15 vuotta Rikkaruohoelämää

Anemone sylvestris - Arovuokko 

 
Tänään tulee kuluneeksi 15 vuotta Rikkaruohoelämää. Kesäkuun 10. päivä 2011 aloitin taipaleeni täällä puutarhablogien maailmassa. Olin pitkään miettinyt, miten saisin yhdistettyä kasvien kuvat ja puutarhapäiväkirjan? Asia tuli puheeksi omaa blogia pitäneen kummitytön kanssa, joka kehotti kokeilemaan. Kokeilin ja sille tielle jäin. 

Aronia

 
Olen aina tavalla tai toisella pitänyt kirjaa tekemisistäni. Toisinaan se on tarkoittanut lyhyitä kirjauksia kalenteriin, toisinaan taas pitkiä tekstejä paksuun vihkoon tai varta vasten hankittuun päiväkirjaan. Kirjoittaminen on ollut minulle mieluisaa ja luontaista aivan kouluajoista saakka. Olen luovaa kirjoittamista myös opiskellut, mutta enemmän olen elämässäni, etenkin työelämässä, tuottanut asiapitoista tekstiä.

Spiraea betulifolia - Koivuangervo

 
Valokuvaus on ollut tärkeä elementti elämässäni. Taisin olla 14-vuotias saadessani ensimmäisen kameran isoveljeltä. Kamera kulki usein mukanani, koska minusta oli hauska taltioida ihmisiä erilaisissa tapahtumissa. Lomilla kamera ja monta pakettia filmiä kuului ehdottomasti matkatavaroihin. Oman perheen myötä filmiä kului ja lapsista kertyi monta kansiollista kuvallisia tarinoita. Muutettuamme ensin paritaloon ja kohta sen jälkeen omakotitaloon, kuvauskohteet löytyivät yhä useammin luonnosta ja puutarhasta.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

 
Filmikamera-aikaan kuvaaminen oli melko kallista. Jos olin kuvannut 24- tai 36 kuvan rullan täyteen, oli se tietenkin vietävä kehitettäväksi. Onneksi niin tein, sillä moni tärkeä hetki olisi jäänyt ikuistamatta. Digikamerat olivat mullistus niin teknisesti kuin taloudellisestikin. Enää ei tarvitse miettiä, montako kuvaa raaskin ottaa. Mieluummin usea kuva samasta kohteesta, jotta niistä voi valita parhaan. Tammi-helmikuussa tallennettuja kuvia on yleensä noin 250 kpl, touko-syyskuussa 600 per kuukausi. Kännykällä kuvaan hyvin vähän. Käytössäni on ollut jo pidempään Olympuksen minijärkkäri.

Olen käynyt joitakin valokuvauskursseja, enkä siltikään koe olevani hyvä kuvaaja. Ymmärrän, ettei minun tarvitse olla täydellinen. Mutta aina voi pyrkiä parempaan.

Spiraea chamaedryfolia  - Idänvirpiangervo

 
Monelle blogini lukijalle on varmasti käynyt selväksi, että puutarha on minulle tärkeä harrastus, ajanvietto- ja terapiapaikka. Olen kerrostalokasvatti, enkä ole saanut sen enempää äidinmaidossa kuin kotoa perittynä taitoja ja tietoja puutarhailuun. Viherkasveja kotini ikkunalaudoilla on aina ollut, kesäisin parvekkeella kukkia. Paritalon myötä sain pienen pihan, jonne istutin pensaita ja joitakin perennoja. Pikkulapsielämä rajoitti tekemisiä, mutta puutarhasiemen jo iti sisimmässäni.

Physocarpus opulifolius 'UMNHarpell' - Purppuraheisiangervo Fireside

Omakotitalon myötä puutarhainnostus alkoi hiljalleen kasvaa ja kasvaa. Työkaverini oli puutarha-alan ammattilainen. Hän teki meille pihasuunnitelman. Emme noudattaneet sitä yksyhteen, sillä moni asia suunnitelmassa osoittautui tonttimme kannalta hankalaksi. Suunnitelmassa ei myöskään oltu huomioitu pihan valaistusta ja sähkövetoja esimerkiksi tontin alapihalle. Suunnitelma antoi kuitenkin hyvän rungon, jota lähdimme noudattamaan.  

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

 
Tietoa kasveista ja kasvattamisesta on ollut hyvin saatavilla, jos sitä on osannut ja viitsinyt kaivaa esille. Nettiä ei vielä puutarhani alkuaikoina ollut käytettävissä. 

Moni ystävä ja työkaveri asui pientalossa tai heillä oli lomapaikka, jossa kasvattaminen on mahdollista. Luin puutarhalehtiä ja -kirjoja ja sain vinkkejä sekä kasveja muilta ihmisiltä. Vuonna 2000 jokin isopiikkinen pörriäinen pisti minua niin tehokkaasti, että käytin yhä enemmän aikaa pihan rakentamiseen ja hoitamiseen. Ehkä elämäntilannekin oli muuttunut sellaiseksi, että minulta löytyi enemmän aikaa ja kapasiteettia paneutua puutarhaan intensiivisemmin.

Kiemurapenkki ja Muumituija 4.6.2026

 
Niin sitten kesäkuussa 2011 tartuin kummitytön vinkkiin ja ryhdyin bloggariksi. Blogger osoittautui teknisesti helpoksi, joskin aika kömpelöksi. Se ei ole näiden vuosien aikana kovin paljon muuttunut. Välillä Blogger on takkuillut eri tavoin ankarastikin. Onneksi kaikki ongelmatilanteet ovat ratkenneet suhteellisen nopeasti. 

Mietin, mikä blogille nimeksi? Kopsutellessani kengilläni työpäivän päätteeksi 6. kerroksen pitkää käytävää kohti hissiä, vielä töissä olevat kaverit kysyivät minne olen menossa. Vastasin heille meneväni viettämään rikkaruohoelämää. Olimmehan mm. lounastunnilla tai iltapäiväkahvia juodessamme jutelleet paljonkin puutarha-asioista työkaverien kanssa. Siitä se blogin nimi sitten pomppasi esiin. Jonkun korvaan rikkaruohoelämä saattaa kalskahtaa negatiiviselta. Minulle tuo sana käsittää koko puutarhan rakentamisen ja hoitamisen alusta loppuun. Rikkaruohot ovat iso osa puutarhaa hyvässä ja pahassa.

Vasenrinne 4.6.2026

Meni pitkä aika, kunnes blogini sai ensimmäisen kommentin. Käytännössä kommentointi blogissani lähti kunnolla vauhtiin vasta vuoden kuluttua blogin aloittamisesta. Parissa vuodessa kotiuduin puutarhablogien maailmaan. Sain seuraajia ja aloin itsekin seurata yhä useampia blogeja. Profiloiduin alusta lähtien puutarhabloggaajaksi, mutta Juuso-kissallamme oli myös tärkeä rooli. En ole rajoittunut juttelemaan vain ja ainoastaan kasveista. Elämän moninaisuus on kaikkine iloineen ja suruineen läsnä blogissani.

Juuso 3.6.2013

 

Juuso 22.5.2012

 
Blogielämän myötä olen tutustunut lukuisiin ihaniin ihmisiin. Osaan heistä virtuaalisesti ja osaan ihan kasvotusten tapaamalla. Vuorovaikutus on ollut yksi parhaita blogielämän elementtejä. Olen oppinut valtavasti uusia asioita kasveista ja kasvattamisesta. Olen saanut lukemattomia hyviä vinkkejä kuin myös neuvoja ongelmatilanteissa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Puutarhablogeissa ilmapiiri on aina ollut hyvä, kannustava ja lämmin. Muistan lämmöllä monia jo lopettaneita blogeja. Suurella ilolla ja innolla luen säännöllisesti postaavien juttuja. Kiinnostavaa ja ilahduttavaa on myös löytää uusia blogituttavuuksia.   

Kultakuoriainen pihlajassa 

 
Vuosien aikana on ollut hetkiä, jolloin ei löydy mitään sanottavaa. Sitten ykskaks lamppu syttyy päässä saaden sormet kiitämään näppäimistöllä. Olen huomannut viime aikoina puutarhablogeissa jonkinlaista hiljaisuutta. Monelta kauan aktiivisena toimineelta bloggarilta ei enää tulekaan uusia postauksia. Aikansa kutakin, sanotaan. Haikealta tuntuu, kun joku varsin tärkeäksi blogikumppanuudeksi muodostunut yhteys katkeaa.

Haluan kiittää kaikkia ihania ihmisiä, joiden kanssa olen näiden 15 vuoden aikana saanut seikkailla puutarhamaailman vehreydessä. Se on ollut arvokasta ja mieleenpainuvaa. Puutarhasta olen ammentanut voimaa hyvinä ja huonoina päivinä. Blogi on nivoutunut oleellisena osana puutarhaharrastukseen ja blogien takana te kaikki ihmiset olette sydämessäni. Siis kiitos teille kaikille näistä vuosista.

Mitä on nää tuoksut mun ympärilläin?
Mitä on tämä hiljaisuus?
Mitä tietävi rauha mun sydämessäin
tää suuri ja outo ja uus?

Minä kuulen kuin kukkaset kasvavat
ja metsässä puhuvat puut.
minä luulen, nyt kypsyvät unelmat
ja toivot ja touot ja muut.

Kaikk' on niin hiljaa mun ympärilläin,
kaikk' on niin hellää ja hyvää.
Kukat suuret mun aukeevat sydämessäin
ja tuoksuvat rauhaa syvää.

- Eino Leino -