Säästä riittää juttua

 

Teemalta tuli keskiviikkona 29.12. kivasti toteutettu ohjelma "Taiteilijoiden taivaat" (katsottavissa toistaiseksi Yle Areenassa), jossa meteorologi Seija Paasonen kertoi maalauksiin tallennetuista pilvistä ja sääilmiöistä muutenkin. Seija Paasonen työskentelee Ylen päämeteorologina. 

 
Olen jo aiemminkin lukenut Seija Paasosen tutkineen mm. pilviä. Apurahojen turvin hän saattoi pitää Ylestä virkavapaata tutkiakseen maalauksia. Hän kävi tutustumassa mm. Pariisin, Lontoon, Pietarin ja Tukholman taidemuseoiden tauluihin, joissa näkyi taivasta. Vanhin Paasosen aineistoonsa ottama taulu on 1400-luvulta ja tuorein 2000-luvulta. Tutkimustyönsä pohjalta Paasonen julkaisi 2018 aihetta käsittelevän kirjan "Taiteilijoiden taivaat". 

Ilta-aurinko 26.12.2021

Tykkään itsekin katsella pilviä. Ja ylipäätään seurata sääilmiöitä. Nykyisin voin katsella pilvimuodostelmia jopa omalla sohvalla istuen. Vuoteen 2018 saakka sankka metsikkö supisti taivasnäkyvyyden meidän tontilla sellaiseksi, että pilviä saattoi havaita vain suoraan ylös katsottuina. Nautin suuresti siitä, että nyt näen kauas, aina taivaanrantaan saakka. Auringonnousut ja -laskutkin ovat huomattavasti houkuttelevampia, kun niitä nähdäkseen ei tarvitse kipaista kotitietä pari sataa metriä mutkan taakse.

Auringonlasku 26.12.2021

Viime vuosina talvet ovat olleet täällä etelärannikolla niukkalumisia ja leutoja. Kunnon lumitöihin pääsee yleensä vasta tammikuussa. Päivisin on enimmäkseen ankean harmaata ja loskaista. Aamuisin ja iltaisin taasen äärimmäisen liukasta, kun pikkupakkanen jäädyttää päivällä sulaneet lumet.

Nouseva aurinko punaa männynrungot 27.12.2021

Meneillään oleva talvi on tarjonnut viikosta toiseen postikorttimaisemia. Lunta ei edelleenkään ole kovin paljon. Muutamista plussakeleistä huolimatta puita ja pensaita koristaa valkea lumihuntu. Ilman piikkikenkiäkin pysyy lenkkimatkoilla ja kauppareissuilla hyvin pystyssä.

Aamun aurinko 27.12.2021

Aurinko on paistanut monena päivänä. Aamuisin se hopeoi huurteiset puut ja saa hangen kimaltamaan. Iltaisin aurinko värjää tien takana kasvavien mäntyjen rungot hehkumaan punaisina.

Tämä pilvimassa toi lumisadetta 28.12.2021

Pilvisiäkin päiviä on toki ollut. Usein pilvet satavat lumena maahan. Joulukuun lopussa lähipellolle ei vielä ollut suksilla asiaa. Vuoden ensimmäisen viikon aikana lunta on satanut sen verran, että pellolla kulkee jälleen jokavuotinen, vapaaehtoisten tekemä latuverkosto.

Tie kulkee muutaman vuoden takaisen hakkuuaukean vieressä 28.12.2021

Tätä kuvan hakkuuaukeaman laitaa kävellessä on aina rauhallinen tunnelma. Viimeksi tienvarren kuusia katsellessani koitin muistella, milloin alue hakattiin paljaaksi. Kuva-arkistoja selaamalla päättelin sen tapahtuneen 10-11 vuotta sitten.

Olopiha 6.1.2022

Toistaiseksi lumen kolaaminen pihalla on sujunut ulkoilun merkeissä. Lunta on kerralla satanut vähän ja se on ollut pääosin kevyttä. Olen kolannut ja lapioinut lunta istutusalueille, kasvien tyville tarjotakseni suojaa ja kevääksi sulamisvettä.

Iltapäivän auringonpaiste 7.1.2022

Koronan vuoksi elämä on turhankin suppeaa. Moni tekee etätöitä tahoillaan, yhteyttä pidetään enimmäkseen puhelimitse tai somessa. Ulkoilua ei onneksi tarvitse rajoittaa. Nyt voi ja saa kulkea  luonnossa mielin määrin. Sukset, luistimet tai hyvät kengät jalkaan ja menoksi. Viikon sisällä olen laittanut ahkerasti töppöstä toisen perään käydessäni kävellen niin kirjastossa, postissa kuin muuten vain raitista ilmaa tankkaamasa.

Sama puu eri päivinä kävelyreittini varrella.

Tietenkin kamera kulkee mukanani joko repussa tai  kaulassa. Huvikseni päätin ottaa kuvan samasta kohdasta eri päivinä. Kulkureitin varrelle osuva terijoen salava tuli ikuistettua torstaina 6.1. klo 16.32, jolloin aurinko oli jo laskenut taivaanrannan taa (vasen kuva). Perjantaina 7.1. olin liikkeellä puolen päivän jälkeen klo 12.21, jolloin aurinko paistoi siniseltä taivaalta (oikea yläkuva). Lauantaina 8.1. hieman myöhemmin eli klo 13.01 (oikea alakuva). Silloin taivas oli pilvessä.

Näkymä Pikkupuutarhaan ja tien takana olevaan metsään 10.1.2022.

Maanantaina 10.1. taivas oli koko päivän pilvetön ja aurinko sai maailman jälleen satumaisen kauniiksi. Milloinkahan olisin kuvannut talviaikaan näin paljon omassa pihassa? Kesällä kuvia kertyy joka päivä kasapäin. Talvella hyvä jos saman määrän saa kokonaisessa viikossa. Sisällä tulee muutenkin kuvattua varsin vähän, kun valo kirkkaanakin päivänä on vähäisempää. 

Järvinäkymä 8.1.2022 kävelyreitin varrelta.

Meidän talossa eletään jänniä aikoja, sillä viikon päästä ponkaistaan keittiöremontti alkuun. Uudesta vuodesta lähtien olen jo inventoinut ja tyhjentänyt kaappeja. Parempi syventyä tehtävään kaikessa rauhassa, eikä viime tipassa.

Piti laatia tavarakartta, jotta löydämme niin rempan ajan kuin sen jälkeenkin erinäisiä tarvikkeita. Vierashuoneen kaapit on täytetty laseilla ja lautasilla, kattilat lepäilevät laatikoissa vaatehuoneessa ja työhuoneessakin on muutama laatikollinen kulhoja ja kuivatavaraa. Loppuviikolla tyhjennetään loputkin tavarat keittiöstä.

Nouseva kuu 7.1.2022

Kuu on jo tästä kuvasta kasvanut jonkin verran. Ensi maanantaina 17.1. on täysi kuu. 

 
Muistattehan, että alue- eli hyvinvointivaalit alkavat ennakkoäänestyksellä 12.1.-18.1.2022. Varsinainen äänestyspäivä on 23.1.2022. 

Nämä vaalit ovat yksittäisen kansalaisen kannalta ehkä tärkeämmät, kuin mitkään muut vaalit. Nyt valitaan uusille hyvinvointialueille edustajat, jotka jatkossa päättävät: 

• perusterveydenhuollosta 
• erikoissairaanhoidosta 
• sosiaalihuollosta 
• lasten, nuorten ja perheiden palveluista 
• työikäisten palveluista, ikääntyneiden palveluista 
• mielenterveys- ja päihdepalveluista 
• vammaispalveluista
• oppilas- ja opiskelijahuollosta
• hyvinvoinnin ja terveyden edistämisestä
• pelastustoimesta 

Eli todella tärkeistä ja meitä kaikkia koskettavista asioista.
Älkää siis nukkuko, vaan käykää äänestämässä!

Taivaanpalo ja muita huomioita

Kenties säästä puhumisen voisi jo lopettaa kokonaan, sillä sen keikkumisen perässä on ihan mahdoton pysyä. Heti, kun ehtii kiitellä auringonvaloa ja valkeaa hankea, tummuu taivas ja vettä tulee kaatamalla. Ollaan sitten ilmastomuutoksesta mitä mieltä tahansa, nykyisin täällä etelärannikolla on turha odottaa jouluksi "hankia korkeita nietoksia". Ei ainakaan ennen vuodenvaihdetta.

Joulukuun 3. päivän iltana auringonlasku sai länsitaivaan palamaan tulenpunaisena. Ilta- ja aamuruskosta on monenlaisia sanontoja, mutta säätieteilijöiden mukaan tällaisessa tapauksessa ilmakehässä on yleensä päivän tuulien jälkeen pölyä tai muita pieniä hiukkasia sirottamassa valoa. Silloin iltarusko ei enteile sadetta. Eikä keskiviikkona satanutkaan. Perjantaina ja lauantaina sitäkin enemmän.

Papaver nudicaule - Siperianunikko

  
Puutarhassa on tässä vaiheessa kuvattu kaikki mahdollinen, jopa useampaan kertaan. Kierrän ajoittain pihalla ja puutarhassa katsomassa, että kaikki on kunnossa. Tai vain ajankuluksi ja huviksi. Näistä kierroksista kyllä puuttuu keväälle ominainen jännittävä odotus ja löytämisen ilo. Jos jotain löytää, niin lähinnä tuulen nurmikolle lennättämiä oksia. Ja naapurin kissan hengiltä ottamia päästäisenraatoja.

Vinca minor 'Illumination' - Kirjavalehtinen pikkutalvio

Syksyllä siirsin Päivänlilja-penkistä vähän kirjavalehtistä pikkutalviota Hortensiapenkkiin, Vanille Fraisen tyveen. Päivänlilja-penkissä pikkutalvio jää kesän edetessä muiden kasvien jalkoihin. Kovin kiivas se ei ylipäätään ole leviämään. Ajattelin, että Hortensiapenkissä sillä olisi enemmän mahdollisuuksia päästä esille ja saada tilaa itselleen. Kuvassa pikkutalvio on joutunut häkkiin, mutta tuskin se siitä pahastuu. Onpahan hortensioiden kanssa turvassa jänisten hampailta, vaikka eivätpä jänikset aiemminkaan ole talvioita järsineet. 

Sempervivum - Mehitähti

Pari-kolme kesää sitten laitoin muutaman mehitähden palluran yläpihalle johtavien portaiden viereen Oikearinteeseen. Paikalla on rinteeseen upotetun olohuoneen maton päällä ohuen hiekka-multakeroksen lisäksi kaistaleen verran kiviä, jotta kasvit eivät intoutuisi kasvamaan kiinni portaisiin. Mehitähdet ovat sopivan matalia kivien välejä somistamaan. Mehitähdet ovat viihtyneet paahteisessa paikassa ja lisääntyneet mukavasti. Palluroita on vierinyt itsestään ja rinnettä siistiessä uusiin paikkoihin. Nyt niiden lomassa näkyy olevan lintujen pudottamia aroniamarjoja, puunlehtiä ja yllättäen myös auringonkukansiemeniä, vaikka lähimpään lintubuffettiin on useampi metri matkaa.

Sempervivum - Mehitähti

Mehitähtiruukun olen joka syksy siirtänyt tuijan kupeeseen talveksi. Niin ruukku kuin mehitähdetkin ovat pärjänneet tähän saakka talven yli hyvin. Nyt ruukku näyttää kiukustuneen vaihtelevista pakkasista ja vesisateista. Keräsin irronneet ruukunpalaset pois. Pohdin, josko kaivaisin mehitähden multaan, mutta maa on paria senttiä syvemmältä jäässä. Ehkä vesisateet sulattavat maata sen verran, että saan vielä mehitähdet siirrettyä multaan. Ruukusta niille ei enää iloa ole.

Puutarhahetki - suurien unelmien puutarhablogin Tiiu postasi 8. päivän joulukalenteriluukussaan erilaisista kransseista. Siellä on ihailtavana lukuisa määrä kauniita kransseja, joista voi ottaa vaikka itselleen ideoita. Ehdin jo ennen Tiiun postausta väkertää itselleni kranssin syksyllä leikatuista tuijanoksista. Havut sidoin niinikään loppusyksyllä leikatun piippuköynnöksen varresta tehtyyn ympyrään. Lopputulos on turhan hapsottava. Omaa pedanttisuuttahan tässä on tarkoitus höllentää, joten olkoon kranssi tuollainen - ainakin toistaiseksi.

Kuunsirppi joulukuun alussa

Viime viikonloppuna haravoin alapihalla. Mieli teki lähteä lenkille, mutta taivaanrannassa uhkaavasti kasvavat sadepilvet kehottivat pysymään lähellä kotiovea. Aikani kuluksi rapsuttelin nurmikkoa ja siistin istutusalueiden kanttauksia. Kukkapenkit saivat olla entisellään. Niillä on nyt talvilevon aika.

Taas on viikonloppu edessä. Jouluun on vain lyhyt matka, eikä tammikuukaan kovin kaukana ole. Jos talvi kuluu yhtä nopeasti, kuin syksy, kohta ollaan taas keväässä. Sitä ennen kaikille hyvää loppuviikkoa!

Auringon ja kuun välissä

Perjantaina lähdettiin Ukkokullan kanssa iltapäivälenkille neljän jälkeen. Aurinko oli jo laskeutumassa ja kuu nousemassa, mutta edelleen oli selkeästi valoisaa. Pakkanen puri vajaan kymmenen asteen voimalla eikä ollut laisinkaan liukasta. Askellus oli siis varsin mukavaa. Vatsa oli kyllä edelleen täynnä edellisenä päivänä valmistettua hernesoppaa ja pannaria, mutta yritin talsia sen verran reippaasti eteenpäin, että tuhti ruoka-annos laskeutuisi vikkelästi.

Vieläkään en ole saanut haettua suksia kellarista, vaikka hiihtosäät taitavat olla parhaimmillaan. Lähipelloilla ladut näyttävät olevan erinomaisessa kunnossa ja jokunen hiihtäjäkin siellä eteenpäin itseään lykki. Metsässä ei sen sijaan ole ladun latua ja sinne ehkä mieluiten haluaisin mennä hiihtelemään. Näillä nykyisillä, kapoistakin kapoisemmilla suksilla ei uusia latuja voi tehdä, joten paras pysyä latukoneilla avatuilla laduilla. Mieleen nousee mukavat muistot lapsuudesta, jolloin hyvän ystävän kanssa hiihdettiin harva se päivä pitkiäkin matkoja ja pysähdyttiin sopivaan paikkaan eväitä syömään. Kevättalvella paras paikka levähtämiseen oli aurinkoisessa rinteessä ison kuusen juurella. Siitä oli lumet jo sulaneet ja neulasten tuoksussa voileivät maistuivat taivaallisen hyviltä.

Paikallinen ratsutalliyrittäjä on muutamassa vuodessa kohentanut entisen ravitallin rakennuksineen ja laitumineen aika hyvään kuntoon. Enää ei tolpat kaatuile pitkin ojan reunoja ja tontille on talven aikana noussut myös hulppea maneesirakennus. Lumettomaan aikaan ei pahemmin tarvitse miettiä, mihin aamusella pyöräilevät tytöt oikein ovat matkalla. Tallille tietenkin, hevosia hoitamaan ja ehkä niillä työpalkaksi vähän ratsastamaankin. Sielläpä se omakin Lapsi vapaa-aikaansa aikanaan kulutti vaan olisipa tuo voinut olla huonomassakin paikassa. Pari vielä ulkoaitauksessa käyskentelevää heppaa tuli minua ja Ukkokultaa moikkaamaan. Eipä ollut porkkanaa eikä leipäpalaa niille annettavaksi, mutta ehkä omistaja ei olisi niiden syöttämisestä tykännytkään.

Laskeva aurinko sai taivaalla kulkevat pilvet värittymään pastellisävyin. Samalla kun aurinko laskeutui taivaanrannan taakse, nousi toiselta puolelta kuu likimain pyöreänä kumottamaan. Tunnin kävelyreissumme aikana maailma ei ihan pimeäksi ehtinyt mennä, mutta merkittävä muutos valaistusolosuhteissa tapahtui. Auringon punaama maisema muuttui vähitellen siniseksi, kuunsiltojen raidoittamaksi lumimaisemaksi. Illalla Ukkokulta kävi ulkoiluttamassa Juusoa, joka bongasi heti pihamaalla loikkivan rusakon. Se oli kissalle taas niin riemastuttava elämys, ettei Juuso rauhoittunut koko yönä. Olisi pitänyt päästä jänöressua jahtaamaan, mutta meidän katti ei yösydännä pihalla yksikseen kuljeskele. Tokkopa tuo olisi edes jussia kiinni saanut, olisiko edes tosissaan yrittänyt. Jänön jälkiä näyttää olevan tänä talvena erityisen runsaasti. Se on loikkinut niin ylä- kuin alapihallakin ristiin rastiin. Toivon mukaan ei ole kovin paljon tuhoa päässyt tekemään.

Marjainen smoothie

0,5 l punaherukkaa

0,5 l mustikkaa

0,5 l mansikkaa

1 banaani

0,5 l appelsiini-mangomehua

Sulatin jäisiä marjoja hiukan, 

laitoin kulhoon ja survoin sauvasekoittimella 

lisäten joukkoon sen verran mehua, 

että massasta muodostui paksuhko, 

mutta juotava smoothie.  

Helppoa ja hyvää kuin myös muunneltavissa 

itse kunkin makumieltymysten ja 

pakastimesta löytyvien ainesten mukaan.

  

Murehdin tässä eräänä päivänä ystävälleni puhelimessa, etten millään saa kaikkia pakastimessa olevia marjoja käytettyä kevääseen mennessä. Etenkin punaherukkaa on niin paljon, etten tiedä, mitä sillä kaikella tekisin. Ystäväni kertoi tuttavansa tehneen hänelle herkullisen smoothien, johon oli käytetty marjoja ja valmismehua. Tarkkaa ohjetta hänellä ei ollut antaa, mutta siinä jutellessamme tuli ympättyä jonkinlainen ohje, jota sitten eilen ryhdyin kokeilemaan. Ai, että tuli herkullista.

Huomenna lähden Pojan kanssa laivareissulle Tukholmaan. Sain Vikingiltä joululahjaksi ilmaisen risteilyn. Tai ilmaisen ja ilmaisen. Jollei itse matkasta ja hytistä mitään maksakaan, täytyyhän laivalla syödäkin, eikä se nyt ihan halpaa ole. Kaiketi laivayhtiöt laskevat, että muuten hiljaisena aikana kannattaa haalia asiakkaita tarjoamalla ilmaisia tai edullisia reissuja, sillä kyllä matkustajat kuitenkin roposensa laivaan jättävät. Niin tai näin, ihan mukava on taas lähteä reissuun, vaikka pienellekin. Edellisestä Tukholman-käynnistäni on jo muutama vuosi ja Poika innostui puhumaan itsensä matkakumppanikseni. Ukkokulta ei tykkää laivamatkailusta, joten hän saa jäädä Juuson seuraksi kotiin.

Tee tänään se, minkä olit siirtämässä huomiseksi,

sillä jos se on mukavaa, 

voit tehdä sen huomenna uudestaan.

PS. Tänään oli tarkoitus bongata oman pihan lintuja, mutta mihin lie menneet. Yksi ainoa varis raakkui taivaalla lumitöitä tehdessäni.