Pieniä pihapuuhia ja suuria lumitöitä

Kurkistelin rinnemuurin takaa olopihalle.

Joulun välipäivinä ei pahemmin tarvinnut lumitöitä tehdä. Tammikuun kolmantena sitäkin enemän. Lumisade alkoi jo maanantai-iltana ja jatkui tiistaiaamuun saakka. Loppuvuoden vesisateiden sulattama ja kovien tuulten roskaama piha on taas kuin postikortista.

Kuulin auran kulkevan tiellä aamuyöstä. Kolaushommiin ei kannattanut kiirehtiä, sillä jalkakäytävä aurattiin vasta yhdeksän maissa. Sen jälkeen sisäänkäynti olikin niin ummessa, että sen putsaamiseen meni pitkä tovi. Ei toivoakaan päästä autolla pihasta pois ennen ahkerointia. Lumen kuskaaminen kolalla tuija-aidan toiseen päähän oli hankalaa, kun viimeisellä kierroksella aura levitti jalkakäytävälle hiekkaa.

Toinenkin pihasyreeni murtui lumitaakan alle.

Joulukuun puolella leikkimökin päädyn syreeneistä murtui yksi paksu runko lumen painosta. Ukkokulta sahasi sen tyvestä ja raahasi puuvajan viereen odottamaan kevättä ja haketusta. Joulun välipäivinä huomasin myös pikkupuutarhan kulmauksessa vahingoittuneen syreenin. Änkesin itseni peuraverkkojen ja tuija-aidan välistä sahaamaan murtuneen oksan pois.

Kaikkein lumisimpaan aikaan kävin alapihalla vain kerran. Oli hankalaa kulkea reisiin saakka upottavassa lumessa. Välipäivinä hanki oli vajonnut melkoisesti. Se myös kantoi, joten saatoin tehdä tarkastuskierroksen. Huomasin mustilanhortensiasta yhden ison oksan murtuneen. Se on vieläkin poistamatta, kun en ole ehtinyt toistamiseen alapihakierrokselle.

Myös suuresta rajamännystä on pudonnut iso oksa. Onneksi ei aidan päälle, sillä painava oksa olisi saattanut vaurioittaa aitaa. Ukkokulta pilkkoi ja siivosi oksasta pois sen, mikä ei ollut jäätynyt maahan kiinni. Loppusiivous täytyy tehdä myöhemmin keväällä.

Kaistale aitamme ja pallokentän välissä on kunnan maata. Kunta leikkaa sieltä nurmikon pari kertaa kesässä. Olen ottanut tavaksi huolehtia alueen siisteydestä, osin myös nurmikonleikkuusta muutaman metrin aidastamme pallokenttään päin. 

Oksa oli pudonnut aika ylhäältä.

Uudenvuodenaattona oli kova tuuli. Varsinkin puuskat taivuttivat puut vaakasuoraan. Epäilen kuitenkin männynoksan murtuneen ja pudonneen jo aiemmin. Edellisten lumisateiden jälkeen puu oli täynnä painavan näköistä massaa, kuten kaikki isot ja pienet puut ja pensaat.

Tämän viimeisimmän lumisateen jälkeen kiersin ravistelemassa pihan puita ja pensaita. Maisema olisi kyllä kaunis lumisine havuineen, mutta en halua enempää vahinkoja. Iso mänty tuskin kärsii yhden oksan menetyksestä. Syreenitkin toipuvat, samoin mustilanhortensia. Vaan mistä sen tietää, mikä puu on seuraavan lumi-iskun kohteena.

Kasvihuoneenkin putsasin lumesta. Erään naapurin syksyllä pystytetty kasvihuone oli hajonnut lumitaakan alla.

Joka talvi kompostori on kovimmilla pakkasilla hetken aikaa unessa. Tänä talvena se on ensimmäisen kerran totaalisesti nollassa. Välipäivinä onnistuin säätämään ilmanvaihtoa pienemmälle. Aiemmin säätönappula oli jäässä sekin. Alaosa oli aivan täynnä, joten tyhjensin sieltä osan vieressä olevaan vanhempaan kompostoriin. Eipä ole mittari sittenkään mihinkään liikkunut. Kokeilin jo viiden litran kuumavesikanisteriakin. Onnksi tilaa on sen verran, että voimme käyttää kompostoria kevättä odotellessa. Tarvittaessa voi biojätettä laittaa vanhaankin kompostoriin.

Biokompostorit lokakuussa 2022

 

Uuden jätehuoltolain mukaan omakotiasukkaidenkin on hankittava oma biokompostori tai  otettava jäteyhtiön tyhjennysastia. Olemme kompostoineet biojätteet vuosikausia, joten meille oli selvää jatkaa samaan tyyliin. Jäteyhtiölle on tehtävä ilmoitus, jos aikoo huolehtia itse kompostoinnista. Se hoitui netissä helposti. Olen nyt virallisesti meidän talouden kompostivastaava. Olen toki ollut sitä aiemmatkin vuodet. Uuden tittelin vuoksi en taida painattaa käyntikortteja.

Tuore lumi on taas peittänyt hetkeksi jänisten jäljet. Ne ovat mellastaneet pihalla ahkerasti. Valkeakuulaan alta oli sormustinkukkien ruusukkeet typistetty tehokkaasti. Kiirekö lie jänikselle tullut, kun suupielistä on silppua pudonnut hangellekin.

Ruusupensaitakin ristihuulet ovat leikanneet. Leuto sää nosti lumeen vajonneet oksat taas pystyyn. Leikkuuhomma jatkunee jälleen, kun uudet lumisateet kaatavat oksia alas.

Joulun alla näin kahdesti valkoisen jäniksen. Yleensä meidän pihalla loikkii rusakoita, jotka ovat ympäri vuoden ruskeita. Varmaan joukossa on metsäjäniksiäkin, mutta talviasuun pukeutuneita en ole nähnyt vuosikausiin.

Tämä stalkkaaja ei ole rusakko eikä metsäjänis. Hän on naapurin Mamis, meidän adoptiokissamme. Ukkokulta vilkaisi uudenvuodenpäivänä takkahuoneen ikkunasta ja huusi minut katsomaan Mamiksen uutta aluevaltausta. Siellä se istuu pergolakatokseen talveksi nostamassani yrttilaatikossa. Korkeammalta on hyvä tiirata, mitä adoptiovanhemmat sisällä touhuavat.

Tämän vuoden joulukukkani ovat aika rentoa porukkaa. Kukka-asetelmaan jouluksi ostamani valkoinen hyasintti oli pakko ottaa pois asetelmasta, kun se makuuasentoon mennessä uhkasi kaataa muutkin kukat. 

Kuvan amaryllis on joukon matalin, mutta tukea sekin kaipaa.

 
Myös amaryllikset ovat venyttäneet vartensa todella pitkiksi, minkä seurauksena jokaiselle on pitänyt laittaa tukikeppi. Yhdestä valkoisesta amarylliksestä varsi oli yön aikana kaatunut niin pahasti, että leikkasin se maljakkoon. Kesti maljakossakin tosi pitkään ja kaikki nuputkin avautuivat.

Lumiset syreenit ovat kauniita.

Postilaatikkoon kolahti kevään ensimmäinen siemenluettelo. Olen kyllä pariinkin kertaan seikkaillut netissä, mutta tilaukset on tekemättä. Tarkoitus oli pärjätä vanhoilla varastoilla, mutta aina puuttuu yksi jos toinenkin. Niitä puuttuvia tilatessa houkutukset voivat osoittautua vastustamattomiksi. 

Maanantain kauppareissulla kylvömulta oli listalla, mutta kaupassa ei ollut pussin pussia. Kellarista löytyi sentään yksi taimimultapussi, jolla pääsee alkuun. Vielä ei ole kiirettä, mutta ainakin paprikat ja kelloköynnökset on laitettava tämän kuun aikana multaan.

Lumiset jänisverkot kaunistuvat auringossa.

 

Toivottavasti lunta ei vähään aikaan tulisi yhtään lisää. Tai jos pitää sataa, maltillisempi määrä kerralla riittäisi. Tylsää työntää kolaa harva se päivä tuntitolkulla.

Kannattaa muuten edelleen käydä säännöllisesti tarkastamassa, onko kommentteja mennyt roskapostiin. Sieltä niitä näyttää löytyvän.

Näin se uusi vuosi taas pyörähti käyntiin. Minun aikani kulkee vauhdilla, mikä on ihan hyvä. En kaipaa pysähtyneisyyttä, vaan menen ilolla ja innolla eteenpäin. 

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!