Olkoon lasini puoliksi täynnä

Iris Katharine Hodgkin

Nyt on käsillä sellaiset ajat, että aamulla ajattelee ensimmäisenä pihamaata ja sitä, milloin sinne vain suinkin ehtisi. Lauantaiaamu, eikä mitään pakollista hommaa sisällä hoidettavana, ei omaishoitomenoja, ei kauppareissuja eikä kerrassaan mitään estettä. Aamupala kera sanomalehtiuutisten ja sitten vain pihavarusteet päälle ja ulos.

Vanhat laatikot ovat Ukkokullan tekemiä,. Uudet ostettu edullisesti.

Uudet kasvimaalaatikot on nyt asennettu paikoilleen. Kaivoin alueelta jättimäiset määrät suikeroalpia, joka oli ihan huomaamatta päässyt leviämään. Se, kun ei ottanut nokkiinsa edes siitä, että aivan surutta sen päällä käveltiin noiden vanhempien laatikoiden viljelyksiä hoidettaessa. 

Saadakseni suikeroalpit mahdollisimman hyvin pois, kaivoin ensin maata melkoisesti ja kasasin sen väliaikaisesti sivuun pressun päälle. Sitten asensin laatikoiden sisäreunoille muovisen nurmisuojan, jotta melko matalan laidan alta ei luikertelisi laatikoihin luvattomia kasvustoja ja peitin pohjamaan sanomalehdillä. Kippasin lehtien päälle haketta, jota kevään risutalkoista on taas riittämiin. Hakkeen päälle lapioin pressulla odottaneen multamaan takaisin laatikoihin. Yritin putsata mullasta juurenpalat mahdollisimman hyvin pois. Peitin mullan jälleen sanomalehdillä ja päälle laitoin vielä muovia. 

Nyt laatikot saavat jonkin aikaa muhia sisältöineen. Ihan varmasti sieltä vielä lähtee jotain itämään. Tosin suikeroalpi oli kasvanut niin tiiviiksi matoksi, ettei tuolla paikalla juuri mitään muuta kasvanut. Aika sitkeä suikeroalpi ilmeisesti on, mutta josko saisin sen näillä keinoin hävitettyä. Ihan tarkkaan en vielä tiedä, mitä noihin uusiin laatikoihin laitan. Oli se mitä tahansa, lisää tuoretta multaa täytyy laatikoihin istutuksen myötä kipata. 

Honkkarista bongasin tuollaisia aitatolppia, joille keksin muuta käyttöä. Ruusupensaat rehottavat pitkin poikin pihaa ja piikkiset oksat tarttuvat ohi kulkiessa hiuksiin ja vaatteisiin. Kesän mittaan rakennan pensaille kaikenlaisia tukivirityksiä, joista yksikään ei ole oikein aikaa kestänyt. Niinpä naputin aitatolpat maahan ja yhdistin ne paksulla sidontalangalla. Näin pensaan oksat pysyvät paremmin kauttaaltaan pystyssä ja lepäävät nätisti langan päällä. Kun pensaaseen tulee lehdet, tolppia ei pahemmin seasta näy.

Unikko karistaa mullat yltään

Pari viikkoa sitten siistin kukkapenkkejä levittämällä niille tuoretta multaa. Alle jäivät viime syksyn lehdet ja muut karikkeet. Alle jäi myös osa jo tuolloin näkyvissä olevista piipoista, mutta kuten kuva osoittaa, hyvin ne osaavat mullastakin itsensä ihmistenilmoille tunkea. Eilen rautakaupassa käydessäni otin muutamia kevätesitteitä ja kuinkas ollakaan, kotimainen puutarhatuotteiden valmistaja on tuonut markkinoille tuohon keväiseen kukkapenkkien siistimiseen tarkoitettua erikoismultaa ja nimennyt sen katemullaksi. Itse olen tähän saakka levittänyt multaa, mutta jatkossa taidankin ryhtyä puhumaan katemullasta.

Mitään tekemättä ei tuolla ulkona oikein viitsi olla. Sen verran kylmää siellä edelleen on. Keittiön ikkunasta tulee seurattua lintujen elämää. Yleensä maassa pomppii mustarastaiden lisäksi peipposia ja muutamina päivinä myös kurre on käynyt jotain tuossa napostelemassa. Ikkunan läpi käsilaukkukameralla ei kovin loistavaa kuvalaatua saa, mutta sentään jonkinmoisen todisteen oravan vierailusta.

Aamuinen oravavierailu jäi mieleen ja kellarissa käydessäni muistin tuoda tullessani kivikurren pihamaata koristamaan. Täpötäysiä hyllyjä kellarissa katsellessani totesin, että vastahan minä kaikki kamat sinne raahasin ja nyt niitä pitää kantaa jälleen ulos. Se oli sellainen hetki, jolloin mielessä käväisi välimerelliset asuinsijat. Siellä tuskin puutarhakoristeita on tarve talvivarastoon viedä.

Taivas on pilvessä, mittari näyttää +7 astetta ja meillä vallitsee lauantai-iltapäivän rauha. Peräkamaripoikakaan ei nyt tule luoksemme saunomaan, kun hän otti ja lähti matkalle. Syöpädiagnoosi oli sen verran rankka kokemus ja vaikka siitä hengissä selviääkin, laittoi se niin pojan kuin meidän vanhempienkin arvomaailmaa taas uuteen järjestykseen. Turha on jämähtää odottamaan parempaa huomista. Elämä on tässä ja nyt, huomisesta ei koskaan tiedä.

Posliinihyasintti

Opettelen positiivista ajattelua ja pyrin näkemään asioista niiden hyvät puolet, eli minun juomalasini olkoon aina puoliksi täynnä, ei puoliksi tyhjä.

Mukavaa viikonvaihdetta teille kaikille!