Urakointia metsäruusutyömaalla

Majalispenkki 25.9.2024 eli Metsäruusutyömaa

 

Perjantaina päivällä metsäruusutyömaan tilanne nytkähti merkittävästi eteenpäin. Paikallinen yrittäjä eli kaksi nuorta kaveria saapui kaivamaan juurakoita apunaan minikaivuri. Heidän oma koneensa oli astetta suurempi, joten he vuokrasivat pihallemme mahtuvan koneen. Mittasin kulkuaukon leveydeksi 130 cm. Minikaivurin leveys on 100 cm. 

Etukäteen suunnittelin taltioivani kaivuprosessin. Niin ei sitten käynytkään. Tarkkaa aloitusaikaa ei ollut sovittu, joten odotellessani putsasin kasvimaan lavakaulukset siihen kuntoon, että lämpimien tullessa voisin aloittaa kylvöt. Paneuduin työhöni antaumuksella, enkä huomannut vahtia ajan kulkua. Pian huomasin pakettiauton peräkärryssä seisovine minikaivureineen lähestyvän. Siinä tohinassa kamera jäi hakematta. Lainasin netistä kuvaa samanlaisesta kaivurista, joka meillekin saapui. 

Ainoa reitti alapihallemme on puistoalueen läpi. Lasten leikkialueelle johtaa kivituhkapäällysteinen kävelytie, jota pitkin pakettiauto mahtuu hyvin tulemaan. Samaa reittiä käyttävät kunnan pakettiautot alueen huoltotehtäviin tullessaan. Nurmialue leikkipaikalta meille on tasaista. Tapaan leikata nurmikon myös muutaman metrin aidan kunnanpuoleiselta sivulta. 

Tonttimme raja nousee alapihalta yläpihaa kohti viistosti siten, että puuvajan kunnanpuoleiselle sivulle jää kaistale meidän tonttia. Alueremontin yhteydessä laitoimme alapihan kahdelle sivulle metalliaidan. Pystytolppia ei enää liikuteta, koska ne seisovat betonissa. Puuvajan takana alkaa pian jyrkähkö rinne, jota pitkin voimme kuskata kottikärrykuormia. 

Aidan ja puuvajan väliin jätettiin kulkuaukko. Ajatuksena on ollut kehittää siihen joku pätevämpi porttisysteemi, mutta toistaiseksi porttina on toiminut verkko, jonka saa nopeasti avattua ja suljettua. Lähinnä verkon tarkoitus on estää peurojen vapaa kulku. Tai ainakin aiheuttaa niille edes pientä haittaa.

Tästä aukosta minikaivuri siis tuli pihallemme. Oli kyllä tarkkaa puuhaa, eikä senttejä ollut yhtään ylimääräistä. Nuori kaveri oli todella taitava ja kärsivällinen. Itseltä olisi saattanut jokunen ärräpääkin päästä, mutta tyynesti hymyillen poika ohjasi kaivurin kaverinsa avulla kohti työmaata. 

Olin varautunut kaivurin reitille osuviin vaurioihin. Eipä niitä kummemmin tullut. Työmaan äärellä telaketjuista jäi nurmikkoon urat, mikä oli selvää. Joutuihin kaivuri siinä jonkin aikaa pyörimään ja vaihtamaan suuntaa. Myös saapumisreitin alkupäässä nurmikkoon jäi joitakin telaketjun jälkiä. Ne on helppo korjata. Meidän nurmikko ei muutenkaan ole mikään samettisen vihreä ylpeydenaihe.

Tässä kuvassa on tilanne puoli tuntia kaivurin lähdön jälkeen. Juurakot nousivat runsaassa puolessa tunnissa. Seuraava puolituntinen meni hienosäätöön. Urakkaan ei kuulunut romppeiden kuljetus pois. Sanoin tekeväni sen itse.

Oli iloista katseltavaa, miten kevyesti kaivuri nosti juurakot ylös penkistä. Kovin syvällä ne eivät edes olleet, mutta siinä määrin jämäkkää tavaraa, etten niitä lapiolla olisi jaksanut kaivaa.

Suurin piirtein penkin keskikohdalla on iso kivi. Muistan, kuinka aikanaan yritin kaivaa sitä ylös, mutta kivi vain jatkui ja jatkui. Luulinkin kaivurin onnistuvan, kun kauha kolahti kiveen. Kuvan kivi nousi ylös kevyesti. Vinosti sen alla on kuitenkin monin verroin suurempi kivi. Luultavasti se, jota itsekin yritin kaivaa. Jätimme kiven maahan.

Viikonlopun vietinkin juurakoita keräten ja multaa tasoittaen. Äitienpäivänä pidin tauon, kun kävimme lasten kanssa herkullisella äitienpäivälounaalla. Poika vieritti ylös nostetun kiven maahan jääneen kiven päälle. Nyt siinä lepää väliaikaisesti pienempi kaivurin löytämä kivi.

Juurakot ja juuret oli helppo kerätä kaatopaikkakuormaan. Helppo ja helppo. Olihan siinäkin urakoimista. Vielä suurempi urakka on ollut mahdollisten juurien etsiminen ja poistaminen havujen läheisyydestä lapiolla. Havuja suojellakseni sovimme, ettei sitä tehdä kaivurilla. 

Juuria löytyi havujen juurten seasta. Niitä löytyi myös polulta maanrakennuskankaan alta. Yritin olla huolellinen ja varovainen. Täytyy vain toivoa, etten vahingoittanut tai häirinnyt liikaa  havujen juuria. En myöskään mene vannomaan, etteikö joitakin ruusunjuuria jäänyt. Niiden kimppuun on vain käytävä sitä mukaa jos ja kun niitä ilmestyy.

Poistin raparperilaatat, kivituhkan ja maarakennuskankaan nelihaaraisen polun kolmesta haarasta. Samoin turveharkot. Osa vanhoista harkoista säilyi ehjinä. Ne laitoin takaisin. Varmuuden vuoksi kävin viikolla ostamassa uusia turveharkkoja. Ne olivatkin tarpeen.

Maanantai-iltana sain työmaan tähän vaiheeseen. Turveharkot on osapuilleen asennettu ja maanrakennuskangas samoin. Kivituhka ja raparperilaatat palautettu käytäville. Kivituhkaa tarvitsen lisää, mutta sen ehtii myöhemminkin. Laatatkin on laitettava paremmin paikoilleen.

Rikkoontuneet turveharkot pienin mullan päälle. Joko täytän niillä kuoppia tai silppuan kompostiin. Multaa on vielä harattava ja lisättävä turveharkkojen penkin puoleisille sivuille. Olin jo niin väsynyt, ettei jalat tahtoneet kantaa.

Rimat jäivät työmaalle lähinnä siksi, että niiden avulla koitin havainnollistaa itselleni penkin tulevia rajoja. Aiemmin Majalispenkin ja Ruusupenkin väliin on jäänyt kapea kannas, josta on ollut vaikea leikata nurmikkoa. Suunnittelin leventäväni kannasta vähän muuttamalla penkistä osan takaisin nurmialueeksi. 

Koska metsäruusu saattaa vielä jostain suunnasta nostaa päätään, en aio mitään monivuotista tähän ihan heti istuttaa. Järkevää on myös miettiä, mitä istutan kun istutan. Rikkaruohojen kasvua innostavana multakenttänäkään en paikkaa aio pitää. Kylvän vaikka kesäkukkia.

Hienosäätö, että siedän paikkaa katsella, on vielä tehtävä. Kaikki muut puutarhatyöt ovat jääneet hunningolle, kun aika ja voimat ovat menneet metsäruusutyömaan parissa. Ihan vaihtelun vuoksi taidan välillä pureutua niihin. Jos vain kivistävä kroppani sallii minun ylipäätään nousta sängystä.

Ukkokulta sai alapihan uuden portin valmiiksi. Oikealla puolella kasvaa viiniköynnös Zilga, jonka on tarkoitus suunnata kasvunsa uuteen porttiin/tukeen. Sidoin sitä jo alustavasti kevyesti uuden portin metalliristikkoon, ettei se tunkisi vanhaan tapaansa itseään lumikärhön tukeen. Pihan alueilla ja elementeillä on oltava kullakin oma nimi. Tästä rakenteesta tuli automaattisesti Viiniportti. 

Fritillaria imp. Rubra - Keisarinpikarililja

Keisarikin avasi vihdoin kukkansa. Ehkä uteliaisuudesta, mitä siinä lähellä tunnista toiseen touhuan. Niin, ja liljakukkojakin löytyi. Kiersin ripottelemassa valkosipulijauhetta keisarinpikarililjoille, kirjopikarililjoille, marhanliljoille ja muillekin nouseville liljoilleni. Laitoin kauppalistaan muistutuksesi lisää valkosipulijauhetta. Jos tulee sade, se huuhtoo mausteet liljoilta. Paras varautua uuteen maustamiskierrokseen.

Trillium erectum - Punakolmilehti

 
Aurinko ja lämpö saapui meille. Ainakin pariksi päiväksi. Ihanaa!