Pihan kuljeksijat

Papaver orientale 'Princess Victoria Louise'

 
Puutarhajutut laahaavat pahasti jälkijunassa. Siitäkin huolimatta, että kuvattavaa ja kerrottavaa on kuivuuden vuoksi tavallista vähemmän. Kastelu nielee ison siivun ajasta. Muu menköön sitten saamattomuuden piikkiin.

Papaver orientale 'Royal Wedding'

Pihalla kuljeksii puutarhurin lisäksi myös monet kasvit. Perusidänunikko tuli meille vuosia sitten naapurista. Vaaleanpunaisen ja valkoisen idänunikon olen kasvattanut siemenistä. Ne ovat alkaneet aika kivasti lisääntyä. Autan heitä ripottelemalla loppukesästä keräämiäni siemeniä haluamilleni paikoille. 

Papaver orientale

Unikoista ensimmäisenä kukinnan aloittaa kerrottu punainen. Se tykkää kasvaa aronioiden tyvellä, jossa niitä on puutarhurin vaikeampi ihailla. Toisaalta korkeamman ja jämäkämmän kasvillisuuden lomassa unikot pysyvät paremmin pystyssä. Niillä kun on tapana loikoilla milloin mihinkin suuntaan kallellaan. Ehtivät jonain kesinä siementää hiekkakäytävällekin, josta kaivan taimia toisaalle siirrettäväksi.

Papaver orientale

Kerrottujen idänunikoiden ollessa jo loppusuoralla, aloittavat nämä silkkipaperin ohuet yksinkertaiset unikot. Tänä kesänä niiden kukinta oli runsasta ja kesti helteistäkin huolimatta varsin pitkään.

Unikot eivät kuljeksimisessa sentään vedä vertoja akileijoille, joita nousee mitä ihmeellisimmissä paikoissa. Vasenrinteen siniset akileijat ovat olleet paikoillaan jo useamman vuoden. En ole niitä tuohon istuttanut, mutta saavat puolestani siinä olla.

Aquilegia Petticoat Pink

Pinkit rimssumekkoiset akileijat olen kasvattanut siemenistä. Samaa mallia on ollut myös vaaleansinisenä, mutta tänä kesänä se ei ole halunnut ilmestyä näkyviin. Toivottavasti piilottelee jossain mullan sisällä ja nousee esille vaikka ensi kesänä.

Aquilegia Nora Barlow

Nämä Nora Barlowit olen kylvänyt siemenistä, joista piti tulla hyvin tummia. Tulikin tällaisia sinisiä.

Tämä akileija muistuttaa olemukseltaan Winky Rediä. Sitä minulla on kasvanut toisaalla, mutta tänä kesänä sitäkään ei näy.

Tämä vaaleansininen "hännällinen" kaveri on kukkinut tänä kesänä runsaana. Lähellä on samanlaista valkoisena.

Marjapensaiden ja omenapuiden alla oli aiemmin kunnon akileijakeskittymät. Väriltään enimmäkseen sitä likaisenlilaa ja tuota kuvan vaaleanpunaista. Leikkasin kukinnot pois heti kukinnan jälkeen, jotta eivät siementäisi hillittömästi. Jonkun verran kaivoin akileijoja kokonaan pois. Niin kaunis kuin akileija kukkiessaan onkin, on se loppukesästä aika ruma ruskea raasku. Liika on liikaa akileijoissakin.

Digitalis - Sormustinkukka

Tänä kesänä onkin sitten sormustinkukkien vuoro valloittaa puutarha. Niiden lehtiruusukkeita alkoi ilmestyä sinne tänne jo syksyllä ja kevään tullen meno senkun villiintyi. Brittiläisissä puutarhakuvissa sormustinkukat seisovat penkeissä tanakasti pystyssä runsaina ja kauniina. Minulla ne kasvavat enemmän tai vähemmän omituisissa paikoissa. Kuka mihinkin suuntaan vinossa ja nuokuksissa. Jollei kanttausurassa niin sitten jonkun muun kasvin kylkeen ahtautuneena.

Muutama sormustinkukka on kasvanut ruusupensaiden tyven läheisyyteen siten, että kukkivat käytännössä ruusujen sylissä. Vuosia sitten koitin saada sormustinkukkiin jotain ryhtiä kaivamalla niitä hölmöistä paikoista ylös ja siirtämällä haluamiini istutuspaikkoihin. Eivät tykänneet yhtään, vaan kuolivat pois. Onneksi eivät kokonaan suuttuneet. Ovat jatkaneet ilmestymistään oman tahtonsa mukaan. En jaksa heidän kanssaan kiistellä. Joskus kitken jonkun pikkuisen ruusukkeen pois kaikkein hulluimmista paikoista. Muut saavat rellestää tahtonsa mukaan.

Saksankurjenmiekkoja ei sentään voi kuljeksijoiksi sanoa. Kasvavat kyllä siellä, mihin ne istutetaan. Näiden nimistä sen sijaan alan olla ihan pihalla. Tämä valkoinen on viihtynyt jo pidempään. Tänä kesänä se on kukkinut ennätysrunsaana. Helteessä yksi kukka ei kauaa kestä, mutta tuleepa uusia heti tilalle.

Tämän piti olla Elleniida, mutta kuvahaun perusteella taitaa olla joku muu.

Tämän kurjenmiekan kohdalla vasta jännät ajat ovatkin edessä. Vaihtoehtoina ovat White, Pink ja Constant Wattez. Kahden ensimmäisen pussukoissa ei värin lisäksi muuta nimeä ollut. Kolmas eli Constant Wattez on tilattu nettikaupasta hennon persikkaisena. Miltä näyttää? Kehkeytyykö tuosta persikkainen? Tai valkoinen, tai pinkki? Olen bingonnut elämässäni kaksi kertaa. Ei kyllä kannata bingota sitä kolmattakaan kertaa, kun kasvibingossakin tulos on näin epämääräinen.

Perinteinen sininen siperiankurjenmiekka on kukkimisensa kukkinut. Tänä vuonna varret jäivät mataliksi ja kukinta vaisuksi. Tämä lila versio kukkii joka kesä vähän myöhemmin. Tämän tilasin vuosia sitten kerrottuna loistokurjenmiekkana nimeltä Pink Parfait. Ei todellakaan ole Pink Parfait. Nättihän tämä on ja viihtyy hyvin, joten olkoon nimetön.

Siemenistä kasvatetuista kesäkukista samettikukat ovat kukkineet jo hyvän tovin. Nyt aloittavat tuoksuherneet.

Naapurikylän Rustassa oli pelaguita euron kappale. Kun kasteltavaa on muutenkin jo ylenmäärin, otin vain neljä kappaletta. Kukinnot olivat jo pois leikattavissa, mutta muuten purkkikukat olivat reheviä ja hyväkuntoisia. Istutin pelaguut kotona uuteen multaan isompaan ruukkuun. Avasivat nopeasti nuppunsa ja tekevät nyt uusiakin. Sain neljällä eurolla iloa koko  kesäksi.

Ennustettu ukkonen tuli ja meni. Jyrähteli uskottavasti muutaman kerran ja pudotti viisi tippaa terassille ja yhden iholleni. Ravistin sen kukkapenkkiin. Tarvitsevat vettä minua enemmän. Ukkonen poistui sitten pullistelemaan jonnekin muualle. Koin itseni petetyksi. Myös pionien puolesta, sillä kävin ne viimein tukemassa rankkasateen varalta.

Paeonia lactiflora 'Coral Charm'

Ruusut ja pionit ovat aloittaneet kesäisen ilotulituksensa. Jätän niistä jutusteleminen toiseen postaukseen.

Iloisia kesäkuun viimeisiä päiviä!

Apua, anna minulle juotavaa!

Knautia macedonica - Etelänruusuruoho

 

Juhannus tuli ja meni. Keskikesän juhlaa vietettiin kotosalla jälkikasvun kanssa syöden ja jutellen. Aattona lämpömittari kipusi yli +28 asteen, joten päivällä katsottiin paremmaksi syödä sisällä. Riitti, että ruoka oli grillattua. Ihmiset eivät enää ruskistettua pintaa kaivanneet. Eivätkä hikikarpaloita otsalle. Illansuussa oli jo huomattavasti mukavampaa istua pergolassa.

Juhannuspäivänä sää oli jo monta astetta viileämpää. Menimme heti aamusta Pojan ja Ukkokullan kanssa jatkamaan puistopäätykäytävän kunnostusta. Poika kärräsi kivituhkaa, Ukkokulta harasi ja tasoitti, minä siistin paikkoja ja osallistuin väliaikaneuvotteluihin. Siinä ohessa siistin Pikkupuutarhan käytäviä. Kukkapenkkit jätin toistaiseksi kitkemättä. Rutikuivassa maassa ei paljon rikkoja edes kasva. Eikä kaikki sinne istutetutkaan.

Kuution säkistä riitti kivituhkaa myös etupuolen käytävälle pidemmälle, kuin olin laskenut. Kivituhkan väri ei ole paras mahdollinen. Suursäkkitoimittajan mukaan tämä on sekasväyistä. Olisi saanut olla tummempaa, mutta ei kuitenkaan mustaa. Sade ja aika tiivistää kivituhkan. Varmasti värikin tuosta tummenee, toivon niin.

Kahdella kuutiolla ei koko pihaa ollut tarkoituskaan laittaa kuntoon. Tilasin kaksi suursäkkiä saadakseni puistopäätykäytävän maanpeitekankaat piiloon ja käytävän levennyksen valmiiksi. Samalla pääsimme laskemaan kunnostamattomien alueiden kivituhkamäärätarpeen. Seuraavaksi tilataan kivituhkaa kipattavaksi kuorma-autolla. Siinä riittää taas muutamaksi päiväksi kärrättävää ja tasoitettavaa. Poika lupasi tulla lomallaan auttamaan.

Camassia leichtlinii - Isotähtihyasintti

Pari varoituksen sanaa. Seuraavaksi on kuvia, jotka saattavat järkyttää siistien, säntillisesti hoidettujen ja erityisesti tehokkaasti kasteltujen puutarhojen omistajia. Tolaltaan meno on onneksi tilapäistä ja toipumista nopeuttaa pikainen kipaisu omassa, viimeisen päälle laitetussa puutarhassa. Mukaan voit ottaa myös kastelukannullisen vettä ihan vain varmistaaksesi, ettei kuvien tilanne pääse edes ajatuksen voimalla siirtymään omaan puutarhaasi. Voimia postauskuvien katselun jatkamiselle...

Phlox stolonifera 'Rosea' - Rönsyleimu kärsii kuivuudessa

Koko puutarha, kuten ympäröivä luontokin on äärimmäisen kuivaa. Puutarhakierrokset nostavat surun puseroon ja pahan mielen. Olen tehnyt vuosien ajan valtavasti töitä saadakseni puutarhan reheväksi ja kukoistavaksi. Nyt kuivuus näyttää mitätöivän kätteni työt kertaheitolla. Yhden kesän sateettomuudesta puutarha varmaan vielä selviytyisi, mutta kun tämä on jo kolmas samanlainen peräkkäin. Tänä vuonna keväälläkään ei kovin paljon satanut, eikä kevään jälkeen sitäkään vähää.

Torstaille luvattu ukkosmyrsky jäi saapumatta. Aamulla taivas oli pilvessä ja lopulta alkoi satamaan. Se kesti puolisen tuntia, eikä ollut kummoinen sade. Ilmatieteenlaitoksen tietojen mukaan meillä tuli sadetta 0.5 mm. Oman pihan sademittari kumisi tyhjyyttään.

Phlox stolonifera 'Rosea' - Rönsyleimu ennen kuivuutta

Kasvit aivan huutavat juotavaa. Kastelen kasvimaan, ruukkukasvit ja tänä keväänä istutetut. Kasvihuoneessa kastelun hoitaa Blumat-järjestelmä, kunhan huolehdin 150-litraisin saavin täyttämisestä. Satunnaisesti koitan pelastaa myös kärsivimpiä puutarhakasveja, mutta se on päältäraapaisua. Niin paljon ei pysty letkusta vettä lorottamaan, mitä pitäisi. Joka päivä en ehdi kastelukierrosta tehdä, mutta joka toinen päivä on jo pakko. Tunti ei kastelu-urakkaan riitä alkuunkaan. Meillä on onneksi porakaivovesi käytettäväksi kasteluun. Se maksaa vain pumpun käyttämän sähkön verran. Kunnan vedellä kastelu tulisi liian kalliiksi.

Geranium pratense 'Splish-Splash' - Kyläkurjenpolvi

Kasvit, jotka ovat elossa, ovat paljon tavallista matalampia, hentoisempia, harvempia. Ja kukkivatkin huomattavasti normikesää vähemmän. Nyt kannattaisi kirjata ylös selviytyjien nimiä, sillä niihin on viisasta jatkossa panostaa. Turha istuttaa herkkähipiäisiä ihanuuksia, jolleivat ne pärjää näinä toistuvina sateettomina, tuulisina ja paahtavina kesinä.

Omphalodes verna - Kevätkaihonkukka

Istutusalueilla on isoja aukkoja. En ole vielä listannut nousematta jääneitä kasveja, enkä kuivuuden aikana kadonneita. Kevätkaihonkukka kuuluu niihin, jotka reagoivat herkästi kuivuuteen. Ne myös virkistyvät nopeasti saatuaan vettä. Niistä en kanna huolta. En, vaikka surullisesti lotkottavat lehdet lisäävät murheellisia näkymiä.

Lonicera x brownii 'Dropmore Scarlet' - Tulikuusama

Kierroksilla painan mieleeni kasveja, jotka voivat kohtuullisen hyvin, mutta kaipaavat parempia asuinpaikkoja. Nyt en nosta maasta ainuttakaan siellä vielä hengissä olevaa kasvia. Ei, odotan kosteampia aikoja, jolloin siirrettävillä kasveilla on paremmat mahdollisuudet kotiutua uusille paikoille. Maltti puutarha-asioissa ei kuulu hyveisiini, mutta en kyllä tietoisesti ala enää enempää mielitiettyjäni tappamaan.

Anemone tomentosa Robustissima - Hopeasyysvuokko

Monet kukkapenkit, itse asiassa valtaosa, on aika karua katseltavaa. Paahtavan helteen, toistuvien kastelusessioiden ja ajanpuutteen vuoksi siistiminen laahaa pahasti jäljessä. Sipulikukkien kellastuneet lehdet on leikkaamatta ja lemmikkien kuivuneet varret poistamatta. Tuovatpa edes vähän varjoa muiden kasvien tyvelle. Sen sijaan, että järjestäisin lisää aukkopaikkoja auringon paahtaa koppuraiseksi.

Allium karataviense - Pallolaukka.....ja kuivuneet lemmikit

 
Juhannuspäivänä viritin keinusadettimen siten, että se suihkutti vettä suoraan kasvimaalavoihin. Näin minun ei tarvinnut koko aikaa seisoa suutin kädessä vettä lorottamassa. Sain vihdoin kitkettyä kiemurapenkistä kuivat lemmikit ja leikattua kellastuneet tulppaaninlehdet pois. Tarkoitus oli tuoda lisää tuoretta multaa, mutta siihen ei liiennyt aikaa kastelemiselta. Tuntui kuitenkin hyvältä saada siistimisprosessi alulle. Yksi penkki vähemmän.

Omenankehrääjäkoi?

 
Lämpö taitaa suosia myös ötököitä. Hyviksiä ja pahiksia. Viime vuonna meidän omenapuihin ilmestyi ensimmäisen kerran kuvan mukaista seittiä. Tänä vuonna sitäkin enemmän. Samanlaisia sykeröitä on myös joissakin koristeomenapuissa. Viime kesänä suihkutin pahimpia seittikeskittymiä vedellä. Nyt ovat saaneet olla. Ovatko kerääjäkoita tai kenties kääriäinen on innostunut euroviisuilemaan puutarhoissamme. 

Makkaripenkki, keskellä Kuunlilja 'Gold standard'

Postaus on tähän saakka silkkaa ruikutusta ja negatiivista marinaa. Sitä ei elämä, ei puutarhaelämäkään tietenkään ole. Kauniita ja kivoja asioita löytyy. Ehkä ne ilahduttavat nyt tavallista enemmän vastapainoksi toistuville menetyksen kokemuksille.

Viime vuonna kohennuksen kohteeksi päässyt Makkaripenkki on virkistävää katseltavaa. Se on yksi pihamme harvoja paikkoja, joissa varjokasvit pärjäävät. Iltapäivällä ja illalla Makkaripenkkiinkin aurinko paistaa, mutta tontin rajalla seisovien isojen vaahteroiden lehvästön läpi. Ei suoraan.

 Kokosin Makkaripenkkiin erilaisia kasveja, joista osan siirsin oman pihan muilta alueilta. Jokusen hankin kaupasta. Rönsytiarella viihtyy jopa niin hyvin, että sitä on pian harvennettava, ettei se vie elintilaa esimerkiksi hentoisilta varjohiipoilta. Kasvien runsaus on toisaalta ilmeisen hyvä asia. Tyvialue pysyy kosteampana, mistä  kaikki näyttävät tykkäävän. 

Lämpömittaria tulee vilkaistua joka kerran siinä toivossa, että siihen ilmestyisi muutama sadepilvi. Keskiviikkona 21.6. lämpö kipusi yli +31 asteen. Sälekaihtimet on kiinni ympäri vuorokauden, ikkunat myös. Pihaovi sentään on auki kotona ollessamme. Tosin sen edessä on verho, joka kääntää sisälle pyrkivien lentävien ötököiden suunnan takaisin pihamaalle. Yöt ovat olleet vähän viileämpiä, joten nukkuminen ei toistaiseksi ole ollut hikistä pyöriskelyä. 

Vaikka jonkinsortin työnarkomaani ja perfektionisti olenkin, olen silti ymmärtänyt ottaa helteessä elämän kevyemmin. Sohvalla on mukava köllöttää kirjan kanssa. Sain juuri luettua Ann Cleevesin Kulovalkean, joka on Shetland-sarjan päätösjakso. Hyvästijättö mielestäni miellyttävälle Jimmy Perezille. Innostuin kirjan luontokuvauksista ja paikannimistä niin paljon, että piti kaivaa netistä saarten kartta esille. Palasin myös Saaripalstan Sailan vuoden 2017 Orkney-saaren raportteihin. Kirjan tarina sai uusia ulottuvuuksia paikkojen kuvia katsellessa.

Allium atropurpureum - Viinilaukka

Juhannus on juhlittu, mutta vielä on tämä sunnuntaipäivä pyhien jatkoksi. Ja kesäkuutakin riittää vajaan viikon verran. Jos joku on aikeissa tanssia, ottakaahan muutama askel sadetanssin merkeissä. 

 

 

Hyvää Juhannusta!

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 

On koittanut aika juhannuksen,
huumaa tuoksu valkoisten ruusujen.
Käenkukunta järven taa kantautuu,
rannan penkereeseen laine rantautuu.
Suvituuli vaimeasti lehdoissa soi,
sirkkain parvet niityillä karkeloi.
Kokkotulille kauniin seppeleen
koivunoksista, kukista päähäni teen.

 Hyvää Juhannusta kaikille!

 

 

Ruusuja ja harakkalapsia

Rosa spinosissima 'Plena' - Juhannusruusu

 
Ruusujen kukinta alkoi nopeammin kuin kissaa ehti sanoa. Ensimmäisenä kukkaan ehtivät juhannusruusut. Näillä mittarilukemilla saattaa kukinta olla tämän ruusun nimikkoaikaan eli juhannuksena jo ohi.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Lopetin kukinnan järjestysnumeron jakamisen samantien, koska useimmat muutkin ruusut leväyttivät terälehtensä avoimiksi. Tove Janssonin kanssa saa olla vikkelä, sillä aamulla se avaa kukkansa ja illalla terälehdet jo varisevat maahan.

Rosa pimpinellifolia 'Tove Jansson'

Tänä vuonna Tovessa on kukkia ylenmäärin. Monena kesänä vattukärsäkäs ehtii napsia nuppuja ennen niiden avautumista. Yritin joskus poimia ja tuhota vioittuneita nuppuja, mutta se on aika toivoton taistelu. Tänä kesänä vattukärsäkkäät ovat joko olleet hitaita liikkeissään tai niitä on tavallista vähemmän. Katkotuista nupuista huolimatta ruusuni kukkivat kiitettävän runsaina ja kauniina.

Netistä löysin kahta täysin vastakkaista tietoa. Toisen lähteen mukaan Tove Jansson tekee juurivesoja vain vähän. Toisessa taas kerrottiin tämän ruusun tekevän runsaasti juurivesoja. Istutin Tove Janssonin 2014. Pitkään se pysyi varsin maltillisesti paikallaan. Parin viime vuoden aikana olen katkonut Pikkupuutarhan käytävälle kurkottavia juurivesoja. Tästä huolimatta en jättäisi Tove Janssonin istuttamista tekemättä. Huomioisin juurivesatuotannon ehkä paikan valinnassa tarkemmin.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Rosa Poppiusta eli Suviruusua pidetään suomalais-ruotsalaisena ruusuna. Maahamme se tuli vuoden 1895 Tukholman puutarhanäyttelystä. Oulussa suviruusua on kasvanut ainakin 1920-luvulta lähtien. 

Suviruusun arvellaan olevan jonkin pimpinelliruusun ja vuoriruusun risteymä.  Nimensä se on saanut suomalaissyntyisen, Ruotsin maanviljelysakatemian johtajan, valtioneuvos Gabriel Poppiuksen mukaan.

Rosa pimpinellifolia 'Poppius' ja muutama Tornionlaaksonruusun kukkakin näkyy

Oman suviruusuni istutin 2013 saatuani ankaran "ruusupensaskuumeen". Siitä on kasvanut kaksimetrinen puska, joka kukkii vieressään olevan Tornionlaaksonruusun kanssa kilpaa. Juurivesoja se voisi tehdä vähemmän, mutta niistä ruohonleikkuri hoitaa suurimman osan.

Rosa majalis 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Tornionlaaksonruusun kukka ei ole kovin suuri. Niitä on samanaikaisesti avoinna runsas määrä, joten kauneutta riittää. Tornionlaaksonruusu kuuluu talvenkestävimpiin ruusuihin. Sitä voi nuorentaa poistamalla varhain keväällä vanhimpia oksia. Viime vuosina olen poistanut muutaman oksan, mutta enemmänkin voisi poistaa.

Rosa rugosa 'Therese Bugnet' - Teresanruusu

Teresanruusu on oikein sopiva ruusupensas tällaiseen kuivaan kesään. Sen sanotaan sietävän hyvin kuivuutta. Vaikka tottakai tämäkin kukoistaa kauniimmin saatuaan vettä juotavakseen. 

Poistin varhain keväällä joitakin vanhimpia oksia, mutta lopputulos ei kuitenkaan ollut toivottava. Pensaan maljamainen kasvutapa aiheuttaa sen, että vartta riittää ja kukat killuvat aina jossain korkeuksissa. Tällöin pitkäksi venähtäneet oksat ovat myös herkempiä kaatumaan.

Pensas kestää myös alasleikkuun, joka minun on muistettava tehdä ensi keväänä. Miten sitä tuleekin aina riivittyä vähän sieltä sun täältä, kun ei kerralla raaski tehdä radikaalimpia toimenpiteitä? Siitäkään huolimatta, että ne ovat välillä kasville hyväksi.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Punalehtiruusun yksinkertainen kukka on kaunis. Vielä enemmän pidän tämän ruusupensaan punertavista lehdistä. Lähikuvassa se ei tule kovin hyvin esiin, mutta kauempaa kokonaisuutta katsellessa asian huomaa hyvin. 

Punalehtiruusu on vieraslaji, koska lintujen kuljettamina siemenet leviävät mm. asumattomille saarille ja arvokkaisiin perinneympäristöihin. Tämän vuoksi kerään kiulukat pois pensaasta ja hävitän ne sekajätteen mukana.

Rosa 'Hurdal' - Norjanruusu

Neidonruusuihin kuuluva Rosa Hurdal eli Norjanruusu on voimakasrakenteinen ja iso pensas. Sitä voi käyttää myös köynnösruusuna pitkiksi venyvien versojen vuoksi. Hurdal voi venyä jopa neljä metriä korkeaksi. Oma Hurdalini kasvaa Pikkupuutarhan Muuripenkissä, koristeomena Royal Beautyn läheisyydessä. Eivät kuitenkaan kilpaile keskenään, sillä koristeompun kukkiessa kauneimmillaan ruusupensas on vielä lähes paljas.

Rosa centifolia Muscosa - Sammalruusu

Sammalruusussakin on pari nuppua. Olen kadottanut sammalruusun taimilapun, enkä kuolemaksenikaan muista, mikä se voisi olla. Yleisimmät sammalruusut ovat 'Vaarala' ja 'Henri Martin'. Tuntomerkkejä selatessani veikkaan omani olevan Vaarala. Sen kukat ovat Henri Martinia vaaleammat ja kasvukorkeus hillitympi. Sammalruusuni pysyy vuodesta toiseen varsin vaatimattomana ja tekee pari-kolme kukkaa. Parempi niin, kuin että heittäisi kokonaan henkensä.

Rosa Majalis - Metsäruusu

Muiden ruusujen kukintaa tuskin tarvitsee kauaa odotella. Ritausma, Neilikkaruusu, Sointu ja Sävel ovat täynnä nuppuja. Samoin Hansa. Ilo, Lumo ja Kirjoapteekkarinruusu jäi katsomatta. Samoin rinteissä kasvavat maanpeiteruusut Sommerwind ja Fairy.

Pica pica - Harakka-lapsi

Harakkalapset pomppimat pitkin puutarhaa äännekkäinä. Emo istuu jossain lähipuussa komentamassa yhtä lailla kovaäänisesti. Yhtenä yönä harakat pomppivat katolla. Siitä syntyvä kolina kuulosti, kuin aikuiset miehet siellä tepastelelisivat. Tätä postausta kirjoittaessani yksi harakkalapsi tuli terassille. Olisi tullut sisäänkin, mutta helteen vuoksi verho oli oviaukon edessä ja sen avulla onnistuin estämään siivekkään vierailun. 

Harakkalapset eivät vielä lennä kunnolla. Enimmäkseen ne pomppivat sinne tänne ja tekevät vain lyhyitä pyrähdyksiä. Muutama päivä sitten löysin yhden harakkalapsen aidan takaa raadeltuna ja kuolleena. Oliko asialla ollut varpushaukka tai jonkun kissa? Ukkokulta kävi hautaamassa lapsukaisen.

Aina meidän nurkilla on ollut runsaasti variksia, harakoita ja naakkoja. Tänä vuonna kuitenkin tavallista enemmän. Pesintä on ilmeisesti onnistunut hyvin, kun poikasia on paljon. Harakka munii huhti-toukokuussa 1-10 munaa. 

Parin viikon aikana pihapiirissä pomppi alkuun kolme harakkaa. Löytäessäni yhden kuolleena ajattelin, että nyt niitä on enää kaksi jäljellä. Ei pitänyt paikkaansa. Yhtenä päivänä näin jälleen neljä poikasta, joita useampi aikuinen harakka komenteli puusta käsin. Tai todennäköisemmin varoitti lapsiaan minusta.

Taisi harakkaemo käydä riipimässä piharuukkuun kylvämäni popcornit lapsilleen iltapalaksi. Nyt sitten mukulat kiertävät puutarhassa katsomassa, josko jotain muutakin syötävää löytyisi. En ole mitään vahinkoa harakkalapsista huomannut syntyvän. Välillä voisivat meluta vähemmän. Hellesään hiljentämässä ympäristössä sielu kaipaa välillä taukoa tunnista toiseen kuuluvalta kimeältä kiljunnalta.

Juhannus on jo lähellä. Keskikesän juhla. Meneepä aika vikkelästi.