 |
| Ensimmäinen pätkä kivituhka-aluetta putsattu. |
Sujuuko sinun kesäsi leppoisasti kirjansivuja kevyessä varjossa käännellen ja raikasta juomaa siinä ohessa siemaillen? Tai kamera kaulassa Euroopan vanhojen kaupunkien nähtävyyksiin tutustuen? Kenties kuulutkin niihin puutarhahörhöihin, jotka menevät koko kasvukauden tukka putkella tehtävästä toiseen? Niihin, jotka eivät edes muuta kaipaa, vaan tyytyväisinä pohtivat, josko vielä vakioduunien lisäksi toteuttaisi muutaman ylimääräisen päähän pälkähtäneen idean.
Picea pungens 'Glauca compacta' - Kääpiohopeakuusi
Myönnettävä on, että kuulun tuohon tukka putkella kulkijoihin. Niin paljon kuin tykkäänkin lukemisesta, jää kirjoihin paneutuminen kesäaikaan lähinnä muutamiin sivuihin ennen Nukkumatin saapumista. Joskus lupaan itselleni istua iltapäivän pergolassa kesäpäivästä nauttien. Kuinkas ollakaan, se istuminen jää lyhyeksi, kun ympärille vilkuilu houkuttelee tutkimaan jotain puskaa lähemmin. Sille tielle sitten jäädään. Katsomaan, ihmettelemään, nyppimään, tukemaan, kastelemaan, jopa lapioimaan. Se siitä iltapäivän lepohetkestä.
Ruukut siirretty pois rikkaruohotyömaalta.
Joka kesä pihan ja puutarhan parissa riittää töitä. Suurin osa on sellaisia, jotka kuuluvat puutarhaharrastajan vakiokuvioihin. Kylvöjä, istuttamista, kasvattamista, kitkemistä, tukemista, kastelua, leikkaamista, sadonkorjuuta.
Vakiotehtävien lisäksi ideamylly on pyörinyt puutarhaihmisen päässä koko talven. Uusia projekteja on muhinut mielessä odottaen elämän laajenemista neljän seinän sisältä ulos. Päivät ovat pidempiä, valoa riittää tuntitolkulla talvea enemmän. Lämpöä on koleinakin kesinä niin paljon, ettei puutarhaihminen koe estettä tekemisilleen.
Achillea micrantha - Kultakärsämö
Olen viime päivinä miettinyt, onko joku napsinut vuorokaudesta muutaman tunnin kokonaan pois? Tai viikosta päivän? Tai kuukaudesta viikon? Joku syy täytyy olla siihen, että työlistani vain pitenee enkä millään saa siirrettyä hommia valmistuneiden sarakkeeseen. En, vaikka aherran tuntitolkulla ja illalla kaadun suihkun jälkeen sänkyyn rättiväsyneenä.
Punaherukka-suklaa-juustokakku
On myönnettävä, että tälle keväälle ja kesälle on kasautunut monia tavanomaisuudesta poikkeavia projekteja. Keväällä peltimies uusi talon etelänpuolen ikkunapellit. Sitten seurasi aurinkopaneelien asennus. Ammattimiehet hoitivat osuutensa kiitettävästi, mutta asukkaiden oli oltava paikalla sovittuina aikoina, siirrettävä tavaroita pois ammattilaisten tieltä ja laitettava ne työn päätteeksi takaisin paikoilleen.
Sääkin laittoi eri tavoin kapuloita normiarjen rattaisiin. Ensin oli viikkotolkulla koleaa, tai jopa kylmää. Esikasvatettavat jonottivat kellarissa muuttovuoroa kasvariin. Kasvimaa kaipasi kylvöjä ja kukkivat hedelmäpuut pölyttäjiä. Kun tuli lämmintä, saimmekin sitten paahdetta reilusti pitkän aikaa. Sateettomat helleviikot vaativat jatkuvaa letkun varressa seisomista. Oli pelastettava ne janoisat kasvit, joiden pelastamisessa oli jotain järkeä. Monivuotiset perennat saivat tyytyä kaivautumaan juurineen yhä syvemmälle kosteutta löytääkseen.
Anemone coronaria - Kruunuvuokot
Lopulta sateet saapuivat, puutarha ja luonto saivat kaipaamaansa kastelua. Kesä alkoi kulkea vähemmän ahdistavissa tunnelmissa. Työlistan lyhentämiseen ei ainakaan sää ole nyt aiheuttanut mutkia. Jotta asiat saisivat tärkeysjärjestyksen ja jonkun tolkun ylipäätään, laadin kirjallisen listan. Siinä on 25 kohtaa, joista 7 liittyy pihan kunnostukseen.
Kivituhka-alueiden rikkaruohoshow jatkuu...
Maanantaina tulee 13 kuution kivituhkakuorma, joka on levitettävä mahdollisimman nopeasti. Autoja ei voi pitää kadulla kovin montaa päivää. Ennen kivituhkan saapumista olen putsannut kivituhka-alueet rikoista. Hikistä ja raskasta hommaa. Ukkokulta on uusinut ja korjannut istutusalueita käytävistä erottavia lautarajauksia. Mieli tekisi korvata lautarajaukset vaikkapa muurikivillä, mutta se on kallista ja työlästä. Jääköön muhimaan.
Heilurihara on hyvä työväline kivituhka-alueiden rikkaruohohommissa.
12 kohtaa listassa liittyy puutarhaan. Muutaman olen jo saanut tehtyä, mutta esimerkiksi koko kesän suunnitelmissa ollut kanttausurien ylläpitohuolto on edelleen tekemättä. Onneksi sateettomat viikot hidastivat rikkojen kasvua. Eikä nurmikkokaan kuivuudessa jaksanut kasvattaa lonkeroitaan kanttausuriin. Useamman vuoden ahkera kanttausurien ylläpito kantaa nyt hedelmää. Ne pysyvät kohtalaisen siistinä pidempään ja sopivan ajankohdan löytyessä kohennus tapahtuu vähemmällä uurastuksella.
Kurgaanin kohennus on yhä kesken...
Tuijien leikkaaminen on niinikään edelleen tekemättä. Minua ärsyttää sinne tänne sojottavat tuijien oksat, mutta se on vain esteettinen haitta. Hyvin pärjäävät, kunnes ehdin pensasleikkuria heiluttelemaan.
Muutama tehtävä listalla liittyy taloon/kotiin. Listalla ne ovat, koska jokainen niistä on tehtävä ennen talvea. Mieluummin jo loppukesän aikana.
Ribes rubrum - Punaherukka
Ei sovi unohtaa myöskään sadon korjaamista eli ainakin marjapensaat on putsattava ja mehuksi keitettävä.
Osa raparpereista pilkottu pakastimeen
Kaikkien ns. ylimääräisten tehtävien ohella on pyöritettävä normaalia arkea. On käytävä kaupassa, laitettava ruokaa, pestävä pyykkiä. Pihalla on kasteltava ruukkukukkia, kasvimaata ja täytettävä kasvihuoneen asukkaiden vesisaavi, jotta Blumatilla riittää annettavaa. Nurmikkokin on leikattava säännöllisesti.
Ötökät söivät tarhakalliokielon lehdettömäksi.
Aina ilmaantuu myös ennalta arvaamattomia kohennuskohteita. Yksi tänä kesänä silmiinpistävä asia on haavantaimien runsas ilmaantuvuus. Puiston puolella kasvaa kaksi haapaa. Aiemmin niitä oli enemmänkin. Olen nyhtänyt alapihalta ja rinteestä ties kuinka monta eri kokoista haavantainta. Pienet lähtevät helposti nykäisemällä, mutta isommat vaativat lapiovoimaa. Haavan versoissa on käsittämätön kasvuvoima ja -nopeus. Yhtenä päivänä ei näy yhtään tainta, seuraavana niitä löytyy viisi lähes samoista paikoista.
 |
| Haavantaimi kilpailee pionin kanssa. |
Olen taitava kehittämään itselleni tekemättömien töiden stressin. Alkukesän aikana monta yötäni on mennyt pieleen, kun kesken unieni herätessäni alan miettimään töiden tärkeysjärjestystä ja mihin kannattaa ensiksi tarttua. Mieli rauhoittuu, kun jonkun työn aloittaessani huomaan, että tämähän sujuu näppärästi ja paljon nopeammin, mitä yöaikaan kuvittelin.
2 m kanttausuraa huollettu, useampi metri odottaa huoltajaansa.
Olen ystävilleni sanonut, ettei puutarhani ole koskaan aiemmin ollut näin huonossa kunnossa kuin nyt. Kolmas kuiva kesä perättäin on yksi merkittävä ulkoasua rapauttava tekijä. On myös ymmärrettävä, ettei mikään ole ikuista. Puutarhan kasvit tarvitsevat leikkausta ja huolenpitoa. Joku kasvi valtaa alaa yli omien tarpeidensa ja joku kasvi taasen on henkihieverissä. Mielikin muuttuu, eikä joku istutusalue enää ole toiveiden mukainen. Kun jonkun tärkeän huoltotoimen jättää yhtenä kesänä tekemättä, löytää sen edestään seuraavana. Usein kaksinverroin suurempana urakkana.
Etelänruusuruoho (Knautia macedonica) rentoilee.
Näin minä marisen tekemättömien töiden aiheuttamista unettomista öistä, pitkästä työlistasta ja rankasta ahkeroinnista kivituhka-alueiden skrapaamisessa. Marina on enemmänkin tilanteen jälkipuintia ja asioiden asettamista omaan mittasuhteeseensa. Ei negatiivista valitusta tai kurjuuden maksimointia. Olen ihminen, joka viihtyy tekemisen parissa. Ellei mitään tekemistä olisi, aika pian sellaista keksisin. En tietenkään kaikesta tekemisestä nauti, mutta ikävätkin hommat on vain tehtävä. Tuntuu hyvältä saada ne pois päiväjärjestyksestä. Mikä ilo onkaan katsella valmista työtä. Kyllä kelpaa itseään kiitellä, kun pitkään aiottu työ vihdoin käynnistyy ja päättyy loppusilaukseen.
Dahlia Sneezy
Tämä postaus keskittyy tekemiseen hyvine ja huonoine puolineen. Osaan minä levätäkin ja ottaa ilon irti elämästä. Kerro sinä omista projekteistasi ja kuinka niiden kanssa sujuu.
Aurinkoista kesäviikonloppua kaikille!
Voi mahtavuutta, ihailen sinun ahkeruutta ja työn jälkeä! Me ollaan samanlaisia <3 Minä olin mökillä tällä vkolla ja tein hommia hiki hyttyshatussa. Minä voimaudun parhaiten touhuilemalla, nautin tekemisestä. Lepäilen toki ja päivänokoset tarvittaessa otan. Puuhakasta heinäkuun jatkoa sinulle!
VastaaPoistaKiitos, olen itsekin tyytyväinen kivituhka-alueiden putsaamisen jälkeen. Ahkeruus on hyvä asia, kunhan siitä ei tule itselle - tai muille - taakkaa. Kiva, että sinäkin nautit tekemisestä. Eikö olekin mukavan huoletonta lepäillä ja ottaa päivänokoset, kun joku työtehtävä on valmis.
PoistaPuuhakkuus on jatkunut tänäänkin, mutta loppupäivän ajattelin ottaa levon merkeissä. Kahvi kohta tippumaan ja pihapöydän ääreen.
Tutulta kuulostaa, vaikka koko ajan tekee, ei tekeminen tunnu loppuvan. No, minäkin mielummin touhuan kuin istun ihmettelemässä tai löhöän. Tietysti olisi välillä kiva tehdä pieniä puutarhamatkoja, mutta olen vain yhden päiväreissun onnistunut tälle kesälle järjestämään. Ehkä niidenkin aika on joskus.
VastaaPoistaIhailen sinun kauniita kivituhkateitä! Itse kitken kaiken aikaa keittiöpuutarhan murskeesta koivun taimia. Aikoinaan kasa oli yhden koivun alla ja ilmeisesti murskeen mukana tuli melkoinen siemenpankki.
Minulla on to do -listalla edelleen kanttaus, vasta vähän tehty ja hurjasti metrejä odottaa tekijää.
Hyvää viikonloppua joka tapauksessa, nautitaan puutarhasta!
Sinä se vasta ahkera olet ollutkin ja varmasti olet vastedeskin. Tuskin puutarhasi olisi kuin kaunein kartanopuisto, ellet olisi kaivanut ja istuttanut ja kitkenyt ja ties mitä. Pienet puutarhamatkat ja päivän reissut ovat piristäviä. Muutama retki minulla on jo ollutkin ja pari ainakin vielä tiedossa. Kovin pitkään ei näin kesäaikaan malta omista nurkista olla pois, kun luonto ottaa siellä vallan.
PoistaKivituhka-alueiden putsaamisessa oli iso urakka. Monta päivää käytin heiluriharaa siistien pätkän kerrallaan. Työ oli pakko tehdä, jotta päälle voi laittaa uutta kivituhkaa. Epäilen kuukausi sitten säkissä ostamassani kivituhkassa olleen ratamon siementä. Jostainhan se kivituhka sinne säkkiin on kauhottu. Sisäänkäynnin eteen iti vieri viereen ratamoita kivituhkan levittämisen jälkeen. Alapihalla on kesäisin jonkin verran ratamoa, mutta sisäänkäynnissä ei koskaan aiemmin. Onneksi ne oli helppo kitkeä pois.
Ethän ota kanttausurakasta stressiä. Se on tehtävä, jota voi tehdä myöhemmin syksylläkin. Yhtenä leutona syksynä kanttasin marraskuussa. Keväällä paikat oli hienossa kunnossa, eikä ihan heti tarvinnut ryhtyä kanttausuria huoltamaan.
Kyllä nautitaan. Aamupäivän ahersin. Loppupäivän otan kevyesti. Kohta juodaan Ukkokullan kanssa kahvit pihapöydän ääressä.
Lämpöiset kesäterveiset sinulle kauniin puutarhan ahertaja!
Ahkeruutesi kyllä näkyy kuvista, noin siistejä kivituhkakäytäviä ja kanttausuria ei joka pihasta löydy! Omat pihapiirini ovat paikoitellen ihan rytöpaikkoja, kun ei vaan ehdi ja ei aina motivaatiokaan riitä. Isoja projekteja en ole tälle kesälle ottanutkaan. Mutta siinä olen samaa mieltä, että moni kiire on meillä puutarhaihmisellä itse aiheutettua mieluista kiirettä. Samalla, kun töitä pihapiirissä riittää, nautinto tekemiseen on kohdallaan. Minulla on myös tapana tehdä listoja, joita pyrin lyhentämään mahdollisuuksien mukaan. Mutta listaamalla työt konkretisoituvat ja niitä voi asettaa myös tärkeysjärjestykseen. Tai välillä leikittelen kirjaamalla hommat lapuille, joita nostelen purkista ja teen sitä mukaa, kuin "arpaonni" suosii :D Sopii ehkä enemmin pikkujuttuihin. Haavat ovat kiusallisia vesojia, olen aikoinaan leikannut, kaivanut, katkonut ja repinyt haavan taimia omenapuun ympäriltä, kun suuri haapa kaadettiin kauempaa tontin ulkopuolelta. Nyt juuri mökillä on kolme pienehköä haapaa aisattuna ja kuivatuksessa, jotta eivät alkaisi vesoa metsäpuutarhaan. Nautinnollista kesän jatkoa ja jaksamisia puutarhapuuhissasi!
VastaaPoistaKiitos Sirkku! Jonkun mielestä olen työnarkomaani. Kivituhka-alueiden siistiminen oli monen päivän kova urakka, mutta se oli pakko tehdä ennen uuden kivituhkan levittämistä. Olen kiertänyt tyytyväisenä katselemassa loppuun saatettua hommaa. Joskus on aherrettava "niska limassa", mutta kukapa ei hyvän asian eteen töitä tekisi. Puutarhatyöt ovat kyllä siinä mielessä erikoinen sarka, että harvan harrastuksen parissa ihminen uurastaa näin paljon ja jatkuvasti.
PoistaOmakotitalon piha vaatii tietyin välein väkisinkin kohentamista. Suuri osa projekteista on ihan itse kehitetty, eikä lainkaan välttämättömiä. Paitsi puutarhaihmiselle ne uudetkin ideat ovat välttämättömiä.
Hauskaa, että olet listojen suhteen samaa mieltä. Minustakin listoilla saa työt priorisoitua. Joskus joku työ putoaa tärkeysjärjestyksessä monta kertaa alemmas, kunnes häipyy kokonaan. Siinäkin tapauksessa lista on tehnyt tehtävänsä. En olekaan kokeillut työtehtävien arvontaa. Sopisi todellakin hyvin pieniin juttuihin. Tai saisiko sillä tavoin Ukkokullan paremmin mukaan hommiin?
Muutama vuosi sitten kunta kaatoi naapurista kaikki puut kertaheitolla, eikä puhettakaan haapojen kaulaamisesta. Sen jälkeen vesomista on riittänyt. Tosin tänä vuonna tavallista enemmän. Millään ei voi kaivaa juuria maan sisästä, kun ne tulevat kymmenien metrien päästä. Luotan ja toivon, että ahkeralla kitkemisellä ja katkomisella niistä jonain päivänä loppuu kasvuvoima.
Taidan olla tärähtänyt, mutta tämänkin lauantain aamupäivän puutarha-ahkeroinnin jälkeen olen edelleen oikein tyytyväinen elämääni ja olemiseeni.
Lämpimiä kesäpäiviä ja välillä vähän pitkällään oloa sinulle puutarhaystäväni!
Minulla oli ihan kamala lista ennen avoimia puutarhoja mielessä. Onneksi osa listasta oli nopeasti pois hoidettu. Oli myös pakko päättää, mistä en ota itselleni stressiä ja mille en tee yhtään mitään. Olin jo fyysisesti raatanut sen verran, että ei vain pystynyt kuin tiettyyn pisteeseen. Suurilla alueilla on paljon ylläpidettävää. Ja juuri tulee niitä huomioita, että mikä kasvi onkin kasvanut jo täyteen mittaansa, eikä muut kasvit enää mahdu viereen. Tai mikä kasvi kituukin jossain.
VastaaPoistaPuutarha kyllä pitää liikkeessä. Olisi kuitenkin ihanaa saada nukuttua yöt rauhassa, kun ei niitä hommia voi oikein yöllä toteuttaa.
Saatan hyvin uskoa, että ennen avoimia työlistasi on ollut pitkääkin pidempi. Siinä yksi syy, miksi en osallistu avoimiin. Stressaisin itseni kuoliaaksi jo viikkoja ennen deadlinea. Olen käynyt Avoimien puitteissa sellaisissa puutarhoissa, joissa mieli teki oitis tarttua ensimmäisiin rikkaruohoihin. Sitten tajusin, että jokainen puutarha saa olla tismalleen omistajansa mieltymysten mukainen ja löysin runsaasti kauneutta. Arvostan ihmisiä, jotka eivät ole niin viimeisen päälle pedantteja ja jotka osaavat sulkea silmänsä epäkohdilta.
PoistaPuutarha elää ja muuttuu koko ajan. Siksikin se vaatii kaiken aikaa erilaisia toimenpiteitä. Muuten luonto ottaisi vallan ja pian asuisi viidakossa.
Minusta puutarhatöiden liikuttava vaikutus on hyvin positiivista. Mikä sen mukavampaa, kuin harjoittaa lihasvoimaa ja muita liikkeitä kauniissa ympäristössä. Ja saada vielä lisää kauneutta palkaksi liikunnasta.
Tuunistan itseni tästä ja samaistun, vaikka en ole ollenkaan niin huolellinen ja pedantti kuin sinä. Yöllä asiat vaivaavat ja mietin, kuinka teen minkäkin asian, lisäksi ne vaikuttavat vuoren kokoisilta urakoilta. Osa onkin, mutta ei se yöllä pohtiminen niitä edistä. Olen yrittänyt opetella hokemaan itselleni silloin, että se homma sujuu käden käänteessä sitten kun sen teen, nyt on turha sitä miettiä. Osaksi tämä itsesuggerointi tepsiikin.
VastaaPoistaTuo on myös niin totta, että kirjat eivät kesällä edisty juuri millään. Sama täällä, uni tulee puolen tai viimeistään parin sivun jälkeen.
Se, että nautit tekemisestä, näkyy kyllä kodissasi ja puutarhassasi. Siellä on kaunista.
Hei, kaiken luonnosta tietävä miesystäväni sattui juuri selkäni taakse kalliokielokuvan kohdalla ja totesi, että kalliokielopistiäisen toukkia siinä on. Pistiäiset ovat kuulemma siitä jänniä, että ne ovat todella erikoistuneita vain tiettyihin ravintokasveihin, lähes joka kasvisuvulla on omansa.
Kyllä sinä olet huolellinen, mutta eri tavoin kuin minä. Ihailen aina suunnitelmallisuutta, jota noudattaen istutat kasvejasi. Huomioit tarkasti kasvien vaatimat olosuhteet ja eritoten mietit värien ja kokojen yhteensopivuutta. Maltat kaivaa ja siirtää "väärän väriset". Minä annan olla ja koitan sopeutua sopimattomuuteen. Sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä sinulta löytyy uskomattomat määrät. Jaksat odottaa jonkun kasvua 10 vuotta ja iloitset, että hidas ylipäätään on elossa. Siksi sinulla onkin niin paljon erikoisuuksia, kun annat niille mahdollisuuden.
PoistaYöllä asiat saavat tolkuttoman suuret mittasuhteet. Vuoren kokoisia, kuten sanot. Kun sitten päivän valjetessa ryhtyy toimiin, huomaa tehtävän hoituvan käden käänteessä. Olen jonkun verran koittanut yöaikaan itsesuggestiota, mutta toistaiseksi huonolla menestyksellä. Lukeminen vie aika hyvin ajatuksia muualle ja lopulta uni tulee.
Kiva lukea illalla väsyneenä sängyssä kirjaa, kun viimeisistä lauseista ei enää ymmärrä eikä muista mitään. Jimmy Perez tyynyn vieressä on suljettunakin mukava kaveri.
Ihana tuollainen "kaiken luonnosta tietävä miesystävä" naiselle, joka tietää kasveista kaiken. Mielelläni istuisin kärpäsenä katossa seuraamassa keskustelujenne virtaa.
Seuraan Facessa Leena Luodon Puutarhan parhaaksi -ryhmää, jossa ihmiset kysyvät usein puutarhan ötököistä. Kalliokielopistiäinen ei ole keskusteluissa silmääni osunut, mutta muita pistiäisiä on tämän kesän aikana noussut esille. Eikö kehrääjäkoilla (Yponomeuta) ole vähän samanlainen jako, kun yksi erikoistuu omenapuihin, toinen tuomiin ja kolmas pihlajiin? Luullaan, että hävittämällä tuomet lähistöltä suojataan omenapuut kehrääjäkoilta. Ei auta, kun ompuilla on oma kehrääjäkoinsa.
Niin samaistun, puutarhakeinussa löhöäminen ei ole minua varten. Tykkään eniten puutarhasta kun teen siellä jotain ja samalla myös rentoudun ja unohdan työasiat. Tekemättömien töiden listaus on pitkä mutta toisaalta nyt avoimien jälkeen saa vähän hengähtää puutarhatöistä. Liikaa ei voi jotta ei ole edessä vielä suurempaa työrupeamaa. Sitä jo vähän etukäteen murehdin, että minun suurimmat työt remontissa ajoittuvat todennäköisesti kiihkeimpään satokauteen. Mutta se on sen ajan murhe.
VastaaPoistaJo puutarhaasi katsellessa tajuaa, ettet ole keinussa löhöäjä. Ahertamisesi tulokset näkyvät ja ihastuttavat. Puutarhatyöt eivät ole välttämättä töitä ollenkaan. Enemmän mieluisa harrastus, jonka eteen on valmis panostamaan niin ajallisesti kuin fyysisestikin. Ja palkintona on kauneutta ja kaikkea muutakin, jota kelpaa ihastella. Puutarhassa työskentely on oikein hyvää vastapainoa normityölle. Se on myös paikka, jossa murheet saa upotettua multaan. Eli kaikin puolin terapeuttinen paikka.
PoistaSinulla onkin suunnittelemista, jotta saat aikasi jaettua puutarhan ja talon remontoinnin kesken. Vanhan arvokkaan rakennuksen remppaaminen ei ole liukuhihnahommaa, jonka voisi tehdä tuosta noin vasemmalla kädellä.
:)
VastaaPoistaKiitos Pauliina!
PoistaMinäkään en ole mikään löhöilijätyyppi, vaan enemminkin minulla on aina jokin työ tai projekti menossa. Isossa puutarhassa töitä kyllä riittää vaikka aamusta iltaan puurtaisi. Onneksi mieheni on etenkin monissa raskaimissa töissä suurena apuna.
VastaaPoistaPuutarhassa ja isossa puutarhassa varsinkin riittää tosiaan työtä ihan joka päivälle. Kun toisessa päässä lopettaa, saakin aloittaa kierroksen uudelleen. Meillä Ukkokulta osallistuu raskaimpiin töihin ja erilaisiin rakentamista ja nikkarointia vaativiin tehtäviin. Puutarhatöihin hän ei puutu, ellen syystä tai toisesta erityisesti pyydä. Enpä muista, milloin hän olisi esimerkiksi leikannut nurmikon.
PoistaThat Dahlia Sneezy looks so pure and and white. Like it.
VastaaPoistaIsn't it a charming dahlia.
PoistaIhmiset ovat erilaisia. Ihailen näitä siistejä kivituhkakäytäviä, rikkaruohottomia kiveyksiä, mutta itseäni en saa motivoitua mitenkään sellaisiin töihin. En kuitenkaan istu paikallani (paitsi nyt häntäluun murtuman takia), mutta touhuan erilaisia juttuja. Työ on tapani rentoutua. Ajatukset palkkatyöstä unohtuvat, kun kaivaa lapiolla puutarhassa, hakettaa risuja yms. Illalla unikin tulee paremmin, kun lihakset "huutavat" lepoa.
VastaaPoistaErilaisia ovat ja se onkin mukavaa. Kehittyisikö täällä blogimaailmassakaan kiinnostavia ja ideoita synnyttäviä keskusteluja, jos kaikki vain nyökyttelisivät päätään samanmielisyydessä?
PoistaSaimme vihdoin tilattua kivituhkaa yläpihan käytäville. Edellisestä kivituhkapinnan uusimisesta on ihan liikaa aikaa. Siinä suurin syy monen päivän rikkaruohourakkaan. Ilman kautta uusia rikkasiemeniä tulee, mutta onpahan hetken aikaa siistimmän näköistä.
Auts, häntäluun murtuma on niin kipeä, ettei muutamaan päivään tee mieli istua. Kokemusta on.
Minustakin puutarhatyöt ovat terapeuttisia ja rentouttavia. Lihakset ovat välillä kovilla, mutta terveellisellä tavalla. Kummasti stressi ja murheet purkautuvat lapiota heiluttamalla.
Täälläkin huutelee yksi, joka mieluiten puuhailee koko ajan jotain kuin vain istuskelee paikoillaan nauttimassa käsiensä jäljestä. En ymmärrä, miksei voisi nautiskella samalla kun puuhailee muuta. Nyt tulin pienelle lounastauolle ja samalla päätin vilkaista pari blogia.
VastaaPoistaEn saa itseäni oikein motivoitua kivituhka- ja hiekka-alueiden kitkentään, vaikka sehän kannattaisi tehdä juuri nyt, kun on pitkästä aikaa oikein lämmin poutasää. Aamupäivän käytin keräämällä kasvimaalta välisatoa ja laittamalla niitä pakastimeen tai kuivumaan. Lähinnä keräsin mansikoita, yrttejä ja ruohosipulia. Seuraavaksi käyn tekemässä vähän täydennyskylvöjä, niin saa sitten loppukesälläkin tuoreita salaatteja ja retiisejä. Yksi lähipäivien urakka olisi myös pikkuampiaisyrttien, päivänkakkaroiden ja myskimalvojen kuihtuneiden kukkien leikkaaminen ennen kuin ne pullauttavat miljoonia siemeniä ympäriinsä.
Yllättävää kyllä, omalla työlistallani ei ole juuri nyt mitään isompia projekteja. Pientä kitkemistä ja nyppimistä riittää aina mutta niitä teen sitä mukaa kun inspiraatio iskee. Etupihan kiveyksen tasoittaminen on suunniteltu vasta syksymmälle, kun isännällä alkaa pidempi loma. Sitä en ryhdy yksin tekemään, ettei tarvitse pitää autoja viikkotolkulla kadulla. Kahdestaan homman saa nopeammin tehtyä.
Nyt on lounas syöty, joten ulkopuuhat kutsuvat. Ahkeroinnin iloa sinulle!
Ei epäilystäkään, olet pesunkestävä puutarhauurastaja. Ja bonuksena vieläpä melkoinen kivenpyörittäjä. Olemme ilolla saaneet seurata, miten huolella rakennat puutarhaasi. Nykyiset näkymät eivät peukaloita pyörittämällä olisi syntyneet.
PoistaSinäpä sen totesit: työtä tehdessä voi myös nauttia niin itse tekemisestä kuin sen tuloksista. Usein jo se, että pääsee vihdoin aloittamaan jotain pitkään suunnittelemaansa projektia, tuottaa mielihyvää.
Hiekka-alueiden siistiminen ei ole kovin mieluisaa touhua. Lämpimänä päivänä se on hikistä, hidasta ja tosi pölyistä. Pohdin aina, kuinka pitäisi useamman kerran kesässä harata käytävät (hautausmaiden tapaan), jotta rikat ei ehtisi juurtua ja itää. Pohdinnaksi jää ja sen seurauksena on sitten tällaisia monen päivän uuvuttavia urakoita.
Täällä kukkineiden kasvien siemenet ovat kypsyneet tavallista nopeammin. Leikkasin unikoiden siemenkotia, jotta saisin laitettua siemeniä parille muulle alueelle. Olivat ehtineet levittää siemenensä, kodat olivat tyhjiä.
Kiva juttu, että saat miehesi mukaan pihahommiin. Kaksin tulee valmista nopeammin ja onhan se yhdessä kiva töitä tehdäkin, vaikka siinä urakoidessa ei välttämättä juttu aina suju.
Valmistaudun tänään huomenna alkavaan kivituhkaurakkaan, joten laitoin ruokaa, leivoin ja hoidin pyykkishown.
Mukavia puutarhahetkiä sinulle!
Minä sanoisin että löhöilen ja haahuilen puutarhassa, mutta muu väki oli sitä mieltä (kun kysyin), että puuhastelen enemmän;) Samalla kuuntelen äänikirjoja, nyt luureissa on Laura Daven Suojele häntä, suosittelen.
VastaaPoistaKanttaukset on täällä kovastikin kesken, aloitin vasta eilen! Ja osa ostoksista odottaa edelleen kukkepenkkiin pääsyä. Mitään suurempaa projektia ei ole tälle vuodelle, vaan näitä jokavuotisia:)
Usein se puutarhassa haahuilukin tuppaa muuttumaan jonkinlaiseksi tekemiseksi. Aina löytyy nypittävää ja kohennettavaa. Löhötessä ajatukset pyörivät mahdollisissa projekteissa, joka sekin on omanlaistaan puuhaselua. Kiitos kirjavinkistä. Laura Daven kirja vaikuttaa mielenkiintoiselta. Kovasti sitä kehutaan.
PoistaToivottavasti kanttauksesi ovat edenneet. Nyt on sen verran kuivaa (ainakin täällä), että ostokset taitavat pärjätä paremmin purkeissa.
Olet kyllä ahkera puutarhastelija.
VastaaPoistaKesäaikaan kyllä. Talvella otan sitten kevyemmin.
PoistaNäinhän se on. Puutarhuri huilaa talaven ja teköö töitä kesän :) siis harrastaa. Vaikiaa olis kesää toimetonna olla. Varsinki ku o maata tuvan ympärillä, tiätysti kerrostalooasumine keskellä kaupunkia vaikuttaas asioohin. Puutarhahan on loputon tyämaa, mutta mialuunen sellaanen.
VastaaPoistaKyllä on taas siistit käytävät pitkänaikaa ja saa olla ittehensä toooosi tyytyvääne ku tyämaa o valamis. Eikä tartte punttisalilla käyrä :)
Näin on, talvella tankataan ideoita ja voimia. Kesällä puretaan kaikki tarmo pihaan. Kyllä tämä puutarhahulluus on meikäläiselle harrastus, kun en sen parista kasvuaikaan poiskaan lähtisi. Toki sekin on tärkeää, että talo ja piha pysyy kunnossa. Loputon työmaa tosiaan. Kun yhden työn saa tehtyä, toisesta päästä voi taas aloittaa.
PoistaKäytävät tuli putsattua rikoista. Tänään aloitetaan toinen päivä kivituhkakärräysten parissa. Punttisalihommaa totisesti.
Olet kyllä ollut ahkerana. Minä olen ollut kaikki aurinkopäivät ulkona, mutta pakko sanoa, ettei meidän hiekkakäytävä näytä yhtään tuolta. Meillä nokkonen valtaa kukkapenkit ja hiekkatiet. En ymmärrä miten saan sen häviämään. Toinen riesa on joku matala niittyleinikin sukulainen, joka peittää tehokkaasti lehdillään maan ja on tosi tiukasti kiinni juurillaan. Olen hävinnyt taisteluni.
VastaaPoistaMeidän kivituhkakäytävät olivat paikoin rikkaruohojen valtaamat. Näitä kuvia kelpaa näyttää, kun olin päivätolkulla putsannut rikkoja pois. Nyt on sitten kaksi päivää kärrätty ja levitetty uutta kivituhkaa, joten pian näyttää entistäkin ehommalta - ainakin vähän aikaa.
PoistaVarmaan olet katsonut, miten valtavan pitkälle nokkosen juuret ulottuvat. Kuin kerästä vetäisi lankaa, kun yrittää kitkeä nokkosia. Meilläkin niitä riittää parissa paikassa, joissa annan olla perhosten toukkien kotina. Muualta pyrin kitkemään. Ei mitään kivaa hommaa, kun pitää olla pitkähihaiset ja -lahkeiset vaatteet päällä, ettei nokkoset polta.
Olisiko rönsyleinikki? Se valtaa nopeasti alaa ulottamalla rönsyjään pitkälle emokasvista. Sitä saa aika hyvin kitkettyä pitkävartisella Fiskrsin voikukkaraudalla. Ahkera saa olla, joten ymmärrän epätoivosi.
Voin niin samaistua tuohon otsikkoon ! Ja moneen muuhunkin asiaan :) Vaikka minäkin tykkään tehdä pihalla kaikenlaista ja varsinkin keväällä oikein pursuan ideoita ja suunnitelmia talven jälkeen, minulla tahti hiipuu keskikesään mennessä alan ahdistua, jos en löydä aikaa siihen kirjansivujen kääntelyyn tai pihakeinussa neulomiseen. Näin meinasi käydä tuossa alkukesästä.
VastaaPoistaMutta tosiaan on sinulla kyllä tekemistä, mutta upea on kyllä puutarhasikin.
En ymmärrä, miten saataisiin meille tuollaiset hiekkakäytävät. Ei tulisi ikinä valmista ;)
Kaunista kesäistä viikkoa sinulle!
Itseäänhän näiden hommien keskellä saa syyttää. Vähemmälläkin pärjäisi, eikä kukaan pakota keksimään uusia ja uusia juttuja. Jostain se innostus aina iskee ja minulla kestää yleensä pitkälle loppukesään. Syksyn antaessa merkkejään alkaa usein into hiipua. Lukemiseen ja käsitöihin on talvella paljon aikaa. Siksi en niiden vähäisyydestä kesällä ahdistu.
PoistaEi meidän hiekkakäytävät aina näytä yhtä siisteiltä. Joka kesä koitan pahimmat rikat poistaa. Nyt kaikki hiekkapinnat uusitaan perusteellisesti, jonka vuoksi piti ahertaa rikkahommissakin kunnolla. Työ on jo loppusuoralla.
Kiitos, sinulle myös kesäisiä heinäkuun päiviä!
Hih, täällä ei pääse tukkaputkelle kun on kypärän alla...
VastaaPoistaViiletystä on kyllä kesä ollut, mutta niin erillä tapaa!!
Suu auki ihailen ja hämmästelen puutarhaanne - ahkeroitte ja keksitte kyllä kohennettavaa siihen tahtiin, etten ymmärrä edes moisista hommista mitään!! Ei taida tarvita sivuja edes iltaisin ottaa esille, sillä uni varmasti tulee ulkona vietettyjen päivien jälkeen... ja on hyvää unta, eikös vain?
Minäkin nautin ulkonaolosta - no, sisällä myös ja aina on kyllä oltava jotain tekemistä... muuten tulee levottomaksi, hih....
Ihanaa, stressitöntä ja nautiskelevaakin otetta upeasta puutarhastanne, pitää muistaa ennättää ihaillankin kättensä töitä.... ihanaa kun jaat kuvin/kerronnoin ihaltavaksi tänne blogiin meille muillekin!!
Parempi pitääkin tukka kypärän suojassa, kun viiletätte fillareillanne. Ja sitähän tosiaan olette tehneet meidän muidenkin edestä. Hieno panostus, kiitos!
PoistaKesäaika on omakotitalossa asuessa aina täynnä ahertamista, kun monta hommaa voi tehdä vain lämpiminä ja valoisina päivinä. Muutama päivä on nyt pakerrettu sellaiseen tahtiin, että alkoi jo uupumus iskeä. Onpa vaan hyvä mieli ja kiva katsella valmistunutta urakkaa. Osaamme toki nautiskellakin.
Hauska oli lukea, että meitä on muitakin, jotka yrittävät ottaa rennosti lukien ja vaikka riippumatossa löhöten, mutta aika äkkiä tekee mieli mennä kohentamaan yhtä ja toista paikkaa puutarhassa. Sadepäivinä kyllä voi lukea sisällä...
VastaaPoistaHaavantaimia on meilläkin puskenut ihan älyttömästi, mutta juuri äsken tein havainnon, että viime vuonna "kaulatut" haavantaimet ovat kuolemassa pystyyn ja osa lähti irti helposti nykäisemällä (vaikka pituutta oli toista metriä). Vetelin sitten oksasaksilla uusia viiltoja runkoihin lähelle tyveä, jotta kuolevat isommatkin lopulta. Pois leikkaaminen ilman kaulaamista tuntuu kiihdyttävän vain uusien versojen ilmaantumista lähistölle.
Puutarhasi näyttää kyllä upealta kaiken kaikkiaan eikä keskeneräisyys haittaa varmasti ketään. Puutarhurilla pitääkin olla aina joku projekti kesken ;)
Kyllä meitä riittää sellaisia sielunsisaria, joiden kirja jää äkkiä riippukeinuun yksinään, kun lukija kiitää jossain päin puutarhaa nyppimässä ja ihmettelemässä.
PoistaKaulaaminen on toimiva keino juurivesatuotannon hillitsemiseksi. Isommille taimille sen teenkin, mutta lilliputtikokoiset nyhdän sellaisenaan. Yleensä irtoavat hyvin helposti. Meillä ei omia haapoja edes ole, mutta kunnan puolen muutama vuosi sitten kaadetusta metsästä niitä juurivesoja meillekin ilmestyy.
Kiitos Hitunen, puutarha on intohimoni ja harrastukseni kohde. Kiva, jos se miellyttää muidenkin silmää. Keskeneräisyyksillä on tapana poistua ajallaan.
On sinulla urakka; vaikka mieluinen onkin. Minä tuskailen edelleen herääkö nurmikkoni (25 m2) henkiin vai ei. Kysyin jo neuvoakin ja kuulin, että pitäisi kuoria 5-10 cm ja laittaa uutta multaa. Kuulostaa rankalta. Yritän vielä kastella.
VastaaPoistaKahden päivän kivituhkan kärräys- ja levitysurakka on vihdoin valmis. Oli siinä hommaa.
PoistaNurmikon kuoriminen kuulostaa tosiaan kovalta urakalta. Tyttäreni kertoi tänään, että hänen nurmikkonsa kellastui helleviikkojen aikaan. Sateiden tultua nyt heinäkuussa nurmikko on kuulemma elpynyt mukavasti.
Auttaisiko harata pinnasta kuollutta ja kuivaa pois, eikä tässä vaiheessa vielä kovin paksua kerrosta. Sitten levittäisit sitten päälle kevyesti multaa ja uutta siementä. En tiedä, missä päin asut. Meillä on ollut taas hyvin kuivaa, joten täällä kannattaa odottaa sateita ja nurmikon elpymistä. Tai siirtää nurmikon kunnostus suosiolla syksyyn.
Minullakin on varmaan kiireisin kevät ja kesä vuosiin . Mies on ollut keittiöremontin kimpussa ja ei ole oikein kerkinyt paljon auttamaan ulkohommissa mutta aina jotain kumminkin. Minusta etenkin rikkaruohot on kasvanut sellaista vauhtia että mukaan ei ole oikein kerkinyt . Kuivaa on ollut mutta siitä huolimatta penkeissä on paljon kitkettävää koko ajan . Samoin puutarhassa on ollut paljon puuhaa kun sen pääsääntöisesti tekee yksin . Mutta ensi vuonna toivottavasti on toisin . Meillä alkaa kohta myös marjojen keruu ja valmistus se viekin sitten monia päiviä ei yksi viikko edes riitä vaikka joka päivä tekeekin . Meillä on neljä isoa punaherukkaa ja siinä on valtavasti marjoja jokaisessa pensaassa .Siitä teen mehua ja hyydykettä. Mehu on älyttämän hyvää ja raikasta . Raparperiä en pakasta ollenkaan koska muuta marjaa on niin paljon ja miehellä on kihti ja siihen raparperi on myrkkyä . Teen kyllä vielä pari piirakkaa siitä pakkaseen kunhan saan arkkupakastimen sulatettua valmiiksi tulevalle sadolle . Meillä on yli 200 litran arkkupakastin mökillä ja vielä korkea pakastin. Lisäksi kotona on korkea pakastin. Kaikki täyttyvät aikanaan ja vielä kellariin hyydykkeet ja pikkelsit .
VastaaPoistaHommia riittää mutta talvella sitten levätään ja kaivataan että tulisi kevät ja nämä samat hommat 😀
Keittiöremontti puutarhatöiden lisäksi vie taatusti ajan ja voimat. Välillä projekteja kasautuu, mutta sitten on taas pitkään hiljaisempaa. Kyllä niistä remonttien ja puutarhaprojektien valmistumisesta sitten jaksaa nauttia. Kuten sanoit, levätään talvella ja tankataan voimia seuraavaa kesää varten.
PoistaNeljässä isossa herukkapensaassa onkin keräämistä. Tyhjensimme tänään pojan kanssa kaksi punaherukkaa ja yhden valkoherukan. Useampi tunti meni ja päälle vielä mehuksi keittäminen.
Eikö olekin kiva ottaa talvella omasta pakastimesta oman puutarhan antimia. Niistä riittää moneen.
Ihailen aina sitä, miten kaiken lisäksi kirjoitat tälläisiä pitkiä blogitekstejä täynnä asiaa ja jaksat kommentoida muiden blogeja. Puutarhassa ei työt tekemällä lopu... Se on kuitenkin juuri sitä, mistä todella nauttii.
VastaaPoistaKiitos Saraheinä! Kirjoittamisella on aina ollut iso rooli elämässäni, niin työssä kuin harrastuksissa. Minusta on kiva jättää jonkinlainen "kädenjälki" toisten blogeissa vieraillessani. Toisinaan kommenteista syntyy myös antoisa keskusteluketju.
PoistaEi lopu puutarhatyöt tekemällä, enkä haluaisikaan. Kuka nyt kivoista harrastuksista haluaisi luopua?
Tekemisestä tavallaan tykkää, jos se johtaa siihen, mitä toivoo näkevänsä. Ajatustyö on tärkeää. Asiat ja työjärjestys selkiytyvät. On hyvä myös antaa tilanteiden muuttua ja reagoida siihen. Tulee mieleen omat työt, kun on annettu jonkinlainen (usein älytönkin) asiakaskäyntien järjestys, mutta harvoin teen käynnit juuri tuossa järjestyksessä. Menen mutulla päivän kuluessa.
VastaaPoistaLähteekö tuolla pitkävartisella "koukulla" hiekkareunuksesta hyvin rikkaruohot pois?