Kotikylän rusokirsikka kukkii

 
Lauantaipäivän olisi voinut käyttää jos jonkinlaiseen tekemiseen. Viikolla kylän keskustassa käydessäni huomasin rusokirsikoiden olevan avautumassa. Kukinnan näkemistä ei vain voi ohittaa, joten ohjelmamuutoksesta ei syntynyt minkäänlaista kiistaa. Aamupalan ja lehtiuutisten selaamisen jälkeen suuntasimme Ukkokullan kanssa askeleet kohti kylän keskustaa.

Tänäkin keväänä kaksi suurta rusokirsikkapuuta on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Puiden kuvaaminen on tosin vähän hankalaa, kun ympärillä on autoja ja yleensä lukuisa joukko muita valokuvaajia. Myös harmaa sähkökaappi puiden vierellä tuo mukaan vähemmän kuvauksellisen elementin. Voisihan sen photoshopata poiskin, mutta olkoon. Kukkien paljous vetää katseen puoleensa.

Kuvista ei näy eikä kuulu, kuinka puissa surisi pörriäisten paljous. Hyvä, että ajoitimme kirsikkapuiden ihailun lauantaille. Ensi viikolla se saattaa jo olla ohi.

Jos ovat kirsikkapuut kauniita, ovat sitä myös vaahterat. Ne kukkivat parhaillaan keltaisenaan. Puun kauneutta ei lainkaan himmennä se, että olen viime päivät nyppinyt vaahteravauvoja oman pihan istutusalueilta. Lisää nousee vauhdilla siinä samassa, kun selkänsä kääntää. Myös syksyn kattorempan yhteydessä uusiin ränneihin laitetuissa rännirosvoissa on "vaahteraneniä" kasapäin. Tuuli tuo niitä katolle, josta sade huuhtoo nenät ränneihin.

Ojien ja purojen reunamille on noussut rentukat kukkimaan. Osa oli jo avoinna, mutta ilman kumisaappaita en päässyt kameran kanssa riittävän lähelle.

Eräällä metsäisellä omakotitontilla kukki runsaasti sinivuokkoja. Kauempaa katsoessa ajattelin, että onpa scillat levinneet jännään paikkaan. Lähemmäksi päästyäni näin lukuista sinivuokot. Hienoa, ettei niitä ole poimittu, vaikka aivan vieressä kulkee suosittu kävelytie.

Pihlajien silmut ovat jänniä nekin. Voisi kuvitella, että kuvassa pallopäinen kaveri pitelee kämmeniään korviensä päällä. Näkeekö silmu jotain jännittävää? Vai haluaako hän vaimentaa melun korvissaan?

Kirjastokirjojen eräpäivä on lähellä, joten rusokirsikkaretkeen oli hyvä yhdistää kirjojen palautus. Niinhän siinä kävi, että yhden palautetun kirjan tilalle tuli lainattua neljä uutta. Aina kannattaa ottaa reppu mukaan. Vaikka lähtisi vain rusokirsikoita ihastelemaan.

Varmasti joku teistä tunnistaa nämä kasvit? Niitä kasvaa kirjastoon johtavan kävelytien lehtomaisessa ympäristössä molemmin puolin. Minusta ne näyttävät sudenmarjoilta. Omaan pihaan on eksynyt muutama sudenmarja, joista ei vielä näy vilaustakaan. Joko talvi on vienyt ne mennessää tai sitten hieman varjoisa paikka ei ole saanut niitä vielä nousemaan. En tosin ole muistanut tilannetta tarkistaakaan.

Säätiedotuksessa ennustettiin sadetta iltapäiväksi. Arvioimme ehtivämme kotiin hyvin ennen sateen alkua. Aika lähellä kotia jo olimme, kun taivas verhoutui tummiin pilviin. Vihertyvä lehtikuusi on aika komean näköinen vasten mustia pilviä. Oikeassa alakulmassa näkyvä keltainen vaahterakin olisi ollut hieno kuvattava, mutta silloin näkyviin olisi tullut jonkun talo. Siksi jäi kuvaamatta.

Lähellä kotiamme olevan talon pihanurmi on juuri nyt täynnä liloja pystykiurunkannuksia. Kyseisen talon naapurinurmikolla taasen etelänkevätesikot ovat nousseet mullasta. Pian siellä kukkii keltaisena.

Ehdimme nippanappa kotiin ennen sadetta. Ovea avatessamme ensimmäiset pisarat putoilivat olkapäille. Lounaspöydän ääressä istuessamme jyrähti ukkonenkin aivan talon päällä. Yhden ainoan kerran. Vettä on satanut kuuroina pitkin päivää. 

Iltapäivällä istahdin työhuoneen pöydän ääreen inventoimaan siemenvarastojani ja naputtelemaan tietokonetta. Pihaovi oli auki, jotta kuulisin paremmin lintujen laulua (työhuoneessa ei ole helposti avattavaa tuuletusikkunaa). Silmäkulmassa vilahti jotain. Naapurin adoptiokissa oli tulossa tutustumisretkelle. Mamis on todella arka kissa, eikä sitä ole helppo lähestyä. Kamera oli pöydällä vieressäni. Sain napattua kuvan. Jatkoin naputtelua ja Mamis uskaltautui tekemään tupakierroksen ennen paluutaan ulos.

Pelargonium Pink Inspire

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauantaina oli pyhän aatto,
sunnuntaina oli suuri juhla.

Ei ole tänä sunnuntaina suurta juhlaa. Runo kuvaa kuitenkin hyvin päivien kulkua ja sitä, miten tekemiset siirtyvät hyvistä aikomuksista huolimatta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!