Matkailu avartaa ja uuvuttaa

Tavanomainen mennen-tullen Tukholman-reissu on suoritettu. Lähdimme maanantaina Pojan kanssa Mariellalla Helsingistä ja saavuimme tänä aamuna takaisin. Laivalla ei ollut kumpaankaan suuntaan mitään yleisöryntäystä, kuten kuvistakin huomaa. Yllä olevien kuvien kaltaisia tilanteita ei korkeasesongin aikana juurikaan laivoilla nähdä, mutta nyt kuvaaminen ilman ainuttakaan ohikulkijaa ei ollut mitenkään vaikeaa. Ehkä lisääntynyt Tallinnan matkailu näkyy myös vähentyneinä matkustajina Ruotsin laivoilla.

Hedelmä-, marja- ja vihannestarjontaa Högtorgetilla

Tiistai-päivän käytimme Tukholmassa kumpainenkin omilla teillämme. Ajoin Viking Linen bussilla City-terminaaliin ja sen jälkeen olinkin tasaisen tarkasti liikkeessä puolen tunnin kahvitaukoa lukuunottamatta aivan laivan paluuseen saakka eli runsaan neljän tunnin ajan. Tosin pysähdyinhän minä välillä  sihtailemaan kaupunkia kameran kanssa, eikä askellustahti jatkuvasti ollut tasaisen ripeää. Lähdin City-terminaalista Kungsgatania pitkin Högtorgetin kautta kohti Östermalmia. En voi kehua hyvällä suuntavaistolla, mutta yleensä pääsen perille, mihin olen ollut menossakin. Tiistaina jäin kuitenkin oudosti palloilemaan Östermalmille ja kesti hetken, ennen kuin pääsin niinsanotusti takaisin kartalle. Palasin Dramatiska teatternin ohi Hamngatania pitkin Sergels Torgille ja sieltä tuttua Drottningsgatania kävellen kohti vanhaa kaupunkia.

Östermalmstorgetin kauppahalli vuodelta 1888

Sää Tukholmassa oli pilvinen, mutta lämmintä riitti +3 asteen verran. Iltapäivää kohden tosin tuuli yltyi ja ilman hanskoja meinasi näpit jäätyä oikein kunnolla. Olin varautunut, että jotain pientä voisin kenties ostaa, mutta harvoihin kauppoihin teki mieli astua sisään. Näytti kuin Tukholma olisi pullollaan toinen toistaan hienoimpia merkkiliikkeitä, joiden hintatason saattaa usein jo arvata siitä, ettei missään ole näkyvissä ainuttakaan hintalappua; ja usein noissa kaupoissa hyllyjä ja rekkejäkin on vain muutamia, eikä nekään vähäiset pullistele tavaroiden paljoudesta.

Selvästi näkyi, että Tukholmassakin on ollut enemmän lunta, mutta ilmeisesti se on kuskattu kaadettavaksi mereen tai jonnekin muualle. Varjoisimmilla kaduilla oli hiukan polannetta ja sulaneita lätäköitä, puistoissa ja aukioilla likaisia lumikasoja, joiden reunamilla oli läjäpäin hylättyjä joulukuusia.

Huomattavan paljon istui ja nukkui kerjäläisiä talojen seinustoilla, hereillä olevat pahvikuppi ojennettuna kulkijoita kohden. En kehdannut ryhtyä ketään heistä kuvaamaan, mutta eräässä kadunkulmassa oli tuollainen puuveistos, joka minusta toi mieleen nuo istuvat kerjäläiset. Helsingistähän romanialaiset näyttävät talveksi suurimmaksi osaksi lähteneen pois. Olisivatko menneet Tukholmaan.

Riksgatanilla ennen vanhan kaupungin Mynttorgetia olevalla Stallbronilla oli kaiteeseen muodostunut lukkoilmiö, kuten jo monessa muussakin kaupungissa ja maassa. Toistaiseksi lukkoja näytti olevan vain sillan toisen puolen kaiteessa. 

Järntorget vanhassa kaupungissa

Vanhassa kaupungissa oli mukava kävellä, sillä missään ei ollut mitään erityistä tungosta. Ravintolat ja muut ruokapaikat olivat vielä yhden aikaan aika täynnä lounasruokailijoita, mutta näyteikkunoita pääsi ihailemaan aivan ongelmitta. Tosin Västerlånggatanista on muodostunut varsinainen turistirysä ja yhä useampi myymälä on muuttunut turistikrääsäkaupaksi. Tapani mukaan kävelin koko kadun alusta sen päättävälle Järntorgetille saakka, jossa olo oli jo niin kevyt, että päädyin läheiseen kahvilaan hörppäämään ison ja lämpimän kupin capuccinoa kera erinomaisen täytetyn voileivän. Samalla hiukan pohdiskelin, mihin suuntaan sormien sulattelun jälkeen lähtisin, koska vielä ei laivaan ollut kiire.

Kahvin jälkeen jatkoin kaupunkikierrostani suuntaamalla kapoisia katuja pitkin kohti kuninkaanlinnaa. Noilla hiljaisilla kaduilla olikin kivoja myymälöitä, taloissa hienoja yksityiskohtia ja muutama erittäin viihtyisän näköinen kahvila. Lähellä suomalaista kirkkoa oli kahvila nimeltä Under Kastanjen ja harmittelin sen löytyneen vasta tässä vaiheessa, sillä se oli todella viihtyisän oloinen. Mieli ei tehnyt mennä mihinkään kauppaan vaan tiirailin tarjontaa lähinnä ikkunalasin takaa. Alueella näyttää olevan runsaasti taidegallerioita ja kädentaitajien putiikkeja. Ihastuin pieneen myymälään, jonka ikkunoilla oli toinen toistaan upeampia soittorasioita. Useimmat olivat vielä jouluaiheisia ja parhaillaan miesmyyjä olikin korjaamassa joulukoristeita pois. Toisessa myymälässä myytiin kierrätysmetallista valmistettuja esineitä, noita yläkuvan oikeassa kulmassa olevia mutterihahmoja sekä myös vasemman kulman kivi-metalli -lintuja. 

Kuljin ihastuttavan kukkakaupan ohitse ja pysähdyin kuvaamaan ihanan runsasta jouluruusutarjontaa ja upeita kirjopikarililjaruukkuja. 10 kpl:n nippu tulppaaneja maksoi tuossa vanhan kaupungin kukkakaupassa 59 kruunua eli alle 5,90 euroa. Eivät todellakaan kalliita.

Pienten sivukujien talojen kivijaloissa oli paljon toimistotiloja: arkkitehtitoimistoja, lakiasiaintoimistoja ja mainostoimistoja. Sen verran kurkin valaistujen toimistojen isoista ikkunoista sisään todetakseni, että tilat on remontoitu viimeisen päälle hienoiksi ja mm. paksujen seinien leveät ikkunalaudat oli huomioitu osana sisustusta. Varmaankin tänä päivänä noissa vanhoissa rakennuksissa on huikeat vuokrat ja neliöhinnat.

Kuvaaminen alkoi olla haasteellista, sillä pilvinen päivä oli kääntymässä illaksi ja muutenkin kapeiden kujien reunustamat korkeat talot imivät vähänkin valon. Yksityiskohtia olisi ollut kiva kuvata, mutta maisemakuvia ei, sillä joka paikassa oli joko autoja tai sitten masentavan likaisen värisiä lumikasoja. Vanhassa kaupungissa on varmasti hankaluuksia suurten lumimäärien siirtelyssä ja varastoinnissa, sillä tilaa on todella vähän.

Kuninkaanlinnaa

Saavuttuani kuninkaanlinnan edustalle totesin, että linnaa näköjään korjataan. Rakennusmiesten työmaakoppeja oli siellä täällä ja osa linnasta telineiden peitossa. Ja jälleen autoja kaikkialla. Kaiketi tuollakin alueella jokaisella pitää olla oma auto ja se on saatava mahdollisimman lähelle omaa ulko-ovea. Lisänä on monenlainen huoltoliikenne. Kuka viisas keksisi sellaisia ratkaisuja, että vanhat historialliset paikat säästyisivät yleisiltä parkkipaikoilta ja jokaisen vapaan kolon valloittavalta autoliikenteeltä. Ei tuo Tukholman Gamla Stan niin kovin suuri alue ole, etteikö siellä jaksaisi jalankin kulkea. 

Vasemalla kuninkaanlinnaa, alhaalla Skeppsbron

Koska en nähnyt vilaustakaan sen enempää Kustaasta ja Silviasta kuin Viktoriasta, Danielista tai pienestä Estellestä, kävelin alas Skeppsbronille ja lähdin talsimaan rantaa pitkin kohti Vikingterminalia. Djurgårdenin lautat suhasivat Strömmenillä ja kolme joutsenta räpytteli nousukiitoon laskeutuakseen sen verran pitkälle, etten saanut niitä valokuvatuksi. Sen sijaan kuvasin tutun Katarina hissin lämpötilanäyttöineen. Tuo hissi on valmistunut 1883, mutta ei ole nykyisin käytössä. Hissi käytävineen on suunniteltu korjattavaksi Slussenin peruskorjauksen yhteydessä 2016. Ohi ajoi myös useampi sininen Saltsjöbaden-linjan metro matkalla kohti Solsidania. Paikkaa, joka on monelle suomalaisella viime aikoina tullut tutuksi mainiosta "Onnen onkijat" -tv-sarjasta. Kävelyreitti Slussenilta Vikingterminaaliin on harvinaisen tylsä, joskin reitin puolivälissä olevaan punatiiliseen rakennukseen on avattu edellisen Tukholma-käyntini jälkeen Fotografiska eli yksi maailman mittavimmista modernin valokuvataiteen museoista ja näyttelytiloista. Harmitti hieman, ettei enää ollut aikaa sinne poiketa.

Katarina hissen

Ostokseni Tukholmasta ja ylipäätään koko reissulta jäivät varsin vähäisiksi, mutta ainahan ei tarvitse tavaraa mukaansa haalia. Västerlånggatan 24 sijaitsevasta Handkraft Swea -liikkeestä ostin ihania Pia Bergvallin kissakortteja ja jo aiemmin Drottningsgatanilla sijaitsevasta Drottningsgatans Bok & Bild -liikkeestä Eva Björkin akvarellivärein maalaamia kukkakortteja tai siis niiden kopioita. Tuohon kirjakauppaan minun on ollut tapana Tukholman matkoillani poiketa, etenkin kortteja ostamaan. Hölmöyksissäni ostin vain 10 korttia ja vasta jälkikäteen tajusin, että kaksipuoleisten, kirjekuorella varustettujen korttien hinta oli 2 kruunua/kpl eli eipä paljon mitään. 

Matkasimme Pojan kanssa neljän hengen hytissä, sillä kahden hengen hytit ovat niin mahdottoman pieniä, että niissä tuskin mahtuu vuoteiden välissä kunnolla seisomaan puhumattakaan matkavarusteiden ahtamisesta hyttiin. Illalla kävimme kuuntelemassa karaokelaulajia ja trubaduuria ja tietenkin nautimme buffetin herkuista. Emme onnistuneet kumpikaan syömään itseämme kipeiksi ja alkoholipuolikin taisi jäädä yhteen siideriin. Mennessä laiva keikutti tavallista enemmän, mutta tullessa oli tasaista. Hyttikäytävillä ihmiset liikkuivat hiljaa, eikä kaljapullo kädessä heiluvia ollut laisinkaan. Rauhallisesta ympäristöstä ja runsaasti liikunnasta huolimatta nukuin molemmat yöt sanalla sanoen aivan surkeasti ja tänä aamuna olikin mukava ajatella tulevaa yötä omassa sängyssä.

Heti päivän valjettua saattoi nähdä, että hyvin on ulkona pilvistä ja harmaata. Meri velloi jäistä vapaana aivan Suomenlinna lähettyville saakka. Tavallisesti Suomenlinnan kohdalla laivasta näkee hyvin Kauppatorille saakka, mutta nyt kostea harmaus peitti maiseman. Päästyäni bussilla puoleen väliin kotimatkaa, maailma olikin jo täynnä nenäliinan kokoisia räntälumirättejä ja sade senkun jatkuu edelleen.

Suomenlinnan muureja ja remontissa oleva Vesikko-sukellusvene

Nyt ollaan jälleen kotona ja iloisia siitä, että kohta pääsee kallistamaan päänsä vaihteeksi omaan sänkyyn. Reissaaminen on kivaa ja vielä kivempaa on kotiinpaluu. Jälleen kerran saatoin todeta, että Tukholmaan pitäisi mennä useamman päivän turneelle, jotta siellä ehtisi kiertää kunnolla, katsella nähtävyyksiä, tutustua museoihin ja vaikka vain istuskella kahviloissa. Miten niin mielenkiintoisesta kaupungista onkaan tullut etupäässä kauttakulkupaikka? Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana.

PS. Olen saanut kaksi uutta lukijaa: Jantun ja Savea ja papuja. Lämpimästi tervetuloa kumpainenkin.

Ja vielä toinen PS. Tyttären heppa voitti jälleen raveissa. Onpa hurjassa kunnossa!
 

 

Auringon ja kuun välissä

Perjantaina lähdettiin Ukkokullan kanssa iltapäivälenkille neljän jälkeen. Aurinko oli jo laskeutumassa ja kuu nousemassa, mutta edelleen oli selkeästi valoisaa. Pakkanen puri vajaan kymmenen asteen voimalla eikä ollut laisinkaan liukasta. Askellus oli siis varsin mukavaa. Vatsa oli kyllä edelleen täynnä edellisenä päivänä valmistettua hernesoppaa ja pannaria, mutta yritin talsia sen verran reippaasti eteenpäin, että tuhti ruoka-annos laskeutuisi vikkelästi.

Vieläkään en ole saanut haettua suksia kellarista, vaikka hiihtosäät taitavat olla parhaimmillaan. Lähipelloilla ladut näyttävät olevan erinomaisessa kunnossa ja jokunen hiihtäjäkin siellä eteenpäin itseään lykki. Metsässä ei sen sijaan ole ladun latua ja sinne ehkä mieluiten haluaisin mennä hiihtelemään. Näillä nykyisillä, kapoistakin kapoisemmilla suksilla ei uusia latuja voi tehdä, joten paras pysyä latukoneilla avatuilla laduilla. Mieleen nousee mukavat muistot lapsuudesta, jolloin hyvän ystävän kanssa hiihdettiin harva se päivä pitkiäkin matkoja ja pysähdyttiin sopivaan paikkaan eväitä syömään. Kevättalvella paras paikka levähtämiseen oli aurinkoisessa rinteessä ison kuusen juurella. Siitä oli lumet jo sulaneet ja neulasten tuoksussa voileivät maistuivat taivaallisen hyviltä.

Paikallinen ratsutalliyrittäjä on muutamassa vuodessa kohentanut entisen ravitallin rakennuksineen ja laitumineen aika hyvään kuntoon. Enää ei tolpat kaatuile pitkin ojan reunoja ja tontille on talven aikana noussut myös hulppea maneesirakennus. Lumettomaan aikaan ei pahemmin tarvitse miettiä, mihin aamusella pyöräilevät tytöt oikein ovat matkalla. Tallille tietenkin, hevosia hoitamaan ja ehkä niillä työpalkaksi vähän ratsastamaankin. Sielläpä se omakin Lapsi vapaa-aikaansa aikanaan kulutti vaan olisipa tuo voinut olla huonomassakin paikassa. Pari vielä ulkoaitauksessa käyskentelevää heppaa tuli minua ja Ukkokultaa moikkaamaan. Eipä ollut porkkanaa eikä leipäpalaa niille annettavaksi, mutta ehkä omistaja ei olisi niiden syöttämisestä tykännytkään.

Laskeva aurinko sai taivaalla kulkevat pilvet värittymään pastellisävyin. Samalla kun aurinko laskeutui taivaanrannan taakse, nousi toiselta puolelta kuu likimain pyöreänä kumottamaan. Tunnin kävelyreissumme aikana maailma ei ihan pimeäksi ehtinyt mennä, mutta merkittävä muutos valaistusolosuhteissa tapahtui. Auringon punaama maisema muuttui vähitellen siniseksi, kuunsiltojen raidoittamaksi lumimaisemaksi. Illalla Ukkokulta kävi ulkoiluttamassa Juusoa, joka bongasi heti pihamaalla loikkivan rusakon. Se oli kissalle taas niin riemastuttava elämys, ettei Juuso rauhoittunut koko yönä. Olisi pitänyt päästä jänöressua jahtaamaan, mutta meidän katti ei yösydännä pihalla yksikseen kuljeskele. Tokkopa tuo olisi edes jussia kiinni saanut, olisiko edes tosissaan yrittänyt. Jänön jälkiä näyttää olevan tänä talvena erityisen runsaasti. Se on loikkinut niin ylä- kuin alapihallakin ristiin rastiin. Toivon mukaan ei ole kovin paljon tuhoa päässyt tekemään.

Marjainen smoothie

0,5 l punaherukkaa

0,5 l mustikkaa

0,5 l mansikkaa

1 banaani

0,5 l appelsiini-mangomehua

Sulatin jäisiä marjoja hiukan, 

laitoin kulhoon ja survoin sauvasekoittimella 

lisäten joukkoon sen verran mehua, 

että massasta muodostui paksuhko, 

mutta juotava smoothie.  

Helppoa ja hyvää kuin myös muunneltavissa 

itse kunkin makumieltymysten ja 

pakastimesta löytyvien ainesten mukaan.

  

Murehdin tässä eräänä päivänä ystävälleni puhelimessa, etten millään saa kaikkia pakastimessa olevia marjoja käytettyä kevääseen mennessä. Etenkin punaherukkaa on niin paljon, etten tiedä, mitä sillä kaikella tekisin. Ystäväni kertoi tuttavansa tehneen hänelle herkullisen smoothien, johon oli käytetty marjoja ja valmismehua. Tarkkaa ohjetta hänellä ei ollut antaa, mutta siinä jutellessamme tuli ympättyä jonkinlainen ohje, jota sitten eilen ryhdyin kokeilemaan. Ai, että tuli herkullista.

Huomenna lähden Pojan kanssa laivareissulle Tukholmaan. Sain Vikingiltä joululahjaksi ilmaisen risteilyn. Tai ilmaisen ja ilmaisen. Jollei itse matkasta ja hytistä mitään maksakaan, täytyyhän laivalla syödäkin, eikä se nyt ihan halpaa ole. Kaiketi laivayhtiöt laskevat, että muuten hiljaisena aikana kannattaa haalia asiakkaita tarjoamalla ilmaisia tai edullisia reissuja, sillä kyllä matkustajat kuitenkin roposensa laivaan jättävät. Niin tai näin, ihan mukava on taas lähteä reissuun, vaikka pienellekin. Edellisestä Tukholman-käynnistäni on jo muutama vuosi ja Poika innostui puhumaan itsensä matkakumppanikseni. Ukkokulta ei tykkää laivamatkailusta, joten hän saa jäädä Juuson seuraksi kotiin.

Tee tänään se, minkä olit siirtämässä huomiseksi,

sillä jos se on mukavaa, 

voit tehdä sen huomenna uudestaan.

PS. Tänään oli tarkoitus bongata oman pihan lintuja, mutta mihin lie menneet. Yksi ainoa varis raakkui taivaalla lumitöitä tehdessäni.

 

D.I.Y. -haaste

Emilie Hurahtanut -blogista haastoi minut jakamaan tuunausideoita ja virallisesti haaste kuuluu näin:

Jaa paras D.I.Y. -ideasi ja haasta 3 muuta blogia mukaan.
Bloggaaja voi jakaa jo aiemmin toteuttamansa D.I.Y.-idean, tehdä aivan uuden tätä varten tai poimia jostain muualta hyvän idean.

Mieleeni ei näin äkkipäätään tullut yhtä erityistä tuunausideaa tai nerokasta itse toteutettua juttua, sillä tässä asiassa taidan olla aika tavalla impulsiivinen. Viime aikoina olen saanut hyviä ideoita paljolti täältä blogimaailmasta, jossa on määrättömästi toinen toistaan kekseliäämpiä taitureita. Mikä mukavinta, on se, että useimmat esittelevät tekemisiään kuvin ja sanoin ja ovat kaiken lisäksi mielellään jakamassa ideoitaan muiden kanssa. Enpä ole vielä kertaakaan törmännyt ideanikkariin, joka oman tuotoksensa esiteltyään kieltäytyisi kertomasta teko-ohjeita tai paljastamasta lähdettään. 

 
Aina olen ollut innostunut huonekalujen tuunaamiseen. Lähinnä tämä on tarkoittanut vanhan esineen maalaamista ja kenties sen kangasosien vaihtamista. En ole mikään maalarimestari, enkä kenties mestari missään muussakaan, mutta sen verran osaan sutia, että vanhasta tuolista saan ihan käyttö- ja esittelykelpoisen huonekalun. Olen ostanut kierrätyskeskuksesta useampiakin tuoleja ja uudistanut ne maalilla ja pienellä kangaspalalla. Kaksi vanhinta tuolia on kokenut ainakin kangasmuutoksen useampaankin kertaan, maalikerroskin on vaihtunut pariin kertaan. Osaltaan tällaiseen tuunausintoon on vaikuttanut kulloinenkin rahanpuute kuin myös  enenevässä määrin se, että vanhan kunnostaminen on ekologinen ja eettinen tapa saada nättiä ympärilleen.

 
Syksyllä innostuin pienen pöydän tuunauksessa hankkimaan tietoa entisöintitavoista ja -materiaaleista, koska tarkoitukseni oli saada tuosta huonekalusta aikakautensa mukainen ja sen verran siisti, ettei sitä heti tarvitsisi hävetä. Pöydän kunnostamiseen menikin enemmän aikaa kuin jos olisin vain vetänyt vanhan pinnan uudella maalilla. Käytetty aika ja vaiva kuitenkin kannatti, sillä jopa minä omiin tekeleisiini erittäin kriittisesti suhtautuvana tykkäsin entisöinnin onnistuneen varsin hyvin. Lisää tuosta tuunauksesta löydät oheisesta linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/10/sateisista-ilmoista-on-ollut-se-hyoty.html

Onnittelukortteja olen aina askarrellut, jo paljon ennen kuin askartelusta tuli muodikas harrastus. Liimailin kauniita kiiltokuvia ja kirjoitin kortteihin suurien runoilijoiden viisaita säkeitä. Askartelu on parhaimmillaan silloin, kun siihen voi käyttää olemassa olevia välineitä ja tarvikkeita sekä kaikkein mieluiten kierrätettävää materiaalia. Usein olen hyödyntänyt lehdistä leikattuja kuvia ja värikkäitä sivuja, vanhoja lahjapapereita ja eri tahoilta saatuja vanhoja postikortteja. Nyt kun askartelusta on tullut in-juttu, tarpeita siihen löytyy melkein joka kaupasta, mutta niinpä noiden nipsujen ja tupsujen hinnatkin ovat sellaisia, että omatekoiselle kortille saattaa kertyä hintaa enemmän kuin valmiina ostetulle. Itse tehty kortti on kuitenkin aina mukava saada ja kun sen tietää, on niitä myös mukava tehdä. Muutamia korttituunauksiani löytyy mm. seuraavasta linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/04/flunssa-viekoon.html 

Eräs mukavimmista nettimaailmasta saaduista ideoista on syksyinen vaahteranlehtiruusukkeiden väsäily. Oli todella mukava kerätä ja hyödyntää omasta pihasta löytyviä vaahteranlehtiä ja taitella niistä ihania ruusukkeita. Hyvillä ohjeilla sain minäkin valmiiksi monta kukkakimppua ja jokusen kauniin kranssin. Tämän lisäksi jaoin tuota ideaa ympärilläni oleville ihmisille. Lisää noista vaahteranlehtiaskarteluistani löydät linkistä:

http://rikkaruohoelamaa.blogspot.fi/2012/10/haaste-anna-hyvan-kiertaa.html

Jouluinen amaryllis kukkii vielä

Laitan tämän D.I.Y. -haasteen eteenpäin seuraaville blogeille:

Ansaitut pullakahvit -blogiin kummitytölleni Minnalle, sillä hän on viime aikoina kunnostautunut tuunaamalla kerrostalokotiaan ja siirtolapuutarhamökkiään.

Garden of My Dreams -blogin Maaritille, joka tekee mm. kauniita kukka-asetelmia sekä

Marjalle Suvikumpu -blogiin, sillä hän on varsinainen monitaituri ja soisin esimerkiksi valokuvauksen ystävien näkevän hänen upeat otoksensa niin kukista, leipomuksista kuin hänen kutomistaan sukista.

Jospa jälleen avautuisin

Alapiha kasvimaan suunnasta, vasemmalla näkyy hieman rinnettä, joka jakaa ala- ja yläpihan.

Cosmos Puutarhakaaos -blogista heitti minulle 11 kysymyksen haasteen. Näihin kysymyksiin en olekaan vastannut, joten tässäpä taas totuuksia meikäläisen maailmasta (tässä bloggauksessa käyttämäni kuvat ovat vuosilta 2007 - 2009):

1. Kerro/kuvaile puutarhasi - kuinka iso, minkälainen (esim rinne), kuinka vanha (ennen sinua, sinun muokkaamana), vyöhyke, jne

•  Tonttimme sijaitsee 1a- ja b-vyöhykkeen rajamailla, koko on 1474 m (siis neliötä) muodoltaan suorakaide, jonka tien puoleiseen osaan talo rakennettiin. Talon alta jouduttiin kaatamaan sekametsää, kun taas tontin alapää on vanhaa lehmihakaa. Koska talo piti nostaa tienpinnan tasoon, jouduimme ajattamaan paikalle useita kuormia hiekkaa. Sitten eräs naapuri ehdotti, että kaivakaa talon alle kellari niin ei tarvitse loputtomiin hiekkaa tilata. Näin toimimme ja tontille muodostui ylä- ja alapiha. 
• Alapihalle rakentui varsinainen puutarha, jossa on omenapuita, marjapensaita, kasvilavat ja nyttemmin yhä laajeneva ja nurmikkoa vähitellen vähentävä pensas- ja perennapuutarha. Yläpihalla on taloa kiertävät hiekkapäällysteiset käytävät ja pensas- ja perennaistutuksia sekä tien ja talon välissä Pikkupuutarha, jossa alkujaan oli nurmikko, jota ryhdyin systemaattisesti täyttämään muilla kasveilla. Nyt siellä on pensaita ja kukkia, kriikunapuukin sekä kapeat polut, jotta pääsen hoitamaan istutuksia eikä laisinkaan nurmikkoa. Pikkupuutarha on vielä vaiheessa, kuten osittain muutkin yläpihan istutukset. 
• Tonttimme yhdellä sivulla on tie, toisella naapuri ja kahdella muulla kunnan metsikköä. Muutimme taloomme syksyllä 1986, jolloin minulla ei ollut pahemmin puutarhakokemusta. Kantapään ja kirjallisuuden avulla sekä muilta kyselemällä olen vähitellen oppinut monenlaista, mutta paljon on edelleen opittavaa. Olin pitkään vakavasti sairaana, jolloin puutarha kärsi - kuten kaikki muukin elämässäni. Toivuttuani muutama vuosi sitten puutarha ja minä olemme löytäneet toisemme uudelleen, mistä olen todella iloinen.

Alkusyksyinen alapiha portailta kuvattuna. Kukkapenkin takana kasvimaa.

 2. Lempipaikka puutarhassasi

•  Taitaa olla pation reuna, johon istahdan levähtämään heiluttuani riittävästi lapion kanssa pitkin tonttia. Siinä tulee riisuttua multaiset työhanskat, saappaat ja roskaiset sukat, hengähdettyä ennen suihkuun menemistä ja samalla myös mittailtua päivän aikaansaannoksia.

 3. Lempi puu

•  Ei minulla ole oikeastaan yhtään yksittäistä lempipuuta. Eniten ehkä olen iloinnut omenapuista ja siitä, kuinka loppukesän aamuina voi kerätä yöpaidan helmaan oman puutarhan hedelmiä. Lapsena kierrettiin syksyisin omakotialueilla kyselemässä puutarhan omistajilta, myisivätkö he omenoita. Monet myivät ja jotkut antoivat jopa ihan ilmaiseksi. Minusta oli jotenkin ihmeellistä, että jollain saattoi olla omenoita yli oman tarpeen.

Istutukset sisäänkäyntiä vastapäätä (kuva taitaa olla parin vuoden takainen)

4. Lempi perenna ja kesäkukka

•  Jos nyt ihan pakko on joku perenna asettaa ykkössijalle niin kenties se on sitten Kuunlilja. Se on niin helppo ja muodostaa nopeasti kauniin vihreän pöheikön. Ainakin meidän pihassa kuunliljat ovat menestyneet todella hienosti.
• Mieleisiä kesäkukkiakin on runsaasti, mutta omalla pihalla yksi tykätyistä on Riippabegonia, joka viihtyy hyvin sisääntulon varjoisissa amppeleissa. Tuo begonia kukkii runsaasti koko kesän ajan ja loppukesästä se yleensä rehottaa upeasti. Sitä ei tarvitse nyppiä, eikä pahemmin muutenkaan hoitaa. Ainoa haitta on, että kylmänarkana sen kanssa joutuu odottamaan alkukesän lämpenemistä. Minulla on ollut Riippabegoniaa valkoisena ja punaisen eri sävyissä. Suosittelen muillekin.

Yläpihaa patiolta leikkimökin suuntaan. Oikealta käynti puutarhaportista alapihalle.

 5. Lempi puska

•  Onpa erinomaisen vaikeita valintoja. Jos nyt tältä tontilta jotain pitäisi jonnekin mukaan ottaa niin kyllä se kaiketi olisi tuo anopin isänisän kotoa alkujaan lähtöisin oleva Juhannusruusu. Se on helppo, kiitollinen ja kaunis pensas. Sopii ja kuuluu suomalaiseen pihaan, perinnekasvi vailla vertaa.

 6. Lempi puuha puutarhassa, entä inhokki puuha?

•  Monet puutarhatyöt ovat aika raskaita, kuten lapioiminen, kärrääminen, kääntäminen kuin myös hikisiä ja sotkuisia. Pihatöihin mennessä on hyvä varustautua suosiolla saappaisiin ja työhanskoihin. Jos vaikka lähdenkin vain kiertelemään puutarhassa katsastaakseni nuppujen aukeamista tai mitä tahansa, lopputuloksena kykin nyppimässä rikkaruohoja ja kuihtuneita kukkia jonkun puskan juuressa manaillen samalla, kuinka olisi jälleen kerran pitänyt ottaa mukaan työhanskat ja ämpäri rikkaruohoja varten. Ehkä pitäisi sijoittaa ympäri pihaa työhanska- ja rikkaruohoämpäripisteitä, jolloin niitä olisi aina tarvittaessa lähellä. Silti minusta lempipuuhaa on nimenomaan puutarhassa käyskentely ja mittailu sekä kukkien valokuvaaminen. Siinä tulee iloittua kättensä aikaansaannoksista ja samalla viriää uusia hyviä - tai vähemmän hyviä - ideoita.
• Inhokki puuha? Taitaa varmaan olla mullan, hiekan tai minkä tahansa kärrääminen. Toivoisin, että minulla olisi ihan ikioma kärrääjä, joka pienestä vihjeestä toisi toivomani kuormallisen multaa tai mitä tahansa ja itse saisin keskittyä siihen, mitä tuolla kärräämisellä tavoitellaan oli se sitten uuden kukkapenkin rakentamista, oksahakkeen levittämistä tai haravoitujen lehtien kompostoimista. Vaan en silti välttele kärräyshommiakaan. Kuntohan kärrätessäkin kasvaa.

Talon ns. puistopääty. Oikealla portaa kellariin.

7. Milloin puutarhakärpäinen puraisi sinua?

•  Kyllä minä puutarhaa pyrin laittamaan ihan omakotitaloon muutosta saakka, mutta jotenkin tuntui, ettei aina ollut sielu hommissa mukana. Ehkä silloin oli pääosin tarve saada pihalle järjestystä ja siinä ohessa viihtyisyyttä, mutta elämässä oli silloin niin pajlon muitakin asioita, jotka veivät paljon aikaa. 80-luvun rakentamiseen ei pihasuunnitelman teettäminen kuulunut samalla tavoin itsestäänselvyytenä, kuten tänä päivänä. Eikä puutarhan ja pihan rakentaminen ollut myöskään muodikas harrastus, millaiseksi se viime vuosina on tullut.
• Minusta puutarhakärpänen puri oikein kunnolla joskus 2005-2006 ja sen jälkeen tuon pureman aiheuttama paukama onkin jatkanut kutisemistaan. Pihassa puuhailemisesta on tullut johdonmukaisempaa ja tietyllä tavalla suunnitelmallisempaa. Hyväksyn paremmin sen, ettei valmista tule tänä kesänä, eikä kyllä seuraavinakaan. Kasvimaailmasta löytyy jatkuvasti uusia tuttavuuksia ja vanhojakin ehkä oppii hoitamaan paremmin. Puutarhasta on tullut enemmän elämäntapa ja siellä touhutessa murheet jäävät taka-alalle, elämä asettuu ainakin hetkeksi rauhalliseen uomaan.

Alkukesän olopiha pari vuotta sitten

 8. Saatko tukea perheestäsi puutarhahommiin, vai onko tämä ainoastaan sinun harrastuksesi/intohimosi?

•  Kyllä tuo puutarha taitaa olla ihan minun oma juttuni. Ukkokulta kyllä pitkien perustelujen ja kovan väännön jälkeen tekee jotain rakentamiseen liittyviä hommia - ja taitavasti tekeekin, mutta muuten häntä puutarhakärpänen ei ole mitenkään puraissut. Hän sanoo kaikkia kasvejani kirjovehkoiksi. Oksien haketuksen ja puiden pilkkomisen hän sentään hoitaa ja joskus kääntää kompostinkin.

Sisäänkäynnin vieressä, keittiön ikkunan alla.

9. Onko sinulla muita harrastuksia?

•  Lukemaan opin ekaluokkalaisena ja siitä se sitten lähti. Aina on jokin kirja menossa, toisinaan useampikin samanaikaisesti. Telkkua katsellessa tulee tehtyä käsitöitä, nyt jo useamman vuoden ajan intohimona ovat olleet ristipistotyöt. Nuorempana neuloin puseroita, pipoja ja mitä milloinkin. Lasten myötä tuli ommeltua ja neulottua heille vaatteita ja 2000-luvun alussa innostuin kutomaan poppanoita. Pyöräily on myös kivaa, mutta huvikseen ei juurikaan tule lähdettyä, kun enin aika tuppaa kulumaan pihalla.

Pikkupuutarhaa alkukesästä muutama kesä sitten. Nykyisin taustalla on kasvamassa tuija-aita.

 10. Harrastatko myös huonekasveja ja jos niin mikä on lempi sisäkasvisi?

•  On meillä aina ollut myös viherkasveja, joskaan en niitä erityisemmin harrasta. Jotenkin vain kasvit tuovat kodikkuutta ja kai sitä aina pitää vähän olla peukalo mullassa. Sain pari vuotta sitten anopilta Soihtuköynnöksen, joka on todella kiitollinen kukkija. Viime syksynä anoppi muutti pienempään asuntoon ja antoi minulle myös tuon oman köynnökseni emokasvin, joten nyt minulla on kaksi iloista kukkijaa. Niiden lisäksi pari Kiinanruusua, pari joulukaktusta (vai olisivatko pääsiäiskaktuksia), yksi iso lehtikaktus, Aloe, iso Reunustraakkipuu ja anopilta jouluksi saatu Famingonkukka sekä työhuoneen amppelissa Kuparilehti. Joulukukkasista on vielä terhakkana Joulutähti ja toisesta Amarylliseksestä yksi vana yhä kukkii.

Tien puolelta muutama kesä sitten. Nykyisin sisäänkäynnin terassilla on kaiteet.

11. Unelmasi puutahaan liittyen

•  Pieniä unelmia on jonoksi saakka - kasvihuone, kiveyksiä yläpihan käytäville, katettu pergola sadepäivien kahvipaikaksi, ehkä vesiallas alapihalle - ja sähkö pumppua varten. Isompi unelma on kenties se, että pysyisimme Ukkokullan kanssa terveinä vuosia, vuosia eteenpäin, jotta pystyisimme asustamaan tässä omakotitalossa ja minä puuhaamaan puutarhassa.

 

 

Istutussuunnitelmia käsi tyynyn alla

Nostin autotallissa talvehtineet pelargoniat peräkamarin pöydälle nähdäkseni, tuleeko niihin vielä elämää. Hartaasti tietenkin toivon niin, sillä kaksi kirkkaanpunaista ovat elämäni ensimmäiset aivan siemenestä kasvattamani pelargoniat. Tuskin uskoin silmiäni saatuani nuo pelargoniat kasvamaan ja jopa kukkimaan. Ehken sentään ihan toivoton kasvattaja ole. Lisäksi sain syksyllä anopilta Mårbackan, joka kukki hänellä upeasti. Autotallimme on aika kylmä paikka, joten laitoin pelakuut avonaiseen laatikkoon ja lisäsin sanomalehtiä ruukkujen ympärille lämmikkeeksi. En ole kastellut niitä, sillä multa oli aika kosteaa tuodessani kukat myöhäissyksyllä autotalliin turvaan.

Tänään tehtiin Ukkokullan kanssa 1½ tunnin lenkki pirteässä -6 asteen pakkassäässä, käveltiin mm. läheisen järven poikki tiiraillen samalla rannoille nousseita uudenuutukaisia kivitaloja. Joitakin vanhoja rantasaunoja vielä on muistona entisestä kesämökkiasutuksesta, osa niistäkin romahtamaisillaan. Uusien talojen myötä rannoille on noussut myös hulppeita rantasaunoja, mikä sinänsä ihmetytti, sillä olen ymmärtänyt, ettei enää rannoille saisi rakentaa 50 metriä lähemmäksi vettä. Joitakin kuvia näppäsin kamerallani, mutta en nyt kuitenkaan kehtaa ruveta muiden asumuksia omassa blogissani julkaisemaan. Lisäksi taivaalla vellova pilvimassa teki olosuhteet valokuvaamiselle aika hämäriksi. Sitä ei oikeastaan tajuakaan pilvisen sään hämärtävää vaikutusta ennen kuin sihtaa maailmaa kameran objektiivin takaa.

Vähitellen alkaa tuntua, että kaikki julkaisukelpoiset omat kuvat on jo käytetty, mikä ei tietenkään pidä paikkaansa. Vasta viikko sitten sain vihdoin siirrettyä rompuilta ulkoiselle kovalevylle loputkin digikuvani, mutta sen tarkemmin en ole ehtinyt kuvia katselemaan. Päällisin puolin vilkaistessani harmittelin, miten paljon olen tallennettavakseni hyväksynyt aika surkeita kuvia. Tärähtäneitä ja miten kuten alariman ylittäviä joutavuuksia. Pari ensimmäistä digikameraani olivat ominaisuuksiltaan aika heppoiset, mutta niinhän sitä sanotaan, että "hyvä kuvaaja ottaa hyviä kuvia huonollakin kameralla". Tästä voitaneen siis vetää sellainen johtopäätös, etten ole kummoinenkaan kuvaaja. Kunhan pelaan suurella kuvamäärällä ja tuurilla.

Tulevan kesän toive nro 1: Ritausma -ruusu

Olen muuten kehittänyt itselleni uuden nukahtamisseremonian. Kun iltasella on unilukemiseksi läpikäyty sopiva sivumäärä hyvästä kirjasta eikä uni sittenkään tahdo tulla, ryhdyn suunnittelemaan uusia istutuksia. Eilen illalla unijukka saapui vikkelästi, kun yritin sijoittaa sekä Ritausmaa että Valamon ruusua alapihalle. On niin paljon helpompaa astella lapion kanssa nurmikolla ja aloittaa kaivuuhommat kuin yrittää käsi tyynyn alla pohtia, mihin kohtaan sen uuden ruusun nyt tökkäisin. Yön pimeydessä lämpimien vällyjen alla tuntuu pihan mittasuhteet katoavan totaalisesti. 

Tulevan kesän toive nro 2: Valamon ruusu

 

Tulevaisuus tuntuu nyt huomattavasti selkeämmältä, kun olen vihdoin päässyt päätöksenteon makuun. Ritausman ja Valamon ruusun lisäksi olen ajatellut kokeilla kärhöjen istuttamista omenapuiden alle. Tai ainakin toisen kriikunan. Kärhökirjassa suositellaan ennakkoluulotonta suhtautumistapaa kärhöjen istuttamiseen. Alkuperäisessä elinpiirissähän kärhöt kiemurtelevat isojen puiden rungoilla ja oksistoissa. Josko hiukan matkisi tuota tapaa. Mietin myös yhden kärhön istuttamista kokeeksi alapihalla olevien norjanangervoiden taakse siten, että köynnös saisi alkuun valoa kyetäkseen kasvamaan ja sen jälkeen se levittäytyisi noiden angervopensaiden päälle. Norjanangervo kukkii alkukesästä, jonka jälkeen se keskittyy lähinnä olemaan vihreä. Voisi olla huikean näköistä saada tuon pensasryhmä "kukkimaan" myös oman aikansa jälkeen.

Sihtailin tänään pihalla syreenin oksaa, jossa nökötti vihreitä silmuja. Eihän nuo silmut oksiin viime päivinä ole tulleet vaan jo syksyllä. Silti ne näyttivät jotenkin hyvin objektiivisilta ikäänkuin huuhdahtaen "Mitäs tässä nyt pakkasesta ja lumesta välittämään. Kevättä kohden ollaan hyvää vauhtia menossa!" Mieleeni juolahti, ettei ehkä pitäisi niin kovasti kiirehtiä ajan juoksua ja tavoitella kevättä ja kesää. Tulevathan ne takuuvarmasti kiirehtimättäkin ja yhtäkkiä taas huomaamme, että sinne se meni, niin kevät kuin kesäkin. Pitäisikö yrittää pitää kiinni tästä hetkestä ja siitä, mitä hyvää tällä hetkellä on meille tarjota? Nyt on aikaa kerätä voimia istutustehtäviin, kalkin levittämiseen, ruohonleikkuuseen, kompostin kääntämiseen, oksasilppurin laulattamiseen. Hetken vielä ehtii lukea muutaman hyvän kirjan ja kääriytyä vaikka siihen joulupukin tuomaan torkkupeittoon. Hetken, ennen kuin jälleen alkaa työntäyteinen elämä pihamaalla. Vaikka siellä olisikin aikaa puutarhakeinussa istumiseen, ei monikaan viherturaaja malta kuitenkaan haraansa laskea, vaan vielä on kierrettävä muutama kukkapenkki ja nyhtämässä jokunen rikkaruoho.

Henkkumaarialla Mummula matkan takana -blogissa on arvonta 1.2.2013 saakka ja voittona on kaunis valokranssi. Käykääpä klikkaamassa onneanne!

Ilokseni olen saanut kaksi uutta lukijaa: Sailan ja Ritvan. Toivotan teidät kumpaisenkin lämpimästi jakamaan blogini vihertäviä iloja.

Oheisen vitsin varmaan monet ovat jo kuulleetkin, vaan laitanpa kuitenkin, koska se sopii erinomaisesti tähän hetkeen - oli nimittäin pilkkijät käyneet jäälle kairaamassa reikiä.

* * *

Blondi pilkillä

Vaaleaverikkö halusi mennä pilkille, joten kairan ja muut välineet
hankittuaan hän suuntasi lähimmälle jäätyneelle lammelle.

Saatuaan turkin päälleen mukavasti hän alkoi kairata avantoa, kun taivaasta kajahti ääni: 

"JÄÄN ALLA EI OLE KALOJA!"

Selvittyään säikähdyksestä ja saatuaan kupillisen kaakaota termospullosta siirtyi hän keskemmälle lampea ja alkoi kairata uutta reikää jäähän.

Ääni jylisi jälleen: "JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Tällä kertaa, jo peloissaan, hän siirtyi lammen ääripäähän ja arveli kairatessaan, ettei tämä voinut olla totta. Kun taas, entistä jylhempänä, ääni kajahti: 

"JÃÃN ALLA EI OLE KALOJA!"

Peloissaan blondi käänsi katseensa taivaalle ja kysyi "Oletko se sinä, Herrani?"

Ja ääni vastasi: "En. Olen jäähallin vahtimestari."

* * *

 

Mielen latausta

Parin saamattoman päivän jälkeen sain tänään kangettua itseni liikkeelle ja ulos. Reppu selässä ja kamera kaulassa lähdin tarmokkaasti kävelemään kolmen kilometrin päässä sijaitsevaan asiamiespostiin. Otin myös kännykän taskuun ja handsfreen korviin, koska ajattelin soittaa matkalla pari puhelua. Joskus yksin käveleminen on tylsää, kun ei voi jakaa havaintojaan kenenkään kanssa. Jos on selkeä matkakohde, sujuu askeltaminen kohtalaisen rivakasti, mutta määränpäättä haahuilu yksinään ei ole oikein minun makuuni.

10 asteen pakkasessa askeltaminen tuntui ihan mukavalta ja uskokaa pois - aurinko lämmittää jo. Alkumatkasta soitin anopilleni ja siinä sitten juttu kääntyi tuonne puutarhaosastolle. Tiesinhän minä, että meidän Juhannusruusumme on peräisin anopin lapsuudenkodin pihamaalta, mutta sitä en tiennyt, että sinne ruusu on tuotu hänen isoisänsä kotoa eli Juhannusruusumme juuret ulottuvat peräti 1800-luvulle. Paljon olen tykännyt ruusustamme, mutta tämän tiedon jälkeen taidan kunnioittaa sitä entistä enemmän.

Sussi Förmaaki ja puutarha -blogista antoi jokin aika sitten kirjavinkin eli kehotti lukemaan Riku Cajanderin Luontopiha - Ympäristöystävällinen piha ja puutarha -kirjan. Olen minä sen aiemminkin kirjastosta kotiin kantanut ja varmasti myös läpi selaillut, mutta tällä kertaa ryhdyin systemaattisesti tuota kirjaa lukemaan. Kirjassaan Cajander kertoo, miten voimme esimerkiksi omassa puutarhassamme pysäyttää luonnon köyhtymisen ja edistää eläinten ja kasvien lajirikkautta. Kirjassa on selkeästi esitelty monenlaisia puita, pensaita ja kukkia, joilla omaan pihaan istuttamalla voi houkutella perhosia, lintuja ja monia puutarhan kannalta hyödyllisiä hyönteisiä. Kirja on helppolukuinen ja sen kuvat ovat selkeitä ja kauniita.

En ole vielä päässyt kirjaa edes puoleen väliin, mutta muutamia tärkeitä ajatuksia on jo nyt mielessäni herännyt. Esimerkiksi keltaiset kukat tuntuvat olevan monille puutarhaharrastelijoille, jollei nyt suorastaan inhokkeja niin kuitenkin niitä vähemmän toivottavia istutettavia. Kuitenkin nimenomaan keltaiset kukat ovat usein perhosten suosimia. Onneksi löytyy myös monia muita tehokkaita perhoskasveja. 

Toinen mielenkiintoinen seikka oli Cajanderin mielipide kurtturuususta. Sitähän kaikki inhoavat, eikä kukaan halua omalle pihalleen moista moottoritiekukkaa. Cajander sanoo, ettei luonnonystävän puutarhassa useimmilla ruusuilla ole erityisempää merkitystä tarkoittaen tällä tietenkin kasvin houkuttelevuutta eläinten näkökulmasta. Kurtturuusu miltei koko kesän kukkivana houkuttelee mehiläisiä, kimalaisia, kukkakärpäsiä ja pieniä kovakuoriaisia. Kurtturuusun punaiset kiulukat maistuvat talvisin linnuille, joille pensas tarjoaa myös suojaa. Se, että ruusu on päässyt villiintymään ja muita kasveja tukahduttamaan, ei suinkaan ole tuon kasvin vika. Oikein istutettuna ja juuriversot kurissa pitäen Kurtturuusu ja siitä kehitetty Hansaruusu ovat hyviä luontopensaita.

Syy, miksi minun oli tänään postiin mentävä, oli Ateljé Margarethalta saapunut lähetys. Tilasin sieltä kolme espanjalaista "Labores del Hogar Punto de Cruz" -ristipistolehteä. Huomasinpa juuri, että lehden hinta Espanjassa on 3,70 € ja minä maksoin nettikaupassa 6,90 €/kpl. Eli jos joku sattuu reissaamaan etelän mailla, kannattaa varmaan tuoda käsityöihmisille tuliaisiksi ristipistolehtiä. Ne eivät homehdu eikä happane, vaikka olisivat vanhojakin ja niistä riittää iloa pitkäksi aikaa. Suomalaisissa lehtipisteissä ristipistolehdet ovat todella kalliita ja tarjonta varsin vähäistä. Tuota Labores del Hogar -lehteä näkyy yleisimmin, samoin englantilaista Cross Stitch -lehteä. Edellisestä pidän enemmän, koska se on monipuolisempi ja malleja on yleensä runsaammin. Britit näyttävät tykkäävän kovasti puolipistoista ja french knots -pistoista, joista minä en erityisemmin välitä.

Kävinpä kävelylenkilläni kurkkaamassa myös talviuiniavantoon. Monet sanovat, että avantouinti pitää terveenä, mutta se tulisi aloittaa riittävän varhain syksyllä ja ilmeisesti myös uimisen säännöllisyys on tärkeä tekijä. Flunssat ja muut taudit ovat näköjään alkaneet jo kaataa ihmisiä sängyn pohjalle, joten täytynee muistaa pestä ahkerasti käsiä ja toivoa parasta. En ole erityisemmin innostunut talviuintiajatuksesta, joten terveyttä täytyy vissiin vaalia kaikilla muilla tavoin.

Tässä eräänä iltana kaivoin kaapista puhtaan yökkärin ja ihmettelin sitä päälleni pukiessa, mistä tulee niin voimakas savun haju. Ehdin jo miettiä, olisiko takka pölläyttänyt jostain syystä savut sisälle, kunnes muistin, että tuo yökkäri oli kuivunut edellisen saunomisen jälkilämmössä. Meillä ei ole kuivauskaappia eikä -rumpua, sillä kesällä pyykit kuivuvat hyvin ulkona ja talvella tapaan laittaa pyykkitelineen saunaan kuivumaan. Kertalämmitteinen Aito-kiuas pitää saunan lämpimänä parikin päivää ja samassa muurissa oleva varaava takka vaikuttaa myös saunan lämpötilaan. Parempaa kuivauskaappia saa kyllä etsiä. Yleensä pyykit eivät haise savulle, mutta joskus Poika unohtaa siirtää pyykkitelineen pois saunasta aloittaessaan saunanlämmityksen. Silloin vaatteisiin tulee savuinen tuoksu, joka onneksi häviää seuraavassa pyykinpesussa.

Ai niin, meinasin unohtaa eilisillan ilonaiheen eli Lapsen heppa ravasi jälleen eilisissä kisoissa voittoon. Paljon on Lapsi heppansa eteen työtä tehnyt, joten kyllä he voittonsa ansaitsevat.

* * *

Neljä vanhaa ilkikurista mummoa, istui pöydän ääressä Ivalon vanhainkodissa. 

Ohitse tepasteli vanha ukko.
Yksi mummoista huudahti: "Palijonko lyyhän vetova, ette met arvaamma minkä ikänen solet!"
Ukko tuumasi mummoille: "Rietas vie teillä vanahoilla houkilla ole mithän mahollisuutta sitä vain tietää...lyyhän vaikka satasesta! "
Yksi mummoista tuumasi: "No heleketti se vain soppii! Puotat vain housus ja kalsaris, niin met kerromma ikäs"

Hieman vaivaatuneena, mutta varmana siitä etteivät he pysty arvaamaan hänen ikäänsä, 

hän pudotti housunsa nilkkoihin. 

Mummot pyysivät kääntymään häntä ympäri ja hyppimään ylös alas useita kertoja, 

sitten mummot sanoivat kuin yhdestä suusta: 

"Tämä se vain oli heleppo nakki, solet 87 -vuotias!"
Ukko seisoi mummojen edessä housut nilkoissa ja kysyi ,
" Miten heleketissä tet sen arvasitta?"
Mummot virnuilivat keskenään ja kaikki neljä mummoa totesivat kuin yhdestä suusta:
" Molimma eilen sinun synttäreillä !"’

* * *