Puutarhatiikerin minttuhumaus

Hyasintti puhkoo edellisvuoden lehdetkin tullessaan

Meno ja meininki puutarhassa on nyt niin kiihkeää, ettei perässä tahdo pysyä. Se, mikä eilen oli pikkuruinen aavistus mullassa, onkin tänään ja komea lehtirypäs maan pinnalla.

Vuorenkilpi nupullaan

Eilen käänsin kolme lehtikompostia, joista sain muhevaa multaa kuusi kottikärryllistä. Sitä sitten levittelin kukkapenkkeihin. Neljäs lehtikomposti oli keskeltä vielä hieman kohmeinen, joten se jäi odottelemaan sulamista.

Sinivuokot

Sää on suositunut puutarhahommia. Niin eilen kuin tänäänkin aurinko on paistanut ja lämpöä on ollut kymmenisen astetta. Auringossa enemmänkin. Talikko- ja lapiohommissa tulee sen verran hiki, että takki on äkkiä lentänyt pois ja työ jatkunut paitahihasillaan.

Hämmentynyt puutarhatiikeri tuumailee, minne mamma on kadonnut. Tuoltahan se saapuu ja minä pääsen alapihalle seuraamaan kompostin kääntämistä.

Kompostihommat eivät minua niin kauheasti kiinnosta, joten tutkitaanpa, mitä täältä kasvimaalta löytyy. Kas, mintut ovat pieniä taimia. Nuo viimevuotiset korretkin tuoksuvat vielä mukavasti, joten niitä täytyy vähän kihnuttaa.

Laitetaanpas tähänkin vähän omia tuoksuja. On sitten naapurin Leevillä enemmän haistelemista, kun tulee minun minttujani tuoksuttelemaan.

Mintuissa pitää pyöriä ja korsien kanssa painia.

Mamma istuu kasvimaalaatikon reunalla ja nauraa ääneen. Taidanpa järjestää mammalle pikkuisen näytöksen...

...johon kuuluu kaikensorttista pyörimistä ja peuhaamista mintuissa. Välillä pitää vähän naamaakin putsata...

...ja sitten taas uusi korsi käsittelyyn...

On tämä kevät näin kissankin näkökulmasta ihanaa aikaa. Maa alkaa lämmetä ja ympärillä surisee ja pörisee.

Tässähän voisi ottaa vaikka pienet nokoset.

Jospa nukkuisin sellaista koiranunta, jotta samalla voin toisella silmällä tiirata mamman touhuja.

Nyt se mamma päätti lähteä jatkamaan hommia ja jätti kissansa toipumaan minttuhumauksestaan.

Eihän noin pienestä humauksesta selviäminen montaa sekuntia kestä. Oitis ylös ja oikaisu ruusupuskan kautta katsomaan, minne kummaan se mamma minut taas jätti.

Ai, ei sentään mamma pitkälle mennyt. Tuossahan se on taas kompostin kimpussa, joten minäpä jään reippaana vahtimaan rouskutusruohon kasvua. Näyttääpä tuossa jokunen scillakin nenän edessä kasvavan. Niitä en pureskele, ne on mammaa varten. Tosin eipä se niitä kyllä suuhunsa laita, kunhan katselee ja kuvailee.

Nautiskelkaa, niin mekin teemme. Siis puutarhatiikeri ja mammansa.
 

Kukkaisia mietteitä

Nyt on äänestetty ja samalla tehty kahden tunnin kävelyreissu pitkin kylän raitteja. Kamera killui kaulassa, mutta kuvasaalis jäi aika vähäiseksi. Joka paikassa oli niin hillttömän paljon roskia, että aina olisi pitänyt ensin siivota saadakseen roskattomia kuvia. Valkovuokot aloittavat kukintaansa. Tämän lähemmäksi en päässyt, kun olisi pitänyt mennä miltei vieressä olevan talon pihaan.

Meidän talon toisessa päädyssä on tällainen ongelmapaikka. Aiemmin tuossa multaläiskässä kasvoi japanin- tai jättitatarta. Tiedä häntä, kumpi, mutta varsin rasittava kasvi kuitenkin. Sen hävitysoperaatio on nyt tällä paikalla kolmatta vuotta meneillään ja toivottomalta tuntuu. Olen jo kaivanut ihan käsittämättömän valtaisia juurakoita, mutta silti kasvi tunkee itsensä aina vain yhtä terhakkaana ylös. Eikä suinkaan vain yhdestä paikasta, vaan milloin mistäkin. Tuntuu, että se tunkee juuriaan satojen metrien päähän. Älkää missään nimessä istuttako moista kasvia, jos ette ole takuuvarma siitä, että haluatte sitä katsella loppuelämänne. Ja vähän seuraavassakin elämässä. Kasvi on nykyisin luokiteltu myös haitalliseksi lajiksi.

Purppuraomenapuu - Malus 'Aamurusko' (kuva netistä)

Suunnittelen tuolle ongelmapaikalle jonkin pienen puun istuttamista. Ruskeat metallipylväät ovat naapurin aitatolppia. Hän purki pari kesää sitten tonttiemme välissä kulkevaa vanhaa puuaitaa sieltä täältä, mutta tolpat jäivät. Naapuri on jutellut, että kunhan kotitiemme perusparannus alkaa, he myös laittavat pihaa vähän parempaan kuntoon. Ainakin heidän tonttinsa sisääntulo siirtyy aivan meidän rajallemme. 

Korkeusero tonttiemme välillä on myös hiukan hankala. Aiemmin tontit olivat samassa tasossa, mutta edellinen asukas rakensi autokatoksen aivan tuohon tonttien rajalle ja sitä varten ajatti paikalle täyttömaata. Tähän mennessä naapurit eivät ole pahemmin pihamaahan panostaneet. Jokainen asukoon, miten haluaa. Asia ei minua niin kovin häiritse. Joskus vain ajattelen, että mitä ideaa on asua omakotitalossa, jollei pihapuuhat laisinkaan kiinnosta.

Purppuraomenapuu - Malus 'Hopa' (kuva netistä)

Meidän puolella tuossa kasvaa kesällä Kallionauhusta ja jokunen Vuorenkilven rahjus sekä maanpeitteenä Pikkutalviota. Paikan ongelmallisuutta lisää se, että siihen täytyy talvella kolata lumia käytävältä. Muualle lumen työntämisessä tulee liian pitkä matka, eikä sitä loputtomiin sinne pidemmällekään mahdu. Myös naapuri kolaa pihaltaan lumia rinteeseen, josta ne sitten valuvat meidän puolelle. 

Purppuraomenapuu - Malus 'Makamik' (kuva netistä)

Tatarin hävittäminen on vienyt mehut paikan ideoinnin suhteen jo muutaman kesän ajan, mutta näin keväällä tällaiseenkin vielä riittää virtaa. Ajattelin, että jos istuttaisin tuohon kaikesta huolimatta vaikka jonkun yllä esitellyistä koristeomenapuista ja kattaisin maata sen ympäriltä siten, ettei tatar pääsisi valoon. Vaikkapa mustalla muovilla, jonka päälle laittaisin oksahaketta. Tatar tulee puskemaan ylös muualta, mutta kiskon taimet pieninä niin kauan, että jonain päivänä olen voittaja. Sitä odotellessa paikka on väkisinkin enemmän tai vähemmän keskeneräinen.

Koristekirsikka 'Kevätsuudelma' - Prunus ´Accolade´ (kuva netistä)

Myös koristekirsikkaa olen pitkään havitellut pihamaallemme. Sille taitaisi löytyä sopiva paikka Pikkupuutarhasta. Meillä oli jossain vaiheessa alapihalla kirsikkapuu, joka teki parina vuonna mukavasti hedelmääkin. Sitten eräänä talvena jänöjussi pääsi järsimään sitä pahan kerran, eikä se siitä enää toipunut. Olen ihastellut kuvia Kevätsuudelma -koristekirsikasta, ehkä hankin sellaisen. 

Ruusuorapihlaja - Crataegus x media 'Paul's Scarlet

Myös ruusuorapihlaja voisi olla sopiva kaunistus vaikkapa Pikkupuutarhaan.

Omenaruusu - Rosa rubiginosa

Pari ruusupensastakin olisi tarkoitus tänä kesänä hankkia. Omenaruususta olen pitkään haaveillut, mutta sitä on vaikea mistään saada. En edes tunne ketään, jolla kasvaisi omenaruusu omassa pihassaan, puhumattakaan sellaista henkilöä, jonka puutarhasta liikenisi taimi minulle.

Teresanruusu - Rosa 'Therese Bugnet' (kuva netistä)

Monissa blogeissa on kehuttu kovasti Louise Bugnet -ruusua. Se voisi olla yksi vaihtoehto ja toinen Teresanruusu. 

Rosa rugosa 'Louise Bugnet' (kuva netistä)

Näitä puutarhajuttuja on niin mukava suunnitella. Yhtenä päivänä selitin Ukkokullalle, että saatan aamulla herätessäni ensimmäisenä silmäni aukaistuani ryhtyä suunnittelemaan, mitä teen jollekin tietylle paikalle. Mielessäni istutan ja siirrän ja kaivan ja kuopsutan. Vaikka juuri sinä päivänä ei olisi edes aikaa mennä pihapuuhiin. Ukkokulta ei oikein tainnut ymmärtää, mutta se annettakoon hänelle anteeksi. Vaikka olemme eläneet yhdessä yli 30 vuotta, hän ei edelleenkään aina tajua aivoituksiani. 

Totesin, että kokoamalla kuvat ja tiedot toivekasveistaan, saa ajatukset päässä jonkinlaiseen järjestykseen ja koko idea alkaa hahmottua selkeämmäksi. Samalla putoaa pois kasvit, jotka eivät ehkä ole sopivia omaan pihaan.

Vanha puutarha kävelylenkkimme varrella

Seuraavaksi aionkin keskittyä suunnittelemaan tulevan kesän kesäkukkaistutuksia. Joka vuosi päätän suunnitella kaikki etukäteen ja mennä puutarhalle listan kanssa. No, onhan minulla aina jonkinlainen suunnitelma ja ostoslistakin mukana. Mutta astuessani kukkia tulvillaan olevaan kasvihuoneeseen, unohtuvat kaikki hyvät ideat siinä silmänräpäyksessä ja mukaan lähtee kaikenlaista sellaista, jota en ole laisinkaan ruukkuihini ajatellut. Kun tarjolla on joka kerran niin paljon uutta ja kaunista. Siinä menee täysin mykäksi ja pikkaisen ehkä mopo jälleen karkaa käsistä.

Sen verran tiedän tulevista kesäkukistani, että pihaan ilmestyy toukokuun puolen välin jälkeen ainakin 20 pelargoniaa. Paikallinen yrittäjä mainosti facebookia myöten mahdollisuutta, jossa asiakas maksaa etukäteen 19 euroa yrityksen tilille ja saa tilausnumerolla varustettua arvoseteliä vastaan 20 pelargoniaa. Saapa nähdä, millaisia pelaguita silloin on tarjolla. Olen siis ottanut 20 euron riskin ja aika näyttää, mitä sillä saa.

Työpöydän valloittaja

Jahas, eräs karvainen kaveri tulla tömäytti työpöydälle makaamaan. Kohta on taas näyttö täynnä sähköisiä kissankarvoja - ja meikäläisen naama myös, kun välillä pitää vähän mammaa puskea keskelle naamaa.

Viettäkää mukava sunnuntai - vielä ehtii äänestämäänkin!
 

Olkoon lasini puoliksi täynnä

Iris Katharine Hodgkin

Nyt on käsillä sellaiset ajat, että aamulla ajattelee ensimmäisenä pihamaata ja sitä, milloin sinne vain suinkin ehtisi. Lauantaiaamu, eikä mitään pakollista hommaa sisällä hoidettavana, ei omaishoitomenoja, ei kauppareissuja eikä kerrassaan mitään estettä. Aamupala kera sanomalehtiuutisten ja sitten vain pihavarusteet päälle ja ulos.

Vanhat laatikot ovat Ukkokullan tekemiä,. Uudet ostettu edullisesti.

Uudet kasvimaalaatikot on nyt asennettu paikoilleen. Kaivoin alueelta jättimäiset määrät suikeroalpia, joka oli ihan huomaamatta päässyt leviämään. Se, kun ei ottanut nokkiinsa edes siitä, että aivan surutta sen päällä käveltiin noiden vanhempien laatikoiden viljelyksiä hoidettaessa. 

Saadakseni suikeroalpit mahdollisimman hyvin pois, kaivoin ensin maata melkoisesti ja kasasin sen väliaikaisesti sivuun pressun päälle. Sitten asensin laatikoiden sisäreunoille muovisen nurmisuojan, jotta melko matalan laidan alta ei luikertelisi laatikoihin luvattomia kasvustoja ja peitin pohjamaan sanomalehdillä. Kippasin lehtien päälle haketta, jota kevään risutalkoista on taas riittämiin. Hakkeen päälle lapioin pressulla odottaneen multamaan takaisin laatikoihin. Yritin putsata mullasta juurenpalat mahdollisimman hyvin pois. Peitin mullan jälleen sanomalehdillä ja päälle laitoin vielä muovia. 

Nyt laatikot saavat jonkin aikaa muhia sisältöineen. Ihan varmasti sieltä vielä lähtee jotain itämään. Tosin suikeroalpi oli kasvanut niin tiiviiksi matoksi, ettei tuolla paikalla juuri mitään muuta kasvanut. Aika sitkeä suikeroalpi ilmeisesti on, mutta josko saisin sen näillä keinoin hävitettyä. Ihan tarkkaan en vielä tiedä, mitä noihin uusiin laatikoihin laitan. Oli se mitä tahansa, lisää tuoretta multaa täytyy laatikoihin istutuksen myötä kipata. 

Honkkarista bongasin tuollaisia aitatolppia, joille keksin muuta käyttöä. Ruusupensaat rehottavat pitkin poikin pihaa ja piikkiset oksat tarttuvat ohi kulkiessa hiuksiin ja vaatteisiin. Kesän mittaan rakennan pensaille kaikenlaisia tukivirityksiä, joista yksikään ei ole oikein aikaa kestänyt. Niinpä naputin aitatolpat maahan ja yhdistin ne paksulla sidontalangalla. Näin pensaan oksat pysyvät paremmin kauttaaltaan pystyssä ja lepäävät nätisti langan päällä. Kun pensaaseen tulee lehdet, tolppia ei pahemmin seasta näy.

Unikko karistaa mullat yltään

Pari viikkoa sitten siistin kukkapenkkejä levittämällä niille tuoretta multaa. Alle jäivät viime syksyn lehdet ja muut karikkeet. Alle jäi myös osa jo tuolloin näkyvissä olevista piipoista, mutta kuten kuva osoittaa, hyvin ne osaavat mullastakin itsensä ihmistenilmoille tunkea. Eilen rautakaupassa käydessäni otin muutamia kevätesitteitä ja kuinkas ollakaan, kotimainen puutarhatuotteiden valmistaja on tuonut markkinoille tuohon keväiseen kukkapenkkien siistimiseen tarkoitettua erikoismultaa ja nimennyt sen katemullaksi. Itse olen tähän saakka levittänyt multaa, mutta jatkossa taidankin ryhtyä puhumaan katemullasta.

Mitään tekemättä ei tuolla ulkona oikein viitsi olla. Sen verran kylmää siellä edelleen on. Keittiön ikkunasta tulee seurattua lintujen elämää. Yleensä maassa pomppii mustarastaiden lisäksi peipposia ja muutamina päivinä myös kurre on käynyt jotain tuossa napostelemassa. Ikkunan läpi käsilaukkukameralla ei kovin loistavaa kuvalaatua saa, mutta sentään jonkinmoisen todisteen oravan vierailusta.

Aamuinen oravavierailu jäi mieleen ja kellarissa käydessäni muistin tuoda tullessani kivikurren pihamaata koristamaan. Täpötäysiä hyllyjä kellarissa katsellessani totesin, että vastahan minä kaikki kamat sinne raahasin ja nyt niitä pitää kantaa jälleen ulos. Se oli sellainen hetki, jolloin mielessä käväisi välimerelliset asuinsijat. Siellä tuskin puutarhakoristeita on tarve talvivarastoon viedä.

Taivas on pilvessä, mittari näyttää +7 astetta ja meillä vallitsee lauantai-iltapäivän rauha. Peräkamaripoikakaan ei nyt tule luoksemme saunomaan, kun hän otti ja lähti matkalle. Syöpädiagnoosi oli sen verran rankka kokemus ja vaikka siitä hengissä selviääkin, laittoi se niin pojan kuin meidän vanhempienkin arvomaailmaa taas uuteen järjestykseen. Turha on jämähtää odottamaan parempaa huomista. Elämä on tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.

Posliinihyasintti

Opettelen positiivista ajattelua ja pyrin näkemään asioista niiden hyvät puolet, eli minun juomalasini olkoon aina puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille!
 

Välipäivä pihahommissa

Tänään ei ole asiaa pihahommiin, sillä taivaalta vihmoo vuoroin vettä, räntää ja rakeita. Tasapuolisuuden nimessä toisinaan aurinkokin pilkistää pilvien lomasta, mutta ilo siitä ei riitä pitkäksi aikaa, kun tummat pilvijättiläiset jälleen valtaavat taivaan. Leikkimökin mustalla huopakatolla tanssii ajoittain tuhansittain raepalleroita, joten voin rauhallisin mielin kääntää ikkunalle selkäni ja naputtaa tietokoneen näppistä.

Jouluruusu - Helleborus niger

Eilen menin heti aamusta pihamaalle kaivuuhommiin. Ostin edullisesti kaksi uutta lavakaulusta ja tarkoitus on laajentaa laatikkoviljelyä. Uudet kasvimaalaatikot ovat kylläkin vanhoja matalampia, mikä ei ole kovin selkäystävällistä. Laatikoiden sijoituspaikalta piti kaivaa sinne levinnyttä suikeroalpia pois. Kaivuhomma jäi vähän kesken, koska ajattelin estää alpin leviämisen jatkossakin asentamalla laatikoiden sisäreunoille nurmireunusta. Sen hankkiminen jäi tälle päivälle.

Jouluruusu - Helleborus niger

Istutin myös kevätmessuilta ostamani jouluruusut maahan. Harmi, etten löytänyt sellaista upeaa tummalehtistä ja -kukkaista versiota, jollainen oli mm. Cherin Autuas olo -blogissa eilen (käy täällä kurkkaamassa).

Keisarinpikarililja - Fritillaria imperialis

Maasta kurkistaa jos jonkinlaista ja jokakeväiseen tapaan täytyy taas opetella muutamien kasvien nimet, kun ne tuppaavat talven aikana unohtumaan. Puhumattakaan siitä, minne on edellisen kesän aikana uusia kasveja istuttanut tai siirtänyt. Kyllähän ne äkkiä taas palautuvat mieleen, mutta hetken aikaa on pikkaisen uuno olo.

Köynnösruusu Pohjantähti

Eilen tutkiskelin myös ruusupensaideni kuntoa. Leikkelin niistä kuolleita oksanpäitä pois ja muuten vain pyörin puskien ympärillä. Näyttää sitä, että kaikki ruusut ovat selvinneet talvesta ja jokaisessa on jo punertavia silmuja. Talon seinustalla kasvavassa Pohjantähdessä jopa hiirenkorvia.

Tuoksuköynnöskuusama - Lonicera caprifolium

Niinikään lämpöisessä paikassa kasvava Tuoksuköynnöskuusama on ottanut oikein kunnon varaslähdön ja siinä hiirvenkorvat ovat levähtäneet viittä vaille avonaisiksi.

Juuso - ikioma puutarhatiikerini

Ikioma puutarhatiikerikin on saanut vähän keväistä virtaa suoniinsa ja jaksaa olla talvipäiviä aktiivisempi ulkonakin. Eilen seurasin sen touhuja Vuorenkilpien seassa. Mitä lienee sieltä etsinyt, kun sen päiväinen kahina kävi kissan pyöriessä isojen lehtien lomassa.

Juuson kuratassut työpöydälläni

Juuso täyttää vajaan kahden kuukauden kuluttua 14 vuotta ja minusta siihen on tullut tietynlaista hitautta. Se nukkuu enemmän kuin ennen ja leikkii vähemmän. Kyllä se edelleen saattaa saada hurjia spurtteja ja ulkonakin kiivetä puuhun, mutta mielellään se viihtyy lämpimässä loikoillen. 

Sain tänään viestin Juuson lapsuudenkodista, että sen veli oli tullut aamulla sisään, syönyt ja mennyt sängylle itseään pesemään ja nukkumaan. Eikä se siitä sitten enää ollutkaan herännyt. Ilman minkäänlaisia oireita tai ennusmerkkejä Räyhä oli nukahtanut viimeisille päikkäreilleen. Mikä lie vienyt kissan ikiuneen? Onneksi sillä oli hyvä elämä tallikissana.

Pelargonia Inspire Pink - siemenestä itse kasvatettu ja kahden talven yli hengissä säilynyt

Ikävien uutisten vyöry sen kun jatkuu. Tänään sain puhelinsoiton ystävältäni. Hän kertoi sairastuneensa rintasyöpään. Tämä alkaa olla jo käsittämätöntä. Kahden vuoden sisällä ihan liian monta syöpätapausta aivan lähipiirissä: äidiltä leikattiin kohtusyöpä edelliskesänä, anopilta rintasyöpä viime kesänä ja paksusuolisyöpä kolme viikkoa sitten, ystävältä rintasyöpä viime kesänä, omalta pojalta kivessyöpä kuukausi sitten ja nyt lähimmän ystävän diagnoosi. Onneksi tähän saakka kaikkien kohdalla leikkaukset ovat menneet hyvin ja toipuminen sujunut ongelmitta. Toivon sydämestäni, että niin kävisi myös ystävälleni.
 

Kevättä on - totisesti

Kevätkirjotähdet

Maanantaina oli vielä lämmin ja aurinkoinen päivä. Piti mennä vain hetkeksi pihalle tiirailemaan, mutta aivan huomaamatta se hetki venyi muutamaksi tunniksi. Haravoin alapihaa ja siistin kukkapenkkejä.

Krookukset

Välillä oli aivan pakko nojata haravan varteen ja tiirailla taivaalle ja puihin ja ympärille. Linnut sirkuttavat nyt niin mahtavaa konserttoa, ettei sitä voi olla kuulematta ja kuuntelematta. Peipposen laulua olen kuullut jo viime viikon lopulta, mutta tänä aamuna näin keittiön ikkunasta peipon ihka elävänä aamupalaa mutustaessani.

Krookus kurkistaa Taponlehtien lomasta

Vaikka eilen ja tänään on melkoisen hyinen sää, ei se liiemmin näytä maasta ponnistavia piippoja haittaavan. Tosin enimmäkseen kaikki viikonvaihteessa avoinna olleet kukat ovat menneet takaisin nupulleen.

Sinivuokko

Muut elämän reaaliteetit haittaavat nyt sen verran pihalla puuhaamista, että täytyy tyytyä vain ohimennen puskia tiirailemaan. Nytkin kello rientää sitä vauhtia, että tämä postauskin jääköön lyhykäiseksi.

Puutarhatiikeri

Lähden noutamaan puutarhatiikeriä vuorimännyn alta ja sitten menoksi. Nautiskelkaa keväästä. Niin minäkin aion tehdä heti, kun kerkiän - ja vähän siinä kiireen lomassakin.