Siemeniä piilottamassa

Glaucidium palmatum - Sinikämmen

Sunnuntaina oli sopiva aika piilottaa siemeniä lavakaulusten multiin. Monen lajin osalta olisi voinut aikaisemminkin aloittaa, mutta sattumoisin on ollut muita kiireitä. Viikko sitten tyhjennetystä biokompostorista tuli kottikärryllinen tavaraa, jonka sekoitin lavakauluksiin. Kaikkiin ei riittänyt, laitoin kanankakka+merilevärakeita. Sekoitin multaan myös biohiiltä, jonka toivon tuovan apua kuivuuteen.

Kylvin porkkanaa, punajuurta, retiisiä, mangoldia, herneitä, tilliä, kirveliä ja tietenkin myös kosmoskukkia, malvikkia ja kehäkukkia. Yhteen laatikkoon laitoin sipulia. Perunoilla on oma laatikkonsa. Etualalla näkyvä laatikko oli varattu valkosipuleille. Viime vuonna tuli oikein hyvä valkosipulisato. Tänä vuonna itäminen oli heikkoa. Kylvin valkosipulien seuraksi tilliä hyödyntääkseni tyhjän tilan.

Salaattia en nyt kylvänyt. Yleensä laitan sitä niin paljon, ettemme millään ehdi kaikkea hyväkuntoisena syömään. Ostan kaupasta ruukkusalaatin, josta syömme osan ja juurakon laitan lavaan kasvamaan. Niin tein viime vuonna ja hyvin toimi. 

Tilasin Hankkijalta lavakauluslaatikoihin valmiiksi muotoon ommellut huput. Alareunassa kiertää tanakka kuminauharesori, jonka ansiosta huput pysyvät hyvin paikallaan. Kyllästyin keräämään aamuisin harsoja pitkin kasvimaata, kun kaikenlaiset kiinnitysviritykset eivät toimineet. Tarkoitus on jossain välissä inventoida harsovarasto ja poistaa käytöstä repaleiset ressukat.

Retiisiä kylvin 12.4. kukkalaatikkoon kasvariin. Sunnuntaina huomasin, että laatikko on täynnä syöntikokoisia retiisejä. Olisi kannattanut kylvää pari viikkoa sitten uusi satsi, vaan jäipä tekemättä. Eiköhän lavakaulukseen kylvetyt pian idä ja tuota uutta satoa.
 

Aurinko paistoi sunnuntaina niin lämpimästi, että piti välillä käydä vähentämässä vaatteita. Shortseissa ja t-paidassa pärjäsi oikein hyvin. Tuulikin, mutta ei kylmästi. Sisälle mennessä huomasin ravistella hiuksistani ison joukon vaahterankukintoja. Niitä on nyt nurmikkokin keltaisenaan.
 

Zilga -viinirypäle

Puutarhakierroksilla tulee ihmeteltyä monien kasvien reipasta heräämistä. Sitten on niitä, joiden asuinpaikassa rapsuttelen hellästi multaa ja tunnustelen varsia epäillen, onko kunkin kohdalla loppu talven aikana kohdannut. Ilokseni huomasin kummankin viiniköynnös Zilgan heränneen. Alapihan Viiniportin Zilga teki viime vuonna vain muutaman rypäleen. Pergolan Zilga tuotti neljä ämpärillistä rypäleitä. Ahkerasta käytöstä huolimatta pakkasessa on vieläkin muutama rypälemehupurkki.

Pionit ovat kasvaneet viime päivinä korkeutta. Tarkoitus on laittaa niille viime vuonna Latviasta tilaamani tuet. Annan pionien vielä hetken kasvaa ja vahvistua, etten tukia laittaessani vahingoita niitä. Myös perhoangervo ja nuokkuluppio tulevat saamaan samaiset tuet.

Clematis alpina - Alppikärhö

 Kärhöjen selviytyminen talvesta kiinnostaa joka vuosi yhtä paljon. Suurin osa omistani on jo aloittanut kasvunsa. Tarhalyhtykärhö 'Princess Kate'n suhteen olin huolissani, mutta niin vain sekin työntää versoa mullasta. Alapihan "muumituijan" vieressä kasvava tarhaviinikärhö 'Black Prince' on edelleen mykkä. Saapa nähdä, haluaako se vain venyttää talviuniaan tavallista myöhemmäksi. 

Noin kolme vuotta sitten kaivoin Pikkupuutarhan Kärhökäytävälle nousseen pikkuisen alppikärhön taimen purkkiin voimistumaan pergolan Zilgan tyvelle. Sehän innostui kasvamaan, joten siirsin taimen purkista multaan. Kun en parempaakaan paikkaa siihen hätään keksinyt, annnoin kärhön jatkaa elämää Zilgan kumppanina. Nyt se on kivunnut Zilgan runkoa pitkin parin metrin korkeuteen. Nuppujakin jo pukkaa. 

En tiedä, mitä Zilga moisesta loiskasvista tykkää. Zilgalla on vahva ja paljas runko pergolan seinustalla. Rungosta haarautuu oksia pergolan yläosiin, mutta lehtiähän alaosassa ei paljoakaan ole.  Alppikärhö saa puolestani käyttää Zilgaa nousutukena. Ohjaan sen omaan tukeensa jossain välissä. Kukkikoon ensin rauhassa.

Tarkoitus oli käyttää tiistain vapaa siirtämällä tomaatit, kurkut ja paprikat kellarista kasvihuoneeseen. Aamupäivällä se ei onnistunut, kun alkoi satamaan. Ei haittaa, päinvastoin. Maa on edelleen hyvin kuivaa ja jokainen tippa tulee tarpeeseen.

Erythronium Pagoda - Koiranhammas

 

Käytin aamupäivän hoitamalla puhelimitse isän asioita. Monet tahot saavat kuolemasta ilmoituksen Digiviraston kautta. Joissakin tapauksissa on hyödyllistä olla oma-aloitteinen ja ilmoittaa tiedon itse. Isä on saanut eläkkeensaajan hoitotukea Kelasta. Soitin lopettaakseni sen maksun, koska muuten kesäkuun tuki olisi laitettu maksuun ja myöhemmin sitten peritty takaisin. Perukirjoituksen kannalta on paljon helpompaa, että raha-asiat saa hoidettua ilman turhaa venyttämistä.

Myös isän ammattiliittoon soitto oli hyödyllinen. Hekin saavat ilmoituksen Digivirastolta, mutta soittaessani sain tietää liiton maksavan pitkäaikaisille jäsenille pienen hautajaisavustuksen. Isä on ollut jäsen vuodesta 1954.  

Kirjoitin myös tätä postausta. Iltapäiväksi luvattiin lämmintä, jopa ukkosta. Enköhän silloin saa kellariväen muuton sujumaan. Jokohan uskaltaisi laittaa kelloköynnöksetkin pergolan suuriin ruukkuihin? Tulevat kohta lattian läpi tänne asuinkerrokseen. 

Ystävät kalliit, en ole moneen päivään käynyt kommentoimassa blogejanne. Lukenut kyllä olen, jotta en ihan pihalla ole muiden puutarha- ym. tapahtumista. Henkinen ja ajallinenkin kapasiteettini on nyt tiukoilla. Parempaa kohti ollaan menossa. Siinä auttaa erityisen paljon kevään vaihtuminen kesäksi väreineen ja valoineen.

Hienoja kevätpäiviä kaikille!

 

Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.