Syödä pitää puutarhaihmisenkin

Blogini ei ole ruokablogi, eikä siitä sellaista ole tulossakaan. Puutarhaihmisenkin on kuitenkin syötävä elääkseen ja jaksaakseen ahertaa kukkiensa parissa. Sen tiimoilta voi siis juttuakin vääntää. Varsinkin tässä vaiheessa, kun puutarhajutut alkavat olla vähissä.

Kesäkurpitsan lisäksi kasvatan joka vuosi myös talvikurpitsaa. Keväällä kylvin uutena spagettikurpitsaa, joka ei kuitenkaan itänyt. Tosin sen tajusin vasta myöhemmin nähdessäni kaupassa spagettikurpitsan. Omani olivat selvästi jotain muuta. Eipä haitannut, sillä kaikki kurpitsat tuli syötyä. 

Aiemmin olen tehnyt kurpitsasta etikkasäilykkeitä, hilloa ja soseita. Kun kesäkurpitsasato oli poikkeuksellisesti varsin surkea, kaipasin kurpitsasta jotain suolaista syötävää makeiden sijasta. Jotain, jonka voisi valmistaa samana päivänä syötäväksi, eikä säilöttäväksi talveen. Ohjeita on netti pullollaan. Niitä hyödyntäen kurpitsasato on viimeistä mollukkaa myöten syöty.

 
Useampi kurpitsa on tullut pilkotuksi kuorineen uunivuokaan. Ripottelen päälle mm. timjamia ja muita mausteita sekä oliiviöljyä ja työnnän vuoan uuniin. Helppo valmistaa ja maistuu hyvältä liha- tai kalaruoan lisukkeena tai sellaisenaan tuoresalaatin kera.

Kurpitsakeittokin on vallan mainiota herkkua. Jälleen paahdoin kurpitsapalat maustettuina sipulin kera ensin uunissa, jonka jälkeen poistin kurpitsasta kuoret. Laitoin keltaisen massan kattilaan ja lisäsin joukkoon myös vähän lohkottuja ja kuorittuja omenoita. Kyytipojaksi vettä, mausteita maun mukaan ja keittämistä sen verran, että kaikki ainekset lämpisivät kunnolla. Sitten soseutin kattilan sisällön ja lisäsin viimeiseksi purkin greme fraighea. 

Sosekeitosta tuli todella hyvää. Uunissa kurpitsoihin tuli paahteinen maku, joka teki keitosta täyteläistä samettia. Omena toi ripauksen makeutta. Oli todella hyvää.

Naapurin Marit ja Pena ovat huolehtineet kiitettävästi meidän sienivarannostamme. Kyllä tulee tavattoman hyvä mieli, kun ovea avatessa naapuri tervehtii sylissään laatikollinen tai pussillinen sieniä. Ensin sain ainekset kanttarellikastikkeeseen ja -risottoon. Sittemmin Marit on tuonut useamman pussillisen suppiksia. Yhden erän kantarelleja ostin toriltakin, kun näyttivät niin herkullisilta. Ja sitähän ne olivatkin.

Osan sienistä olen ryöpännyt kevyesti ja laittanut pakastimeen. Osa on valmistettu suoraan päivän annokseksi. Poikakin sai viimeisimmästä satsista pussillisen tyttöystävänsä kanssa valmistettavaksi.

Olen luvannut Maritille ja Penalle villasukat kiitokseksi. Toivottavasti ne lämmittävät heidän jalkojaan yhtä paljon, kuin vastapoimitut sienet lämmittävät meidän mieltämme. 

Seuraavassa linkki ja ohje netistä löytämääni kantarellirisottoon. Helppo ja herkullinen ohje, jolla viimeksi tein risoton suppiksista.

KANTARELLIRISOTTO

Ainekset (4 annosta)

• 10 dl kantarelleja
• 50 g voita
• 3 salottisipulia
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 dl oliiviöljyä
• 3 dl risottoriisiä
• 2 d lkuivaa valkoviiniä
• 1/2 dl tuoretta timjamia (silputtuna)
• 7 dl kasvislientä
• 1/2 tl merisuolaa
• 1/4 tl mustapippuria
• 1 dl parmesaanijuustoa
• 1 kevätsipuli (silputtuna)
• 1 1/2 dl lehtipersiljaa

Kantarellirisotto valmistuu näin:

1. Puhdista ja paloittele kantarellit. Kuumenna nokare voita pannulla ja paista sienet. Siirrä sivuun odottamaan.
   
   
2. Hienonna sipulit. Kuullota niitä paistokasarissa oliiviöljyssä ja voissa kunnes ovat läpikuultavia, mutta älä anna ruskistua. Lisää riisi ja jatka kuullottamista hetki. Kaada joukkoon valkoviini ja anna kiehahtaa. Lisää timjami.
   
   
3. Lisää kasvislientä riisin joukkoon kauhallinen kerrallaan ja jatka kypsentämistä välillä sekoitellen. Lisää lientä aina edellisen erän imeydyttyä.
   
   
4. Kypsennä, kunnes riisi on napakan pehmeää (15–20 minuuttia).
   
   
5. Mausta risotto suolalla ja pippurilla. Lisää joukkoon kantarellit, juustoraaste, kevätsipuli ja lehtipersilja. Tarjoa kantarellirisotto heti.

Vähän pitää kehua myös valmiita tuotteita. Monen monta kertaa olen kulkenut markettiin ilmestyneiden sushi-pisteiden ohi niihin sen enempää tutustumatta. Olen toki sushia syönyt ja hyväksi todennut. Viikko sitten poikettiin Ukkokullan kanssa isoon markettiin hakemaan lisää lankaa kesken olevaan neuleeseeni. Seisahduttiin sitten sushipisteen viereen katsomaan, mitä siellä on tarjolla. Värikkäitä ja kutsuvan näköisiä annoksia vieri vieressä. Päätettiin kokeilla muutamaa ja taidettiin menettää pikkusormen myötä koko kämmenen.

Voi olla, että nämä markettien sushipisteet tarjoavat vähemmän oikeaoppisia tusinatuotteita. Jokainen valmistakoon itse kaikkien sääntöjen mukaisia ruokia tai käyköön alan huippuravintolassa. Minusta on kiva, että ruokakulttuurimme avartuu ja kaukaisempienkin herkkujen maistaminen on mahdollista yhä useammalle. Ehkä kaupasta ostettu valmistuote innostaa kokeilemaan niiden tekemistä alusta pitäen itse.

 Mukavaa ja herkullista viikonloppua kaikille!