Perusteellinen lumityöjumppa

Minä idiootti menin muutama päivä sitten ääneen sanomaan, ettei tänä talvena ole pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Nyt sitten tehtiin yhtenä päivän varmasti keskivertotalven kuukauden satsi kerralla. Keskiviikkoiltana tuuli ujelsi nurkissa ja lunta satoi vaakatasossa. Fiksu ihminen olisi mennyt jo illalla tekemään ensimmäiset lumityöt, kun mittari oli muutaman asteen pakkasella. Olisi ollut kevyempää. Minä en ilmeisesti ole kovin fiksu, sillä istuin kutimineni sohvalla ja ajattelin, että ehtiihän sitä myöhemminkin. Totisesti ehtii, mutta torstai-aamuna mittari oli miltei nollassa ja lumi äärimmäisen raskasta. Ja sitä lunta oli paljon.

Silloin, kun lunta sataa kerralla paljon, suurin ongelma on se, mihin kaiken lumen saa kohtuudella työnnettyä. Painavaa lunta on työlästä kuljettaa kolassa pitkiä matkoja ja vielä työläämpää lykätä kolaa jo valmiiksi korkeiden kinosten harjalle. Vuosikaudet olemme pärjännneet käsivempaimilla eli kolalla ja lapiolla. Kun kunta rakentaa alueemme tiestön uuteen malliin, tulee meidän tonttimme osuudelle jalkakäytävä. Avo-ojat poistuvat ja niinollen myös tila, johon talvisin on voinut lumen kolata. Taitaa olla aika miettiä jonkinlaisen moottoroidun lumilingon hankintaa, sillä tieremppa alkaa toukokuussa. Lumilingolla lumen saisi heitettyä pidemmälle ja massan hajaantumaan laajemmalle alueelle.

Pihan puolella lumelle on säilytystilaa, sillä kolaamme käytäväalueiden lumet alapihalle johtavien portaiden päälle. Siinä lumi tiivistyy todella tiukkaan ja niinpä portaiden alapäässä on keväisin pihan viimeiset lumet, vaikka paikka on lämmin ja aurinkoinen. Runsaslumisina talvina portaiden yläpäähän muodostuu kolatusta lumesta laaja tasanne, jota kutsumme helikopterikentäksi.

Pihaa ja puutarhaa suunnitellessa kannattaa jo ennakkoon huomioida lumen tarvitsema tila. Lumityöt ovat sitä raskaampia, mitä hankalampaan paikkaan lumi täytyy sijoittaa. Ja keväällä takuulla harmittaa, jos lumikolalla tai painavaa lunta varastoimalla on vaurioittanut arkoja kasveja.

Alapihalla vastasatanut lumi muodosti pehmeäpiirteisiä kumpuja sinne tänne. Aamulla lumella ei ollut ainuttakaan pupujussin, peuran tai muunkaan elukan jälkiä. Kasvimaalaatikot uinuvat ruususen untaan. Vähän piti tuota valkeaa kauneutta käydä rikkomassa, sillä oli pakko pudottaa lumet kasvarin katolta. Kennokasvari on aika heppoista tekoa ja lumi nyt todella raskasta.

Juuso odottaa pääsyä sisälle.

 
Juuso ei lumessa viihdy. Pissareissut ovat varsinaisia pikavisiittejä ulkosalle. Pari päivää sitten Juusolla oli kuitenkin selvästi kevättä mielessä ja se olisi halunnut nuuskia ja tiirailla ympäriinsä. Mammalla oli kuitenkin kiire muihin hommiin, joten kissa sai luvan jäädä juoksunaruunsa ulkoilemaan. Hetken päästä vilkaisin työhuoneen ikkunasta ja siellä Juuso viestitti, että tule nyt äkkiä hakemaan minut täältä pois. Hainhan minä.

Kun turkki oli pesty ja polkuanturat lämmitetty ikkunalaudalla, maistuikin taas päiväunet sohvalla.