Luonto koristelee

Viikko sitten lunta satoi etelärannikollakin oikein kunnolla. Koko päivän voimakkaan tuulen säestämänä pyrytti pakkaslunta vaakatasossa. Iltaan mennessä lämpötila oli noussut lähelle nollaa. Kahdet ihan kunnon lumityöt piti tehdä. Pakkaslumi ei ollut raskasta, mutta paljon sitä päivän mittaan tuli.

Tämän talven aikana on saanut tottua siihen, että jos lunta tuleekin, yön ja seuraavan päivän aikana vesisade on vienyt likimain kaiken mennessään. Viime viikkoisen lumimyräkän jälkeen saapui pakkaset. Mitään tulipalopakkasia ei täällä etelässä ole koettu, mutta kymmenen asteen molemmin puolin keikkuessaan pakkanen on taannut lumen säilyvyyden.

Kerrankin olen lumesta iloinen. Se suojaa kasveja näiltä pakkasilta. Ja maisema on myös hyvin kaunis. Päivien valoisa aika on pidentynyt niin paljon, että sen jo huomaa. Kun viikonloppuna saimme lisäksi pitkästä aikaa nauttia auringonpaisteesta, ei parempaa voisi toivoa. Aurinko jos tietäisi, miten hyvää tekevä vaikutus sen säteillä on, se varmasti paistaisi useammin ja ahkerammin.

Auringossa kimaltelevista hangista huolimatta olemme kovaa vauhtia matkalla kohti kevättä. Kun tämä helmikuu päättyy, vuorossa on kevään ensimmäinen kuukausi. Huikeaa.

PS.Oletko jo osallistunut Lahden Pihapiiri-messujen lippuarvontaan. Tarjolla on kaksi kahden lipun settiä täällä. 

Mikä kukka kiiltokuvassa?

Kirjakaupassa käydessäni silmiin osui kauniit kukkakiiltokuvat. Pikkutytöstä saakka olen tykännyt kiiltokuvista aivan valtavasti. Aikuisena olen käyttänyt niitä mm. korttiaskarteluun. Näitä samanlaisia kukkakiiltokuvia minulla on ollut jo lapsuudessa. Osa näistä oli kuitenkin minulle uusia. Pakkohan kiiltokuva-arkit oli ostaa, eikä vähiten sen vuoksi, että puutarhaihmistä kukat kaikissa olomuodoissaan viehättää.

Puhelinsoittoa työpöydän ääressä odotellessani ryhdyin tunnistamaan kiiltokuvien kukkia. Osa oli ihan helppoja, mutta osa saattoi mennä pieleen. Miten on, mitä kukkia sinä näissä kiiltokuvissa näet ja tunnistat? Minun ehdotukseni saa kaikin mokomin kumota.
 

Kukka 1

Metsäruusu - Rosa Majalis 
Jokin vuokko, kenties kruunuvuokko (Maria) 

Kukka 2

Tiikerinlilja - Lilium lancifolium

Kukka 3

Päivänkakkara -  Leucanthemum vulgare

Kukka 4

Orvokki vai sinivuokko vai joku muu? (kysyin minä)
Peltolemmikki (Varpuslintu)
Nurmitädyke (Saaripalstan Saila, Irene/Vironperä, Molley)
Kevätkaihonkukka (Cheri) 
Orvokki (Katja Päivänpesä -blogista)

Kukka 5

Törmäkatkero -  Gentiana septemfida

Kukka 6

Narsissi - Narcissus

Kukka 7

Lumikello -  Galanthus nivalis

Kukka 8

Maariankello - Campanula medium 

Kukka 9

Lemmikki - Myosotis
Luhtalemmikki (Varpuslintu) 

Kukka 10

Ruusu, mutta voisiko vielä yksilöidä tarkemmin?
Äitienpäiväruusu (Saaripalstan Saila) 

Kukka 11

Keltainen ruusu?
Kullero tai niittyleinikki (Varpuslintu) 
Rentukka (Ulla Rannanpihassa -blogista) 
Niittyleinikki tai rentukka (Tuulikki/Kukkia ja koukeroita)

Kukka 12

Tulppaani - Tulipa

Kukka 13

Unikko - Papaver 

Kukka 14

Kielo -  Convallaria majalis

Kukka 15

Kissankello - Campanula rotundifolia

Kukka 16

Ruiskaunokki - Centaurea cyanus

Tämä ei ole totinen tietovisa, ei minkäänsortin kilpailu. Ihan mielenkiinnosta ja ajankuluksi pohdin. Laita rohkeasti oma näkemyksesi.

PS. Lisäsin kukkien kohdalle kommenteissa esiin nousseita nimiä kukille.

Pihapiiri 2018 - puutarhamessut Lahdessa - lippuarvonta

Helmikuun lumipyryn keskellä ajatukset rientävät kohti kevättä. Siemenpussien rapistelu on jo alkanut ja ensimmäiset kylvötkin on jo aika moni tehnyt. Minä mukaanluetteluna. Piippovahdin ja lintujen sirkutuksen lisäksi kevääseen kuuluvat myös monet puutarhatapahtumat.

Sain mahdollisuuden arpoa blogissani lippuja Lahden puutarhamessuille eli Pihapiiri-messuille 27.-29.4.2018. Arvottavana on kaksi kahden lipun settiä eli hyvn tuurin sinua kohdatessa voit ottaa puolison tai ystävän mukaan tutustumaan tämän vuoden puutarhatrendeihin.

1. Arvontaan voivat osallistua kaikki.  
2. Lisäarvan saavat vakiolukijat eli jos olet kirjautunut blogini seuraajaksi, osallistut automaattisesti kahdella arvalla. Lisäarvasta kannattaa minua muistuttaa, sillä pääni on välillä aikamoinen tuulenpesä.  
3. Anonyymien tulee laittaa sähköpostiosoite, johon mahdollisesta voitosta ilmoitan. Mikäli vastausosoitetta ei ole ilmoitettu tai en saa postitusosoitetta viikon kuluessa arvonnan päättymisestä, arvon liput uudelleen.  
4. Arvonta päättyy lauantaina 10.2. klo 24 ja voittajat julkistan seuraavana päivänä eli sunnuntaina 11.2. 

Onnea kaikille lippuarvontaan!

PS. Ohessa tämän vuoden puutarhatapahtumia. 

Puutarhamessuja ja -tapahtumia Suomessa 2018:

6.-8.4.2018 Piha & Puutarha, Turku
7.-8.4.2018 Pohjanmaan suurmessut, Vaasa
12.-15.4.2018 Kevätmessut 2018, Helsinki
20.-22.4.2018 Supermessut, Tampere
27.-29.4.2018 Pihapiiri, Lahti
28.-29.4.2018 Piha, puutarha & Porin rakennusmessut, Pori
19.5.2018 Ruukin puutarhamessut, Ruukki (Siikajoki)
19.-20.5.2018 Minifarmi & Kukkamessut, Uusikaupunki
25.-27.5.2018 Hangon puutarhapäivät, Hanko
26.5.2018 Marketanpuiston Kevätpäivä, Espoo
1.7.2018 Avoimet puutarhat -tapahtuma, ympäri Suomea
6.7.-5.8.2018 Asuntomessut, Pori
16.-18.8.2018 Lepaa 2017, Puutarha- ja viheralan ammattinäyttely, Hattula
1.9.2018 Marketanpuiston Syyspäivä, Espoo

Puutarhamessuja ja -tapahtumia muualla 2018:

22.3.-13.5.2018 Keukenhof, Hollanti

22.-25.3.2018 Nordiska tradgårdar, Tukholma

6.-8.4.2018 Sthlm Trädgårdsmässa, Tukholma

18.-20.5.2018 Türin kukkamarkkinat, Viro 

22.-26.5.2018 Chelsea Flower Show, Lontoo

Olgaa, piirakkaa ja jämälankasukkaa

Kaikki himokutojat tietävät, miten innostavaa on aloittaa uusi neule uudesta kerästä. Yhtäkkiä sitten huomaa, kuinka korit ja pussit on pullollaan pieniä jämälankakeriä. Olen tyhjentänyt päätäni ideoista ja varastopussukkaa pikkukeristä tekemällä muiden töiden välissä jämälankasukkia. Kun erilaisia raita- ja liukuvärjättyjä lankoja yhdistää yksiväriseen resoriin ja kantapäähän, saa tulokseksi piristäviä sukkia.

Kruunu Vuokko Puutarhan Lumo -blogista teki upeat konttineulesukat. Olen kyseistä mallia pitkään katsellut sillä silmällä ja Kruunu Vuokon postauksen jälkeen olin jo aikeissa niitä aloittaakin. Selasin ohjeita ja tapitin youtube-videota kerta toisensa jälkeen. Näytti yksinkertaiselta toisen tekemänä, mutta omissa käsissä meni tuherrukseksi. Päätin siirtää oman konttineuleopetteluni vähän edemmäs ja tein perinteiset piirakat.

Piirakka-malli on helppo ja nätti. Kauneinta se on minusta yksivärisestä langasta toteutettuna. Jossain vaiheessa voisin tehdä piirakat myös polvisukkina.

Myös Olga on monelle tuttu malli. Sekin on helppo ja malliin sopii myös raitalanka. Nyt käytin Novitan 7veikan Jouluaatto-lankaa, jota löytyi yksi kerä laatikosta. Jalkaosassa kudoin mallineuleen vain jalan päälle eli 2. ja 3. puikoilla. Kantapään kudoin ristiinvahvennettuna. Kärkikavennukset nauhakavennuksena. Neuleessa 48 silmukkaa eli 12 silmukkaa per puikko.

Olga-mallineule (kuudella jaollinen):
 
Neulo alkuun kaksi kerrosta nurjaa. Sen jälkeen toista kahta kerrosta seuraavasti:
1. krs: *2 oikein takareunasta yhteen, 3 s oikein, lk, 2 s oikein, lk, 3 s oikein, 2 oikein yhteen* (toista *-* koko kerros). 
2. krs: kaikki oikein.

Halusin kokeilla, miltä Olga-neule näyttää polvisukassa. Käytin resoriin ja jalkaosaan beigen sävyistä 7veikan Eeroa ja mallineuleosuuteen 7veikan Multiraidan sävyä 883 Leipuri. Varressa on 64 silmukkaa eli 16 silmukkaa per puikko. 

Mallineuleen tein sukan eteen 2. ja 3. puikoilla siten, että kudoin 2. puikon alussa 4 silmukkaa oikein ja samoin 3. puikon lopussa 4 silmukkaa oikein, jolloin kuuden silmukan mallineule sijoittui sukan keskelle oikeiden silmukoiden väliin. Kavensin varressa kolme kertaa siten, että mallineuleessa sijoitin kavennukset 2. puikon alussa ja 3. puikon lopussa olevilla mallineuleeseen varsinaisesti kuulumattomille oikeille silmukoille. Tällöin itse kuvio säilyi muuttumattomana koko varren ajan.

Käsityökorissa ei ollut ainuttakaan muovista tai muutakaan kavennusmerkkiä. Niinpä pujotin kirkkaan värisen langanpätkän osoittamaan kutakin kavennusriviä. Kavennusmerkit eivät ole tarpeen, mikäli kutoo molempia sukkia vaihe vaiheelta samanaikaisesti. Joskus teen niin, mutta nyt kudoin ensin yhden sukan valmiiksi ja aloitin vasta sitten toisen. Kavennusmerkkeinä käyttämäni langat oli helppo vetää pois sukan valmistuttua.

Viimeisen kavennuksen tein nilkan resorissa, jolloin kantalappua aloittaessani puikkoa kohden jäi 12 silmukkaa. Kantalapun reunoilla kavensin siten, että jalkaosaa aloittaessani 1. ja 4. puikoilla (jalan pohja) oli 13 silmukkaa ja 2. ja 3. puikoilla 12 silmukkaa.

Kun kaksiin edellisiin sukkiin olin tehnyt ristiinvahvennetun kantapään, en edes huomannut, että näihin polvareihin tuli samanlainen. Se on nätti ja sopii näihinkin ihan hyvin.

Facebookin Voihan villasukkaryhmässä olen ihaillut Niina Laitisen upeita sukkamalleja. Soulmates-sukka on toiveissa, mutta en ole saanut ostettua sen ohjetta. Huomasin, että Niina Laitisella on oma Niina Laitinen designs -verkkosivunsa, josta voi hänen mallejaan ja sukkakalenterejaan ostaa. Sukkaryhmissä kohistaan myös Niina Laitisen uudesta Villasukkien vuosi -mallikirjasta ja sen sitten tilasin kirjakaupasta.

Aika herkullisia ohjeita, mitä nyt ensisilmäyksellä olen ehtinyt katsoa. Mukavia haasteita edessä niin paljon, ettei välillä tiedä, mistä aloittaisi. Joskus mielessä vilahtaa, että olisi toki kiva kutoa muutakin, kuin vain sukkia. Ei taida yksi elämä kaikkeen mielenkiintoiseen riittää, mutta tehdään se, mikä ehditään. Ilman paineita. 

Uusia kokemuksia

Teimme veljenvaimon kanssa uuden aluevaltauksen. Ostimme liput Musiikkitalon RSO Torstaisarjan kevätkaudelle (yksi konsertti kuukaudessa tammikuusta toukokuuhun). Ensimmäinen konsertti oli torstaina. 

Parhaille tai edes toiseksi parhaille paikoille ei ollut asiaa, sillä sarjalipun ostajalla on etuoikeus omaan paikkaansa aina seuraavalla kaudella. Vakiokävijät varmaankin testamenttaavat paikkansa perillisilleen. Meidän paikkamme oli suurinpiirtein katonrajassa, joka korkean paikan kammoiselle veljenvaimolle tuotti alkuun sydämentykytyksiä. Näkyvyys orkesterikuoppaan oli kuitenkin erinomainen ja musiikki soljui salin joka soppeen vaikeuksitta.

Musiikin suhteen olen aika kaikkiruokainen, mutta ehkä mieluisinta on 60-70 -luvun rock. Kuuntelen myös klassista musiikkia, enkä vierasta oopperaakaan.

Kovin modernia musiikkia en oikein jaksa. Siksi vähän pelotti, kun ensimmäisen torstaikonsertin ohjelmistossa oli Ludwig van Beethovenin lisäksi Magnus Lindberg. Kuulemani Lindbergin sävellykset ovat olleet lähinnä outoja pimputusviritelmiä, mikä ei ole korvaani viehättänyt. Nyt konsertissa kuultu Two Episodes oli ihan kuunneltava ja kohtalaisen melodinen, ja mikä parasta, se kesti vain runsaan 15 minuuttia. Beethovenin 9. sinfonia sen sijaan on upea ja niin se oli tässäkin konsertissa.

Puhtaasti klassisen musiikin konsertissa en ole koskaan aiemmin ollut. Päätimme ottaa nämä torstaikonsertit avoimin mielin vastaan. Vaikea on tietää, mistä todella tykkää, jollei koskaan haasta itseään kokeilemaan. Torstain konsertti oli hieno kokemus ja innolla odotan seuraavaa konserttia.

Helmikuun konsertin ohjelmassa on Esa-Pekka Salosen Helix, W.A.Mozartin Pianokonsertto nro 24 K491 ja Nikolai Rimski-Korsakovin Scheherazade op. 35. Näistä tuttu on vain Rimski-Korsakovin Scheherazade. 

Alapiha pe 26.1.2018

Kyllä nyt säät heittelee. Keskiviikkona 24.1. tuuli heilutti puita lähes vaakatasossa ja pakkaslunta pyrytti siten, että kahdet lumityöt piti tehdä. Torstaivastaisena yönä tuuli jatkoi kovaäänistä ujellustaan nurkissa. Lämpötila nousi keskiviikkoaamun -8 pakkasasteesta torstaiseen lähes viiteen plusasteeseen. Muutaman kerran yön aikana heräsin ryskeeseen. Ilmeisesti vain pergolan katolle lentäneet haavanoksat olivat kolisseet, sillä mitään vakavaa ei aamulla missään näkynyt. Vettä satoi kaatamalla koko yön ja sade jatkui vielä torstain aamupäivänkin. Lumet siis ovat saaneet kyytiä. 

Tätä postausta tehdessäni en tiedä, toteutuvatko tammi-helmikuun vaihteeseen luvatut -10 asteen pakkaset. Toivottavasti eivät toteudu, sillä lumeton ja runsaalla vedellä kyllästetty maa yhdistettynä kunnon pakkaseen ei kyllä kasveille tee hyvää.

Luminen mörkö kuusen oksalla

Tammikuun loppuhetkiä eletään. Helmikuu on ihan nurkan takana ja sitten voimmekin jo todeta kevään olevan lähellä. Voi että, miten mukavaa!

Kasviaiheisia postikortteja

Versoja Vaahteramäeltä -blogin Riina postasi pari päivää sitten aivan ihastuttavasta kirjauutuudesta (lihavoidusta bloginimestä pääset tutustumaan Riinan kirjapostaukseen). Kirjakaupan ohi kulkiessani oli ihan pakko käydä katsomassa löytyisikö kirja hyllystä ja löytyihän se. Aikani sitä selailin ja hiplasin, vaan en voinut ostaa. Kirja on aika kookas, enkä voinut sitä mukaani ottaa, sillä olin matkalla konserttiin.

Ilmeisesti myyjä vaistosi vaikeuteni irrottautua kirjasta ja avuliaana tuli apuun. Kirjan kuvituksesta on nimittäin myytävänä myös postikortteja. Kortit on pakattu hienoon kirjamaiseen rasiaan, ja korteista on tarjolla sekä kasvi- että eläinversiot. Rasiassa on 50 erilaista korttia ja paketin hinta oli ainakin tuossa kirjakaupassa 17,95 €. Kohtuullista, kun ajattelee, että yhden kortin hinnaksi tulee 36 centtiä. 

Monille naisille tyypilliseen tapaan olen aina varustettu kunnon kokoisella käsilaukulla ja niinpä postikorttipakkaus sujahti mukavasti sinne kukkaron, kännykän, huulirasvan, avainten ja kaiken muun tässä erittelemättömän tavaran joukkoon. 

Olin illalla sen verran myöhään kotona, että rasian avaaminen jäi seuraavaan päivään. Innoissani avasin paketin ja tutustuin kortteihin. Jokaisen kortin takana on lyhyt kuvaus kasvista. Aika ihania kortteja, ei voi muuta sanoa. 

Luultavasti käyn ostamassa vielä ne eläinkortitkin. En huomannut katsoa, onko niidenkin kuvitus samaisen Katie Scottin, uskoisin niin. Tyyli on kuitenkin samanlainen, kuin näissä kasvikorteissakin. Enkä mene vannomaan, etteikö se isokokoinen kirjakin vielä tähän huusholliin kulkeutuisi. Ei, vaan pikemminkin taidan vannoa, että kirjan ostan.

Kauniita kortteja on vaikea vastustaa. Varsinkin, kun edelleenkin lähetän mielelläni onnittelukortteja sukulaisille ja läheisille. Parin viikon takaiselta Tukholman matkalta en muuta ostanut, kuin postikortteja. Tukholmassa käydessäni minulla on tapana kurkistaa Drottningsgatanilla olevan kirjakaupan valikoima. Nytkin siellä oli runsaasti kauniita postikortteja 1-5 kruunun kappalehintaan. Euroissa siis noin 10-50 centtiä. Mistä enää saa tuohon hintaan kivoja kortteja? Ei mistään. 

Christina Björkin ja Lena Anderssonin Linneas Årsbok -kirjan kuvitukseen perustuvat kuukausikortit vetosivat oitis minuun ja ostin jokaisen kuukauden. Mainittu lastenkirja on julkaistu suomessa nimellä Linnea kylvää ja kasvattaa.

Eva Björk Hamnen utumaisen kauniita akvarellipiirroskortteja olen ostanut aiemminkin ja ilahduin löytäessäni niitä jälleen. Nämä kortit ovat kaksiosaisia ja 10 kruunun hintaan kuului myös kirjekuori. 

Uusi työviikko on taas edessä. Kevättä kohti ollaan menossa, joten ei huolta. Otetaan maanantai haltuun. Jollei ilolla, niin ainakin ilman suurempia murheita.