Auringon ja kuun välissä

Perjantaina lähdettiin Ukkokullan kanssa iltapäivälenkille neljän jälkeen. Aurinko oli jo laskeutumassa ja kuu nousemassa, mutta edelleen oli selkeästi valoisaa. Pakkanen puri vajaan kymmenen asteen voimalla eikä ollut laisinkaan liukasta. Askellus oli siis varsin mukavaa. Vatsa oli kyllä edelleen täynnä edellisenä päivänä valmistettua hernesoppaa ja pannaria, mutta yritin talsia sen verran reippaasti eteenpäin, että tuhti ruoka-annos laskeutuisi vikkelästi.

Vieläkään en ole saanut haettua suksia kellarista, vaikka hiihtosäät taitavat olla parhaimmillaan. Lähipelloilla ladut näyttävät olevan erinomaisessa kunnossa ja jokunen hiihtäjäkin siellä eteenpäin itseään lykki. Metsässä ei sen sijaan ole ladun latua ja sinne ehkä mieluiten haluaisin mennä hiihtelemään. Näillä nykyisillä, kapoistakin kapoisemmilla suksilla ei uusia latuja voi tehdä, joten paras pysyä latukoneilla avatuilla laduilla. Mieleen nousee mukavat muistot lapsuudesta, jolloin hyvän ystävän kanssa hiihdettiin harva se päivä pitkiäkin matkoja ja pysähdyttiin sopivaan paikkaan eväitä syömään. Kevättalvella paras paikka levähtämiseen oli aurinkoisessa rinteessä ison kuusen juurella. Siitä oli lumet jo sulaneet ja neulasten tuoksussa voileivät maistuivat taivaallisen hyviltä.

Paikallinen ratsutalliyrittäjä on muutamassa vuodessa kohentanut entisen ravitallin rakennuksineen ja laitumineen aika hyvään kuntoon. Enää ei tolpat kaatuile pitkin ojan reunoja ja tontille on talven aikana noussut myös hulppea maneesirakennus. Lumettomaan aikaan ei pahemmin tarvitse miettiä, mihin aamusella pyöräilevät tytöt oikein ovat matkalla. Tallille tietenkin, hevosia hoitamaan ja ehkä niillä työpalkaksi vähän ratsastamaankin. Sielläpä se omakin Lapsi vapaa-aikaansa aikanaan kulutti vaan olisipa tuo voinut olla huonomassakin paikassa. Pari vielä ulkoaitauksessa käyskentelevää heppaa tuli minua ja Ukkokultaa moikkaamaan. Eipä ollut porkkanaa eikä leipäpalaa niille annettavaksi, mutta ehkä omistaja ei olisi niiden syöttämisestä tykännytkään.

Laskeva aurinko sai taivaalla kulkevat pilvet värittymään pastellisävyin. Samalla kun aurinko laskeutui taivaanrannan taakse, nousi toiselta puolelta kuu likimain pyöreänä kumottamaan. Tunnin kävelyreissumme aikana maailma ei ihan pimeäksi ehtinyt mennä, mutta merkittävä muutos valaistusolosuhteissa tapahtui. Auringon punaama maisema muuttui vähitellen siniseksi, kuunsiltojen raidoittamaksi lumimaisemaksi. Illalla Ukkokulta kävi ulkoiluttamassa Juusoa, joka bongasi heti pihamaalla loikkivan rusakon. Se oli kissalle taas niin riemastuttava elämys, ettei Juuso rauhoittunut koko yönä. Olisi pitänyt päästä jänöressua jahtaamaan, mutta meidän katti ei yösydännä pihalla yksikseen kuljeskele. Tokkopa tuo olisi edes jussia kiinni saanut, olisiko edes tosissaan yrittänyt. Jänön jälkiä näyttää olevan tänä talvena erityisen runsaasti. Se on loikkinut niin ylä- kuin alapihallakin ristiin rastiin. Toivon mukaan ei ole kovin paljon tuhoa päässyt tekemään.

Marjainen smoothie

0,5 l punaherukkaa

0,5 l mustikkaa

0,5 l mansikkaa

1 banaani

0,5 l appelsiini-mangomehua

Sulatin jäisiä marjoja hiukan, 

laitoin kulhoon ja survoin sauvasekoittimella 

lisäten joukkoon sen verran mehua, 

että massasta muodostui paksuhko, 

mutta juotava smoothie.  

Helppoa ja hyvää kuin myös muunneltavissa 

itse kunkin makumieltymysten ja 

pakastimesta löytyvien ainesten mukaan.

  

Murehdin tässä eräänä päivänä ystävälleni puhelimessa, etten millään saa kaikkia pakastimessa olevia marjoja käytettyä kevääseen mennessä. Etenkin punaherukkaa on niin paljon, etten tiedä, mitä sillä kaikella tekisin. Ystäväni kertoi tuttavansa tehneen hänelle herkullisen smoothien, johon oli käytetty marjoja ja valmismehua. Tarkkaa ohjetta hänellä ei ollut antaa, mutta siinä jutellessamme tuli ympättyä jonkinlainen ohje, jota sitten eilen ryhdyin kokeilemaan. Ai, että tuli herkullista.

Huomenna lähden Pojan kanssa laivareissulle Tukholmaan. Sain Vikingiltä joululahjaksi ilmaisen risteilyn. Tai ilmaisen ja ilmaisen. Jollei itse matkasta ja hytistä mitään maksakaan, täytyyhän laivalla syödäkin, eikä se nyt ihan halpaa ole. Kaiketi laivayhtiöt laskevat, että muuten hiljaisena aikana kannattaa haalia asiakkaita tarjoamalla ilmaisia tai edullisia reissuja, sillä kyllä matkustajat kuitenkin roposensa laivaan jättävät. Niin tai näin, ihan mukava on taas lähteä reissuun, vaikka pienellekin. Edellisestä Tukholman-käynnistäni on jo muutama vuosi ja Poika innostui puhumaan itsensä matkakumppanikseni. Ukkokulta ei tykkää laivamatkailusta, joten hän saa jäädä Juuson seuraksi kotiin.

Tee tänään se, minkä olit siirtämässä huomiseksi,

sillä jos se on mukavaa, 

voit tehdä sen huomenna uudestaan.

PS. Tänään oli tarkoitus bongata oman pihan lintuja, mutta mihin lie menneet. Yksi ainoa varis raakkui taivaalla lumitöitä tehdessäni.