaNikkareilta. Olen voittanut asiakastyytyväisyystutkimuksessa 100 euron lahjakortin  Sähköpostissa kysyttiin, lähettävätkö he lahjakortin minulle postitse vai tulenko hakemaan sen itse. No, minähän lähdin ihan henkilökohtaisesti lahjakorttia hakemaan. Tulostin vielä sähköpostiviestinkin mukaani, jotta minulla olisi jotain "kättä pidempää" voittoni vahvistukseksi.

Muistan kyllä osallistuneeni asiakastyytyväisyystutkimukseen. Käyn aika usein jommassa kummassa espoolaisista PuutarhaNikkareiden myymälöistä; joko Lommilassa tai Espoonlahdessa. Tykkään tästä puutarha-alan perheyrityksestä, josta yleensä löytää ne kasvimaailman tavalliset ja tarvittaessa harvinaisempia herkkujakin. Syksyn sipulivalikoima on mielestäni seudun parhaimpia. Kesäkukat, ruukut, mullat, ravinteet, koristeet sekä leikkokukat ja mitä nyt puutarhaihminen tarvitsee, löytyvät myymälästä.

Arpaonni harvoin suosii minua. Joulumarkkinoilla arpoja ostaessani tapaan todeta, että minun euroni kilahtavat tukikassaan. Siksi ehkä epäusko valtasi minut PuutarhaNikkareiden sähköpostia lukiessani. Minäkö muka voittaisin lahjakortin? Jee, vaan nyt on lahjakortti haettu ja saatu. Tuossa se nököttää tietokoneen vieressä. Päässä pyörii jo kysymyksiä, mitä kaikkea kivaa keväällä voinkaan hankkia.  

Sain siis lokakuussa joululahjan, joka ansiosta voin ammentaa omaan puutarhaan jotain kivaa ja kaunista PuutarhaNikkareiden pienestä palasta paratiisia.

Kiitos PuutarhaNikkareiden onnettarelle!

Helleborus Double Ellen - Jouluruusu, joka on ostettu PuutarhaNikkareilta (kuva 16.10.21)

Jänisverkot paikoilleen

Rubus idaeus 'Ottawa' - Vadelma

 

Viikkoja voimallisesti vaivannut laiskamato on irtautunut minusta ja ilmeisesti mönkinyt syksyisen puutarhan multaan. Päättelen asiantilan siitä, että olen saanut hilattua itseni pihahommiin kevein mielin. Valmistakin on tullut siinä määrin, että olemme jo aloittaneet Ukkokullan kanssa iltalenkit. Jotenkin tekemisen vauhti on purettava, kun puutarhassa ei enää kovin paljon töitä ole. Eikä pimeässä ole edes kiva työskennellä.

Hydrangea paniculata 'Vim's Red' - Syyshortensia

Jänis- (ja peura) verkot on laitettu paikoilleen. Piti oikein laatia ruutupaperille lista verkotettavista, ettei mikään tärkeä jäisi ilman. Kaikki koristeomenapuut, molemmat tuurenpihlajat, nuoret jalosyreenit, ruusuherukat, riippahernepuu, ruusuorapihlaja, kirsikka Accolade, pensasmustikat ja osa syyshortensioista pääsi tai joutui aitaukseen. Juuri nyt mieleen nousi, pitäisikö myös atsaleat ja safiirihortensia verkottaa? Tuskin se haitaksikaan on.

Suurin osa verkoistani on 120-150 -senttisiä. Kovin paljon korkeampia ei voi käyttää, koska silloin niiden yläreuna hiertää puiden alimpia oksia. Hankin tänä syksynä tukiverkkoja varten kuvassa näkyviä vihreitä tukikeppejä, joiden avulla verkon saa kauemmas itse puun rungosta. Tukeen on myös helppo kiinnittää verkko, ettei se levähdä lumen painosta auki.

Pensasmustikka aitauksessaan

 
Ostin jo aiemmin syksyllä uusia verkkorullia, koska sopivat verkkokoot loppuvat kaupoista juuri silloin, kun niitä tarvitsee. Mieluummin aitaan samaan verkkoon isomman alueen tai laitan verkkoa päällekkäin, kuin pätkin rullia pienemmksi paloiksi. Poistin käytöstä joukon verkonpaloja, joiden virittäminen kokonsa tai laatunsa puolesta on hankalaa.

Semprevivum tectorum - Mehitähti

Tavallisesti rinteen yläreunassa olevat aroniat pudottavat lehtensä rinteessä olevien kasvien päälle. Portaissa kulkiessani pysähdyin katsomaan, minne kaikki lehdet tänä syksynä ovat menneet, kun mehitähtien päällä oli vain muutama sielllä täällä. Samalla huomasin yhden mehitähden ryhtyneen kukkimaan.

Pikari/torvijäkälä

Syyspenkin vieressä olevan kotikiven sammalten joukkoon on kasvanut pikarijäkälää. Se on vielä tosi pienikokoista, joten täytyy seurata, jaksaako ne kiven pinnassa kasvaa enemmän mittaa.

Sisäänkäyntiä vastapäätä olevasta Bermudasta leikkasin perennoja, jotka sitten syötin hakettimen kitaan. Silputun massan kippasin pensaiden ja puiden tyville. Tavallisesti ripottelen tuoretta multaa perennapenkkeihin vasta keväällä, mutta nyt sattui kottikärryissä olemaan sopivasti multaa. Sitä nakkailin lapiolla leikattujen perennojen ympärille.

Kuorikatepolkujen siivoaminen vaatisi lehtipuhallinta. Pudonneiden lehtien haravoiminen kuorikatteesta vie samalla mittavan määrän itse kuorikatetta, mikä ei ole hyvä asia. En ole kovin ihastunut lehtipuhaltimen pöräyttelyyn, mutta ehkä jossain vaiheessa taivun sen käyttöön. 

Astilbe thunbergii 'Chokolate Shogun' - Harsojaloangervo

Tummalehtinen harsojaloangervo on muuttanut värinsä viininpunaiseksi. Jatkossa aion pitää silmät auki, jos vaikka törmäisin tähän kasviin myymälöissä. Mielelläni istuttaisin sitä enemmänkin sekä tämän yhden kaveriksi että muuallekin.

Viikko sitten ajoin ruohonleikkurilla nurmialueen läpi. Samalla tuli silputtua lehtiä. Silputuista lehdistä päällimmäiset haravoin istutusalueille. Loput jätin nurmikolle. Jonkun verran lehtiä on viikontakaisen leikkurimarssin jälkeen nurmelle ja kanttausuriin tullut, mutta ehkä jätän ne keväällä siivottaviksi.

Hiekkakäytäviä saan vielä käydä haravalla rapsuttamassa. Yksikin kunnon tuulenpuuska tuo puista ja pensaista alas viimeisiä lehtiä. Varsinkin norjanangervoissa on vielä paljon pikkuisia keltaisia lehtiä odottamassa varisemisen vuoroaan. Vaahteranneniä on  myös tänä vuonna valtavasti. Se tietää ensi keväänä tuhansia vaahteravauvoja kitkettäväksi.

Osa koivuista pitää vielä sitkeästi kiinni lehdistään. Monet muut puut ovat jo paljaita. Maisemat vaihtuvat nyt nopeassa tahdissa. Tämäkin viikon takainen kirjastomäki on tänään varmasti väriltään harmaampi.

Syysmetsään hiljaa keiju kulkee,
sammaleiseen syliinsä hänet sulkee,
usvaan utuiseen kietoo maan,
rauhaan ja puiden havinaan.
Askel on keveä, ei jälkiä jää,
niittyvillain taipuu hiljaa pää.
Sieni hattunsa laskee maahan.

 

Punarinta esittelyssä

Esa-Pekka Avela: Punarinta  hämärän henki

Sain sähköpostiini ystävällisesti ja asiallisesti esitetyn tarjouksen, johon tarttumisesta olen todella tyytyväinen. Porilainen toimittaja, tietokirjailija ja lintuharrastaja Esa-Pekka Avela on julkaissut omakustanteena lempilinnustaan punarinnasta hienon kirjan Punarinta - hämärän henki.

Avela on kerännyt kirjaan punarinnasta paljon tärkeää tietoa, joka on esitetty kuvin, kartoin ja piirroksin. Pidin kovasti myös osuudesta, jossa kerrotaan punarinnan roolista kirjallisuudessa, musiikissa, postimerkeissä, joulukortissa, maalaustaiteessa. Sekin käy kirjasta selville, että punarinta on brittien suosikkilintu.

 Kirjassa on runsas ja kaunis kuvitus. Valokuvia on lukuisilta ansioituneilta luontokuvaajilta.

Innostuneena olen lukenut kirjaa valikoiden siten, että kohta on koko kirja tullut käytyä läpi. Selkeän jaottelun ja runsaan kuvituksen johdosta kirja on helppolukuinen. 

Sain kirjatarjouksen perjantaina 8.10. Paketti oli kotipostissani maanantaina 11.10. eli harvinaisen nopeaa ja kiitettävää palvelua. Tilasin kirjaan suoraan Esa-Pekka Avelalta, mutta se on ostettavissa myös kirjoja myyvistä kaupoista ja netistä. 

Esa-Pekka Avela: Punarinta - hämärän henki, 2021
ISBN: 978-952-94-4706-0

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani

Punarinta-kirjan kanssa samaan pakettiin tilasin Avelan 2011 julkaiseman Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani. 

Kirjan rakenne on aikalailla samanlainen kuin uudemman Punarinta-kirjan. Sinitiaisesta kertova kirja ei kyllä yhtään kalpene kauneudessaan ja tietosisällössään tuoreemmalle julkaisulle. Vajaaseen sataan sivuun mahtuu paljon hyviä valokuvia ja mittavasti mielenkiintoista tietoa.

Esa-Pekka Avela: Sinitiainen - Neljän tuuman hurrikaani, 2011
ISBN: 978-952-67119-5-9

Ilman muuta päätin jo kirjat tilatessani ne lukea. Mielessä on myös ajatus, että toinen tai kenties molemmatkin ovat sopivia käärittäväksi lahjapakettiin. Lähitulevaisuudessa on muutamia syntymäpäiviä, eikä jouluunkaan enää pitkää matkaa ole.

Nämä kirjat sopivat hyvin myös lukuikäisille lapsille ja teineille. Melkeinpä siis vauvasta vaariin eli kaikille luonnosta ja linnuista kiinnostuneille.

Suosittelen lämpimästi näitä kirjoja niin itselle kuin lahjaksikin.

Sattuipa mukavasti, että tiistaina puutarhassa jänisverkkoja virittäessäni, lensi punarinta aivan lähelle jotain minulle kiihkeästi selittämään. Olen ennenkin huomannut, kuinka helposti punarinta tulee aivan lähelle tekemään tuttavuutta. Kerran jos toisenkin olen syyssipuleita istuttaessani saanut kuunnella punarinnan tarinoita. Yhteistä kieltä meillä ei toistaiseksi ole, mutta hyvin tulemme toimeen.

Syksy on hissukseen vaihtumassa talveksi. Viilenevien säiden ja pimenevien iltojen myötä on enemmän aikaa istahtaa kirjan ääreen. Tällä kertaa kirjaseuranani ovat punarinta ja sinitiainen.

Mukavaa viikonloppua kaikille!