torstai 14. marraskuuta 2013

Olla möllötetään - minä ja puutarha


Niin on ollut mukamas kiirettä, etten ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Lukemassa käyn aika usein ja pyrin myös pikaisesti kommentoimaan niin monia lukemiani blogeja kuin vaan ehdin. Toisinaan huomaan kuitenkin tuijottavani ruutua edessäni, enkä saa päästäni ulos sanan sanaa. Tahdosta ei ole kyse, ei vaan synny mitään sellaista, jota voisi lukukelpoiseksi lauseeksi kutsua. Niin kauan, kun pihalla oli vähänkin jotain järkevää tekemistä, tunsin itseni aikaansaavaksi ja tehokkaaksi. Nyt ulkona on enimmäkseen ollut sateista, märkää ja pimeää, joten sinne ei ole tullut mentyä ainakaan valokuvaus mielessä. Vapaa-aika on kulunut lähinnä sohvan nurkassa kirjaa lukiessa tai lehtiä selaillessa. Tai sitten vain olla möllöttämässä.


Eilen sain itseni hilattua ylös sohvalta ja pukeutumaan ulkoilutamineisiin. Siitä onkin jo kohtuullisen helppo ryhtyä laittamaan töppöstä toisen eteen ja kiersin perälenkiksi kutsumamme vajaan tunnin reitin kotinurkilla. Kamera oli mukana ja kokonaista neljä kuvaa tuli napsittua. Hyvästä tahdosta ja reippaasta aikomuksesta huolimatta en löytänyt kovinkaan paljon sellaista, joka olisi innostanut kuvaamiseen. Mitä nyt tuollainen kanto, jolle oli kasvanut vihreät hiukset päähän.


Tänään kävin aikani kuluksi katsomassa, onko lämmin marraskuu saanut sipulit nousemaan pintaan. Vaikka laitoin omat sipulini turhankin aikaisin maahan, en löytänyt istutuskohdista kärjen kärkeä kurkistamassa mullasta. Sen sijaan isomaksaruoho näyttää pulpauttaneen pintaan pieniä alkuja ja myös pikkusydän oli aika keväisen näköinen punertavine kärkineen. Ehkä lämpötila voisi laskea tuonne nollan tuntumille päiväsaikaankin, niin kasvit osaisivat asennoitua pieneen talviuneen paremmin.



Kesällä siirtämäni mahoniat voivat hyvin ja puskevat pieniä silmuja. Pelkäsin kovin menettäväni mahoniat, mutta niille oli ihan pakko keksiä parempi istutuspaikka, sillä aiemmassa paikassa ne joutuivat talven aikana vahingossa tallotuiksi ja muutenkin kaipasivat hiukan varjoisempaa paikkaa. Kerään tuonne talon puistopäätyyn kasveja, joita ei kalkita ja jotka pärjäävät vähemmällä valolla. Siellä on jo ennestään mm. rhodoja ja kotkansiipiä.


En ole erityisen hyvin onnistunut rhodojen kasvattamisessa. Luultavasti olen aina istuttanut ne aivan vääränlaisiin olosuhteisiin, jolloin ne ovat enimmäkseen kituneet ja lopulta olen kaivanut ne pois. Vanhin rhodomme näyttäisi vihdoin ryhtyneen viihtymään talon puistopäädyssä. Se tuskin on kukkinut kertaakaan istuttamisensa jälkeen, mutta nyt elän toivossa. Alkukesästä laitoin sille kunnon rhodomultaa ja lannoitin rhodolannoitteella. Mahtaako tuo sentään olla vielä kukkanupun alku? Saattaisi siitä ehkä tulla ainakin uusi lehti rhodooni.


Juusoa otti hieman pattiin, kun mamma tallusteli ihan väärään suuntaan kameransa kanssa, vaikka hän olisi halunnut lähteä pienelle lenkille metsikköön. Edes naapurin Leevi-kissa ei suostunut jäämään leikkikaveriksi, joten nytkö tässä pitää ihan yksinään itseään viihdyttää. 


Ehkä tämän turhanpäiväisen vetelyyden aiheuttaa tuleva joulu tai pikemminkin parhaillaan vallitseva välitila, joka ei ole oikein mitään. Ei ole kesä, mutta ei talvikaan. Ulkona on maa paljaana, mutta ei siellä voi juuri mitään tehdä. Joka paikassa hehkutetaan kiivaassa tahdissa tulevaa joulua, mutta ei se vielä niin ajankohtainen ole, että sen suhteen kannattaisi ryhtyä aktiivisiin toimenpiteisiin. Toki olen aloittanut joulukorttitehtailun, mutta siinä se sitten onkin. Taidanpa mennä sohvalle selailemaan joululehtiä.

 
Olen saanut uuden lukijan blogiini; siis lämpimästi tervetuloa Vikki, taisit vastavuoroisesti saada mnut innostumaan kuvistasi.

Mökkipuutarhan Pirjo antoi minulle haasteen "Kuusi kuvaa kesästä" ja siihen olen luvannut vastata - oikein mielelläni selailen lähipäivinä kesäisiä kuvia.


Marraskuun iltoina nähdä voi kummia
hämäriä hahmoja, varjoja tummia.
Lieneekö tonttu vai naapurin kissa
vilahdus vain -
se on kadoksissa.

- Uppis -

18 kommenttia:

  1. Hyvin on samanlaiset fiilikset täällä, sinä olet saanut kuitenkin hyviä otoksia pihaltasi ja ihanan vihreätukkaisen kannon olet löytänyt! Olen pikkulomalla loppuviikon ja toivon että olisi edes yksi valoisampi päivä että saisi itsensä kunnon lenkille. Ehkäpä leipominen auttaa ja joulun suunnittelu..sietämään tätä pimeyttä.
    Juusolla on kyllä hieman tuima ilme, ei mee hyvin :D

    VastaaPoista
  2. Välitilaahan nämä päivät on..Minä en innostu edes joulusta..heh
    Minun rhodoissa on samanlaiset "nuput" tai mitä lie..

    VastaaPoista
  3. Kiitos tervetulotoivotuksesta :)
    Kyllä nyt voisi tulla jo vähän viileämpää niin luonto huomaisi että on talvilevon aika!
    Juusoa näyttää tosiaan ottavan pattiin, voi toista :)

    VastaaPoista
  4. Nuo silmukuvat näyttävät niin keväisiltä! Juuso näyttä tosiaan aika tyytymättömältä, nämä kurakelitkään ei taida olla hänelle mieleen.

    VastaaPoista
  5. Sama se on täälläkin, voin lueskella blogeja mutta aina ei tule kommentoitua mitään järkevää ei saa muotoiltua. Edelleenkin ihmettelen sitä teidän etelän pitkää syksyä, kun täällä on täystalvi. Pakkasta juuri nyt -13, hyr. Voi harmistus kun alkavat nuo kukkasetkin kasvaa turhan aikaisin, mitenhän niille lopulta käy kun talvi tulee toden teolla?

    VastaaPoista
  6. Kyllä sitä itsekin hidastuu ja hiljenee möllöttelemään tähän aikaan vuodesta. Ehkäpä se on ihan sallittua;)

    VastaaPoista
  7. Samaa on täällä käyn kyllä lukemassa blogeja mutta en saa aikaiseksi mitään En ole nyt päivittänyt blokiagaan on niin pimeä,ja sateista ettei tulee hyviä kuviakaan:)

    VastaaPoista
  8. Ihana tuo kantokuva. Ja totta, silmuja pukkaa. Minä löysin jopa sinivuokon nuppuja ja pajunkissoja oli töydessä upeudessaan Salon seudulla.

    VastaaPoista
  9. Tämä aika vuodesta on möllöttämisen aikaa. Rennosti vain:)

    VastaaPoista
  10. Mukavasti oli kanto saanut sammalpeiton.
    Ei passaa kovin kauan sisällä tylsistyä, vaikka kyllä
    vähäinen lepo puutarhasta tekee hyvää.

    Mukavaa viikonloppua sinulle♥

    VastaaPoista
  11. Samanlainen välitila on täälläkin menossa. Toivottavasti uusi kasvihuoneeni tuo hiukan lisäpuhtia elämään, etten ihan jumitu sohvannurkkaan.

    VastaaPoista
  12. Jonkinlaiseen marrashorrokseen täälläkin ollaan vaivuttu, vaikka kaikenlaista tekemistä olisi vaikka kuinka. Pakko on kuitenkin valmistella joulumyyjäisiä.
    Juuri eilen huomasin, että yksi pussillinen krookuksia on vielä istuttamatta, onneksi ehtii vielä hyvin. Pakkasesta ei ole tietoakaan.

    Juuso on kyllä ihan oikeutetusti nyreissään ;)

    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  13. Samat sanat täälläkin, ei huvita mikään. Just tein kierroksen pihalla, ja alkoi sataa lunta.
    Juuso näyttää kyllä olevan tosi tympääntynyt :) hyvin ilmeikäs kissa.

    VastaaPoista
  14. Hyvä Juuso, kissan kuuluu määrätä suunta <3

    VastaaPoista
  15. Eipä se täälläkään mitenkään erityisesti huvita, siis ei mikään.
    Tekemistä kyllä piisaa ja kun ei huvita ne vain kaikki hommat siirtyvät ja kait ne sitten joskus tulee pakosta eteen ja myöskin hoituvat.
    Juuso on aina ihana ainakin kuvissa ja kyllä täällä meilläkin kissoilla on nuppumieli kun on vain tätä harmaata ja kosteata, tuollakin tarhassa ja kesällä se oli niin lysti paikka.
    Terveisin meiltä ja vaki rapsutukset.....

    VastaaPoista
  16. Samaa möllöttelykautta tääläkin vietellään ;) Löysit kuitenkin paljon kuvattavaa ulkoa. Pitäisi saada itsekin raahauduttua ulos kameran kans päivittämään puutarhan kuulumiset ennen lumen ja pakkasten tuloa. Olin huomaavinani myös silmuja jossain perennoissa ja pensaissa.

    VastaaPoista
  17. Marraskuu onkin sellaista sohvallalöhöilyaikaa. Voi selata joululehtiä, toisinaan taas puutarhalehtiä ja unelmoida jo ensi kesästä...

    VastaaPoista
  18. Se on sitä aikaa kun mikään ei oikein luonnistu. Jouluakin pitää järkeillä vaan ei vielä huvita alotella mitään tehdä.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!