torstai 19. marraskuuta 2026

Herkuttelua harmauden keskellä

Fragaria x ´rosea - Koristemansikka 'Pink Panda'
 

Onpa hyvä asua tontilla, joka viettää kevyesti etelään. Ja jonka maaperä on syvälle saakka hiekkaa. Muuten olisimme varmaan ajat sitten joutuneet asentamaan taloon kellukkeet tai vähintäänkin käyttämään airoja pysyttääksemme talon paikallaan. Vettä on satanut niin usein ja paljon, että muussa tapauksessa talomme olisi seilannut 50 km:n päässä liplattavaan Itämereen. 


Harmautta riittää silmänkantamattomiin. Leuto sää on sentään pitänyt nurmikon vihreänä. Tonttiamme reunustava puistoalue on kuin suuri nukkamatto. Mitä nyt lukemattomat ruskeiksi liiskaantuneet vaahteranlehdet vihreyttä täplittävät.  

Malus 'Makamik' - Koristeomenapuu


Omassa puutarhassa värit ovat supistuneet muutamiin yksittäisiin kohtiin. Vielä pari viikkoa sitten kirkkaanpunaisina pullistelleet koristeomena Makamikin hedelmät ovat marinoituneet viininpunaisiksi. Osa on pudonnut maahan. Joitakin ilmeisesti linnut ovat käyneet nokkimassa. 

Tintit kiukuttelevat minulle, kun lopetin niiden ruokinnan kesken. Mitäs kutsuivat kaikki varikset, harakat ja naakat osingolle. Älkää tintit murehtiko, aloitan ruokinnan heti maan jäätyessä. Sellaisen ilmiön ennustetaan lähestyvän jo viikonlopun ja ensi viikon aikana.


Tinteillä riittää huomauttamista buffettarjonnan puutteesta alapihan lisäksi ympäri taloa ja pihaa. Ovat käyneet nokkimassa sisäänkäynnin havujen lomaan laittamiani huopalintuja. Eipä noita tarvitsisi enempää huovuttaa. Otan huopalinnut pois, kunhan saan askarreltua käpyjutut tilalle. 


Lukemisen ja kutomisen lisäksi olen kyllästänyt itseäni kulttuurilla. Kävimme veljenvaimon kanssa katsomassa Tampereen Työväen teatterissa "Wicked" -musikaalin. Olihan se komeaa ja nautittavaa seurattavaa. Erityisen paljon pidin lavastuksesta ja puvustuksesta. Pääosaa esittivät Yasmine Yamajako Elphabana ja Nomi Enckell Glindana. Kuorokohtauksissa, joissa musiikki oli mukana, ääni oli turhan kova. Laulajien sanat rikkoutuivat, eikä niistä saanut selvää. 

Teatterireissu oli naapurikunnan työväenopiston järjestämä. Lippuihin sisältyi bussikuljetus ja erinomainen ruokailu retkeläisten kesken teatterin kabinetissa. Tampereella maa oli aavistuksen valkoisen hyhmän peittämä ja illalla kotiin lähtiessämme jäinen.


Satuin lukemaan kehuvat arvostelut 
Martin McDonagh'in ohjaamasta "Wild Horse Nine" -leffasta. Suosimme lähiseudun pieniä leffateattereita, joissa tämän elokuvan näytökset sattuivat meille huonoon ajankohtaan. Niin sitten hyppäsimme bussiin ja ajoimme Hesaan, Tennispalatsin Finnkinoon. 

Leffan tarina lähtee liikkeelle Chilen Santiagosta hieman ennen vuoden 1973 vallankaappausta. CIA:n ikääntynyt agentti haluaa muistella tekemisiään. Hän matkustaa nuoren itseään ihailevan agentin kanssa Pääsiäissaarille.

Näyttelijäkaarti on varsin nimekästä: John Malkovich, Sam Rockwell ja Steve Buscemi. Elokuva ei ole mikään kaunis tarina, paikoin jopa turhan raaka omaan makuuni. Enin osa ajasta on kuitenkin kahden pääosan esittäjän välistä keskustelua, mustaa komediaa ja poliittista satiiria. John Malkovich vie rooliaan jälleen kerran uskomattoman hienosti eteenpäin. Sanailuun intensiivisesti keskittyneenä lopun ratkaisu yllätti.

Edellisestä kerrasta isossa leffateatterissa on aikaa. Naapurikunnan pikkuteattereissa on hyvin vähän tai ei ollenkaan mainoksia ennen elokuvaa. Toisinaan ei edes tulevien leffojen trailereita. Niinpä tuntui tylsältä istua Tennispalatsissa lähes puoli tuntia katsomassa kirjavan valikoiman mainoksia ja uutuuksien trailereita. Mutta alkoihan se leffakin lopulta. 


Joulu on aloittanut nurkanvaltauksensa meidänkin huushollissa. Otin pakastimesta torttutaikinapaketin ja tein kokeeksi Kinuskikissan Cinnamon Roll -joulutorttuja. Täytteenä käytin ohjeen sijasta kinuskikreemiä, kun sitä sattui olemaan kaapissa purkillinen.

Näyttävät kakkakikkareilta, mutta ovat ehdottomasti ulkonäköään herkullisempia. Kaneli-fariinisokeri tortun pinnassa tuo mukavan rapsakan tuntuman, eikä ole lainkaan liian makeaa. Seuraavassa erässä korvasin kinuskikreemin suklaa-appelsiini -makuisella torttutäytteellä. Oli kinuskikreemiä raikkaampaa. 


Talven lähestyessä puutarhassa paljastuu kaikenlaisia asioita, joihin ei kesän runsaudessa tule kiinnitettyä huomiota. Saapaspolun päässä könöttävät betonisaappaat ovat vuosien myötä kärsineet. Olen valanut betonin omiin rikkinäisiin saappaisiini. En laittanut betoniin esimerkiksi verkkoa tueksi, joten talvipakkasilla varret ovat murtuneet. Saavat olla koristeina. Ehkä joku ötökkä keksii käyttää saappaita hotellinaan tai kotinaan.


Alapihan kriikunapolun varrella on niinikään betonista tekemäni raparperikulho. Käännän sen yleensä ennen pakkasia nurin, jotta kulhoon jäävä vesi ei jäätyessään halkaisisi astiaa.

Ruskeaksi mennyt suikeroalpi on itse asiassa aika kivan näköistä. Eikä sen kohtalosta tarvitse kantaa minkäänlaista huolta. Kevään tullen suikeroalpin viherrys lisääntyy suorastaan silmissä. Kohta se on taas valmiina valloittamaan tilaa ja innokas leviämään peittääkseen polunkin.

Papaver - Unikko 


Lokakuussa nuppuja kehittänyt unikko on sateissa taipunut vaaka-asentoon. Nuput eivät ole avautuneet. Tuskin niin tekevätkään. Vasta nyt käväisi mielessä, että olisi kannattanut kokeilla nupun avautumista maljakossa. Nyt nuppu on ollut jo pitkään luonnon armoilla, joten luulenpa varren lysähtävän heti sisälle päästyään.

Rosa Austin 'Lady of Shalott'


Kolme Austin-ruusuani ovat kaikki edelleen topakan näköisiä ja vihreitä. 'Lady of Shalott'issa on yksi nuppukin, joka tosin tuskin sekään aukeaa. Tuollaisena se on ollut jo pidemmän aikaa. Jospa vesisateet vihdoin loppuisivat, tai ainakin vähenisivät. Kasvien kannalta olisi hyvä, että maa olisi vähemmän märkää pakkasten saapuessa.

Berberis thunbergii 'Atropurpurea' - Purppurahappomarja

Muiden kasvien muuttuessa lähes kokonaan lehdettömiksi, purppurahappomarja pitää sinnikkäästi kiinni värikkäistä lehdistään. Suurin osa senkin oksista on jo paljaita, mutta sitäkin hienommilta ne vähäiset värikkäät näyttävät.


Harmauden ja pimeyden parhaita puolia on kynttilät ja valosarjat. Monilla on jo pihat ja talot koristeltu jouluvaloin. Minäkin olen laittanut niin sisälle kuin ulos enenevässä määrin valosarjoja. Monissa patteritoimisissa kynttilöissä ja valosarjoissa on nykyisin ajastusmahdollisuus. Sähköllä toimiviin ulkovalosarjoihin laitan erillisen ajastimen. Led-kynttilät ovat kauniita siinä missä aidotkin. Ja ehdottomasti turvallisempia.

 


Muistutuksena kaikille yksi elintärkeä asia: Käyttäkää ihmiset heijastimia!

Tällaisina syyspimeinä ja kosteina päivinä olen auton ratissa kokenut useamman järkytyksen hetken, kun pimeässä eteen pomppaa mustiin pukeutunut jalankulkija tai pyöräilijä ilman ainuttakaan heijastinta. Suojateiden läheisyydessä olen oppinut olemaan varovainen ja katseeni seilaa kaiken aikaa kummallekin sivulle. Mutta kun ihmiset pomppivat tielle mitä kummallisimmista paikoista. 

Märkä asfaltti imee kaiken valon ja vastaantulevien autojen valot häikäisevät. Ei paljon lohduta olleensa oikeassa, jos jonkun terveys tai henki on vaarantunut. Ratin takana istuvaa onnettomuus ei välttämättä fyysisesti vahingoita. Henkiset vauriot voivat olla elinikäisiä.

 
Kivoja marraskuisia päiviä kaikille!