Pikkujuttuja puutarhassa ja kotona

Punainen Astrakaani. Kuvassa yksi tämän kesän jättikokoisista ompuista.

 

Lauantaina keräsin viimeiset omenat hedelmätarhasta. Neljästä puusta Huvituksen ja Valkeakuulaan sato on jo syöty ja säilötty viimeistä myöten. Punakanelin hedelmiä on jonkun verran jääkaapin alalokerossa. Viimeisenä keräsin maahan pudonneet syysomenaksi kutsumani hedelmät. Saman tien napsin loput hedelmät puustakin, koska ne olivat jo helposti irtoavia.

Minulla ei ole tallessa hedelmäpuiden tarkkaa istutusaikaa. Myös syysomenana pitämäni omppupuun nimi on painunut unohduksiin. Puut on ostettu espoolaiselta Tolppolan taimistolta, joka lopetti toimintansa muutama vuosi sitten. Hämärästi muistan etsimäni omenan nimen alkaneen A:lla. Vihdoin sain vahvistuksen kyseessä olevan Punainen Astrakaani, joka ei kuitenkaan ole syyslajike, vaikka kypsyykin viimeisten joukossa. 

Paeonia veitchii - Ruusupioni

Puutarhassa sadekuurojen välissä kulkiessani silmiin osui jotain punaista. Tarkempi tutkimus osoitti kyseessä olevan ruusupionin siemenkodat. Muistan näitä olleen muinakin syksyinä. Nyt sattui kamera mukaan, joten tulivat kuvatuiksi.
 

Colchicum 'Waterlily'

Syysmyrkkylijat ovat siitä hassuja kukkia, että niitä etsiessä ei löydä ainuttakaan. Ja kas, aivan huomaamatta seuraavalla kierroksella hennon liloja terälehtiä pilkottaa mullassa. Kuin ne olisivat havahtuneet puutarhurin askelten aiheuttamaan maan töminään ja todenneet sopivan heräämisen ajankohdan olevan käsillä. Lisääkin on odotettavissa, ellei luontoäiti ole tehnyt harmillisia temppujaan saaden jotkut istuttamani syysmyrkkikset katoamaan.

Golchicum Giant

Tuorein syysmyrkkylilja päätti nousta hyvin pian istuttamisen jälkeen. Aavistin näin käyvän, kun molemmissa sipuleissa verso oli jo pussissa aloittanut kasvunsa. 

Digitalis - Sormustinkukka

Tänä kesänä sormustinkukat kukkivat varsin vaisusti. Siemeniä ne ovat kuitenkin levittäneet edellisen kukinnan jäljiltä sinne tänne runsaasti. Taimia nousee ihan joka paikasta. Osittain olen niitä kitkenyt poiskin, koska joku raja pitää sormustinkukkien oleskelupaikoillakin olla.

Jotkus sormustinkukkien taimet ovat aivan valtavia. Suurimpia olenkin kitkenyt ja jättänyt pienempiä jatkamaan kasvuaan. Usein ne kaikkein suurimmat tuppaavat talven aikana mätänemään tai viimeistään kevätahavassa kuivumaan ruskeiksi koppuroiksi. 

Kasvihuonetta tyhjentäessä siellä oli vielä runsaasti paprikoita kypsymässä. Laitoin ne laakeaan astiaan saunan lauteille. Hyvin kypsyivät. Muutaman jätin pilkottavaksi vaikka salaattiin tai lisättäväksi pataruokaan. Suurimman osan pilkoin ja pikkelöin. Pikkelöity paprika maistuu hyvältä. Se on oiva lisä myös salaattiin. Tai ihan vain leivän päälle.

Keväällä ostamani kliivia aloitti uuden kukinnan. Siinä oli ostaessani sen maaliskuussa paljon nuppuja. Luulisi, että olisi helpompaa ensin työntää lehtien välistä pitkä varsi, jonka päähän kukat sitten avautuisivat. Tämä työntää nuput suoraan lehtihangasta ja aloittaa vasta sitten kukkavarren kasvattamisen. Tällä menolla kukkavarren päässä onkin sitten joukko kuihtuneita kukkia.

Ystävä toi tuliaisena Maarianhaminasta söpön keraamisen sienimaljakon. Alustalla on viisi lilliputtikokoista sientä, joihin ostin kaupasta tekokukat. Voihan sieniin toki laittaa oikeitakin kukkia. Tuumasin, että oikeista kukista tulee maljakoon limaisuutta, jota on hankala pestä pois. Sienimaljakko on mielestäni söpö pelkästään koristeenakin. 

Käydessäni kolme viikkoa sitten hoitamassa isän kuolinpesän asioita, kipaisin samalla viereisessä Prismassa. Siellä näin hauskoja eläinhahmoisia maljakoita. Löytyi pupu, pöllö ja kettu. Pyörittelin maljakkoa käsissäni, mutta jätin ostamatta. Perjantaina näin samaisia maljakoita naapurikylän marketissa, enkä sitten kulkenutkaan niiden ohi. Koriin sujahti kettu-maljakko, jonka värimaailma ja ulkonäkö vetosivat minuun eniten. Eipä tämäkään välttämättä kukkia korviensa väliin kaipaa. Kiva koristeenakin.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Kiinansipulin olen kasvattanut siemenestä keväällä 2021. Se asustaa parsan kaverina samassa lavakauluksessa. Kiinansipuli on ruohosipulia muistuttava, leveä- ja litteälehtisempi maustekasvi. Sen maku on hivenen valkosipulimainen. Kiinansipuli on menestynyt hyvin paikallaan. Nyt se on kukkinut jo kuukauden ajan lukuisilla valkoisilla kukilla. Tämä sipuli sopii hyvin esimerkiksi salaatteihin tai leivän päälle. Jostain syystä unohdan koko kiinansipulin, vaikka se on oivallinen mauste loppukesään ja syksyyn.

Kiinansipulia on viljelty Kiinassa yli 2000 vuotta. Se on suosittu keittiökasvi myös Japanissa. 

Dahlia 'Creme de Cassis'

Osa daalioista on kärsinyt sateista, mutta osa porskuttaa edelleen kuin kesällä konsanaan. Meidän nurkilla on ollut vain pari kolme noin +5 asteen yötä. Muuten öisin huidellaan jatkuvasti +10 asteen tienoilla. Talon seinustalla on varmasti aina vielä lämpimämpää. Useimmat muut kesäkukat ovat jo siirtyneet kompostin uumeniin. Daalioita en raaski mihinkään kiikuttaa. Odotan kylmempiä öitä, jolloin siirrän daaliat ruukkuineen joko autotalliin tai kellariin talviteloille siivottaviksi. 

Clematis 'Princess Diana' - Tarhalyhtykärhö 

 
Olkoon pian alkava lokakuu valoisa ja vähemmän sateinen.

Olipa kiva viikonloppu

Maalliskuun puolivälin eli edellinen viikonloppu oli mitä parhain. Aurinko paistoi nostaen lämpöasteet +10 asteeseen. Olin suunnitellut monenlaisia tekemisiä, jotka ilokseni sain kaikki tehtyä. 

Lauantaiaamuna kävelin kylän keskustaan, jossa oli jälleen markkinat. Tärkein pointti markkinareissulle oli hakea kaupasta leivinpaperia ja tietenkin ulkoilla hienossa säässä. Se olikin nautinnollista lintujen kevätkonserttia askelluksen lomassa kuunnellessa. Kyyhkyset kujertavat jo ahkerasti ja joutsenet huutavat taivaankannen yli lentäessään. Markkinoilta en mitään ostanutkaan, kun ei ole tarvetta metrilakulle, keppihevosille eikä villasukillekaan. Kutimet kun ovat kilkattaneet kotisohvalla ahkerasti.

Ukkokullan edellispäivänä laittamaa ruokaa oli vielä lauantaiksikin. Niinpä saatoin markkinoilta tultuani laskeutua kellariin multahommiin. Minulla on keltainen kliivia, joka tosin ei ole pariin vuoteen kukkinut ollenkaan. Olen jo jonkin aikaa himoinnut perinteistä oranssikukkaista kliivia. Näin sellaisen espoolaisessa marketissa, mutta jätin ostamatta. Tuumasin, että saahan sen lähempääkin. Ei saanut, kun olivat loppuneet. Kun sitten kävin isää moikkaamassa, ajoin samalla reissulla jälleen espoolaiseen markettiin. En siihen ensimmäiseen, jossa oranssia kliivia näin, vaan toiseen. Onni suosi rohkeaa ja sain kliiviani.

Rhipsalis baccifera - Hiuskorallikaktus

Näin Enkulin käsityöt -blogissa upean korallikaktuksen, jonka hän oli ostanut Tokmannilta. Itselläni on ollut jo useamman vuoden korallikaktus, joka elää kituuttaa, mutta eipä sitten paljon muuta teekään. Enää se ei sentään pudota vähiä vihreitä versojaan. Yllytyshulluna päätin heti tilaisuuden tullen kipaista korallikaktuksia katsomaan Tokmannille, kuten sitten teinkin. Ja sieltähän sellainen löytyi. Sentti vajaa 15€ ja ehdottomasti komea yksilö.

Nyt ovat sekä oranssi kliivia että korallikaktus uusissa ruukuissa ja mullissaan. Pitkää ikää kumpaisellekin - toivon.

Kauppareissulla tarttui hyppysiin myös salkoruusun juurakko. Persikkainen kerrottukukkainen salkoruusu näyttää nätiltä. Laitoin juurakot multaan, kun niissä hommissa muutenkin olin.

Salkoruusu 'Peaches 'n Dreams'

Sunnuntaina huomasin edellispäivänä multaan laitetussa salkoruusussa jo pikkuisen lehden. Toisen purkin salkoruusu elelee vielä prinsessan uniaan, mitä se saakin tehdä. Ei kiirettä.

Avasin lauantaina kellarikasvattamon, sillä takkahuoneen ikkunan edustan pikkupöytä oli jo pullollaan taimipurkkeja. Kelloköynnökset ja paprikat muuttivat kasvilampun alle. Kelloköynnöksillä on vasta pienet tukikepit, jotka on piakkoin vaihdettava korkeampiin. Kärhiäkin on kieputettava paremmin, jotta ne eivät takerru kavereidensa kylkeen kiinni.

Kuvassa on 400 W:n kasvivalaisin, joita minulla on kaksi. Ensimmäisen tilasin 2018 ja toisen 2019. Nämä valaisimet Viherpeukalot poisti omasta käytöstään. He myivät niitä kunnostettuina. Tilasin samalla myös varapolttimot, joita ei ole tarvinnut vaihtaa. Valaisin on ripustettu kattoon laitettuihin tukeviin koukkuihin. Metallisen ripustusketjun lenkkien avulla valaisimen korkeutta on helppo säätää. Taimien ollessa pieniä lasken valaisinta alaspäin. Myöhemmin nostan taas ylemmäs, etteivät kasvit ole liian kuumassa.

Toinen valaisin on kellarin avoimessa tilassa. Olen harkinnut sen siirtämistä toisen lampun seuraksi kasvatushuoneeseen, jossa tilaa olisi. Ja tarvettakin. Avoimen tilan lampun alle siirrän tomaatit, kurkut, paprikat ja muut siinä vaiheessa, kun ne ovat jo isoja eli yleensä huhti-toukokuun vaihteessa. Silloin ne pärjäävät viileämmässä. Ikäänkuin karaistuvat kasvihuoneeseen siirtoa varten. 

Pienemmässä kasvaritilassa ei ole muita lämmönlähteitä. Lämpötila on siellä noin +13-14 astetta, jonka kasvivalaisin nostaa +20 asteeseen, kevään etenemisen myötä vähän ylikin. 

Ikkunaton kellaritila toi kasvivalaisimen myötä esikasvatukseeni uuden ulottuvuuden. Enää ei tarvitse murehtia, mihin saisi mahtumaan kaikki taimipotit. 

Viikonloppuna sain ulkonakin hoidettua monta rästihommaa pois päiväjärjestyksestä. Leikkasin omenapuista muutaman oksan, joihin kopautin otsani nurmikkoa leikatessani. Kevättalviset omenapuuleikkaukset ovat jääneet lähes kokonaan pois, kun leikkaan vesiversot heinäkuun loppupuolella. Vanhoja omenapuita ei toki muutenkaan tarvitse kovin paljon leikata.

 
Leikkasin myös latvat puistoreunan muutaman metrin kuusiaidasta. Viritin narun saadakseni latvukset tasakorkuisiksi. Tasasin myös kuusiaidan sivuja. Kuusiaidan tarkoitus on tuoda puutarhalle tuulisuojaa ja toimia myös henkisenä esteenä peurojen kululle. En halua aidasta kovin korkeaa, etteivät puut varjosta liikaa. Isoja vaahteroita on jo aivan riittävästi kunnan puolella. 

Kolmas leikkuuhomma oli syyshortensioiden kukintojen poisto. Tapaan tehdä sen maaliskuussa, jolloin maa on usein vielä lumessa tai ainakin jäässä. Näin en tuhoa tallomalla mitään tärkeää hortensiapensaiden ympärillä tanssahdellessani. Leikkaan syyshortensioita aika voimakkaasti, koska sen sanotaan tuottavan suurempia kukintoja. Tapahtuuko näin, en ole tehnyt vertailuja. Meillä tämä systeemi on toiminut. 

Maasta ponnistaa jo monenlasita vihertävää. Alkaa olla käsillä ne ajat, jolloin vähintään yksi puutarhakierros päivässä on tehtävä. Aamullakin jo valoisuuden puolesta se on mahdollista, jos vain omilta kiireiltään ehtii. 

Verkkoja ei voi vielä poistaa, koska jänikset loikkivat edelleen aktiivisesti puutarhassa syötävää etsimässä. Päinvastoin, nouseville piipoillekin olen laittanut verkkoja. 

Lumen sulamisen jälkeen tarve näyttää pihalle haravaa, nousee uusiin ulottuvuuksiin. Multa-alueisiin ei parane haravalla koskea, enkä sitä muutenkaan aio tehdä. Nurmikkoalueilla on edelleen routaa, vaikka pinta on märkää. Harava on kätevä väline haaliessa puiston puolen koivusta tulleita oksia, joita kertyikin multasäkillinen. Haravalla saa noukittua oksia myös istutusalueilta astumatta sinne itse.

Kohta voisi jo ripotella katemultaa istutusalueille peittämään ruskeita puunlehtikeskittymiä. Viime keväisestä multasäkkitilauksesta on 10 säkkiä jäljellä. Ne ovat kellarissa koulimis- ym. tarpeita varten. Aion tilata jälleen lavallisen mustaa multaa, mutta arvon vielä hetken sopivaa tilausajankohtaa. Jos tuossa viikon parin päästä sen tekisin.

Biokompostori on ollut tänä talvena pitkään umpijäässä. Laitoin muutamana päivän 5 litran kuumavesikanisterin kompostorin yläosaan. Se auttoi. Massa alkoi muhimaan ja sen myötä vajoamaan. Uutta biojätettä on taas mahtunut. Sain vihdoin alaluukun auki, mutta sen takana vasta jäätikkö olikin vastassa. Kolkutin rautalapiolla massaa saadakseni tilaa vaikkapa kuumalla vedellä täytetylle mehupullolle. Kolon sain, mutta ei sinne mitään pulloa mahdu. Eiköhän lämpenevä sää sulata aikanaan alaosankin massan.

Yksi jäätymiseen vaikuttanut syy saattaa olla kompostorin takana, yläosassa olevan poistoilmaventtiilin katoaminen kahtena kappaleena lumihankeen. Ehdin jo tilata uuden osan, kun löysin osat hangesta. Olen ennenkin huomannut, että poistoilmaventtiili irtoaa helposti. Lumisateessa kannen päälle kertyy paljon lunta, jota tulee kantta avatessa lykättyä taaksepäin. Siinä ohessa poistoilmaventtiili irtoaa helposti. 

Biokompostorit 10.3.

Toinen syy jäätymiselle saattaa olla siinä, että olen liian laiskasti lisännyt biokompostin viennin ohessa kuiviketta. Vihannes- ja hedelmäjäte on varsin märkää ja se jäätyy talviaikaan kompostorissa helpommin. Kuivikkeelle on siis tarvetta. Tässä minulla on ryhdistäytymisen paikka. 

Onneksi käytössä on anopilta peritty biokompostori. Olen käyttänyt sitä jälkikompostorina, kun Biolania tyhjentäessä en aina ole ehtinyt siirtää kompostia loppusijoituspaikoilleen. Aluksi olin sitä mieltä, että ottakoon sen joku enemmän tarvitseva. Hyvä, että mieli muuttui. Vihreä pömpeli mahtuu hyvin seisomaan harmaan kaverina. Käyttöäkin sille on löytynyt, erityisesti tänä talvena.

Kelloköynnöksen kärhilläkin on suunta kevääseen.

Aivan edellisen viikonlopun lämpötilalukemiin ei maaliskuun viimeisenä viikonloppuna taideta päästä, mutta hyvää ilmaa on silloinkin luvassa. Tuuliset päivät ovat toivottavasti edistäneet roudan sulamista ja kuivattaneet puutarhaa. Tykkäisin pikkuisen rapsutella pihaani.

Tänään perjantaina on kevätpäiväntasaus (alla Wikipediasta lainattu selitys termille).

Kivaa ja keväistä viikonloppua kaikille! 

Wikipedia
Kevätpäiväntasaus eli kevättasaus on se hetki, jolloin Auringon keskipiste siirtyy eteläiseltä tähtitaivaalta pohjoiselle tähtitaivaalle, eli ylittää taivaanekvaattorin etelästä pohjoiseen. Syynä on Maan kiertoliike Auringon ympäri ja maan kalteva pyörimisakseli Aurinkoon nähden: ennen kevätpäiväntasausta pohjoinen pallonpuolisko on kääntyneenä poispäin Auringosta, kevättasauksen jälkeen taas kohti aurinkoa. Kevätpäiväntasaus sijoittuu 19. ja 21. maaliskuuta välille.

Vapaata puutarhasta - melkein

Aamulla laitoin päälle vähän siistimpää vaatetta, sillä ajattelin pitää vapaapäivän puutarhasta. Se tarkoittaa lähinnä sitä, etten kärrää, kaiva tai edes suuremmin nypi mitään. Sallittua sen sijaan on huvikävely kukkien keskuudessa, valokuvaaminen ja kaikensorttinen tilusten mittaaminen. Päivä ei ollut edes puolessa, kun jo kävin vähentämässä vaatetusta ja siirryin shortseihin. Vaikka helle ei enää painakaan päälle, auringon paistaessa lämmintä riitti tänäänkin 23 asteen verran, eikä se ole laisinkaan hullumpi saavutus suomalaisessa alkukesässä. Laitoin Juuson ulos ja kävin postilaatikolla aamuviideltä ja silloin mittari näytti vajaata kymmentä astetta. Tuntui varsin kalsalta. Onpa ollut eräskin juhannusviikko, kun ollaan päivälläkin hytisty juuri tuollaisessa koleassa 10 asteen säässä ja unelmoitu etelän lämmöstä.

Poika oli jälleen tullut saunomaan Ukkokullan kanssa ja oli minun vuoroni heittää hänet kotiinsa. Poika oli itse asiassa kovin innoissaan, että juuri minä tulisin häntä viemään, sillä hänellä oli kotonaan minulle näytettävää. Poikaa ei ole aiemmin kukat pahemmin kiinnostaneet, mutta anopin muuttaessa hän luovutti hyvinvoivan kliiviansa pojalle. Enpä ole koskaan kokenut itseäni miksikään erinomaiseksi viherpeukaloksi, mutta tokihan äidin sydäntä lämmittää, kun poika soittaa ja kyselee hoito-ohjeita kukalleen. Kehotin häntä antamaan vähän lannoitetta ja kastelemaan siten, ettei tapa kukkaansa hukuttamalla sitä vesitulvaan. Pojan asunnossa on isot ikkunat ja huone tulvii valoa, joten siellä kyllä kukat viihtyy. Aiemmin olin jo antanut hänelle kiinanruusun taimen, joka oli selvästi kotiutunut pojan luo ja venyy pituutta hurjaa vauhtia.

Pojan hoteissa kliivia oli pukannut ensimmäisen kukkavanansa ja availi hiljalleen näyttäviä kukintojaan. Poika oli kuvannut kukkien avautumisvaiheita joka päivä ja oli niin silmin nähden onnellinen tuosta luonnon ihmeestä, että siinä jo äitikin liikuttui. Niin ne lapsetkin aikuistuvat ja heidän pesänrakennuspuuhiinsa tulee muitakin elementtejä kuin irtautuminen vanhempien määräysvallasta.

Ja minunhan oli tarkoitus pitää vapaapäivä puutarhasta. Melkein onnistui, mutta joimme Ukkokullan kanssa iltapäiväkahvia yläterassilla ja satuin vilkaisemaan rapskulehtityömaalleni. Yksi suojamuovi oli lennähtänyt avoimeksi ja paljastanut allaan kuivumassa olevat laatat. Niin sitten lähdin kurkistamaan muidenkin suojamuovien alle, olisiko kenties valmista. Olihan siellä. Hanskat käteen ja nostelemaan laattoja pois muovien päältä, muovien ravisteleminen ja viikkaaminen seuraavaa kertaa varten. Tarkoitus oli vain nostaa laatat jatkamaan kuivumista, mutta innostuin rapsuttamaan raparperinlehtiä pois laatoilta. Kuten kuvasta saattaa huomata, loppua kohti tarmo hiipui ja välineet vettyivät. Alkuun rapsutus sujui hyvin tavallisella tiskiharjalla ja vedellä, mutta vettä olisi pitänyt käydä alituiseen vaihtamassa ja harjakin alkoi olla niin kulunut, ettei se enää toiminut. Jatkoin Ukkokullan teräsharjalla, jolla lopputulos on huomattavasti siistimpi. Vaan ei haittaa, laatat kyllä putsaantuvat, kun niitä kuivattuina vielä harjaa. Sateet ja aika siistii loput.

Nämä pyöreät laatat tein muovisissa kukkapurkin aluslautasissa. Niillä onnistuu erinomaisesti, sillä betoni lähtee helposti irti ja kuvioimiseen riittää pienempikin rapskulehti, tai vaikka jonkin muunkin kasvin lehti. Tuohon yhteen laitoin pieniä kiviä, mutta reunimmaisia lukuunottamatta muut upposivat betoniin. Olisi sittenkin pitänyt tehdä siten, kuin tein ensimmäisellä kerralla. Silloin noudatin Alan Titchmarshin ohjelmassa näytettyä ideaa, jossa muotin pohjalle laitetaan ensin hienoa hiekkaa, sitten vettä, jolla tasoitetaan hiekka ja ylimääräinen vesi valutetaan varovasti pois. Sen jälkeen pistellään hiekkaan kiviä tms. esimerkiksi haluttuun kuvioon ja sen päälle betoni. Kun muotti on kuivunut, kipataan laatta ulos ja puhalletaan ja rapsutetaan hiekat pois kivien välistä, jolloin kivet tulevat hyvin esille.

Tämä laatta on tehty siis ohjeen mukaan, tosin nyt se on vasemmalta reunaltaan liikaa hiekan sisällä, enkä myöskään sommitellut kiviä mihinkään erityiseen muotoon. Minulla on ehkä enemmän käytännöllisyyttä kuin luovuutta, joten taiteellisten pisteiden sijaan minua voi lohduttaa antamalla pisteitä sitkeästä yritteliäisyydestä.

Ymmärrän nyt myös paremmin, miksi betonivaluja ei ole syytä tehdä sateessa. Betonijauheeseen lisätään vettä massan notkistamiseksi. Jos jo sekoitetun veden lisäksi taivaalta sataa ylimääräisiä annoksia, luonnollisesti massa notkistuu liikaa ja alkaa valua. Niin kävi minun viimeiselle betonierälleni. Yllättävän hyvin laatat olivat kuitenkin pysyneet kasassa liiallisesta vedestä huolimatta, mutta toki niiden reunat jäivät huolimattomammin viimeistellyiksi kuin ennen vesisadetta tehtyjen laattojen. 

Nyt on taas muutama päivä sen verran kiirettä, etten laisinkaan ehdi miettiä laattojen sijoittelua, mutta hiljaa hyvää tulee. Eli ehkä suunnitelma jalostuu, kun sitä joutuu hautomaan aiottua kauemmin.

No niin, päivä ei siis mennyt ihan suunnitelmien mukaan lonkkaa vedellessä vaan vielä iltahetkillä piti innostua puuhailemaan. Rapskulehtien siirtelyn lisäksi ehdin viimein kuvata villiviinin, joka on päättänyt kasvaa myös patiomme alla. Viime kesänä tuli ensimmäinen verso ja nyt viimeisen viikon aikana peräti viisi versoa yrittää kohti valoa patiolautojen välistä. Villiviini kasvaa talon L-nurkassa ja olen sitonut sen kulkemaan molempiin suuntiin katon reunaa pitkin. Aina välillä pystytän tikkaat ja käyn kiskomassa tiilikatteen alle luikertelevat versot väljemmille ilmoille. Loppukesästä villiviini on kasvattanut versoja suuntaan jos toiseenkin ja olohuoneessa alkaa olla huomattavan hämärää köynnöksen roikottaessa ulokkeitaan pitkälle ikkunan eteen. Nuorimmat versot paleltuvat usein talven aikana ja välillä myös leikkaan kaikkein hankalimpiin paikkoihin ulottuvia kärkiä kokonaan pois.

Puutarhassa kukkii parhaillaan unikot, köynnöskuusama, lehtosinilatvat, akileijat, ketoneilikat, iirikset, sammalleimut ja monet kurjenpolvet sekä tietenkin kesäkukat. Ruusupensaat ovat nupulla ja juhannusruusu jopa jo avannut muutaman kukkansa. Punaherukoissa ja karviaisissa on raakileet ja keltainen päivänliljankin nuppu on viittä vaille auki. Nurmikkoa on saanut leikata vähintään kerran viikossa ja pikkupuutarhan polutkin kävin jo avaamassa. Se tarkoittaa lähinnä sitä, että karsin kevätkaihonkukkien ja pikkutalvioiden versoja, jotka olivat kasvaneet ristiin rastiin polun yli niin, ettei polkua käytännössä enää näkynyt. Unohdin tykkänään, että minun piti ottaa talteen istutuskelpoisia taimia. Seuraavalla siivouskerralla sitten. Puutarha on rehevän ja tuoreen näköinen, kiitos perjantaisen sateen. Tuntuu myös siltä, kuin kesää olisi riittänyt pitkältikin ja kuitenkin juhannukseen on vielä kaksi viikkoa. Aika hieno kesä tähän saakka.

Ja tästä minä olen ylpeä, vaikka se joitakin saattaakin ihmetyttää. Että mitä ylpeilemistä nyt yhdessä pelaguun rotiskossa voi olla. Jo toisen kerran olen ihan itse siemenestä kasvattanut tämän pelaguun. Meinasin sen jo tappaa viemällä taimet ulos kenties liian aikaisin. Jokunen lehti vähän kärsi, mutta uutta on tullut tilalle. Vielä ei ole nuppuja näkyvissä, mutta ehkä sekin päivä koittaa. Viime vuonna kasvattamassani pelaguussa oli kirkkaan punainen kukka, mutta sen enempää sen nimeä en muistanut laittaa mihinkään ylös. Eikä myöskään talvetus onnistunut, kun ei ole oikein siihen sopivaa paikkaa. Yritystä kyllä oli. Tämä pelaguu on 'Inspire Pink' ja kukan siis pitäisi olla vaaleanpunainen. Aika näyttää. Tuleeko kukkaa ja onko se vaaleanpunainen.

Onhan minulla toinenkin ylpeydenaihe eli tämä Isosamettikukka 'Vanilla', joka tunkee tuolta keskeltä nuppua. Näettehän, sieltä se tulee! Koskaan aiemmin en ole kasvattanut itse kesäkukkia, enkä kyllä perennoitakaan ennen viime kevättä. Niin se vain on, että vaikkei kovin paljon osaamista olisikaan, kokemus opettaa. Tänä keväänä olen yrittänyt olla maltillinen näiden omakasvatusten kanssa ja suurin osa niistä on edelleen poteissaan kasvimaalla. Ovat kasvaneet ja vahvistuneet niin paljon, että piakkoin pitäisi perennat saada siirrettyä omille kasvupaikoilleen. 

Kuten huomaatte, ovat äiti ja poika samaa maata. Poika ihastelee ensimmäistä kliivian kukkaansa ja äiti on aivan hurahtanut itse kasvattamastaan pelaguusta ja samettikukasta. Vaan jos tarkemmin ajattelee, eipä ole laisinkaan hullummat ilonaiheet. 

Kasvunihmeitä ja mukavia arkipäiviä 

kaikille viherpeukaloille 

ja viherpeukaloiden kasvattajille!

.