sunnuntai 15. toukokuuta 2022

Kotikylän rusokirsikka kukkii

 
Lauantaipäivän olisi voinut käyttää jos jonkinlaiseen tekemiseen. Viikolla kylän keskustassa käydessäni huomasin rusokirsikoiden olevan avautumassa. Kukinnan näkemistä ei vain voi ohittaa, joten ohjelmamuutoksesta ei syntynyt minkäänlaista kiistaa. Aamupalan ja lehtiuutisten selaamisen jälkeen suuntasimme Ukkokullan kanssa askeleet kohti kylän keskustaa.

Tänäkin keväänä kaksi suurta rusokirsikkapuuta on yhtä vaaleanpunaista pilveä. Puiden kuvaaminen on tosin vähän hankalaa, kun ympärillä on autoja ja yleensä lukuisa joukko muita valokuvaajia. Myös harmaa sähkökaappi puiden vierellä tuo mukaan vähemmän kuvauksellisen elementin. Voisihan sen photoshopata poiskin, mutta olkoon. Kukkien paljous vetää katseen puoleensa.

Kuvista ei näy eikä kuulu, kuinka puissa surisi pörriäisten paljous. Hyvä, että ajoitimme kirsikkapuiden ihailun lauantaille. Ensi viikolla se saattaa jo olla ohi.

Jos ovat kirsikkapuut kauniita, ovat sitä myös vaahterat. Ne kukkivat parhaillaan keltaisenaan. Puun kauneutta ei lainkaan himmennä se, että olen viime päivät nyppinyt vaahteravauvoja oman pihan istutusalueilta. Lisää nousee vauhdilla siinä samassa, kun selkänsä kääntää. Myös syksyn kattorempan yhteydessä uusiin ränneihin laitetuissa rännirosvoissa on "vaahteraneniä" kasapäin. Tuuli tuo niitä katolle, josta sade huuhtoo nenät ränneihin.

Ojien ja purojen reunamille on noussut rentukat kukkimaan. Osa oli jo avoinna, mutta ilman kumisaappaita en päässyt kameran kanssa riittävän lähelle.

Eräällä metsäisellä omakotitontilla kukki runsaasti sinivuokkoja. Kauempaa katsoessa ajattelin, että onpa scillat levinneet jännään paikkaan. Lähemmäksi päästyäni näin lukuista sinivuokot. Hienoa, ettei niitä ole poimittu, vaikka aivan vieressä kulkee suosittu kävelytie.

Pihlajien silmut ovat jänniä nekin. Voisi kuvitella, että kuvassa pallopäinen kaveri pitelee kämmeniään korviensä päällä. Näkeekö silmu jotain jännittävää? Vai haluaako hän vaimentaa melun korvissaan?

Kirjastokirjojen eräpäivä on lähellä, joten rusokirsikkaretkeen oli hyvä yhdistää kirjojen palautus. Niinhän siinä kävi, että yhden palautetun kirjan tilalle tuli lainattua neljä uutta. Aina kannattaa ottaa reppu mukaan. Vaikka lähtisi vain rusokirsikoita ihastelemaan.


Varmasti joku teistä tunnistaa nämä kasvit? Niitä kasvaa kirjastoon johtavan kävelytien lehtomaisessa ympäristössä molemmin puolin. Minusta ne näyttävät sudenmarjoilta. Omaan pihaan on eksynyt muutama sudenmarja, joista ei vielä näy vilaustakaan. Joko talvi on vienyt ne mennessää tai sitten hieman varjoisa paikka ei ole saanut niitä vielä nousemaan. En tosin ole muistanut tilannetta tarkistaakaan.


Säätiedotuksessa ennustettiin sadetta iltapäiväksi. Arvioimme ehtivämme kotiin hyvin ennen sateen alkua. Aika lähellä kotia jo olimme, kun taivas verhoutui tummiin pilviin. Vihertyvä lehtikuusi on aika komean näköinen vasten mustia pilviä. Oikeassa alakulmassa näkyvä keltainen vaahterakin olisi ollut hieno kuvattava, mutta silloin näkyviin olisi tullut jonkun talo. Siksi jäi kuvaamatta.

Lähellä kotiamme olevan talon pihanurmi on juuri nyt täynnä liloja pystykiurunkannuksia. Kyseisen talon naapurinurmikolla taasen etelänkevätesikot ovat nousseet mullasta. Pian siellä kukkii keltaisena.


Ehdimme nippanappa kotiin ennen sadetta. Ovea avatessamme ensimmäiset pisarat putoilivat olkapäille. Lounaspöydän ääressä istuessamme jyrähti ukkonenkin aivan talon päällä. Yhden ainoan kerran. Vettä on satanut kuuroina pitkin päivää. 


Iltapäivällä istahdin työhuoneen pöydän ääreen inventoimaan siemenvarastojani ja naputtelemaan tietokonetta. Pihaovi oli auki, jotta kuulisin paremmin lintujen laulua (työhuoneessa ei ole helposti avattavaa tuuletusikkunaa). Silmäkulmassa vilahti jotain. Naapurin adoptiokissa oli tulossa tutustumisretkelle. Mamis on todella arka kissa, eikä sitä ole helppo lähestyä. Kamera oli pöydällä vieressäni. Sain napattua kuvan. Jatkoin naputtelua ja Mamis uskaltautui tekemään tupakierroksen ennen paluutaan ulos.

Pelargonium Pink Inspire

Milloin olisin työt tehnyt?
Maanantaina en malttanut,
tiistaina en tietänyt,
keskiviikkona en kerennyt,
torstaina en tohtinut,
perjantaina oli paha päivä,
lauantaina oli pyhän aatto,
sunnuntaina oli suuri juhla.

Ei ole tänä sunnuntaina suurta juhlaa. Runo kuvaa kuitenkin hyvin päivien kulkua ja sitä, miten tekemiset siirtyvät hyvistä aikomuksista huolimatta.

Leppoisaa sunnuntaita kaikille!


31 kommenttia:

  1. Upeat rusokirsikat. Voi kun omakin puu olisi vielä joskus noin mahtavassa kukassa. Vaahteroiden kukinta on sekin hieno näky ja pörriäiset tykkäävät, puussa käy kova surina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan varmasti rusokirsikkasi on jonain päivänä täynnä kukkia. En tarkkaan muista ostarin laajennuksen vuosilukua, jolloin rusokirsikatkin istutettiin. Puut olivat jo istutettaessa aika isokokoisia. Näyttävää kukintaa on tietenkin saatu odottaa ja nyt kyläläisiä on sellaisella palkittu jo useamman vuoden ajan.
      Vaahteran kukissa taitaa olla runsaasti ravintoa pörriäisille.

      Poista
  2. Oi miten mahtavia nuo rusokirsikat! En ole valitettavasti koskaan nähnyt noita livenä. Mutta upeiden kuviesi perusteella välittyy kyllä hienosti niiden kauneus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ovat mykistävän kauniita, varsinkin puun alla seisoessa. Huomenna on asiaa ostarille, joten käyn tankkaamassa kirsikoiden kauneutta.

      Poista
  3. Upeat rusokirsikat ja kaikki muutkin silmut ja kukkivat kasvit! Mitäpä se haittaa, jos tekemiset siirtyy - eivät ne mihinkään kuitenkaan katoa. Jos tänään ei ehdi/jaksa/huvita/, niin joku toinen päivä kenties.
    Aurinkoista alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt riittää ihasteltavaa ihan joka päivälle.
      Harvoin tekemiset ovat yhdestä päivästä kiinni. Joskus töiden viivästyminen tuo terveellistä harkinta-aikaa, joskus hölmöjen projektien on syytäkin jäädä tekemättä.
      Samoin sinulle, aurinkoisia toukokuun päiviä!

      Poista
  4. Anteeksi, taas pääsi viesti lähtemään kirjautumatta! Siis minun tuo anonyymi viesti edellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat anteeksi, ei haittaa ollenkaan, vaikka anonyyminäkin kommentoisi. Bloggerin kanssa saa välillä olla vikkeläsorminen.
      Mukavaa sunnuntai-iltaa sinulle!

      Poista
  5. Ah, kiitos, että jaoit kuvat rusokirsikoiden kukinnasta. Vaahterat näyttävät myös näissä kuvissasi niin kauniilta. Minäkin olen nyppinut vaahteravauvoja ihan urakalla. Nyt tarvitaan armollisuutta itseä kohtaan, sillä tekemistä on niin paljon, ettei millään saa kaikkea aikaan. Tärkeää on myös pysähtyä ja ihan vain katsella ja ihmetellä kevättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että tykkäsit. Pakko oli jakaa rusokirsikoiden kuvia muidenkin ihailtavaksi, kun sydän ihan pakahtui niiden kauneudesta.
      Vaahteroiden itävyyden tehokkuudelle saa vertaista hakea. Jospa esimerkiksi jouluruusut olisivat samanlaisia.
      Olen huomannut etukäteen tehtyjen listojen auttavan töiden priorisoinnissa. Kaikkea ei todellakaan tarvitse kerralla saada valmiiksi, vaan nauttimisellekin on löydyttävä hetkensä. Tykkään kyllä tekemisestäkin. Puutarhassa harva työ on minulle pakkopullaa.

      Poista
  6. Mahtavana kukkivat kirsikkapuut :) Ovat kyllä kerrassaan upeita! Ihan oikea päätös lähteä niitä ihastelemaan. On tämä kevät ihanaa aikaa!
    Kiva kun naapurin mirri uskaltautui tupaan asti ihmettelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kylän rusokirsikat hurmaavat niin minut kuin kaikki muutkin.
      Mamis teki eilen kevään avauksen saapumalla sisälle. Se kiertää päivittäin pihassamme ja rohkeus sisällä käyntiin lisääntyy loppukesää myöten.

      Poista
  7. Kiitos Suvi! Mamis on minusta myös hienon värinen.
    Samoin sinulle aurinkoisia toukokuun päiviä.

    VastaaPoista
  8. Todella ihanaa rusokirsikoiden kukintaa. Meillä päivä vierähti lapsenlapsen yksivuotissynttäreillä. Onneksi ei satanut, vaikka muuten olikin hieman tuulista ja viileää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mekin kävimme tänään synttäreillä. Pikkuveljen tytär täytti viikko sitten 20 v ja nyt oli aika kahvitella sen puitteissa.
      Vierailulle ajellessa näin useita rusokirsikoita talojen pihoilla. Nuorempia ja pienempiä kylämme rusokirsikoihin verrattuna. Kauniita jokainen.
      Tänään(kin) on tullut navakasti. Toivottavasti se ei haitannut synttärivierailuanne.

      Poista
    2. Sää ei haitannut vierailua ja auringon paistaessa suojaisalla terassillakin tuli aina välillä piipahdettua.Tunnelma oli korkealla, kun pääsi vihdoin tapaamaan myös niitä vieraita ja ystäviä, joita ei pahimpana korona-aikana nähnyt lainkaan.

      Poista
    3. Tuntuu vähän oudolta, mutta sitäkin hienommalta tavata ystäviä ja tuttuja pitkän koronatauon jälkeen. Sää jää siinä ilossa toisarvoiseksi.

      Poista
  9. Vautsi mikkä rusokirsikat! Nuahan on ihan pakko käyrä kuvaamas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainoa miinus, etteivät kasva omassa pihassa. Monta plussaa, että kasvavat kolmen kilometrin päässä ja niitä voi ihailla juuri niin paljon, kuin itse haluaa.

      Poista
  10. Upeat kevätkuvat!

    Tämä on ehdottoman kiitollista puutarha- ja luontoaikaa. Jokainen päivä on vähän erilainen 💖.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ehtinyt tänään kuvaamaan, josta syntyi pikkuinen paine. Ikäänkuin kaikki yhdessä yössä katoaisi. Ja onhan useimmat oman pihan kasvit kuvattu ties kuinka monta kertaa. Kuvaaminen ei kuitenkaan ole se tärkein juttu, vaan samalla imen itseni täyteen kasvien kauneutta ja kevään ihmettä. Siihen ei vain kyllästy. Ei tänään, ei huomenna, eikä tulevina vuosinakaan.

      Poista
  11. On ne upeita! Ihan varmasti olisin itsekin lähtenyt moista näkyä ihastelemaan. Voin kuvitella, että pörriäisten surina kuului kauas, niillä on kunnon seisova pöytä tuossa. Kiurunkannusnurmikkokin on todella viehättävä. Kyllä kelpaisi itsellekin samanlainen.
    Edellisestä postauksestasi tuli muuten mieleen, että minä istutin perjantaina osan tuoksuherneistä suoraan maahan. Hyvin ovat selvinneet, vaikka jouduin lohkomaan juuripaakut sangen kovakouraisesti palasiksi ja istuttamaan taimet neljän-viiden taimen ryppäinä. Kouliminen kun jäi kaiken muun tohinan keskellä tekemättä, niin tuoksuherneet joutuivat kasvamaan kylvöruukussaan tänne saakka ja olivat tietysti kietoneet juurensakin solmuun. En edes suojannut niitä millään lailla, tosin olivathan ne jo majailleet ulkona ilman suojaa päiväkausia. Rohkene sinäkin vain siirtää sekä perennat että tuoksuherneet ulkoruokintaan. Jos ne täällä kestävät lähelle nollaa menevät yölämpötilat, kestävät ne saman siellä etelässäkin. Kun vain ehtisin jonain päivänä, istuttaisin osan perennoista ja loput tuoksuherneet maahan. Näyttää vain olevan turhan sateista niinä hetkinä kun ehtisi ennen työpäivän alkua käydä jonkun nopean pikkuhomman tekemässä. Alkavalla viikolla poutasäät sattuvat harmillisesti juuri viikon pisimpiin työpäiviin. No, ehkä ne säät vielä muuttuvat suosiollisemmiksi. Tai voihan sitä sateessakin muutaman taimen istuttaa, ei olisi ensimmäinen kerta sekään.
    Ei ole suurta juhla tänään, mutta kaatuneitten muistopäivä kuitenkin. Ihmettelimme reissusta palatessamme siellä täällä harvakseltaan liehuvia lippuja ja kalenterin ääreen päästyä sekin asia sitten selvisi.
    Mukavaa alkavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tänään pikaisesti ohikulkiessani katsomassa kylän rusokirsikoita. Hienoja olivat edelleen, joskin väri on selvästi muuttunut haaleammaksi.
      Itse asiassa istutin tuoksuherneet sunnuntaiaamuna ulos. Kasvihuoneessa ne ovat jo tottuneet viileisiin öihin, mutta auringolta ja tuulelta suojasin ne ulkona muutamaksi päiväksi harsolla. Muitakin kasveja olen jo rahdannut pihalle, kylvänyt kasvimaalle siemeniä ym. Ainoastaan tomaatit, kurkut ja paprikat ovat vielä kellarissa. Niidenkin muutto saattaa tapahtua vielä tällä viikolla, jos vain ehdin. Niin ja kelloköynnökset ovat vielä kellarissa. Nekin taidan piakkoin istuttaa isoihin ruukkuihin, koska ovat jo aivan liian ahtaissa purkeissa.
      Hyvä, että näin keväällä päivänvaloa riittää. Kunhan vain muilta töiltä vielä jaksaisi pihassa touhuta. Olisipa kiva, jos voisi talvella säästää luppopäiviä kevääseen ja kesään. Sellainen tuplapitkä päivä silloin tällöin tekisi terää.
      Hiukan vaihtelevaa säätä on taas tälle viikolle luvattu, mutta kyllä kelpaa tämäkin. Sadekin on hyväksi, kunhan ei tunti- tai viikkotolkulla putkeen sada.
      Viikko alkoi mukavasti. Toivottavasti sinullakin jää edes vähän aikaa puutarhassa touhuamiseen.

      Poista
  12. On kyllä kaunista kukintoo rusokirsikoissa, kannatti kuvata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä eilenkin kylän rusokirsikat loistivat kauneudellaan kauas.

      Poista
  13. Oi miten kaunis kukinta tällä rusokirsikalla minäkin olen ihaillut niiden kukintaa en kuitenkaan omalla pihoilla. Kyllä tällainen olisi kiva omistaa mutta taitaa kuitenkin kestää kauan ennenkuin on näiden kokoinen. Minulla on myös tuota kiurunkannusta kotona nurmikolla mistä lienee tullut.?
    Samoin noita keltaisia esikoita puskee vaikka olen yrittänyt niitä poistaa.
    Pihlajan silmun kuvaus oli mainio. Vaahtera vauvoja olen minäkin keränyt paljon mutta muuten en ole kerkinyt penkkejä kitkeä. Huomenna mennään taas illalla mökille ja ollaan sunnuntaihin asti jos silloin kerkisi penkkien kimppuun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin muistella, kauanko rusokirsikat ovat ostarillamme olleet. Veikkaan pitkälti toistakymmentä vuotta, ja alkuvuosien kukinta oli varsin vaatimatonta. Eli olisi pitänyt istuttaa aikoja sitten, jos omia haluaisi ihastella. Hyvä, että noiden ostarin kirsikoiden äärelle pääsee vapaasti katselemaan niiden upeaa kukintaa. Tänään se oli selvästi jo hiipumassa.
      Keltaisille esikoille löytäisit varmasti ottajia, jos kompostin sijaan poistaisit ne potteihin.
      Kitkemiset ovat minultakin vielä kokonaan aloittamatta. Kunhan vaahteroita napsin ohi kulkiessani, sillä niitä riittää.
      Toivottavasti mökillä ei odota naapurin kanien aiheuttamia ongelmia.

      Poista
  14. Kerrassaan upeat rusokirsikkapuut! Tuollaista näkymää kelpaa lähteä varta vasten ihastelemaan. Joku vaaleanpunakukkainen kirsikkapuu on varmaan minunkin hankittava joskus, ovat ne niin kauniita. Hauska ajatus pallopäisestä pihlajan silmusta. Luonto tarjoaa vaikka mitä ihmeteltävää, kun vaan osaa katsoa tarpeeksi läheltä -tai tarpeeksi kaukaa. Tummat pilvet ja lehtikuusi näyttävät kunnioitusta herättäviltä. Hyvä, että kuitenkin ehditte kotiin ennen sadetta ja ukkosta. Ihana vierailija livahtanut teille tutkimusretkelle. <3 Nyt tuntuu, että tekemistä on niin paljon, että väkisinkin osa aiotuista puuhista siirtyy päivältä toiselle. Blogien lukemisessakin olen pahasti jäljessä, kuten näkyy. Ehkäpä loppuviikon sadepäivinä ehdin lueskelemaan enemmän. (Mikäli nyt ennusteet sateista pitävät paikkaansa.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi upeat rusokirsikat! Ja mikä parasta, kaikki pääsevät niitä ihastelemaan. Sen verran isoja nuo puut ovat, ettei sellaisia ihan pieneen pihaan kannata istuttaakaan.
      Luonto tarjoaa valtavan paljon katselemista. Kun lisäksi päästää mielikuvituksensa laukalle, ei iltasatuja tarvita.
      Sateet ovat ainakin meillä toteutuneet, mitä tervehdin ilolla. Maa oli äärimmäisen kuivaa.
      Joo, ihan jälkijunassa minänkin blogeja luen ja kommentoin. Ei haittaa. Ollaan sitten talvella ahkerampia. Pääasia nyt nauttia kevään runsaudesta.

      Poista
  15. Rusokirsikat ovat todella ihanat! On niin mahtavaa, kun niitä on istutettu julkisille paikoille ihmisten iloksi. Jokainen vaaleanpunainen puu saa huomion keväällä ansaitusti.
    Ihana Mamis! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta on hienoa, että julkisissa istutuksissa yhä enemmän huomioidaan myös muita ominaisuuksia, kuin halpuutta ja helppoutta. Eikä kauneus välttämättä sulje edellisiä ominaisuuksia pois.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!