lauantai 5. toukokuuta 2012

Kolea kevätsade


Eilisen aherruspäivän jälkeen näyttää tulevan lokoisa lauantai. Yön aikana saapunut sadealue saa ilman tuntumaan kolealta, eikä märkyys houkuttele työskentelemään pihalle. Ihan hyvä välillä tehdä muutakin ja kotiakin pitää toisinaan siivota. Niinpä aloitin tämän päivän imurointiurakalla. 

Eilen istutin kolme Tuiviota makkarien ikkunan alle. Tämä paikka näyttää koko kevään kovin alastomalta, kunnes Köynnöshortensia ja Piippuköynnös vihdoin vihertyvät. Samoin Kotkansiipi ja kuunliljat antavat odottaa itseään, joten jotain vihreää piti paikalle saada kevättä värittämään.

Istutin myös kymmenen Kartiotuijaa aidanteeksi rajaamaan tonttia puistonpuoleiseen talonpäätyyn. Laitoin puut limittäin ja vähän suuremmilla väleillä, koska paikalla kasvaa Jättitatarta ja Tuoksuvatukkaa. Ainakin tatarista on tarkoitus jollain aikavälillä päästä eroon sen valtaisan leviämisen vuoksi. Jo eilen kaivoin lukuisia juurakoita ylös maasta, mutta kokemuksesta tiedän, että uusia punaisia kärkiä nousee kuin sieniä sateella. Tatar leviää pienestäkin juurenpalasta ja iso työmaa on vielä edessä. Mahdollisesti istutan jossain vaiheessa välejä täyttämään uusia tuijia, mutta tässä vaiheessa täytyy jättää tilaa kaivaa tatareita maasta. Ja lisäksi on jätettävä tilaa lumelle.

Kiurunkannukset kukkivat nurmikolla ja vähän siellä sun täällä. Muurahaiset kuljettavat siemeniä uusiin paikkoihin ja uusia kiurunkannuksia nousee kevät keväältä isompia rykelmiä. Kukinnot näyttävät olevan ihan sotkussa, mutta kaiketi siinäkin jogin logiikka piilee.

Myös valkovuokot ovat vähitellen löytäneet puutarhamme. Tässä oli vielä pari vuotta sitten mustaherukka, joka kuitenkin näytti alusta pitäen kituvan. Lopulta kaivoin sen kokonaan pois ja viime vuonna paikalle ilmestyi tällainen valkovuokkometsä. Pilvinen ja kolea ilma on saanut vuokkojen kukat suppuun. Siinä ne nuokkuvat aurinkoa odottaen seuranaan omasta porukastaan eksynyt kiurunkannus. Kunpa vielä saisin jostain keltavuokkoja pihamaalleni.

Ruohosipulitupas terhakkaana muuten vielä ankeassa kukkapenkissä. Muutama Scillakin on eksynyt ruohosipulin joukkoon. Joka kerran alapihalla kävellessäni harmittelen, etten tehnyt tästä kohopenkkiä. Voi olla, että jonain päivänä lapio kuopaisee kukat ylös ja alkaa vimmattu penkin uudistushomma. Ehkä kuitenkin annan tulppaanien ensin kukkia.

Sieltä tulee Syysleimut. Niin vain kaikki tutut kasvit löytävät jälleen tiensä mullasta valoon. Aika ovelia nuo kukat putkahtaessaan mullasta yksi toisensa jälkeen. Jos kaikki nousisivat samaan aikaan, ei niistä ehkä ehtisi nauttia näin kokonaisvaltaisesti. Nyt jokainen kasvilaji saa ansaitsemansa huomion ja itse kunkin erityispiirteet pääsevat oikeuksiinsa. 

Siirsin eilen muutamia taimia omiin purkkeihinsa sanomalehtipoteista. Ikkunalautakasvatus on hiukan hankalaa, kun valoisaa tilaa on niin vähän. Näytti myös, etteivät taimet enää kasvaneet poteissaan. Ehkä ne olivat käyttäneet olemassa olevat ravinteet ja tahtoivat parempaan paikkaan. Tiedä häntä, taimikasvatus ei ihan ole minun heiniäni. Siitä huolimatta joka kevät tulee jotain yritettyä ja onneksi aina joku onnistuukin. Edelleen unelmissani haikailen kasvihuonetta. Pitäisikö tänään laittaa lottoanomus vetämään.

Juusolla oli eilen juhlapäivä. Se sai kiinni peräti kaksi pientä hiirtä. Niitä piti kantaa suussa ja tassutella alapihalla. Toisesta hiirestä ei jäänyt jälkeäkään, mutta toinen hiiri makasi tänään jalat kohti taivasta - hengettömänä - totta kai. Ja Juuso partioi samalla hiirenlöytöpaikalla, josko onni suosisi hiirestäjää uudemmankin kerran. Ei suosinut. Kun ei saalistakaan ollut, kissa alkoi naukumaan emäntänsä perään. Sisälle halusi kissa, lämpimään ja kuivaan. Hänen hienot, valkeat tassunsa eivät tykkää märästä maasta. Piti vähän kiusata kattia ja tähtäillä sitä kameralla. Aina kun sille jotain sanoin, se naukaisi surkeasti vähän jo hermostuen, ettei tuo emäntä meinaa laisinkaan liikahtaa kotioven suuntaan. Sisälle päästyään se asettui ruokakupin ääreen napostelemaan päivän ensimmäistä ateriaa. Aamulla kun oli niin kiire ulos, ettei ehtinyt karvakorva edes syömään.

Syötyään Juuso halusikin seurustella tai ainakin seuraa, ja se hyppäsi työpöydälleni itseään pesemään. Tee nyt siinä sitten töitä, kun tietokoneen edessä on meneillään tassujen putsaussessio. Vähän piti välillä puskea näytön reunaa ja hiukan myös emäntää, ettei tämä pääsisi unohtamaan karvakorvan olemassaoloa. Pöydältä piti siirtää papereita sivuun, että katti sai hiekat varpaidensa väleistä rapsuteltua pöydän pinnalle. Ehdin juuri aamusella imuroimaan edelliset neulaset kissan kulkupaikoilta ja nyt se on jo ehtinyt kantaa uusia sisälle.

Olen useasti miettinyt, miten hankalaa olisi elää kissan elämää silloin, kun on edessä pesuhetki. Nuolla kaikki roskat ja hiekat jaloista ja varpaanväleistä omaan suuhunsa. Eikö se kaikki irtokarva saa kurkkua kutisemaan ja aivastuttamaan? Millaiselta mahtaa maistua multa hampaissa ja pistävätkö neulaset kenties kieltä? Ehkä Juuso sitä miettiikin, kun kielikin on unohtunut nenän alle. Luultavasti se kuitenkin miettii niitä ihania hiirulaisia, joita tuli eilen metsästettyä ja mitä todennäköisemmin seuraavana mietintälistalla on pohdinta, jokohan tästä lähtisi päiväunille.

Torstaina kävin ystäväni syntymäpäivillä. Hän oli leiponut ihanan rahkakakun ja tehnyt myös herkullisia suolaisia naposteltavia. 

Silmäilin tuossa edellisten vuosien merkintöjä puutarhapäiväkirjassa ja totesin, ettei tämän kevään säässä ole mitään erityistä. Välillä on todella lämpimiä päiviä, mutta sitten taas muutaman asteen koleutta ja kylmyyttä. Keväällä 2010, tarkalleen 4.5. sataa puolen päivän aikaan vettä ja rätää, lämpöasteita peräti +2 eli ei kovin rattoisaa. Ja jo viikkoa myöhemmin on varjossakin hellelukemia. Siis sitä keikkuvaa kevättä silloinkin.

12 kommenttia:

  1. Kauniita puutarhakuvia sinulla, erityisesti tykkään valkovuokkometsastä ja vesipisaroiden virkistämästä ruohosipulista. Sade tuo uusia piirteitä kasveista esille.
    Juusolle rapsutuksia, hyvä metsästäjä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mieltä ylentävää kuulla kehuja puutarhakuvistani. Kovasti kiitoksia! Sitä tuppaa tulemaan liiankin kriittiseksi omien tekemistensä suhteen. Siinä mielessä tämä bloggaaminen on hyvin kasvattavaa. Jos aikoo kirjoittaa ja julkaista kuviaan, on myös opittava sietämään arvostelua. Itse kyllä luen mielelläni muiden blogeja ja ihastelen kuvia. Eipä juuri tule kritisoitua, vaan paremminkin nautittua toisenlaisista näkökulmista ja poimittua hyviä ideoita.

      Poista
  2. Minä aloin arkistoimaan itselleni noita säätietoja viime syksynä;kun tuo muisti on niin kummallinen,että vuoden takaiset asiatkin jo pakkaavat unohtumaan.

    Juuso on ollut valppaana metsästäjänä :)

    Itsekin tykkään noita ikivihreitä pihaani istutella;hiukan edes vihreää ankeampina aikoina.

    Saako muuten kasveja siirtää metsästä omaan pihaan ilman maanomistajan lupaa?? Noita valkovuokkoja vain olisin havittelemassa..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni ilman maanomistajan lupaa ei saa mitään ottaa, marjoja ja sieniä lukuunottamatta. Eikä niitäkään kenenkään pihapiiristä. Valkovuokko ei kuitenkaan ole uhanalainen ja sopivassa paikassa lisääntyy pienestäkin alusta. Meillä on valkovuokkoja tuossa naapurissa, kunnan metsikössä ja se on levinnyt ihan itsestään meidän puolelle. Maailmassa tehdään pahempiakin rikoksia ja tuhotaan luontoa, joten muutaman valkovuokon juurakon siirtäminen omaan pihaan vaalittavaksi ei minusta ole kovin vakavaa. Sinivuokon suhteen pitää kuulemma olla varovaisempi, sitä sain jokunen vuosi sitten tuttavani mailta. Siellä sitä olin aivan sinisenään.
      Sää on hyvin yleinen puheenaihe ja ihmiset näyttävät muistavan erilaiset säätilat kovin tunteellisista lähtökohdista. Mielenkiinnosta olen alkanut kirjata säätiloja ja niitä on ollut hauska vertailla, varsinkin silloin, kun syntyy kina.

      Poista
  3. Aivan tosi kauniita kuvia. Olet vanginnut niihin sään hyvin. Nyt paistaa taas aurinko ja kutsuu pihalle. Mukavaa viikonloppua ja rapsutus Juusolle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa viikonloppua myös sinulle Mustakissa. Tämä päivä on minulta mennyt sisähommiin, mutta huomenna taas pihalle.
      Toivottavasti illalla on taivas pilvetön. Tänään olisi mahdollisuus katsella superkuuta. Mitä se sitten tarkalleen ottaen tarkoittaakin!

      Poista
  4. Nyt onkin hyvä aika laittaa uusia kasveja, vielä aika paljaaseen puutarhaan. Mullakin hankitalistalla ainakin muutama havu, vihreyttämään pihaa ympärivuotisesti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinänsä minua ei kolea ilma häiritse, sillä silloin on hyvä tehdä lapiohommia. Pitää varmaan kaivaa viime kesän kuvat kukkapenkeistä, etten tuhraa olemassa olevia kasveja.

      Poista
  5. Ensivisiitillä. Upeita kuvia, sinullahan kasvaa puutarhassa monenlaisia ihania kasveja.

    Hyvät ne pupukuvat, osalle minun krookuksistani kävi juuri samoin...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa Sussi! Tähän puutarhabloggaamiseen näyttää hurahtavan samalla tavoin kuin puutarhaankin.

      Poista
  6. Kivoja kuvia!

    Mitäs noissa suolaisissa naposteltavissa on?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sädehelmi!
      Leipä on kuppimainen "ruisnappi". Nyt en vain muista nimeä. Ensin leivällä on herkkusienisalaattia, sitten puolikas viinirypäle, katkarapu ja tillinoksa. Ihanan makuisia ja niihinhän voi säveltää vaikka mitä oman maun mukaan. Noilla synttärikekkereillä oli kalaruokaa eri muodoissa, joten siitä ilmeisesti tuo katkarapu myös noihin suolapaloihin.

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!