Aarteiden etsintää ja viisareiden veivausta

Iris ret. 'Katharine Hodgkin' - Kevätkurjenmiekka

 

Puutarhaihmisen juhlaviikot ovat alkaneet. Jokaisella pihakierroksella löytyy uusia aarteita ihmeteltäväksi. Oikearinteen 2021 istutetetut 'Katharine Hodgkin' -kevätkurjenmiekat ovat olleet esillä jo jonkin aikaa. Tiistaina ensimmäinen nuppukin oli avautunut. Kunhan ehdin kameran kanssa pihamaalle, löytyy varmaan jo lisääkin avonaisia kukkia.

Crocus crysanthus - Kultasahrami Romance

Kasvarin lähellä sijaitsevassa Vapaapenkissä kultasahramit kiirehtivät näyttämään väriä. Nämä olen istuttanut 2022. Niitä on penkissä enemmänkin. 

Puschkinia libanotica - Posliinihyasintti

Oikearinteessä, kuten monessa muussakin paikassa mylläsin viime kesänä voimallisesti vanhoja kasveja muualle siirtäen ja uusia tilalle istuttaen. Vanhassa pihassa on harvoin neitseellistä multaa, johon olisi helppo upottaa syksyllä sipulikukkia. Mylläyksen johdosta sellaisia paikkoja nyt avautui, joten sinne vain sipuleita.

Suunnitelmissa on ollut lisätä posliinihyasintteja. Niinpä laitoin niitä Oikearinteessä kasvavan ruusuherukan lähelle. Ensimmäinen on jo kukassa. 

Helleborus niger - Vaaleajouluruusu

Laskin, että minulla on 12 jouluruusua. Niistä 10 on Pikkupuutarhassa, vanhin vaalea Olopihan Syreenipenkissä ja tumma niinikään Olopihalla Teresanruusun vieressä.

Syreenipenkin vaalean jouluruusun siirtämistä olen harkinnut, koska se jää liikaa taka-alalle. Sen nähdäkseen on tiedettävä, mihin katsoa. Muiden perennojen kasvaessa, jouluruusu jää väkisinkin niiden taakse. Toisaalta, kun tämä jouluruusu näyttää viihtyvän paikassaan, saa olla. Etenkin, kun en ole keksinyt sille kelvollista uutta paikkaa. Ilokseni se on selvinnyt hyvin tästäkin talvesta ja pukkaa jo nuppuja.

Alcea rosea 'Nigra' - Salkoruusu tumma

Syreenipenkin jouluruusua tiistaina tutkiessani huomasin sen läheisyydessä salkoruusun tuoreita lehtiä. Viime kesänä se kukkikin, vieläpä tummin kukin eli kyseessä on 'Nigra'. Alkuun en millään tajunnut, miten salkoruusu on joutunut niin kummalliseen paikkaan. Kunnes keksin, että tapaan tyhjentää itämättömien kylvöruukkujen sisällön tarhaviinikärhö 'Polish Spiritin' taakse. 

Toki voisin laittaa käytetyt kylvömullat ämpäriin ja kiikuttaa alapihan kompostoriin. Ihminen pyrkii tunnetusti oikaisemaan sieltä aidan matalimmalta puolelta. Miksi kantaa multaa kompostiin tekeytymään mullaksi, kun sen voi laittaa suoraan maahan muun mullan seuraksi? Ei siis ihme, että salkoruusu kasvaa oudossa paikassa. Olenpa löytänyt sieltä tomaatintaimiakin. 

Tuoksuherneet kylvän yleensä maaliskuun lopulla. Niin nytkin. Olen muutaman vuoden ajan toiminut ruotsalaisen Cecilia Wingårdin ohjeita noudattaen. Siten olen onnistunut hyvin. Potit ovat avonaisissa muovipussseissa isossa laatikossa kellarin kasvatushuoneessa. Kunhan siemenet ovat itäneet, vien koko laatikon kasvihuoneeseen. Tuoksuherneen sanotaan kestävän pakkasta -8 asteeseen. Laitan yöksi harson laatikon päälle.

Tuoksuherneissä pysyttelin enimmäkseen omasta varastosta löytyneissä pusseissa. Kylvin seuraavat: 

'Royal Rose' 
'Villa Roma' (White & Rose) 
'Lord Nelson'
'Spencer Old Times'
'Royal Maroon'
'Spencer Beaujolais'

Onkohan 'Royal Maroon' ja 'Spenceer Beaujolais' sama tuoksuherne eri nimellä? Kovasti ovat saman näköisiä.

Tiistaina 17.3. kylvin samettikukkia. Osan esikasvatan ja istutan sitten esimerkiksi ruukkuun. Osan kylvän suoraan haluamaani paikkaan. Uusia siemeniä en nyt ostanut, koska näidenkin osalta koitan käyttää ensin omat varastot. Seuraavat samettikukat tulivat kylvetyiksi:

'Fireball'
'Strawberry Blonde'
'Favourite Red'
'Panther'
'Jolly Jester' 

Osa siemenistä iti muutamassa päivässä. Osasta ei näy vielä mitään. Ei niillä ole kiirettä. Tietysti olisi ajankäytön kannalta mukava, että itäneitä saisi koulittua ennen seuraavien kylvämistä. Huhtikuussa on mm. kurkkujen kylvöaika. 

Sunnuntaivastaisena yönä on jälleen aika veivata viisareita kesäaikaan siirtymisen vuoksi. Tällä kertaa siirretään viisaria tunti eteenpäin eli menetetään yksi tunti saadaksemme sen taas syksyllä takaisin. Moinen viisarien vekslaus on minusta turhaa hommaa. Ehkä herrat ja rouvat EU:ssa vihdoin sen huomaavat ja pääsevät yksimielisyyteen viisarivekslauksen lopettamisesta.

Sunnuntaina on toinenkin muistettava ajankohta eli pienet virpojat ovat jälleen liikkeellä. Ostin jo suklaamunia heille annettavaksi. Toivottavasti virpojia ei tule pilvin pimein, jolloin varastoni loppuu auttamattomasti kesken. Toivon myös, että heitä jokunen tulisi, sillä muuten saamme Ukkokullan kanssa napostella muille varattuja herkkuja.

On virvottu ja varvottu

Sade lienee ollut syynä virpojien vähäisyyteen. Seudun koltiaiset olivat vihdoin älynneet jäädä kotiin pelaamaan tietokonepelejä ja jättäneet virpomistehtävän muutaman pienemmän lapsen hoidettavaksi ja kierrettäväksi koreineen ja kannuineen. Naapurin lapsenlapsia osasin odottaa ja heistä kaksi tulikin ihan ensimmäisinä. Pienet tytöt olivat ihania minikokoisia noitia pisamaisine poskineen, huiveineen ja esiliinoineen. 

Asiaan paneutuneille annan mielelläni isomman munan. Pojille, jotka ovat kiireissään riipineet lähimmän pajun oksat ja teipanneet siihen jostain löytämänsä paperinriekaleet, saavat minimunat. Katsovat niitä kyllä vähän karsastaen, mutta minulla on yhä muistissa muutaman vuoden takainen poikalauman tokaisu: "Mitä, eikö rahaa." Sen jälkeen on ollut hivenen vaikeuksia ilahtua vieraiden lasten virpomisista.

Koko sunnuntaipäivä on ollut harmaa ja sateinen. Ei haittaa laisinkaan. Tämä se vasta kevättä edistääkin. Jo nyt huomaa, vaikka vain ikkunastakin vilkaisten, että kukkapenkissä on elämä vilkastunut. Viikko sitten mullasta kurkisti yksittäisiä piippoja sieltä täältä. Nyt niitä tunkee oikein ruuhkassa, eikä kukkapenkki näytä enää laisinkaan ikävän ruskeanharmaalta, vaan se vihertää kaikesta uudesta ilmoillepyrkijästä.

Pihapöydän narsissit näyttävät pysyvän nuppuisena yhä vain. Aurinko ei ole erityisemmin viime päivinä meitä ilahduttanut, eikä kyllä lämpökään. Nippanappa päästään viiden asteen tienoille, mutta hiljaa hyvää tulee.

Viikko sitten ostin uuden rautaisen amppelin. Se on kaunis, mutta ehkä hieman epäkäytännöllinen. Noiden rautojen välistä ei nimittäin ihan millaista purkkia tahansa tuonne sisälle laitetakaan. Katsotaan, mitä keksin. Toistaiseksi saa riippua terassin katosta koristeena.

Juusollakin on jo niin keväinen mieli, että se kaipaa ulos heti aamutuimaan. Mahtaako kuitenkin ikä painaa sen verran, ettei se kovin pitkään pihalla yksinään ole, vaan pyytää sisään. Miten siitä onkaan tullut viime aikoina niin mahdoton mammankissa, että aina pitää olla siellä, missä mammakin. Muutamana iltana olen saanut jakaa sänkyni kissan kanssa. Ei siinä mitään, mutta kun kissan pitää nukkua tyynyn vieressä pitkin pituuttaan vaakasuunnassa, jolloin mamman on yritettävä pysytellä omalla siivullaan - siis siinä, joka kissalta hyvällä tuurilla jää - kynsin hampain patjan reunasta kiinni pitäen. Jos sitä unissaan vähän yrittää levittää omaa tilaansa, on vastassa kurahduksia ja piiiiiiiitkäksi venyviä takatassuja. On meillä kellarissa taitettava vierassänky. Pitäisiköhän harkita.....

Juuri nyt taitaa olla kissoilla kesäkarvanvaihtoaika, sillä Juusoa rapsuttaessa omalle naamalle levittäytyy tavallistakin paksumpi irtokarvapeite. Ehkä kissan nahkaa kutittaa, koska Juusokin tykkää kieriä pihahiekalla. Välillä se makaa täysin selällään ja kierittää itseään siitä puolelle ja toiselle. Sisällä alkaakin olla likimain yhtä paljon hiekkaa ja neulasia kuin pihalla, joten tänäänkin oli tarpeen tehdä pieni imurointikeikka. On nimittäin mukavampi kävellä omassa kodissaan paljasjaloin, kun ei tarvitse jatkuvasti pysähtyä nyppimään neulasia varpaanväleistä.

Jälleen kerran sain todeta, että täältä blogimaailmasta saa todella hyviä ideoita ja ohjeita. Enpä ole aiemmin tajunnut laittaa kylvettyjä taimipotteja lattialämmityksellä varustettuun paikkaan itämisen alkupäiviksi. Viime viikolla kylvin zinnioita ja cosmoksia ja sijoitin potit pesuhuoneen lattialle. Ja kas, eilen huomasin, että useimmissa kylvöksissä oli pienet vihreät alut mullan pinnalla. Minä kun olen tähän saakka ajatellut, että potit tarvitsevat valoa ihan alusta saakka. Lämpö taitaakin olla tärkeämpää.

Näiden jorinoiden jälkeen lähdenkin nauttimaan Ukkokullan kanssa tämän sunnuntain iltapäiväkahvista. Samalla saamme tilaisuuden tiirailla, miten mustarastaat, sinitiaiset ja jokunen punarintakin käy ruokailemassa marjakuusen alla. Vaikka en olekaan enää laittanut linnuille ruokaa, on mullan pinnalla varmasti talven aikana pudonneita siemeniä ja pähkinöitä ja ties mitä muuta sieltä mullasta linnut löytävät. Mielenkiintoista seurattavaa.

Mukavaa palmusunnuntaita kaikille!