Kitkentää sateiden väleissä

Keskellä Päivänliljapenkki

 

Meidän nurkilla vettä on satanut usein ja runsaasti. Sunnuntaivastaisena yönä sateen rummutusta kuunnellessani ajattelin, että aamulla talo kelluu valtavassa lammikossa.  Ei kellunut, eikä lammikoitakaan ollut missään. Alueemme on syvälle ulottuvaa hiekkamaata, joka imee isotkin sademäärät hetkessä.

Pihatöitä on pitänyt rytmittää muiden arkikiireiden lisäksi myös sään mukaan. Kaatosateessa ei ole mikään ilo työskennellä, mutta sään hiukankin selkeydyttyä olen pinkaissut pihalle siistimään istutusalueita. Kun ryhtyy kitkentätalkoisiin sillä mentaliteetilla, ettei kaikkea tarvitse kerralla saada valmiiksi, ei tule myöskään ylimääräisiä paineita. 

Ruusupenkki

Kaikkialla on todella rehevää. Näyttää kuin jokainen kasvi kilpailisi toisten kanssa korkeudesta ja leveydestä. Lemmikkejä on kaikkialla. Nyt ne alkavat jo ränsistyä, joten niiden kitkeminen on ollut pääasiallinen urakka. Miten näppärästi lemmikkitupas nouseekaan märästä mullasta. Ja rapina käy, kun kuivuneita siemeniä putoaa penkkiin. Ei siis huolta, etteikö seuraavana kesänä olisi suloisia taivaansinisiä lemmikkejä.

Lemmikkituppaiden poistuminen toi istutusalueille väljyyttä, jopa aukkopaikkoja. Osittain tämä johtuu viime kesän mylläyksestä, kun siirtelin vanhoja kasveja toisiin paikkoihin ja istutin uusia kasveja. Ihan kaikki uudet eivät ole nousseet, eivätkä kaikki siirretyt kovin hyvin kotiutuneet. En ole ehtinyt tehdä inventaariota. Sen ehtii myöhemminkin. Sillä välin joku vainaaksi luultu saattaa kohdata uuden heräämisen. Ainakin niin toivon.

Thalictrum delavayi - Lehtoängelmä

Kitkemisen lisäksi luonnollisesti myös putsasin kanttausurat. Rikkaruohojen kitkemisellä ja kanttausurien putsaamisella on ihmeellisen näkymiä ryhdistävä vaikutus. Leikkasin vielä nurmikonkin, niin johan oli mukavampi katsella. Vaikka iso osa penkeistä onkin vielä siivoamatta.

Ruusupenkissä kasvaa erilaisia ängelmiä. Istutin niitä useampia muutama vuosi sitten. Joidenkin kohdalla nimet ovat menneet sekaisin niin päässäni kuin listoissanikin. Luotan siihen, että Saaripalstan Saila korjaa mahdolliset virheeni.  

Thalictrum delavayi 'Album' - Jaloängelmä valkoinen

Tuntuuko muistakin siltä, että tänä kesänä kaikki kukkii tavallista aikaisemmin? Valkoinen jaloängelmä olisi kiva, jos se kukkisi samanaikaisesti taustalla näkyvän perhoangervon kanssa. Joka taasen ei ole vielä edes nupulla. Suon toki kummallekin kasville oman kukinta-aikansa, jotta voivat olla vuorollaan ihailun kohteena.

Voisin tietenkin tarkistaa esimerkiksi näiden ängelmien kukinnan edellisvuosien kuvista, mutta tässä sohvalla läppäriä näpytellessä käsilläni ei ole koko kuvarastoani. Jääköön toiseen kertaan. 

Majalispenkki

Majalispenkissä ei ole kitkettävää, kun siellä ei montaa monivuotista kasva. Ei istutettua eikä omin neuvoin paikalle siementäneitä rikkiksiä. Ja yksivuotiset kylvötkin ovat vasta nousemassa mullasta. Vasemmassa päädyssä on yhä tukilaudat pitämässä reunan tasaamiseksi lisäämäni multaa paikallaan, kunnes se asettuu ja multaan ripottelemani ruohosiemenet itävät. 

Vasemmassa päädyssä alkaa kohta kukkimaan syksyllä istuttamani tähtilaukat.  Reunassa on muutama sinne toukokuussa siirtämäni esikko, niiden takana esikasvatetut maariankellot. Onpa taustalla kolme auringonkukkaakin. Oikealla puolelle pitäisi nousta pioniunikoita ja kehäkukkaa. Ruukussa on lavakauluksesta pois kaivamani pensasmustikka. Tai se jämä, jonka jänis jätti kaluamatta. Tyhmyyttäni en huomannut verkottaa pensasmustikkaa, joka on jänisten herkkua. Mustikka pääsee maahan kasvamaan, kunhan keksin sopivan paikan.

Rosa pimpinellifolia 'Suviruusu'

Taisin jo jossain aikaisemmassa jutussa manailla pensasruusujen raivostuttavaa intoa tehtailla juurivesoja. Yläpihan Pikkupuutarhassa Tove Jansson on aivan villiintynyt. Ja alapihalla Suviruusu kuvittelee sen tehtävänä olevan täyttää puutarha omilla vesoillaan. Vähempikin riittäisi. Niin paljon kuin ruusuista tykkäänkin, en silti halua asua ruusutarhassa.

Rosa 'Tornedal' - Tornionlaaksonruusu

Ruusut eivät myöskään tykkää sateista. Juhannusruusun pudonneet terälehdet valkaisivat vihreän nurmikon sunnuntaiaamuna. Tornionlaaksonruusun monet oksat notkuvat melkein maassa. Joitakin oksia olen tukenut. Joidenkin kohdalla mietin leikkaamista, kunhan kukinta on ohi.

Soinnun, Sävelen, Neilikkaruusun, Ritausman ja Teresanruusun leikkasin keväällä matalaksi. Ne ovat hyvässä kasvussa ja nuppujakin on jo runsaasti näkyvissä. Eivät ole tehneet juurivesoja, mikä ilahduttaa.  

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

 
Pihasyreenien kukinta alkaa olla ohi. Rajanaapurin aidan vieressä kasvava Isabellansyreeni 'James MacFarlane" vasta aloittaa. On se vaan kaunis.

Sateet hakkasivat syreenien kukkia niin, että pihan hiekkakäytävät täyttyivät pikkuisista liloista terälehdistä. Eikä mennyt aikaakaan, kun terälehdet muuttuivat ruskeiksi. Ei kovin siistin näköistä, mutta hirveän paljon en viitsi käytäviä haravoida, koska syreeninkukkien terälehtien myötä harava kuskaa pois myös kivituhkaa.

Syringa vulgaris Andenken an 'Ludwig Späth'

Meidän pihan syreeni 'Beauty of Moscow' on sen verran nuori, että siihen tuli vain kaksi kukkaa. Sen sijaan 'Ludwig Späth' kukki runsaana. Sen syvä lila väri on niin hieno.

Oikearinteestä lähti suurin osa vuorimännyistä.

Onko jollain puutarha, jonka jokaiseen kolkkaan omistaja on tyytyväinen? Minulla ei sellaista puutarhaa ole, jossa kaikki olisi mieluista. Hetken saatan tykätä, ettei nyt tarvitse muuttaa mitään. Sitten seuraa se hetki, jolloin alan jotain kohtaa tuijottaa enemmän tai vähemmän tyytymättömänä. Aivot raksuttavat, mitä pitäisi tehdä. Voipi vierähtää tovi jos toinenkin, kunnes vihdoin jotain alkaa tapahtumaan.

Oikearinne on ollut jo pitkään pohdinnan alla. Viime viikonloppuna päätin, että rohjoiksi venähtäneet vuorimännyt saavat mennä. Tai yksi vielä jäi, kuten kuvasta näkyy. Katsotaan, milloin on sen vuoro? 

Miten vaikeaa onkaan tehdä niin radikaaleja päätöksiä, että jokin kauan pihassa kasvanut kasvi saa lähtöpassit? Jos olisin alusta lähtien typistänyt vuorimäntyjen vuosikasvua, niistä ei olisi kasvanut rujoja rohjakkeita. Viisastuin tässä asiassa niin myöhään, että vuosikasvujen typistys on ollut tekohengitystä. 

Edessä Majalispenkki, taustalla Oikearinne vuorimäntyineen.

Tässä kuvassa Majalispenkin takana näkyy Oikearinne vuorimäntyineen. Paikan mylläys on vasta alkamassa. Onneksi nyt on niin paljon muita hommia, että rinteen tuunaus saa muhia rauhassa. Nyt se on aika kaoottinen paikka, jossa pitänee vähän siirrellä, istuttaa uutta ja raivata jotain vielä poiskin. Muutama idea on jo syttynyt ja pari niistä sammunutkin. Se osoittaa, että harkintaa kannattaa käyttää ja ideoita muhituttaa. Sillä välin jatkan penkkien siivoamista ja kanttausurien putsaamista. Moni paikka odottaa tekijäänsä.

Varjoliljat syreenipuskissa

Varjoliljoja on ilahduttavan paljon sekä odotetuissa että odottamattomissa paikoissa. Viehättävin paikka minusta on entisen leikkimökin päädyssä eli nykyisen köynnösnurkkauksen takana kasvavien syreenien tyvelle noussut varjoliljakeskittymä. Kohta varjoliljojen kukinta on käsillä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

Kärhöistä tarha-alppikärhö 'Purple Dream' on kukkinut jo jonkin aikaa. En ole leikannut sitä kertaakaan. Nyt kärhössä on jo aika paljon pitkiä, kuivuneita oksia. En vain osaa päättää, mikä olisi paras aika leikata tämä kärhö. Kukinnan jälkeen se olisi varmaan parasta, koska siten kärhö ehtisi kasvattaa uusia versoja ensi kevään kukintaa varten. Tykkään vain kovasti 'Purple Dreamin' loppukesän siemenhörhylöistä, jotka menettäisin leikkaamisen myötä.

Clematis alpina 'Purple Dream' - Tarha-alppikärhö

'Purple Dream' ei sentään ole perinteisen alppikärhön kaltainen, nopeasti risuuntuva kärhö. Sinisen alppikärhön leikkasin viime loppukesästä matalaksi, kun se oli melkoinen risukasa. Olen leikannut sen aiemminkin ja hyvin on mennyt. Tänä keväänä alppikärhön versoja nousee laajalta alueelta. En millään saa niitä kaikkia ohjattua köynnöstukeen, joten jatkossa minulla on Pikkupuutarhassa alppikärhö maanpeitekasvina. Ja ties minne muualle se vielä luikerteleekin.

Rhododendron 'Catawbiense Grandiflorum

Keskiviikoksi tänne etelään luvataan taas ihan kunnon sateita. Ei siis pihatöitä illallakaan. Luontoäiti on ystävällinen ja auttaa puutarhaihmistä päätöksenteossa. Eli milloin pihatöitä, milloin kodin siivousta ja muuta arkeen kuuluvaa. Tuleepa siis kodin imurointikin välillä hoidettua. 

Juhannukseksi luvataan lämmintä ja aurinkoista säästä. Mitähän hyvää syötävää aattona kokkaisi? 

Mukavaa juhannusviikkoa kaikille!