Neulevuosi 2025

 Vuodenvaihde on sopiva hetki tehdä tiliä edellisten kuukausien käsitöistä. Pääasiassa tuli kilkutettua sukkia. Niille on käyttöä ja niitä on helppo tehdä telkkua katsellessa. Kesällä kutimia ei tule käsiin otettua. Syksyllä ja talvella en osaa ilman lankaa ja puikkoja istua ollenkaan. 

Koen olleeni menneen vuoden kutomisen suhteen laiskan puoleinen. Tai ainakin olen useimmiten ylittänyt aidan matalimmalta kohdalta. Uusien mallien etisiminen ja opettelu on jäänyt vähemmälle. 

Nilkkasukkia on helpoin tehdä. Tykkään käyttää värejä. Jämälankakeriä saa myös hyvin upotettua vaikkapa sukan varsiin. Yllättävän pitkän pätkän kutoo pienestäkin jämälankakerästä. Tapaan punnita pieniä keriä ja jakaa ne sitten kahteen samanpainoiseen kerään. Joskus saatan kutoa molempia sukkia samanaikaisesti. Tällöin kudon vuorotellen kumpaakin sukkaa nähdäkseni kuinka monta kerrosta vielä molempiin riittää. Mikään ei estä tekemästä eriparisukkia. Useimmiten haluan molemmista sukista kohtalaisen identtiset.
 

Enimmäkseen käytän sukkalankana Novitan 7veikkaa. Sitä on hyvin saatavilla lähikaupasta. Se kestää konepesun ja värivalikoimakin on kohtalaisen hyvä. Jonkun verran ostan myös vastaavanvahvuisia, muiden valmistamia lankoja. Esimerkiksi Lankavan Lystiä tulee välillä käytettyä. Lankatarjousten ohi ei aina voi kulkea. Kotona on hyvä olla lankaa varastossa, jotta kutomisen himoa voi ryhtyä samantien sammuttamaan.

Ylävasemmalla on Novitan mustalla Nallella kudotut sukat sukulaistytön poikaystävälle inttiin. Yläoikealla olevien sukkin varressa mallineuleena on Ailin lapanen. Alaoikean sukat on kudottu vaaleanpunaisesta Nummi-langasta. 

Mallineuleita käyttämällä saa kivaa piristystä muuten tavalliseen villasukkaan. Ylävasemman sukan varsi ja jalan päällisen mallineuleena on: 7 krs: 1 o 1 n, 7 krs: 1 n 1 o.

Alavasemmalla Jules-neule, johon tuli jalan päälle virhe. Tein saman virheen toiseenkin sukkaan, jolloin niistä tuli samanlaiset.

Alaoikean sukan varressa ja jalan päällä on vohvelineule. 

Yleensä käytän 7veikan vahvuisessa langassa 3.5 -puikkoja, paitsi resorissa ja kantalapussa 3-puikkoa. Resorissa kudon oikeat silmukat takareunastaan, jolloin resorista tulee napakampaa. 

Käsialani on välillä liian löysää, mikä johtuu sormien nivelrikosta. Etenkin kutomista aloittaessani tiukan otteen saaminen puikoista on hakusessa. Puikotkin lentelevät välillä pitkin sohvaa ja sohvan alle. Vähitellen sormet vetristyvät, ote lujittuu ja kädenjälki tasaantuu.

Ylävasemmalla kahdet villasukat miehille. Löysin kuvan netistä. Ryhdyin kutsumaan tuota raitasukkamallia viivakoodisukiksi.

Yläoikealla olevien sukkien reunaan kudoin frillan, johon käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukkien ohjetta. Muokkasin silmukkamäärää alkuperäistä ohjetta pienemmäksi.

Alavasemman kuvan kaksi sukkaparia on kudottu Körtti-mallineuleena. Nämä kudoin aivan joulun alla, joten niihin sopi hyvin punavalkea väritys. Punainen on jo markkinoilta poistunutta Novitan 7veikan Marianne-sävyä (556).

Etupäässä olen kutonut sukkia naisille ja miehille. Naisten sukissa kokoskaala on pienempi. Yleisin koko taitaa olla 39. Miesten sukkia on muuten kiva kutoa, mutta isoja kokoja tehdessä iskee aina uskonpuute, pitääkö tosiaan vielä vaan jatkaa jalkaosaa? Käytän paria netistä tulostamaani kokotaulukkoa apunani. Pari vuotta sitten ostin säädettävän sukkablogin, jota olisi helppo käyttää myös kokomittarina. Jostain syystä aina vain mittanauha hakeutuu käsiini sukkablogin sijasta.

Ylävasemmalla on sukat artisokan (330) sävyisestä 7veikasta. Tarkoitus oli harjoitella kirjoneuletta tällaisella helpolla kahden langan yhdistelmällä. Hyvin se sujui, mutta edelleen vierastan kirjoneuleita.

Alaoikean kuvan sukat piti tehdä Körtti-neuleena. Telkkua katsoessa saattaa käydä niinkin, että mallista tuleekin muuta kuin mitä on aikonut. Näiden sukkien varsi rakentui muunnellusta kerrosrivinoususta. Ihan kivan näköiset, vaikkei Körttisukat olekaan. 

Muutama vuosi sitten innostuin kutomaan polvisukkia. Nyt into on laantunut. Polvisukkien haasteena on sukan sopivuus saajan pohkeen kohdalla. Jollei tiedä, millaiset jalat vastaanottajalla on, polvisukat jäävät käyttämättä. Sukan varren voi kutoa joustavalla mallineuleella, jolloin se on helpommin puettava paksumpaankin jalkaan. Tai sujauttaa housunlahkeen sukkanvarren sisälle. 

 

Loppukesästä löysin kaupasta Novitan Polkka-lankaa eri sävyisinä. Polkkaa oli jokunen vuosi sitten yleisesti myynnissä. Nyt sitä on satunnaisesta kampanjalankana. Tietenkin Polkka-kerät hyppäsivät ostsoskoriin, sillä ajattelin kutoa niistä isän hoivakotihoitajille joululahjasukat. Kuten sitten teinkin. Polkka-langasta tulee helposti kiva kuvio. Näin voin huijata itseäni osaavani mukamas kirjoneuletta.

 

Alaoikealla luonnonvalkoisesta 7veikasta kudotuttujen Ilona-sukkien malli löytyy Juurakko Creations-blogista. Ilonat eivät ole polvisukat vaan pidennetyt nilkkasukat tai pohjesukat.

 

Valepalmikko ei ole minulle mitenkään vieras mallineule. Etupäässä olen käyttänyt sitä tavallisen 1o1n -resorin sijasta. Luonnon luomaa -blogin Susannan innoittamana kudoin useammat puolisäärisukat valepalmikkoneuleena. Kuvassa harmaat, kirkkaanpunaiset, ketunruskeat ja luonnonvärisestä Nummi-langasta toteutetut sukat. Kuvaamatta jäivät vaaleansiniset sukat, jotka miellyttivät vierailulla ollutta nuorta naista. 

 

Merja Ojanperän Helmi-Orvokki on malli, josta pidän kovasti. Olen kutonut Helmi-Orvokkeja mallin ilmestymisestä lähtien useita pareja. Tänä vuonna kudoin beiget, tummansiniset, viininpunaiset ja kahdet kirkkaanpunaiset. Kokeilin myös "vauvavärejä" eli vaaleansinisenä ja vaaleanpunaisina. Virkatut kukat jätän näistä Helmi-Orvokeista pois. Tästä mallista tulee kauniit sukat lahjaksi annettavaksi. Näistä jokainen löysi tiensä jonkun läheisen tai tutun jalkoja lämmittämään.

 

Netin käsityörymissä seikkaillessa eteen tulee juttuja, joita täytyy ainakin kokeilla. Muuten ei tiedä, onko idea käyttökelpoinen. Ylävasemmalla netistä bongattu Päättymätön huivi, josta tuli pikeminkin kaulakoru. Kukin ympyrä kudotaan 120 silmukalla siten, että seuraava tulee aina edellisen sisään. Puikkoina 60 cm:n pyöröpuikot nro 3.5. 

 

Yläoikealla luonnonvalkoisesta (010) 7veikasta tehdyt säärystimet ruttusukka/patenttineule -ohjeella. Näyttävät paksuilta ja kiemuraisilta, kun kuvasin omia jalkojani farkunlahkeet säärystimiin tungettuina. 

 

Alavasemmalla vaaleanpunainen pipo, jonka väri vääristyy kuvassa. Lankana on vaaleanpunainen Nummi, jossa on kivasti erisävyisiä pilkkuja. Mallineule on Satun Tuulia 

-blogista. Tälle pipolle tuli tarvetta, kun ostin alesta uuden vaaleanpunaisen kaulahuivin. Pitihän siihen sopiva pipokin tehdä.

 

Alaoikea kuva on aiemmilta vuosilta. Kudoin naapurin Maritille sekä luonnonvalkoisen että tummansinisen neulepannan Satun Tuulia -blogin ohjeella. Marit oli hankkinut uuden tummansinisen takin, johon sopivaa pantaa hän kysyi minulta. Neulepanta on nopea tehdä, eikä siihen paljon lankaa kulu. Marit tuo minulle syksyisin sieniä pussitolkulla, joten mielihyvin kudon hänelle pari pantaa. Jäivät vain kuvaamatta.

 

Olen kutonut varsin vähän sukkia lapsille, koska lähipiirissä ei pieniä montaa ole. Yläkuvassa on vaaleanpunaisesta 7veikasta kutomani sukat 11-vuotiaalle Ennille. Varren yläreunaan kudoin tuplafrillan Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukkien ohjetta muokkaamalla. Sisempi frilla on tehty Novitan pörröisestä Pilvi-langasta (jota ei enää ole myytävänä). 

 

Alavasemmalla ketunruskeat sukat, joihin piti kirjoa silmät ja suu sekä viikset, kuten olen joskus aiemmin tehnyt. Toistaiseksi kirjomiset ovat tekemättä. Sukkien koko 28-30.

 

Alaoikealla juuri valmistuneet vihreästä (330 artisokka) 7veikasta sukat parivuotiaalle. Näitä kudoin junassa Tampere-reissulla. 

 

Matalavarsisukista monet nuoret tykkäävät. Niitä(kin) on hauska kutoa, kun aloitusresorin jälkeen voi oitis siirtyä tekemään kantalappua. 

 

Alkanut vuosi 2026 taitaa sujua käsitöiden osalta sukkien merkeissä, kuten jo moni edellinenkin vuosi. Mitään erityisiä suunnitelmia tekemisten suhteen ei ole. Yleensä kutominen lopahtaa kevään korvalla päivien pidentyessä ja askelten siirtyessä pihamaalle.

Hiukan kutkuttaa panostaa kirjoneuleiden opetteluun. Perusteet tiedän, mutta vaikka muuten käsialani on turhan löysää, kirjoneuleissa tiukkuutta on yhdessä neuleessa viiden edestä. Siinäpä haaste, johon vastaamista pohdin. En tehnyt asian tiimoilta uudenvuodenlupausta. Kun en sellaisia tee missään muussakaan asiassa. Ainahan sitä voi pyöritellä ideoita päässään. Joskus niillä on tapana muuttua tosiksi.

Idearikasta vuotta 2026 kaikille käsityöihmisille ja sellaisiksi halajaville!