Arvonta 500. postauksen kunniaksi

500. postaus ja arvonta sen kunniaksi

Huomasinpa kirjoittaneeni perjantaina 500. postauksen. Aloitin tämän blogini 10.6.2011 kummityttöni innostamana. Hänellä oli oma lifestyle-bloginsa, jota luin ja kävin kommentoimassa säännöllisesti. Olin jo pitkään miettinyt, miten saisin ympättyä yhteen puutarhapäiväkirjan kirjoittamisen ja kukkien kuvaamisen, joten kummitytön kannustus tuli sopivaan saumaan. Tietokone on minulle tuttu työväline, eikä se siis asettanut kynnystä blogin aloittamiselle. Teknisesti blogin ylläpitäminen ei ole laisinkaan vaikeaa, joskin ajoittain hiukan kömpelöä. Ehkä sekin ajan mittaan muuttuu ja kehittyy.

Hansa-ruusun kiulukoita

 
Ajattelin blogin kirjoittamisen toimivan lähinnä omana kuvallisena muistikirjana. Siitä tuli kuitenkin aivan jotain muuta. Oman blogin kirjoittamisen myötä löysin uuden reitin puutarhatiedon maailmaan. Olen oppinut hurjan paljon uutta kasveista, niiden kasvattamisesta ja hoitamisesta. Olen löytänyt valtavasti uusia perennoja, pensaita, puita ja kesäkukkia, joista osa on jo saanut paikkansa omassa puutarhassani. Lukuisa joukko on kirjautunut hankittavien tai muulla tavoin tutustumista odottavien listalle. Olen oppinut hyödyllisiä niksejä ja taitoja.

Metsäruusun kiulukoita

Parasta, mitä olen tämän blogini kautta löytänyt, ovat ne upeat ihmiset eri puolilla Suomea, jotka ovat samalla tavoin innostuneita puutarhaihmisiä. Jotkut ovat selvästi ammattilaisia, oikeita ydinosaajia. Toiset taas itseoppineita harrastajia, joilla on viisi taitavaa multasormea kummassakin kädessä. Muutamilla luultavasti varpaatkin yhtä lahjakkaita. Joukkoon kuuluu myös harrastelijoita, jotka ovat vasta tiensä alussa, mutta niinikään täynnä innostusta oman puutarhansa rakentamisessa. Jokaisessa blogissa on oma viehätyksensä ja jokaisesta blogista tulee ammennettua vuorollaan pieniä ideanpoikasia. 

Punalehtiruusun kiulukoita

Blogin myötä olen oppinut paremmin hyväksymään oman rajallisuuteni myös puutarhan rakentamisessa. Myönnän, etten osaa tai jaksa ja välillä teen aivan idioottimaisia hölmöilyjä. Niin paljon kuin tykkään valokuvaamisesta, täytyy senkin suhteen todeta, ettei minusta taida koskaan tulla hyvää valokuvaajaa. On vain räpsittävä entistä enemmän kuvia sillä odotuksella, että takuuvarmasti jokin kuva onnistuu sen verran hyvin, että sen kelpaa julkaista. Enkä kuvaa kilpailleksani kuvien laadulla, vaan enemmänkin saadakseni parempia muistijälkiä puutarhani esiintyjistä; kasveista ja kaikesta, mitä kulloinkin puutarhassa tapahtuu. Tietenkin pyrin kuvaamaan mahdollisimman hyvin eli tavoitteena on oppia kuvaamisestakin aina vain lisää. 

Imukärhivilliviinin syysloistoa

Blogimaailma on saanut minut koukkuunsa. Enää ei riitä, että kirjoittaisin omista multatouhuistani, vaan yhtä innostavaa on käydä lukemassa muiden blogeja. Yllättäen sitä huomaa kaipaavansa jonkun säännöllisen bloggaajan postausta ja yhtä yllättäen voi todeta eläytyvänsä toisten iloihin ja murheisiin. Toisten blogien kommentoimista rajoittaa vain ja ainoastaan aika - niin ja joskus myös takkuavat nettiyhteydet. 

Vaikka blogini onkin pääsääntöisesti painottunut puutarha-asioihin, en voi enkä halua ohittaa muita elämässäni tärkeitä asioita. Sellaisia kuin kissamme Juuso, käsityöt, lukeminen, luonto ja milloin mikäkin. Elämää on vaikea pilkkoa osiin, eikä kai siihen ole tarviskaan. Sen vuoksi seuraan myös blogeja, joissa puutarha ei ehkä näyttele pääosaa, jos ollenkaan.

Minusta on kiva osallistua erilaisiin kilpailuihin ja arvontoihin, vaikka koen, etten ole mikään onnetarten suosikki. Olen myös välttänyt itse arvonnan järjestämistä, koska tarkoitukseni ei alunperinkään ole ollut kalastella runsaita määriä lukijoita blogilleni. Se, että olen odotuksista huolimatta saanut lukuisan joukon ihania lukijoita, kommentoijia, seuraajia, on ikäänkuin lisäbonus, joka kieltämättä tuntuu hienolta ja joista iloitsen kovasti.

Vuorimännyn syksyinen sulkasato

Nyt laitan elämän risaiseksi ja järjestän arvonnan tämän 500. postauksen kunniaksi. Arvontaan voivat osallistua kaikki blogini lukijoiksi rekisteröityneet. Kukin arvontaan ilmoittautunut saa yhden arvan. Mukaan arvontaan ehtii ke 15.10. klo 24 saakka. Arvonnan palkintoina on ihan omin käsin kutomiani sukkia. Voittaja pääsee valitsemaan ensimmäisenä haluamansa sukat, sitten toinen ja kolmas saa jäljelle jääneet. 

Keltasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä- ja 7-veljestä Raita -langasta. 
Mallina on kerrosrivinousu, vahvistettu kantapää. 

Nämä sukat on kudottu vaaleanpunaisesta 7-veljestä langasta. 
Malli on omasta päästä, vahvistettu kantapää.

Lilasävyiset sukat on kudottu 7-veljestä ja 7-veljestä Polkka -langasta, vahvistettu kantapää.

Arvonnan virallisena valvojana toimii Juuso. Eikä muu ole edes mahdollista, sillä tämä herra tapaa nykyisin köllötellä työpöydälläni aina silloin, kun teen töitä tietokoneella. Hän on sitä mieltä, että mamman mielessä ei voi eikä saa olla muuta kuin yksi karvainen kissa. Ja vielä siten, että mamman sormet rapsuttavat oikein mukavasti ja napakasti kissaherran pehmoista turkkia. Rapsuttamisesta mamma saa palkaksi korvia hivelevää hyrinää.

Nyt on sellainen tunne, että unohdin jotain arvontaan liittyvää, 
mutta minkäs teet, sama pää kestä talvet. 
Mukavaa alkavaa viikkoa ja syyskuun viimeisiä päiviä!  

Pölinää pihasta ja pihalla

Kaikenlaiset työt ja velvollisuudet ovat häirinneet puutarha- ja blogielämää. Ja huvitukset myös. Viikko sitten olin ystäväni kanssa risteilyllä Tukholmassa. Sää oli niin tyyni, ettei laivassa käsittänyt merellä olevansakaan. Tukholmassa aurinko paistoi täydeltä taivaalta ja kaduilla saattoi käyskennellä paitahihasillaan. Sen verran kiirettä piti, että yhden ainokaisen kuvan otin matkan aikana. Sekin on vielä purkamatta kamerasta.

Täällä kotona olen avustanut Ukkokultaa ikkunoiden tiivisteiden vaihtamisessa. Minun rooliini on kuulunut jeesata ikkunoiden kantamisessa keittiön pöydälle, jossa Ukkokulta on sitten rapsinut pois vanhat tiivisteet ja laittanut uudet tilalle. Tuntuuko vain, mutta ihan kuin autojen äänet kuuluisivat nyt hiljaisemmilta. Ja seuraavan ikkunan kantamista odotellessani olen pessyt jo valmiiksi työstettyjä ikkunoita. Aika urakka, mutta onneksi tiivisteitä ei sentään joka vuosi vaihdeta. Eikä kyllä joka toinenkaan.

Ennen talvea, joka tuli ja meni, saimme vihdoin pystyyn keväästä saakka pihan perällä muhineen betoniteräsverkon. Aikamoinen toteemipaalu siitä tuli, mutta en raaskinut alkaa pätkimään verkkoa. Kyllä tuo laikkuköynnös sen aikanaan valloittaa ja jollei, istutan muuta lisäksi. Ajatuksena oli työstää puuosat tummanruskeiksi, mutta se taitaa jäädä kevääksi.

 

Mittasuhteet näissä kuvissa on hiukan väärät, sillä tämä kärhöpenkiksi nimetty istutusalue on selvästi isompi, mitä kuvassa näyttää. Tai siis pidempi. Toteemipaalu tuli kärhöpenkin päähän hiukan viistosti, jotta se samalla muodostaisi jonkinlaisen portin hedelmäpuiden alle ja marjapensaiden luo. Tämä penkki syntyi viime syksynä kaivaessamme kasvihuoneen pohjaa. Meinasin kärrätä maa-aineksen kompostin viereen odottamaan myöhempiä ideoita, mutta sitten kasasinkin sen tuohon nurmelle, peitin sanomalehdillä, oksahakkeella ja vielä pressulla. Siellä penkki muhi, kunnes nyt loppukesästä kaivoin sen esiin ja siirsin siihen jaetut päivänliljat. Etualalla ollut kärhö-ruusuympyrä oli jo aiemmin. Näin sain taas napsittua nurmikkoa vähemmäksi.

 

Vihdoin on myös kaikki istutusalueet kantattu. Kanttaukset teen lapiolla. Kun sen on muutaman kerran tehnyt, ei kanttausten huolto jatkossa ole kovinkaan työlästä. Uudemmissa penkeissä käytän sanomalehtiä ja oksahaketta estämään ruohon ja rikkaruohojen kasvamista, mutta vanhemmilla alueilla siihen ei ole enää tarvetta. Ainoastaan rönsyleinikki on sellainen epeli, että se työntää lonkeronsa varsin äkkiä penkkiin kuin penkkiin ja sitä joutuu toisinaan kaivamaan kunnolla, jotta saa kaikki uudet "ruusukkeet" pois.

Tuossa hortensiapenkin päässä näkyy sanomalehden ja oksahakkeen käyttö ja se näkyy nimenomaan sen vuoksi, että oksahake loppui tyystin kesken. Nyttemmin olen lisännyt haketta. Tuohon penkin päähän istutin Vim's Redin vasta loppukesästä ja näin ollen jouduin jatkamaan hortensiapenkkiä. Vanhempi osuus alkaa olla aika hyvin rikkaruohotonta. 

Rakennan noita kohopenkkejä nurmikolle yleensä kääntämällä olemassa olevan nurmikon. Sitten lisään siihen kompostia ja tarvittaessa myös uutta multaa. Kasvin istutuskuoppaan laitan yleensä aina uutta multaa, sillä etenkin alapihalla maa on liiankin tiivistynyttä ja joissain paikoin myös vähän savista. Nurmikkoa kääntäessäni nypin näkyvimmät rikkaruohot ja isommat ruohotuppaat pois. Pääosin jätän kuitenkin käännetyn nurmen, koska mullaksi se kaikki näyttää muuttuvan. Kun katan istutetun kasvin ympäriinsä märällä sanomalehdellä ja oksahakkeella sekä joskus myös ulkonäön siistimiseksi tuoreella mullalla, ei rikkaruohoista ole kovin paljon ongelmaa. Se, mikä penkin ulkopintaan ilmestyy, on helppo kitkeä pois.

En ole kertaakaan ostanut kaupan koristekatteita tai hakkeita. Meidän puutarhassa syntyy sen verran paljon haketettavaa, että se uppoaa mainiosti omille istutusalueille. Ei se kaikkein kauneinta ole, koska materiaali tuppaa jäämään melko karkeaksi. Ehkä pidemmät oksat ja risut voisi syöttää hakettimeen toisenkin kerran, mutta enpä jaksa seisoa Ukkokullan vieressä häntä komentamassa. Etenkin tuoreemmat oksat jäävät helposti kiinni hakettimeen ja niitä saa tonkia koneen sisuksista pois. Kummasti vähän karkeampikin hake on vähitellen kadonnut ja muuttunut mullaksi. 

Usein näkee ihmisten pihoissa laajoja hienolla hakkeella katettuja pintoja, joissa seisoo havu siellä toinen täällä - ja pisteenä iin päälle lukuisa joukko kaikenmaailman rikkaruohoa, jota kukaan ei ole käynyt kitkemässä pois. Ihmisillä näyttää olevan sellainen käsitys, että hakkeella kattaminen on jotain tekoja suurempaa. Kyllä siinäkin itää kaikki ilmojen halki siementävä, kun vaan aikansa saavat rauhassa muhia. Oikotietä onneen ei ole, ei myöskään rikkaruohottomaan puutarhaan. Kitkemistä, kitkemistä, sillä niistä pääsee. Tai sitten pitää vetää kunnon asfaltti päälle.

Tämä minun vasenrinteeni on erinomainen esimerkki siitä, miten toimiva yhdistelmä sanomalehti-hake -systeemi parhaimmillaan on. Lisättynä aktiivisella rikkaruohokyttäyksellä. Kesällä 2012 kaivoin rinteestä kaikki kasvit pois. Siellä rehottivat voikukka, puna-apila ja elokuunasterit, jotka olivat peittäneet rinteeseen aiempina vuosina istutetut sammalleimut ja maksaruohot, valloittaneet tilan ja tunkeneet juurensa kaikkialle. Apilan juuria oli kyllä mahdoton kaikkia lapiovoimin pois kaivaa, mutta parhaani yritin. Lopuksi istutin puhdistettuja sammalleimun, maksaruohojen ja sulkaneilikan taimia sekä vuorenkilpiä. Välit peitin sanomalehdellä ja oksahakkeella. Upotinpa rinteeseen yhden vanhan olohuoneen matonkin. 

Myöhemmin olen istuttanut sinne mm. hopeatäpläpeippiä ja kaksi lamohietakirsikkaa. Nyt rinne on runsas ja kasvit rehevöityneet. Kohta kai joudun kaivamaan sieltä pois liiaksi levinneitä kasveja. Rikkaruohoja ei juurikaan ole. Jokunen suolaheinä siellä välillä yrittää saada jalansijaa, mutta eivätpä ole onnistuneet pitkää eloa paikalla saamaan.

Tonttimme alapäässä on ns. Gazan-kaistale eli alue, joka rajoittuu kunnan maahan. Vuosia sitten istutin pajuangervoa raja-aidaksi. Miksi pajuangervoa? Siksi, koska sain sitä ison satsin ihan ilmaiseksi. Kun sitten saimme kuulla, että kunnan maalle on lähivuosina tulossa (rakentamisen piti alkaa jo tänä vuonna, mutta kunnalta loppuivat rahat kesken) korttelikenttä, päätimme kasvattaa kuusiaidan, koska siitä tulisi oiva näköeste ja toimisi myös tuulensuojana puutarhallemme. Tosin nuo kuusentaimet ovat niin hidaskasvuisia, että ennen kunnon aitaa istuksimme pilven päällä katselemassa ihan uusia puutarhureita hääräämässä nykyisessä pihassamme. 

Istutimme kuusiaidan sen verran reippaasti omalle tontille, että sitä pääsee aikanaan hyvin hoitamaan myös toiselta puolen ja ne ovat isompinakin taatusti meidän puolella. Mutta vasta tänä kesänä keksin, että pajuangervoakin voi leikata ja muotoilla siinä kun muitakin pensasaitoja. Sehän kasvaa aivan vimmatusti, eikä näytä olevan moksiskaan saksimisesta. Syynä tuohon keksintöön oli kyllä osittain hyvät pensassakset, joita lähdin kokeilemaan. 

Kesällä tuli väsättyä kaikenlaista betonista. Etupäässä rapskulehtilaattoja. Viimeistä satsia levitellessäni loppuivat rapskulehdet ja piti keksiä muotti jäännösbetonille. Löysin kellarista lasten vanhan pallon, johon tein viillon ja sulloin massan sisään. Massas kuitenkin läsähti pallon alapintaan tasaiseksi laataksi ja mietin, miten saisin betonin kuivumaan pallomaiseksi. Laitoin möykyn kuivumaan astiaan, mutta näköjään ajatus jäi hieman puolitiehen, kun pallosta ei sitten tullutkaan ihan palloa. Olkoon siis Barbababa. Tai ehkä Barbamama.

Taas on perjantai ja iltakin jo. Jos vain sää suosii, täytyy viedä loputkin pelaguut autotalliin. Tuo kuva porttiruukun pelaguista on parin viikon takaa. Sen jälkeen oli yksi oikein kylmä yö ja aamu. Sellainen aamu, että auton ikkunat joutui skrapaamaan jäästä täällä etelärannikollakin. Ja keittiön ikkunan alla kukkineet ahkeraliisat muuttuivat mustanpuhuviksi ja limaisiksi. Pelaguuni eivät sentään paleltuneet, mutta kukinta kyllä hiipui. Nyt on jälleen kohtalaisen lämmintä ja sellaista on luvassa eteenpäinkin. Ensi viikolla siirrytään kuitenkin jo lokakuuhun, joten kylmien säiden lisääntyminen ei ole suinkaan pelkkää oletusta vaan selvää faktaa. 

Mukavaa viikonvaihdetta kaikille! Puuhatkaa pihoilla ja puutarhoissa!

PS. Blogien lukeminen sohvannurkassa tabletilta on kyllä mukavaa, mutta yhteys pätkii ajoittain sen verran raivostuttavasti, että kommentoiminen on jäänyt vähemmälle. Taidan taas siirtyä istuksimaan pöytäkoneen äärelle. 

Katsaus pihamaan kukkijoihin

Elokuunasteri - Aster amellus

Eilen päätin aloittaa syyssipulien istuttamisen, vaikka kaikki tilaamani pussukat eivät ole vielä edes tulleet. Ensin kuitenkin kävelin katselemassa, mitä puutarhassa kukkii ja kasvaa näin syyskuun loppupuolella. Aika mukavasti sieltä vielä kukkijoita löytyy, mutta luvatut kylmenevät yöt luultavasti tekevät siitä pian lopun.

Elokuun asteri on kova leviämään, joten sen istuttamisessa kannattaa miettiä sijoitusta tarkoin. Toisaalta se on kyllä aika helppo kaivaa pois. Taidan nyt verrata kaikkia kasveja jätti- ja japanintatariin, joita olen epätoivoisesti koittanut hävittää ja aika laihoin tuloksin.

Hopeatäpläpeippi - Lamium maculatum

Hopeatäpläpeippi on osoittautunut erittäin kiitolliseksi kukkijaksi. Siinä on ollut oikeastaan koko kesän kukkia. Pidän myös sen vaaleankirjavasta lehdistöstä ja kasvin erinomaisesta maanpeitto-ominaisuudesta.

Jättimaksaruoho

Jättimaksaruohoon ihastun vuosi vuodelta enemmän. Se on kaunis nuppuisena ja paranee vain aukaistuaan kukat. Näyttää myös olevan varsin sitkeä kasvi ja kukinto kestää tavattoman pitkään.

Kärhö Multi Blue

Kärhö Multi Blue päätti ottaa kukintakilpailun Rouge Cardinalin kanssa. Alkuun Multi Blue joutui kisaamaan valosta ja tilasta krassin kanssa, mutta kiskottuani krassit pois, yltyi kärhö kukkimaan. Ja minä kun luulin, etten millään saa kärhöjä sopeutumaan pihalleni. 

Kärhö Rouge Cardinal

Rouge Cardinalissa on yhä runsaasti nuppuja ja eri vaiheissa olevia kukkia. Se on kukkinut taukoamatta heinäkuun lopulta saakka. Olen kovasti tykästynyt häneen.

Kevätpikkusydän - Dicentra eximia

Kevätpikkusydän kukki Kurgaanissa kesällä komeasti. Sen lehdet alkavat olla jo ihan keltaisia, mutta muutaman kukan sekin vielä lämpimien syyspäivien iloksi pukkasi.

Kaunopunahattu - Echinacea purpurea

Punahattu on kyllä eräs tämän kesän lempikukistani. Niitä pitää saada lisää ja myös valkoisena. Pysyy tanakasti pystyssä ilman mitään tuentaa ja kukkii todella pitkään. Aivan ihana tuttavuus.

Ritausma

Ruusupensaideni kukinta on tänä kesänä ollut aika laimeaa. Vaan ovathan he vielä kovin nuoria. Osan istutin viime kesänä, osan vasta tänä kesänä. Ritausma innostui tekemään nuppuja vasta loppukesästä, joten mahtaako kaikki edes ehtiä avautumaan. Etenkin, kun on jo kylmää luvassa.

Syyshohdekukka - Helenium autumnale

Syyshohdekukka on myös puutarhani tämän kesän uutuuksia. Itse siemenestä kasvatettuja. Montaa niitä ei vielä ole, mutta toivon mukaan pörhistyvät ja lisääntyvät. Sopivat hyvin punahattujen seuraan.

Syysleimu - Phlox paniculata 'Europa'

Syysleimujen kukinta alkaa olla tältä kesältä ohi. Tämä Europa on vielä voimissaan, mutta monet elokuussa kukkineet värit ovat jo tyystin ruskettuneita. Tavallisesti en ole kovinkaan paljon syysleimuja tukenut, mutta kesän rankkasateet runtelivat leimujani niin kovilla kourilla, etteivät ne enää sateiden jälkeen omin neuvoin jaksaneet pystyssä pysyä.

Kurjenpolvi - Geranium

Kurjenpolvien pääkukinta on ohi mennyttä, mutta mukavasti siellä täällä pilkistää yksittäisiä kukkia. Miten minulle tulee aina näistä mieleen kurkkuyrtti. Kurjenpolvien ja kurkkuyrtin kukat muistuttavat paljon toisiaan.

Tuoksuvatukka - Rubus odoratus

Tuoksuvatukat ovat myös kukkineet hyvin pitkään. Lämpimänä kesäpäivänä nämä kukat olisivat täynnä pörrääviä kukkakärpäsiä ja mehiläisiä.

Maanpeiteruusu Sommerwind

Sommerwindit asustivat kesän terassin isoissa ruukuissa. Kuukausi sitten siirsin ne oikeaan rinteeseen talvehtimaan ja myös jatkamaan eloaan, mikäli uudessa paikassa viihtyvät. Ruukuissa ne eivät olisi kuitenkaan talvesta selvinneet. Hyvin ovat ruusut juurtuneet, koskapa kukkivat taukoamatta edelleen.

Maurinmalva - Malva sylvestris mauritiana

Maurinmalvaa täytyy kyllä kunnioittaa sitkeydestä. Tänä kesänä sille tuli mittaa likimain yhtä paljon kuin kasvattajalleen. Jossain vaiheessa näytti, että kukkiminen alkaa olla ohitse, vaan mitä vielä. Näinä syyskuisina päivinä se on oikein innostunut ja jopa näyttää siltä, kuin se olisi tehnyt uusia lehtiäkin. Pari kertaa olen ajatellut pätkäistä kukan kompostin täytteeksi, mutta sitten laitoinkin sille kunnon tuen ja se vain jatkaa kukkimistaan.

Kaunokainen - Bellis perennis

Keväällä löysin siemenpussivarastostani pussillisen Kaunokaisen siemeniä. Eivät olleet ihan tuoreita, joten laitoin multaan sillä ajatuksella, että tulee mitä tulee. Itivät melko heikosti ja siirsin itäneet taimet kesällä kasvilaatikon reunaan vahvistumaan. Jossain vaiheessa kesää tuumasin, että paras kai nuokin on jonnekin multaan tyrkätä jatkamaan vahvistusta, jotta saan kasvimaalaatikkoon tilaa. Kaunokaiset pääsivät naapurin aidan vieressä olevan kukkapenkin reunaan ja sielläpä ne innostuivat kasvamaan. Alkoivat tehdä nuppujakin ja ovat kukkineet koko kesän erittäin kiitollisesti.

Kevätkaihonkukka - Omphalodes verna

Kevätkaihonkukat rupsahtivat helteiden aikaan ihan ruskeiksi monissa paikoissa (minulla on sitä varmastikin liki jokaisessa puskassa). Se on kuitenkin sitkeä kasvi, eikä pienestä pelästy. Se tekee keväisen kukintansa jälkeen pitkin kesää kukan sinne ja tänne, mutta ilmeisesti sekin on tykästynyt lämpöiseen syyskuuhun ja päätti pukata pari kukkaa vielä tähänkin aikaan.

Japanin ihmekukka - Mirabilis jalaba

Japanin ihmekukkaan lienee yksi jos toinenkin puutarhamessukävijä törmännyt. Ostin muutaman porkkanamaisen mukulan messuilta jokunen vuosi sitten minäkin ja innolla odotin niitä "tuhansia" kukkia, joita siihen luvattiin tulevan. Kuvat ja lupaukset olivat kyllä aika liioiteltuja, mutta viime ja tänä kesänä olen kyllä oppinut pitämään tästä kasvista. Olen laittanut mukulat ruukkuihin, sillä ne eivät pääsääntöisesti talvehdi maassa. Kasville tulee mittaa reilusti yli metrin ja se kukkii runsaasti, joskin kukat ovat aika pieniä. Yleensä kukat avautuvat illalla ja tuoksuvat hyvälle. Suurin osa ostamistani mukuloista tuottaa keltaisia kukkia ja vain pieni osa valkoisia tai punaisia.

Ahkeraliisa - Impatiens walleriana

Varjoisalle keittiön ikkunalle olen vuosien mittaan kokeillut milloin mitäkin kesäkukkaa. Huonoin tuloksin. Tänä keväänä palasin jälleen Ahkeraliisaan ja siinäkin nimenomaan valkoiseen väriin, joka syystä tai toisesta viihtyy meillä parhaiten. Helteilläkään en kastellut noita kukkalaatikoita kovin innokkaasti ja se lienee eräs salaisuus ahkeraliisan viihtymiselle. Vaikka se onkin vesivartinen kasvi ja kärsii helposti kuivuudesta, ei se varjoisella paikalla näytä olevan mikään vesisieppo. Kylmyydelle se on arka, joten takuuvarmasti tiedän, milloin on ollut kylmä yö. Ahkeraliisat ovat silloin menneen kesän kukkia.

Lobelia

Lobeliakin on osoittautunut ahkeraksi kukkijaksi ja nimenomaan auringossa. Helteillä se meinasi tyystin kuivua runsaasta kastelusta huolimatta, mutta helteiden hellitettyä se on jatkanut kesäistä eloaan eikä ollut moksiskaan edes rankkasateista.
 

Pelargonia

Pelaguiden suhteen olen nyt odottavalla kannalla. Korkeissa porttiruukuissa olevat pelaguut kukkivat edelleen kauniisti ja runsaasti, joten tuntuu ennenaikaiselta ryhtyä niitä kaivamaan pois ja purkittamaan talvettamista varten. Toisaalta, jos tulee pakkasöitä... Tämä on nyt kukkien ja kasvien kannalta tällaista jos-vaihetta.
 

Pelargonia

Pensashanhikki - Dasiphora fruticosa, syn. Potentilla fruticosa, syn. Dasiphora floribunda

Pensashanhikki on kasvi, joka on monen inhokki. Se on kuitenkin kestävä ja kiitollinen kasvi. Aikoinaan istutin sitä talon päädyssä olevaan rinteeseen nimenomaan sen kestävyyden ja sinnikkyyden vuoksi. No, lautarakentein tuettu rinne ei sitten kestänytkään. Hanhikki kylläkin. Ukkokulta muurasi rinteen tueksi harkkomuurin ja minä siirsin hanhikit pikkupuutarhan ja varaparkkipaikan väliin. Siellä ne parhaillaankin kukkivat hyvin innokkaasti ja tuovat aurinkoisen olon muuten aika värittömään nurkkaukseen. Eivät ole minunkaan lempipensaitani, mutta eivät inhokkejakaan ja saavat puolestani jatkaa eloaan omassa paikassaan.

Syyshortensia – Hydrangea paniculata Vanilla Fraise

Syyshortensiat ovat kyllä tämän kesän aikana vieneet sydämeni ihan täysin. Ensimmäisestä talvestaan hyvin selvinnyt Vanilla Fraise on ilahduttanut meitä upealla ja todella runsaalla kukinnallaan. Sen väri sen kun paranee syksyn myötä. Kerrassaan ihana. Pitäisiköhän hankkia toinenkin yksilö? Vaikka pikkupuutarhaan, että kaikki ohikulkijatkin pääsisivät siitä iloitsemaan.

Syyshortensia – Hydrangea paniculata Vim's Red

Eikä yhtään huonommaksi jää tämänkesäinen hankintani Vim's Red, joka pikkuruisesta koostaan huolimatta on aukaissut näyttävät kukkansa, joiden väri vain syvenee syksyn myötä.

Ai niin, sipuleista. Jääköön toiseen kertaan. Ulkona sataa vettä oikein kunnolla, joten vaihteeksi voi viettää iltaa sisällä. Tekemistä riittää toki täälläkin, kun aurinkoisten syyspäivien vuoksi on tullut aina vapaan hetken koittaessa riennettyä pihamaalle touhuamaan.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!

 

Kasvihuoneen satoa

Kriikunat odottavat poimijaa

Yöt ovat alkaneet viiletä huomattavasti. Tänäänkin oli aamukahdeksalta +5 astetta ja aika holadnalta se tuntui. Päivisin aurinko on edelleen lämmittänyt kesäiseen malliin, joten pukeutuminen aamutuimaan lähtiessä on hieman hankalaa, kun pitää vetää lämmintä päälle ja sitten pitkin päivää joutuu ylimpiä alituiseen riisumaan.

Tästä taas tomaattia aamuiselle voileivälle

Oman puutarhan satoa on tullut nautittua jos jonkinlaisessa muodossa. Aamusella on kiva käydä ensitöikseen keräämässä omenasato ja sitten toiseen koriin kypsyneet tomaatit kasvarista. Luulenko kenties, mutta kyllä nuo itse kasvatetut tomaatit ovat herkullisempia kuin kaupasta ostetut. Niissä on paljon ohuempi kuori ja tuhti tomaatin maku. Ukkokulta viritti kasvariin lisälämmittimen, joka on näköjään edesauttanut tomskujen kypsymistä. Kovin montaa yötä ei lämmitintä enää tarvitse pitää päällä, sillä valtaosa tomaateista on kohta napsittu parempiin suihin.

Ukkokullan chilit kypsyvät

Myös chilit alkavat mukavasti punertua. Sen sijaan paprikat ovat pääosin vielä aivan vihreitä. Eilen törmäsin netissä chilikeskusteluun, jossa kehotettiin ottamaan osa taimista huoneenlämpöön ja koittamaan niiden talvettamista sisällä. Näin on mahdollista saada satoa seuraavana kesänä varhemmin, kun aikaa ei kulu siemenestä kasvattamiseen.

Viimeisiä kurkkuja kypsymässä

Kasvihuoneviljely ei ollut aivan niin helppoa, kuin voisi kuvitella. Teimme ainakin sen virheen, että istutimme taimia aivan liian tiheään. Niitä piti sitten ryhtyä harventamaan, jotta sato saisi paremmin valoa, eikä kasvustot kaatuisi käytävälle. Meidän pienessä kasvarissa (5.4 m2) viljelyn taloudellisesta hyödystä ei kannata edes puhua, mutta aika hauskaa tuo kasvun seuraaminen on ja vielä hauskempaa hakea itse kasvatettua syötävää. Kurkku ja tomaatti lienevät niitä, joita laitan ensi vuonnakin. Toinen puolisko on varattu Ukkokullalle, joten luultavasti siellä on chiliä, chiliä ja chiliä.

Paprika piilosilla

Kesäkurpitsa ja erilaiset kurpitsalajit ovat minusta suositeltavia kasvimaalle istutettavia. Ne ovat helppoja ja runsassatoisia. Kunhan vaan jaksaa niille vettä kantaa. Tänä vuonna meillä oli vain pienikokoista keltaista kesäkurpitsaa ja koristekurpitsoita, joista osa mätäni, kun pääsivät liian pitkään virumaan kosketuksissa kosteaan maahan.

Koristekurpitsa pullistuu

Tänään piti aloittaa kukkasipulien istuttaminen, mutta se siirtyy eteenpäin. Sain naapurilta neljä syyskimikkiä ja lähdin niitä istuttamaan. Löysin niille sopivan paikan, mutta ensin piti kaivaa pois pari jalohortensiaa, jotka ansaitsivat valoisamman tilan. Siitä syntyi jälleen tutunoloinen "siirrä-kasvi-toiseen-paikkaan" -piirileikki. Jotta voisi istuttaa syyskimikit aiotulle paikalle, on siis ensin kaivettava jalohortensiat ylös ja siirrettävä niille suunniteltuun uuteen paikkaan, josta taasen pitää kaivaa jotain muuta pois ja siirrettävä toiseen paikkaan. 

Puutarha alkaa olla täynnä kaikenlaista ja uusia kasveja varten pitäisi kaivaa uusia kukkapenkkejä. Vähitellen alkaa olla siinä mielessä takki tyhjä, ettei enää tälle syksylle jaksa uusia juttuja ideoida. Vaikka kuinka yritän listata, minne mitäkin istutan, tulee välillä täydellisiä muistikatkoja, enkä laisinkaan saa päähäni, onko mahdollisesti lapion osoittamassa paikassa jotain aiemmin siihen laitettua, joka kenties ilmestyisi mullan päälle keväällä. Jos siis saisi omalla paikallaan rauhassa kevääseen saakka asustella.

Mikälie kantosieni

 
Selkä vähän vihoittelee, joten tarjoan sille nyt parin päivän vapautusta kaivuhommista. Huomenna lähden iltasella ystäväni kanssa kohti Tukholmaa. Sellainen tavanomainen syysristeily, jossa vietetään päivä Tukholmassa, ja käydään ehkä nauttimassa kahvit kera prinsessakakun.

Muutama kerrosrivinousu 7-veikasta lasten koossa.

Loppupäivän taidankin pilkkoa omenoita ja jos aikaa jää, kutoa tietenkin sukkaa. Nautinnollisia syyspäiviä teille kaikille!