Keittiöremontti alkaa

 KEITTIÖREMONTIN 1. PÄIVÄ MA 17.1.2022

Vasemmalla autotalliseinä, oikealla olohuoneseinä, välissä ovi kodinhoitohuoneeseen.

Remontti käynnistyi sovitusti maanantaina 17.1. klo 7.30. Mukava kaveri astui työkalupakit kainalossaan sisään ja ryhtyi ensitöikseen suojaamaan keittiön lattiaa. Seuraavaksi hän haki autostaan lisää tarvikkeita ja lyhyen neuvonpidon jälkeen ryhtyi hommiin. Kaveri oli selvästi hyvin perehdytetty remppasuunnitelmaamme, eikä meidän läsnäolomme ollut välttämätöntä.

Pian keittiöstä alkoi kuulua työn ääniä. Päivän aikana kaapistot lähtivät seiniltä. Remonttimies vei ne isolla pakettiautollaan muutamana lastina kaatopaikalle. 

Kävin pari kertaa kurkistamassa työmaalle, mutta pääasiassa pysyttelin poissa. Kaveri osasi asiansa, joten ei siellä minua tarvittu pomottamassa.  

Eteisseinä

Ennen remontin alkamista otimme kaapeista muutaman vetonupin talteen. Samoja nuppeja on muiden tilojen kaapeissa. Ainuttakaan ei vuosien aikana ole hajonnut tai muuten vaurioitunut, mutta onpahan nyt vaihtokappaleet. Parista kaapeista otin myös muutaman hyväkuntoisen hyllyn kannattimineen, koska niillekin saattaa löytyä tarvetta muissa kaapeissa. Järjestelyintoisena siirtelen hyllyjenkin paikkoja, varsinkin vaate- ja liinavaatekaapeissa.

Kaatopaikan kierrätykseen menevästä hellasta otin talteen uunipellit, vaikka en olekaan varma niiden sopivuudesta uuteen uuniin. Jos osoittautuvat tarpeettomaksi, jollekin toiselle niistä voi olla hyötyä. Peltini ovat uudenveroiset, sillä käytän niissä aina leivinpaperia ja pesen  käytön jälkeen huolellisesti. Uusissa uuneissa on usein vain yksi matala ja yksi syvä pelti, joka ainakin minulle on osoittautunut liian vähäksi. Lisäpeltien hinnat ovat korkeita. Poikani halusi uuniinsa yhden lisäpellin, joka maksoi lähes 100 euroa.

Olohuoneseinä

Minua varoitettiin rempan aiheuttavan paljon melua. Toki pauketta välillä kuului, mutta en kokenut sitä liian häiritseväksi. Ovi kodinhoitohuoneeseen on koko ajan kiinni. Työhuoneeni taasen sijaitsee talon toisella puolella. Vaimeasti kuulin remppamiehen kuuntelevan radiota. Sanoin hänelle, ettei se häiritse ollenkaan. Kyllä päivällä ääntä saa olla. 

Annoimme remppamiehelle kotimme avaimen, jotta hän pääsee oman aikataulunsa mukaan kulkemaan. Täytyyhän työmiehenkin päästä syömään. Hän myös vei välillä purkutarpeita kaatopaikalle, joten olisi ollut järjetöntä itse päivystää ovea avaamassa. Aamulla töihin tullessaan remppamies koputti oveen. Sanoin, että hän voi ihan vapaasti käyttää aamuisinkin avainta. Työn sujuvoittaminen on meidänkin etumme.

Eteisessä astianpesukone ja kaatopaikalle lähtevä liesituuletin.

Ensimmäisen remonttipäivän aikana kaapit ja peitelistat oli jo irroitettu ja kaatopaikalla. Myös laatat oli irti. Sähkömieskin kävi jotain tekemässä. Astianpesukone oli siirtynyt eteiseen. Se on ollut käytössämme vasta vähän aikaa, joten saa jatkaa elämäänsä uusien kaappien kanssa.

 

    KEITTIÖREMONTIN 2. PÄIVÄ TI 18.1.2022

Iso auto täynnä keittiökaappeja. Kaikki ei sentään meille.

Toinen remppapäivä alkoi ensimmäisen tapaan 7.30. Remppamies jatkoi keittiössä omia töitään. Varttia vaille yhdeksän pihaan kaarsi iso kuorma-auto täynnä uusia kaapistoja. Saimme tiedon toimituspäivästä ja kelloajasta reilusti ennen joulua. Jäi siis hyvin aikaa sopivan sijoitustilan miettimiseen ja suojaamiseen. Samassa tiedotteessa kerrottiin myös, millaisen tilan auto tarvitsee. Siirsimme omat autot ajoissa pois pihalta. Liukkauden vuoksi hiekoitin pihamaan ja reitin ovelle kunnolla. 

Kuljetusliike soitti toimitusaamuna hyvissä ajoin vahvistaakseen saapumisajan. Meille kerrottiin, että kuljetusliike huolehtii tavaroiden kantamisesta ja sijoittamisesta sisälle, eikä meidän tarvitse olla siinä apuna. Vakuutus koskee kuljetusliikkeen henkilöitä, ei meitä.

Solakoiden reitti olohuoneesta kirjastoon.

Kysyimme remppamieheltä, riittääkö järjestämämme tila varmasti saapuville tavaroille. Hän vakuutti, että riittää. Tiukalta näytti, mutta ammattimiehet osaavat asiansa. Hana jäi jälkitoimitukseen. Samoin kuljetusliikkeen kaveri huomasi yhden kaapin jääneen tehtaalle. Se saapui torstaina toisen kuljetuksen mukana.

Keittiökalusteita olohuoneessa. Reunimmaisena oikealla uusi jääkaappi.

Pakkausten väliin jätettiin kapeat kulkuväylät, jotta pääsemme makuuhuoneista talon toisessa päässä sijaitsevaan takka- ja työhuoneeseen, sekä kodinhoitohuoneeseen ja pesutiloihin. Kirjastokin on edelleen käytettävissä.

Siellä ne ovat - olohuoneen ikkunat - jossain.

Hiukan on kotona hämärää, kun kalusteita on myös ikkunoiden edessä. Yleensä kodissamme on päiväaikaan hyvin valoisaa. Nyt valoja on pidettävä päällä paikoitellen päivälläkin. Tavarat on huolellisesti pakattuja. Ovet on omissa paketeissaan. Kodinkoneetkin tulivat samassa kuormassa, mikä on positiivista. Meitä varoitettiin, että joku saattaa myöhästyä, eikä sen vuoksi vanhoja kannattanut laittaa kiertoon ennen uusien ilmaantumista. No, emmepä tässä vaiheessa ryhdy jääkaappia kuormasta esiin kaivamaan. Odotetaan sen sijoittumista omalle paikalleen. Pärjätään siihen saakka vanhalla.

Makkarikäytävän väliaikainen "taidegalleria".

Jotain tavaraa laitettiin käytävälle. Vielä tuosta mahtuu perälle kulkemaan. Aamun pimeydessä on hyvä muistaa esteet matkan varrella. Lattiaa suojatessani mietin, jätänkö käytävän ilman paperia. En sitten jättänyt, mikä osoittautui hyväksi ratkaisuksi. 

Vaikka pakatut tarvikkeet eivät lattiaa vaurioita tai roskaa, niiden sisälle kantaminen hiekoitetulta lumipihalta toi runsaasti märkiä ja kuraisia kengänjälkiä. Kun koko kuorma oli kannettu sisälle, annoin lattiasuojan hetken kuivua, jonka jälkeen harjasin irtohiekan pois. Remppakaveri imuroi loput.

Siinä nyt seisoo osa uusista kodinkoneista; liesituuletin, mikroaaltouuni, kiertoilmauuni ja iduktiotaso. Oikealla astianpesukone, joka ainoana olemassa olevista kodinkoneistamme jää edelleen käyttöön.

Keittiön autotalliseinä 18.1.2022

Uusien kalusteiden sisäänkantamisessa meni tunti. Remppamies jatkoi kantamisen ajan ja sen jälkeen omaa työtään.

Keittiön eteisseinä 18.1.2022

Laatat irroitettiin jo maanantaina. Ajattelin gyproc-seinään tulevan isompiakin monttuja laattojen irroittamisen yhteydessä. Ammattimiehellä on ammattimiehen keinot ja välineet. Laatat leikattiin jonkinlaisina levyinä pois. En ollut katsomassa. Tiistain aikana laattaosuudet saivat asiallisen kohtelun ja päälle levyn tasoittamaan laattojen poistosta syntyneen aukon. Meille ei tule keittiöön keraamisia laattoja, vaan välitilalevy.

Keittiön olohuoneseinä 18.1.2022

Tiistaina tuli pieni mutka matkaan, joka kuitenkin hoitui helposti ja nopeasti. Astianpesukoneen irroittamisen vuoksi putki piti tietenkin sulkea. Kävi ilmi, että vanha sulku vuoti hiukan. Remppamies sai putkimiehen hoitamaan asian samantien. Putkeen vaihdettiin uusi sulku ja ongelma oli selätetty. Keittiöfirman käyttämällä remppaporukalla on ammattimiesten tiimi, joiden kesken kommunikointi sujuu ja tarvittaessa eri alan miehet saadaan ongelmatilanteissakin kätevästi paikalle. Näin työmaalle ei tule vahinkoja eikä tahattomia seisontataukoja.

Keittiön ikkunaseinä 18.1.2022

Kuten kuvasta näkyy, ikkunaseinältä on verhokappa lähtenyt. Eikä takaisin tule. Olen jo hankkinut metallisen verhotangon, johon voin joko pujottaa verhon tai ripustaa sen renkailla. Ei siis tarvitse keikkua tikkailla sormet ahtaassa paikassa rissoihin verhoja kiinnittämässä.

 

KEITTIÖREMONTIN 3. PÄIVÄ KE 19.1.2022

Auringonnousu 18.1.2022

 
Ammattilaiset hoitavat remontin ilman talonväen sekaantumista urakkaan. Asiat on sovittu siten, että talonväki voi keskittyä omiin menoihinsa ja tehtäviinsä. Täysin panostuksetta ei pääse remontin teettäjätkään. Harvemmin normiaamuna tarvitaan herätyskelloa, mutta nyt on muistettava laittaa herätys aamuksi valmiiksi. Ei tulisi mieleenkään maata täydessä unessa työmiehen saapuessa hommiin. Herätyskellossa on kyllä sellainen ongelma, että yön aikana herää kerran jos toisenkin tarkastamaan, että kello on todella laitettu soimaan. Saman ilmiön olen huomannut, hoitaa herätyksen sitten kellolla tai kännykällä.

Keittiön autotalliseinä 19.1.2022

Keskiviikkona remppapäivä alkoi jo rutiinilla. En ole yhtään perillä yksityiskohdista, koska annan kaverin tehdä työnsä rauhassa. Jo ensimmäisen päivän aikana kävi selväksi, että hän osaa työnsä ja tietää, mitä meidän keittiössä pitää tehdä.  Hän kyllä kertoo aikeistaan ja kysyy mielipiteitämme tarvittaessa.

Keittiön ikkunaseinä 19.1.2022

Keskiviikkona vuorossa oli kittaamista, joka vaatii oman aikansa kuivuakseen. Niinpä remppamies lopetti työt ennen puoltapäivää. Pian alkavan maalaushomman vuoksi hän irroitti patterin ja laittoi puhaltimen pitämään huonetta lämpimänä ja edistämään kittausten kuivumista. Sanoi vielä lähtiessään, että voimme sammuttaa puhaltimen, jos se häiritsee yöunia. Ei häirinnyt, hurina ei kauas kuulunut.

Keittiön eteisseinä 19.1.2022

Vasta kuvia myöhemmin keskiviikkona ottaessani huomasin vanhan hellan ja liesituulettimen lähteneen. Kaveri siivoaa päivän päätteeksi työmaansa ja vie roskat pois. Tällainen toimintatapa helpottaa taatusti työskentelyä, kun ei aamulla tarvitse aloittaa töitä ylimääräisen kaman keskellä. 

 
Putki- ja sähkötöitä keittiörempassamme ei kovin paljon ole. Astianpesukone ja pesualtaan hana siirtyvät vähän nykyisestä vasemmalle, mutta muutos ei edellytä isompia putkitöitä. Varsinaiset putkityöt käsittävät astianpesukoneen, uuden lavuaarin ja hanan asentamisen paikalleen. Keittiöön tulevien vanhojen putkien kunto on hyvä, eivätkä ne kaipaa uusimista.

Sähkötöitä on hieman enemmän, koska kaikki loisteputkivalaisimet korvataan ledvalaisimilla. Myös vanhat valokatkaisijat uusitaan. Keittiössä on jo riittävästi sähkövetoja eli uusia ei tarvita. Katosta poistuvan loisteputkivalaisimen tilalle laitetaan tässä vaiheessa tavanomainen pieni pyöreä peitelevy. Mikäli jatkossa koemme tarvitsemme sillekin paikalle valaistusta, hankimme sopivan led-valaisimen.

Remonttiprojekti sisältää putki- ja sähkömiesten työpanoksen. Niistä aiheutuvat kustannukset eivät sisälly remontin kokonaishintaan. Ne veloitetaan sovitun tuntitaksan mukaan erikseen. Tämä näyttää olevan yleinen käytäntö useimmilla keittiöfirmoilla.

Entisen "maustekaappiin" upotetun lippamallisen tuulettimen tilalle tulee Lapetekin ruostumattomasta teräksestä valmistettu, omalla moottorilla toimiva tuuletin. Keittiössämme on riittävästi kaappeja, joten liesituulettimen yhteyteen niitä ei tarvita. Maustekaappi oli meillä lähestulkoon tyhjänä, koska säilytimme mausteita omassa vetolaatikossaan. Vanhan lippatuulettimen päällä pidin muutamaa keraamista pupua. Niihin, kuten itse lippaankin kertyi helposti rasvaista pölyä. Siksipä uusi tuuletin on sen mallinen, ettei sen reunoille synny houkutusta kerätä koristeita. Pölyä tulee jatkossakin. Siihen ei taida rempat auttaa.

Uutta liesituuletinta varten vanhaa putkea on vähän siirrettävä. Remppamies kertoi meille vaihtoehdoista. Totesimme, että hän tehköön parhaimmaksi näkemällään tavalla, kunhan lopputulos on toimiva ja siisti. Näin tapahtui. Putki on jo siirretty.

Keittiön olohuoneseinä 19.1.2022

Keskiviikkona lähtöä tehdessään remppamies kysyi, voisiko hän jatkaa työtä myös viikonloppuna. Se sopisi hänen aikatauluunsa ja näin työ valmistuisi todennäköisesti aikaisemmin. Sopii meille hyvin monestakin näkökulmasta. Pyhä ei ole arkea kummempaa rempan keskellä asuessa. Sopimuksen mukaan remppaan on varattu aikaa kaksi viikkoa. Kolmas viikko suositeltiin varattavaksi mahdollisia ongelmatilanteita ja lisätöitä varten.

 

KEITTIÖREMONTIN 4. PÄIVÄ TO 20.2.2022

Autotalliseinä 20.1.2022

Torstai alkoi ja jatkui edellisten tapaan. Keittiöstä kuului työn ääniä ja valmista syntyi vauhdilla. Kurkkasin päivän aikana työmaalle muutaman kerran, mutta vasta remppamiehen lähdettyä menin sinne kameran kanssa tutkimaan tilannetta lähemmin. Tarvittavat paikat olivat saaneet kosteussuojan, kittaukset oli hiottu. Katto ja seinät olivat saaneet puhtaan maalipinnan.

Autotalliseinän alakaapit olivat paikoillaan. Kaikki näytti juuri siltä, mitä oli suunniteltu. Tosin kokonaisuuden hahmottaminen tässä vaiheessa osoittautui vaikeaksi. Eikä oikein millään vielä osannut kuvitella, miltä kaikki valmiina näyttäisi. Ei, vaikka olin tuijottanut suunnitelmakuvia lukuisia kertoja.

Ikkuna 20.1.2022

Ikkuna on suojattu muovilla umpeen maalauksen vuoksi. Jotenkin koko keittiö näyttää kovin pieneltä ja vähän yksinäiseltä. Elämämme on keskittynyt talon toiselle puolelle. Tuntuu kuin olisi kaiken aikaa jossain matkalla ja ulkona kotinurkkien tapahtumista.

Koko torstain kestänyt vesi-räntä-lumisade toi pihalle melkoisen määrän loskaa. Pakkohan sitä oli käydä välillä kolaamassa pois, ettei perjantaille luvattu pakkanen jähmettäisi pihaa kulkukelvottomaksi. Tärkeää oli myös huomioida, että niin remppamiehen kuin tarvittaessa tavarankuljettajien on päästävä helposti pihalle ja taloon. Onneksi osa lumesta tuli vesiräntänä, vaikka varsin hassulta tuntui työntää kolatolkulla vesisohjoa istutusalueille ja ojaan.

Eteisseinä 20.1.2022

Eteisseinänkin kokonaisuus alkoi vähitellen hahmottua. Torstai-iltapäivällä saapui tiistain kuormasta unohtunut seinäkaappi. Hanaa lukuunottamatta kaikki muu pitäisi jo olla valmiina odottamassa asennusta.

Sormet jo syyhyävät päästä pyyhkimään mahdollisia pölyjä hyllyiltä ja laatikoista. Puhumattakaan, miten kiva on laittaa sinne tänne ripotellut tavarat uusille paikoilleen.

Olohuoneseinä 20.1.2022

Olohuoneen seinällä ei vielä torstai-iltana ollut kalusteita. Kylmäkalusteiden paikat on varattu tuohon töpselireikien alle.

Rosa Glauca - Punalehtiruusu

Neljä päivää mikroruoalla on pitänyt kaksi aikuista hyvin hengissä. Retkiolosuhteissa eläminen ei erityisesti edes innosta ruoan kanssa touhuamiseen. Parempi, että itsensä ruokkiminen hoituu helposti ja nopeasti. Myöhemmin on sitten aikaa taas keittää, paistaa ja  hauduttaa, kattaa kauniisti ja istua hitaasti nauttien hyvän ruoan ääressä. Noutoruokaa voisi tietenkin hakea, mutta se vaatii auton putsaamisen lumesta, mahdollisesti sen lämmittämisen ja ajamisen jonnekin noutoruokaa myyvän ravintolan läheisyyteen. Pizzaa saa kotiintoimitettuna, ehkä muutakin. En ole tutustunut tarjontaan.

Valmisaterioita käyttämällä roskien määrä moninkertaistuu. Yhden ihmisen annos on kääritty  alumiiniin, muoviin ja vielä kartonkiin. Saarioisten maksalaatikko rusinoilla on sieltä vähemmän pakatusta päästä, kun kahden ihmisen ruokailun jäljiltä roskiin lähtee yksi alumiinivuoka kartonkikansineen. 

Kahden aikuisen elämä remppakaaoksen keskellä ei ole vaikeaa, ellei siitä sellaista itselleen tee. Hiukan sopeutumista ja joustoa omista vaatimuksista, niin hyvin menee.

Keittiö ei ole vielä valmis, joten raportointi jatkuu...

 

Keittiöremonttiin valmistautuminen

Autotalliseinä elokuussa 2021

 

En ole julkaissut kovin paljon kuvia kodistamme. Vierastan yksityisyyden jakamista somessa, sillä sinnehän se jää ikuisuuden ajaksi pyörimään. Eikä kaikki somejulkisuus välttämättä ole positiivista.

Keittiöremontti on iso ja kallis asia niin meille kuin useimmille muillekin. Niinpä on hyvä kertoa sen eri vaiheista, jolloin muut asiaa parhaillaan miettivät voivat ehkä saada vinkkejä omaan käyttöönsä.

Kuvien laatutaso heittelee kovasti etenkin valaistuksen ja myöhemmin hankalien kuvakulmien vuoksi. Kertovuus lienee tärkeintä.

80-luvun lopun keittiömme on aika iso, 18,5 m². Edellisten asuntojen ahtaat nurkat ja vähäinen säilytystila harmitti sen verran, että seuraavassa päätettiin olla niistä tinkimättä. Koska keittiö on talon varjoisammalla puolella, vaaleat sävyt luovat valon tuntua. 

Kaapistot on ruotsalaisen Marbodalin valkoisella maalatut laminaattiset kehysovet. Työtasot laminaattia ja kahden altaan tiskipöytä ruostumatonta terästä Oraksen hanalla. Välitilat on laatoitettu Pukkilan valkoisilla laatoilla, muut seinät maalattu. Kodinkoneet ovat vuosien varrella kertaalleen vaihtuneet. Mikroaaltouuni on ollut pöytätasolla, koska Marbodalin mitoitus ei mahdollistanut sen yläkaappiin upottamista.

Kaapistojen alla on loisteputkivalaisimet, joissa jokaisessa kaksi pistorasiaa. Ruokapöydän yläpuolella on paikka tavalliselle kattovalaisimelle. Kylmäkalusteiden edessä, katossa on loisteputkivalaisin. Sen piti toimia tehokkaana siivousvalaisimena. Sitä se onkin, vaan erittäin vähän sitä on tullut käytettyä.

Eteisseinä elokuussa 2021

Kaapit ovat kestäneet hyvin aikaa ja lapsiperheen käyttöä. Suurin osa rungoista olisi edelleen kelvannut käyttöön, mutta kokonaisuuden kannalta ei kannattanut vaihtaa pelkkiä ovia. Ovet ja laatikostojen etusarjatkin ovat valtaosin hyväkuntoisia. Lähinnä tiskipöydän ympäristön ovissa on jonkun verran kulumaa. Kehysovien ongelma on mielestäni uriin vuosien aikana kertyvä pöly. Olen saanut ovet pysymään siisteinä, mutta se on vaatinut säännöllistä pölyjen pyyhkimistä.

Kaakelit ovat edelleen kaikki ehjiä. Myös kaakelisaumat ovat säilyneet tummumatta autotalliseinää lukuunottamatta. Tiskipöydän taustan saumat ovat joutuneet kovemmalle ja niitä olen putsannut useaan kertaan.

Olohuoneseinä elokuussa 2021

80-luvulla oli muotia pyöristetyt kulmat myös avohyllyissä. Oven vieressä pyöristys keventää vaikutelmaa, eikä kulmiinkaan tule kiireessä törmättyä. En kyllä muista kenenkään perheenjäsenistä muutenkaan noissa kaarteissa törmäilleen. Avohyllyt ovat hyviä paikkoja pitää kauniita esineitä esillä. Ne ovat myös melkoisia pölypesiä.

Kodinhoitohuoneesta ikkunaa kohti, elokuu 2021

80-luvulle tyypillisesti talossamme on leveät verhokapat. Olo- ja takkahuoneessa en ole verhoja käyttänyt enää vuosiin. Sälekaihtimet suojaavat tarvittaessa paahteelta. Näkyvyyden kannalta pihan puolella verhoilla ei ole merkitystä, sillä eipä siellä oman porukan lisäksi kukaan käy tirkistelemässä. Keittiössä käytän verhoja tuomaan pehmeyttä. Värejä vaihtamalla korostan vuodenaikojen vaihtelua.

Eteisestä keittiöön, elokuu 2021

Lattia on saarnipuista mosaiikkiparkettia, joka ulottuu kynnyksettömänä koko asuntoon. Tuulikaappi, vessa, kodinhoitohuone ja sauna pesuhuoneineen on laatoitettu ja luonnollisesti kynnyksillä muista tiloista erotettu. Työhuoneessa on laminaatti ja kynnys, koska työhuone oli alunperin tarkoitettu lämpimäksi varastoksi. Se otettiin myöhemmin työhuonekäyttöön. 

Parketti olisi kannattanut hioa ja lakata keittiöremontin yhteydessä. Varsinkin tuolinjalat ovat naarmuttaneet lattiaa. Aikataulu ei nyt lattian kunnostukseen riittänyt, joten se olkoon oma projektinsa myöhemmin.

Olemme olleet tyytyväisiä keittiöön. Se on toiminut hyvin, mutta ilman muuta aika alkaa näkyä pinnoissa. Keittiökalusteetkin ovat kehittyneet. Keittiön remontti on ollut mielessä jo pitkään. Aluksi lähdin kehittelemään ideaa, että vaihtaisimme vain ovet. Seuraavaksi mietin, saisinko myös alakaapit vaihdettua laatikostoiksi. Olen kyllästynyt konttaamaan kattiloita kaapin perältä. Monenkirjavat ja muuttuneet mitoitukset tuottivat päänkivistystä. Kun sitten ovien vaihtamiseen erikoistunut firma ei vastannut yhteydenottoihini, lähti keittiön remppaaminen kokonaisuudessaan uuteen lentoon.

Emme olleet valmiita kaatamaan seiniä eli television remppaohjelmien "open concept" -vaihtoehdot saivat meidän osalta jäädä. 80-luvun talosta ei kevyin toimenpitein tehdä 2020-luvun taloa. Miksi pitäisikään? Meille tämä on hyvä ja toimiva nykyiselläkin pohjalla.

 
Listasimme asiat, jotka mielestämme toimivat hyvin nykyisessä keittiössä ja asiat, joihin haluamme muutoksen. Lähes kaikki keittiöfirmat tarjoavat mahdollisuuden varata netissä tapaaminen joko firman tiloihin tai omaan kotiin. Laitoinkin yhteydenottopyyntöjä useisiin yrityksiin. Yllätyin, miten kauan monilta kesti vastata yhteydenottoihini. Pariin firmaan soitin perään, kun mitään ei kuulunut. Kun ensimmäinen tapaaminen saatiin järjestymään, alkoikin yleensä tapahtua vikkelässä tahdissa.

Materiaaleissa on valinnanvaraa, mutta toisaalta kaikilla tuntui olevan aika samanlaiset värit, mallit ja materiaalit. Kokovaihtoehtojakin kaikilla löytyy useita ja mittojen mukaan teettäminen onnistuu myös. Hinnoissakin löytyy haitaria. Mainoksissa esitetyissä hinnoissa hämää, kun esillä on muutama kaappi yhdelle seinälle ja lisänä ehkä saareke. Näin syntyy ajatus, ettei se remppa nyt niin kalliiksi tule. Mainosten mukaisen pienen kokoonpanon hinta on toki aivan eri mittaluokkaa, kun kaappien hankinta monelle seinälle isoon tilaan. Pitää myös huomioida, että keittiöön tarvitaan usein muutakin kuin pelkät kaapit. Varsinkin  kaappien sisustamisella saa hintaa hinattua helposti taivaisiin. Ja työtäkin niiden kaappien seinälle saamiseen tarvitaan.

Lähdimme siitä, että uusi keittiö tulee avaimet käteen -periaatteella. Se rajoitti jonkin verran tarjoajia, koska osa keskittyy keittiöiden toimittamiseen ja asentamiseen. Muu jää asiakkaan itse hoidettavaksi. Meillä kotona kävi neuvottelemassa ja mittaamassa muutaman firman edustaja. Näistä kaksi oli aidosti varteenotettavia. Kummallakin oli rakentavia ideoita ja runsaasti asiallista tietoa. He myös kuuntelivat asiakasta ja palvelivat kokonaisvaltaisesti. Jonkun verran valintojamme ohjasi myös tarvikkeiden kotimaisuus.

Tarjouskilvassa loppusuoralle pääsi kolme firmaa, joista yksi putosi nopeasti pois. Kahden muun välillä kävimme ankaraa mietintää. Molempien ratkaisua hiottiin lukuisissa tapaamisissa, sähköposteissa ja puheluissa. Hinnat eivät juuri toisistaan poikenneet. Kummankin firman palvelu oli koko suunnittelu- ja tarjousvaiheen kiitettävää. Loppuvaiheessa saimme runsaasti negatiivista tietoa kakkoseksi jääneen firman kalustetoimittajasta. Se vaikutti merkittävästi päätöksentekoon ja niinpä teimme sopimuksen Puustellin kanssa.

 

REMONTTI LÄHESTYY

Autotalliseinä 15.1.2022

Remontti suunniteltiin alkavaksi maanantaina 17.1.2022 klo 7.30. Siihen mennessä kaikki keittiön kaapit oli tyhjennettävä ja huonekalut siirrettävä. Tilaa piti tehdä myös tiistaina 18.1.2022 saapuville uusille kaapistoille. Ne tuli sijoittaa kuivaan tilaan keittiötyömaan läheisyyteen, max. 30 metrin etäisyydelle, jolloin ne olisivat helposti siirrettävissä keittiöön. Tyhjensimme eteisen ja puolet olohuoneesta. Suojasimme lattiat. Keittiön lattian suojaamisen hoiti remonttimies.

Aloitin keittiön tyhjentämisen heti uudenvuoden jälkeen. Keittiösuunnittelija kertoi vinkin, että jos vain kodin vaatekaapeista löytyy tilaa, ne ovat hyviä lasiastioiden välisijoituspaikkoja. Vierashuoneen neljästä kaapista kaksi on lähestulkoon tyhjinä, joten sinne kannoin tarjottimella laseja, lautasia, tarjoiluastioita ja ties mitä. Ei tarvinnut pakata. Kunhan työnsi hyllyille. Ostin myös kokoonmeneviä pahvisia muuttolaatikoita. Niihin on helppo pakata kattiloita ja kuivaruokia. Laatikoille on käyttöä myöhemminkin, eivätkä vie taitettuina paljon tilaa.

Eteisseinä 15.1.2022

Tein aakkostetun listan keittiön kaapeista siirretyistä tavaroista. Mikä lähti mistäkin ja minne. Aika hyvin itse muistan tavaroiden sijoituspaikat, mutta Ukkokulta on joutunut useamman kerran kysymään jonkun yksittäisen astian paikkaa. Aivan varmasti moni tavara on kadoksissa pitkään keittiön valmistumisen jälkeen.

 
Vierashuoneen kaappien lisäksi keittiövälineitä on sijoitettu vaatehuoneeseen, eteisen kaappiin ja työhuoneen hyllyille. Laatikoita olen pinonnut työhuoneen lattialle. Tyhjentäessäni kaappeja oli jälleen tilaisuus inventoida tavarat, mausteet ja muut kuivaruoat. Olen karsinut tavaraa jo pidemmän aikaa, mutta jonkun verran astioita lähti nytkin kiertoon. Lieden vaihtuminen induktioliedeksi aiheutti muutaman hyvän kattilan karsiutumisen.

Olohuoneseinä 15.1.2022

Myös huonekalujen siirrosta tein etukäteen suunnitelman, mikä menee mihinkin. Nopeutti kummasti itse siirtoa, kun ei tarvinnut pähkäillä niiden sijoittamisen kanssa. Samalla tuli myös huomioitua, että remontin aikanakin on oltava ja elettävä. Vierashuoneeseen ei nyt vieraita mahdu ja kirjastossakin on vähän ahdasta. 

Takkahuoneen remontin aikainen ruokailupaikka

 

Olohuoneessa voimme illalla katsoa televisiota uusien kylmäkalusteiden kupeessa. Ruokailussa on uutta jännitystä, kun lyhennetyn ruokapöydän äärellä voimme syödessämme katsella olopihan lomitse puistoon.

Remontin aikana on jotain syötävä. Kodinhoitohuone toimii tilapäisenä keittiönä. Mankeli sai vähäksi aikaa väistyä mikroaaltouunin ja kahvinkeittimen tieltä. Pakastimen sisältö mahtui varaston arkkupakastimeen ja kaappipakastin odottaa autotallissa lähtöä kiertoon. Jääkaappi nököttää kodinhoitohuoneessa. Syöminen koostuu enimmäkseen mikrossa lämmitettävistä valmisruoista. Salaatin tekemistä varten ei hellaa tai uunia tarvita. Toki pesuhuoneessa tiskaaminen vaatii sen verran retkihenkeä, että mieluummin koitetaan pärjätä vähemmillä astioilla. Ajatus oli, että välillä kävisimme ulkona syömässä. Koronan vuoksi saattaa jäädä käymättä.

Tärkeimmät remontin aikana tarvittavat astiat ja keittiötarvikkeet laitoin työhuoneen hyllyyn koreihin, jotka pölyyntymisen estämiseksi peittelin puhtailla astiapyyhkeillä.

Tietenkään en älyä kertoa kaikkia asioita. Jos sinua, keittiöremonttia suunnitteleva, jokin asia mietityttää, kysy rohkeasti. Koitan vastata parhaani mukaan.

Tässä vasta keittiöremonttiin valmistautuminen. Jotta postauksesta ei tulisi aivan ylivoimaisen pitkä, tarina jatkuu...

Herätys hoituu

Viime viikkoina meidän pihapiirissä ei pahemmin ole tarvinnut lintujen laulua kuunnella. Eikä kyllä mitään muitakaan luonnonääniä. Herätyskelloakaan ei arkiaamuina tarvitse laittaa soimaan, sillä automaattinen herätys toimii takuuvarmasti. 

Varttia vaille seitsemän koko talo tärähtää ja ilman muuta myös sänky siinä ohessa. Silloin isokokoinen kuljetusauto kippaa päivän ensimmäisen kivikuormansa tontin rajalle, talon päätyyn. Jos sattumoisin tärähtävän herätyksen jälkeen onnistuu nukahtamaan uudelleen, ei iloa pitkäksi aikaa kestä. Pian kuorman kippaamisen jälkeen paikalle rullaa valtava kaivinkone, joka kuormaa aiemmin kipatut kivet lavalle pois kuljetettavaksi. Melu on melkoista ja sitä jatkuu neljään, viiteen.

Epäilin Trumbin erehtyneen Meksikon rajasta ja kippaavan kiviä nyt muuriksi meidän nurkille. Siksipä kysyin tiellä tepastelevalta työmieheltä, miksi jättimäisiä kiviä kipataan ja kauhotaan päivätolkulla edestakaisin. Eikö olisi edullisempaa kuskata ne samantien kokonaan pois? Urakoitsijalla on kuulemma vain kaksi autoa käytössään ja kallion louhimisella ja kivimassan pois kuljettamisella kiire, sillä alueen asukkaat ovat hermostuneet meluun, pölyyn ja siihen, ettei autoja saa ajettua pihaan. Siksi urakoitsija käyttää puista raivattua metsäpohjaa kivien ja muidenkin maamassojen välivarastona. 

Sinänsä on ollut mielenkiintoista seurata touhua ja jos jonkinlaisten maamassojen alituista siirtelyä. Soraa, hiekkaa, eri kokoisia putkia ja milloin mitäkin materiaalia tuodaan ja viedään kiivasta tahtia. Välillä työmaakopin edustalla seisoo joukko oranssipukuisia miehiä neuvonpidossa ja sitten taas aikoihin ei näy ketään.

Meidän ja lähinaapureidemme tontit seisovat metrien syvyisellä hiekka-alustalla, mutta työmaan toisella laidalla on paljon kalliota. Ei käy kateeksi niitä asukkaita, joiden ikkunan alla nuo valtavat kivimäärät ensin räjäytetään kappaleiksi ja sitten välivarastoidaan meidän tontin päätyyn aikanaan pois vietäväksi. Olemme välillä käyneet katsomassa työn edistymistä ja hiukan epäilyttää, miten ihmeessä saavat homman valmiiksi ilmoitetussa ajassa. Tähän saakka olemme saaneet seurata työn etenemistä lähinnä sivusta, mutta vääjäämättä montut, työmaa-aidat ja kieltomerkit sekä erilaisten työkoneiden aktiivinen läsnäolo lähestyy meidän tietä.

Ihan kiva, että saadaan kunnon valaistus ja paremmat katuyhteydet. Alueen pääkatu rakentuu jatkossa vähän kauemmaksi ja meidän tiellämme vuosikausia jatkunut läpiajoliikenne toivottavasti loppuu tai ainakin vähenee merkittävästi. Ei täällä rakennustyömaan keskellä asuminen kovin riemukasta ole, mutta eiköhän kärsimyskauden jälkeen rauha taas palaudu alueellemme, toivon.

Jälkiä lumessa ja elämässä

Sää on muuttunut hieman talvisemmaksi, sillä mittarissa on -8 pakkasastetta ja eilen satoi sen verran uutta lunta, että pihaa täytyi käydä kolaamassa. Käytin äidin labrassa ja sitten kiikutin molemmat vanhemmat kauppaan. Isä kuikuili uutta kahvinkeitintä, mutta tällä hetkellä alennusmyynti näyttää tyhjentävän hyllyjä ja niitä taidetaan täyttää vasta alen päätyttyä. Aika surkeat valikoimat oli kaikessa muussa, paitsi tietenkin päivittäistarvikkeissa. Ja nehän sitten ovat normaalihintaisia. Ruoka alkaa olla aika kallista. Joku tuumasi radiossa, ettei nyt yksi maitolitra kenenkään taloutta kaada, vaan entäs jos pitää ostaa useampi litra päivää kohti, eikä kukaan pelkällä maidolla elä. Muutakin ihmisen pitää elääkseen syödä.

Katselimme Pojan kanssa viikonloppuna Hesarin asuntoilmoituksia ja totesimme, että omistusasuntojen hinnat karkaavat ainakin täällä pääkaupunkiseudulla käsistä. Kuinka monella on varaa maksaa uudesta kaksiosta jopa 400.000 euroa? Tai kuinka monen perheen budjetin sotkee 160 euron vuokrankorotus, kuten Helsingin Herttoniemessä on tulossa? 

Toisinaan leikittelen ajatuksella, että myisimme talomme ja muuttaisimme kerrostaloon paikkaan, jossa olisi niin hyvä julkinen liikenne, että voisimme luopua autosta. Tällöin täytyisi mennä merkittävästi nykyistä asuntoa pienempään, mikä toisaalta olisi muutenkin tarkoituksenmukaista, kaksi ihmistä ja kissa pärjäävät pienemmässäkin. 70- ja 80-luvun asunnoissa alkaa kaikissa olla monenmoista remppaa meneillään tai tulollaan ja se lisäisi elämisen hintaa ja mutkistaisi olemista muutenkin. Siis uudempi pitäisi olla. Mitä uudempi sen kalliimmat ovat yhtiömaksut. 

Kun aikani pyörittelen vaihtoehtoja mielessäni ja katselen mahdollisuuksia niin lehdistä kuin netistä, totean, ettei taida olla mitään kiirettä tästä talosta pois. Nyt on tilaa ja piha, josta olisi todella vaikea luopua. Tämän talon hyvät ja huonot puolet ovat erinomaisesti tiedossa ja niihin huonoihinkin voi itse pitkälti vaikuttaa tarvitsematta kinastella vaikkapa naapureiden kanssa. Kylppäri kaipaa remppaa, mutta vielä sen kanssa pärjää. Töitä omakotitalossa riittää, eikä sen kunnossapito aina ihan halpaakaan ole. Vielä kuitenkin viitsimme ja jaksamme; ja olisiko meistä enää kerrostaloasukeiksi ja parvekepörrääjiksi näiden runsaan 27 vuoden jälkeen?

Toissa päivänä olimme Ukkokullan kanssa lenkillä. Minulla oli tietenkin repussani kaksi kameraa, jos vaikka jotain mukavaa tulisi kuvattua. Ukkokulta ryhtyi kulkemaan nenä puolen metrin päässä tien pinnasta ja kehui, kuinka hienoja jälkiä lumesta löytyy. Totesin, että nuohan ovat autonrenkaan jälkiä, johon hän vastasi, että "niin ovat ja sinähän voit laittaa niitä blogiisi ja kysellä lukijoilta, kuka tunnistaa jäljen jättäjän". No, joo. Onhan se mukava, että parisuhteessa riittää huumoria. Joku saattaa ihan tosissaan kyetä sanomaan, menikö tästä Nokialainen vai kenties Good Year. Minä en, mutta eipä se suuri tappio ole.

Moni täällä blogimaailmassakin on puhunut joulun jälkeisestä painonpudotuksesta ja elämäntaparemontista. Minä en ole ehtinyt puhumaan ja ajattelinkin, että jos teen muutokset hissukseen, ne saattaisivat paremmin onnistua. Kun yleensä tulee kovaan ääneen julistettua, että nyt pudotan vaikka viisi kiloa, alkavat kaikki tutut ja kylänmiehet vahtaamaan, milloin ja miten se viisi kiloa putoaa. Teemalta on tullut torstaisin kaksi osaa dokumentista, joka käsittelee amerikkalaisten lihavuutta. Siellä lihavuus on valtava ongelma ja monet lihavat ovatkin sitten todella lihavia. Ihmisiä, joiden elopaino lähentelee 300 kiloa. Mutta hekin ovat joskus olleet normaalipainoisia, jopa hentoisia ja hoikkia. Ohjelmassa väitettiin, että amerikkalaisten lihavuuden syynä nro 1 on makeat juomat: mehut, limut, energiajuomat. Dokumentista on vielä tulossa kaksi osaa ja aion kyllä ne molemmat katsoa, vaikka ohjelma vetää meikäläisenkin hiljaiseksi. Jää kyllä poukkoilu jääkaapilla muutamana iltana väliin.

Niin vain porukan mielipide vaikuttaa, vaikka tällä kertaa ei kysymyksessa olekaan syöminen. Kaivoin sitten minäkin siemenluettelot esille, vaikka olin päättänyt, ettei mitään postimyyntiostoksia vähään aikaan. Vielä en ole mitään tilannut, mutta useassa sivussa alkaa jo olla kulmia käännettynä. En ole mikään mestari idättämään. Tuppaan laittamaan itämiset alulle liian aikaisin ja väsähdän hoitamiseen jopa ennen karaisuvaihetta. Minun taimistani ei sitten millään tule tanakoita kasveja vaan haalean värisiä ja onnettoman oloisia anorektikkoja. Lisäksi sellaista sopivaa idätysvaloista paikkaa meiltä löytyy vähän. Juuri tänään nostin kiinanruusun pois ikkunalaudalta, kun alla hohkaa sähköpatteri kuumuutta. Ei siitä mikään kasvi tykkää. Jalat palaa ja  samanaikaisesti nuppi on jäässä.

Tosin viime vuonna ostin ihan vain piruuttani pussillisen pelargonian siemeniä ja niistä kasvoi lopulta kaksi hienoa yksilöä, jotka kumpainenkin vieläpä kukkivat kauniisti. Nyt ne ovat autotallissa odottamassa ensi kesää, mutta pelkäänpä ressukoiden paleltuvan, kun siellä on kuitenkin aika kylmä. Sen verran onnistuminen jäi mieltä kaihertamaan, että josko sittenkin jokusen siemenen multaan laittaisi..

Ylempänä oikealla oleva kuusi ei ole meidän pihasta vaan kävelyreitin varrella erään talon kulmalta sen kuvasin. Asukkaat ovat karsineet alimmaisia oksia. Joka kerran ohi kulkiessani mietin, kuinka paljon ikää tuolla kuusella onkaan. Sitäkin olen pohtinut, onko kuusta joskus kasvuvaiheessa muotoiltu vai kasvaako se luonnostaan pyöreänmallisesti. 

Tässä vasemmalla on kuva meidän Rajamännystä. Siinä näkee hyvin vuosien kulumisen ja puun kasvamisen noiden vuosien aikana. Tuo mänty oli samanlainen metrin nappula kuin lapsemme alkaessamme rakentaa taloamme. Lapset ovat kasvaneet, joskaan eivät männyn lailla, ja maailmalle lähteneet. Aikanaan yletyin riipimään männyn kuivuvia alaoksia, mutta nyt siihen tarvittaisiin varsin korkealle ulottuvat tikkaat. Niinpä niitä kuivuneita oksia aina välillä tuulen mukana putoaa maahan. 

Pitäisi myös keksiä männynneulasille jokin hyödyllinen käyttömuoto, sillä aika tavalla tällainen iso mänty niitä tuottaa. Kompostissa neulaset maatuvat todella hitaasti.

Ulkona tuulee kovasti; pimeydessä ei puiden heiluminen näy, mutta tuulikello taas kilkuttaa terassilla ja viirikukko narisee katolla. On perjantai-ilta ja koti on siivottu vaihteeksi varsin perusteellisesti. On aika lähteä keittämään iltapäiväkahvia ja sytyttämään muutama kynttilä talvi-illan iloksi.