Ukkosta odotellessa

Liljoja en ole vuosiin istuttanut ja jäljellä näyttääkin olevan enimmäkseen keltaisia ja oransseja lajeja. Keltaisia en ole tainnut koskaan ostaa, vaan niitä on tullut nettikaupasta mm. tilaajalahjana ja uskollisena olen nekin tunkenut multaan. Ja kuten olen ennenkin sanonut, keltainen ja oranssi taitavat olla erityisen kestäviä lajikkeita, koska jaksavat kukkia ja kasvaa vuodesta toiseen muiden värien paikalta kaikottua.

Väsynyt kasvimaan vartija ei tykännyt mamman kuvausinnosta. Juuso oli sen näköinen, että voisi tuo mamma jo lähteä muualle, että hän saisi rauhassa nautiskella torkkumisesta.

Mahtaako kukaan ihan tarkoituksella ukkosta odottaa, mutta sellainen tuntuu olevan tulossa. Pihalla on virinnyt tuuli, josta huolimatta ilma on seisovan kuumaa ja sähköisen tuntuista. Lännen ja etelän suunnalta taivaalle on muodostunut pilviä. Liiemmin ei täällä meikäläisen leveysasteella ole ukkosta tänä kesänä kuultu, ei nähty. Muutama hassu jyrähdys ja pari salamaa. Vettä on sen sijaan tullut myös ukkoskuuroina, niitä en kaipaa laisinkaan. Kuivuudesta ei ole ollut huolta. Keskiviikosta lähtien olemme saaneet nauttia auringosta ja lämmöstä. Siis lähes helteistä ja lämmön soisi jatkuvan, jotta tuntuisi edes jonkin aikaa oikealta kesältä. Sinänsä en hirveästi helteistä välitä, koska silloin ei jaksa mitään ahkeruuteen viittaavaa pihalla tehdä. Tokihan ihan silkka laiskottelukin on sallittua ja jokaisen lomalla myös toivottua. Mitenpä muuten talveen voisi tankata.

Jotain hienoa löysin tänään puutarhasta. Pojan kanssa mittailimme alapihaa ja tarkastelimme tiluksia. Vuosi sitten istutettu ja punaherukaksi luultu marjapensas onkin valkoherukka. Jippii!!! Ostin sen valkoherukkana, mutta ryhtyessäni pensasta istuttamaan, huomasinkin siinä punaherukan nimikilven. En jaksanut enää lähteä sitä vaihtamaan ja laitoin maahan, vaikka rankasti harmitti. Onhan meillä jo ihan riittävästi punaherukkapensaita. Ja nyt löysin tuosta kovan onnen pensaasta näitä ihania valkoisia terttuja. Marjat ovat vielä hieman raakoja, mutta yllättävän monta hienoa terttua oksilla riippuu. 

Näitä kesäkukkia tulee joka kesä kylvettyä; tuoksuhernettä, kehäkukkaa ja krassia. Helppoja, tuoksuvia ja kauniita. Keltainen ja oranssi eivät ole laisinkaan minun värejäni, mutta krassissa ja kehäkukassa ne ilahduttavat ja tuovat lapsuuden kesät mieleen. 

Ja nyt alkaa ulkona olla sen näköistä ja kuuloista, että tietsika on parasta laittaa kiinni. Uutisissa väitetään rajujen ukkosten saapuvan Uudellemaalle vasta puolenyön aikaan, mutta ei tainnut toimittaja vilkaista ikkunasta ulos.