Mieletön laiskotus

Ystävät ovat korvaamaton voimavara elämässämme. Sain eilen yhdeltä ihanalta ystävältäni tällaisen maalauksen, joka on kuin ilmetty Juuso-kissamme. Mietiskelevä katse ja hiukan kohollaan oleva makuuasento merkitsee ehkä sitä, että kohta olisi jotain asiaa mammakullalle. Kenties pitäisi päästä ulos lenkille tai sitten ruokakuppi kumisee tyhjyyttään. Ainakin annos kunnon rapsutuksia ja silittelyä saattaisivat olla tarpeen.

Tällainen kasvihuone vaatii jo hiukan isomman tontin ja sen kokoamiseenkin taitaa kulua vähän useampi päivä. Kävin runsas viikko sitten Kasvihuoneilmiössä (www.kasvihuoneilmiö.fi), joka sijaitsee 110-tien vierellä Nummi-Pusulassa. Ykköstieltä eli Helsinki-Turku -moottoritieltä on poistuttava liittymä 20:ssa. Kasvihuoneilmiössä on talonpoikaishuonekaluja, kiinalaisia huonekaluja, peilejä, kelloja, kristallikruunuja, naamiaisasuja ja vaikka mitä. Siellä on myös kaikenlaista kivaa puutarhaan ja sisustajille. Pihalla on suuria puutarhapatsaita ja huvimajoja. Mikään halpa paikka Kasvihuoneilmiö ei välttämättä ole, mutta kiintoisa nähtävyys, jonne kannattaa kyllä ohikulkiessaan poiketa. Aina sieltä jotain tulee myös ostettua, tavaraa kun on niin paljon, että jokainen jotain itselleen löytää. Siellä on myös kahvilaravintola, jossa myydään kahvin kumppaniksi erinomaisia, paikalla leivottuja munkkirinkilöitä. 

Tämä maanantai toi mukanaan hyvin kalsean ilman. Parhaimmillaankaan lämpöä ei ole ollut +14 astetta enempää. Se nyt ei vielä kovin kylmää ole, mutta navakasti puhaltanut tuuli on viilentänyt ilmaa entisestään. Illalla satoi kaatamalla ja nyt lähes parimetriset Kultapallot lojuvat pitkin pituuttaan nurmikolla. En ole erityisen ihastunut perennoihin, jotka kasvattavat huiskean varren ja sen päähän kukinnon, jota pitää miltei kiikarilla tiirailla. En ole myöskään kovin ihastunut kukkien tukemiseen ja sitomiseen. Pionit vielä jaksan tukea, koska kuitenkin saatan katsella niiden valtavia kukintoja yläviistosta käsin ja tuet piiloutuvat lehdistön sekaan. Sen sijaan tuollaiset hujopit eivät enää jaksa viehättää, kun enimmäkseen joutuu katselemaan niiden varsia. Tuntuu kuin kukka ei olisi osannut päättää, ollakko kukka vai köynnös. Niinpä se sitten omaa tarkoitustaan pähkäilleessään kasvaa kaksimetriseksi, mutta ei taivu mitenkään kiertämään pylvästä tai muutakaan kehikkoa. Lopulta tulee sade tai tuuli tai sade ja tuuli ja koko kasvi loikoo pitkin pituuttaan ja runneltuna maassa. 

Ai, että tänään laiskottaa, ihan mielettömästi. Aamupäivällä sain itseeni ajettua sen verran puhtia, että kykenin siivoamaan kodin. Lämpöiset ja aurinkoiset säät pitävät meidän porukan sen verran tiiviisti pihamaalla, ettei sisätöille aina jää aikaa. Eikä tietenkään kaikki huoneet sotkeudukaan, jos elämä on siirtynyt pihamaalle. Ovet ovat kuitenkin kaiket päivät auki ja noita koivunsiemeniä riittää joka paikkaan. Näin loppukesästä - vai onko jo alkusyksy - hämähäkkien verkkoja ja niissä kuolleita kärpäsiä, on useassakin nurkassa. Kun kuluu riittävän pitkä aika edellisestä imuroinnista, alkaa jossain selkäpiissä tuntumaan, ettei koti ole enää kunnossa. Kaikki näyttää olevan vähän vinksallaan ja ylimääräisiä tavaroita on kertynyt tyystiin vääriin paikkoihin. Silloin ei enää auta muu kuin ryhtyä siivoamaan. Matot pihalle, ikkunat auki ja kone käyntiin. Sitten vain pysähtymättä pölyille kyytiä, luuttua lattioille ja tavarat paikoilleen. Ylimääräiset minne ikänään kuuluvatkin. Ja jälleen rauha palaa taloon. Hetken täytyy oikein pyörähdellä ympäriinsä nauttimassa järjestyksestä ja siisteydestä. Se kun on katoavaa ja sama ruljanssi on edessä ennen kuin ehtii huomatakaan.

Juuso seikkaili jossain pihalla siivoussessioni ajan, mutta halusi heti lopetettuani sisälle. Se kun ei tykkää laisinkaan tuulisista ilmoista. Syötyään kissa hyppäsi sängylleni ja jäi sinne nukkumaan. Taas näköjään uusi aluevaltaus. Hetken kissaa katsottuani totesin, että minäpä menen kissani viereen ja möngin torkkupeiton alle lämmittelemään viileitä jalkojani. Hetken luin dekkaria ja sitten vaivuin jonkinlaiseen horrokseen. Väsytti niin mahdottomasti, mutta toisaalta myös nauratti, kun vieressäni nukkuva kissa kuorsasi kuin aikamies ikään. No, aikamieshän tuo kahdettatoista käyvä kissa taitaa ollakin. Pakko oli ojentaa käsi ja rapsuttaa sen silkkimäistä turkkia, jolloin kuorsaus muuttui hyrinäksi ja kehräykseksi. Kissa pyörähti selälleen, ojensi etutassut pitkälle päänsä yläpuolelle ja takatassut kohti kattoa. Sen jokainen varvas harotti eri suuntaan ja sille oli tullut pituutta kymmeniä senttejä. Tunsin sormeni päissä sen hennot luut ja kehräyksen aiheuttaman värinän sen lihaksissa. Jälleen kerran tuli niin hyvä olo ja väsymykseni kaikkosi. Olin saanut päiväannoksen kissaterapiaa. Nousin ylös keittämään iltapäiväkahvia, jota kohta Ukkokultakin tuli kanssani nauttimaan. 

Näinä raskaina aikoina ihmiset voisivat oppia rentoutumaan

katselemalla kissaa, joka ei vain asetu makuulle saadakseen lepoa.

Se leviää maahan ja päästää hermonsa ja lihaksensa vapaalle.

Murray Robinson