maanantai 10. kesäkuuta 2019

Puutarhan kukkivat koristepuut

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Toivon, että olisin herännyt istuttamaan pihaani koristepuita jo vuosia aiemmin. Syreeneitä meille tuki tuli varhaisessa vaiheessa, mutta monelle muulle kaunottarelle olen antanut mahdollisuuden vasta paljon myöhemmin. Oli puu sitten iso tai pieni, se kannattaisi hankkia pihaan ensimmäisten joukossa. Niin siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenapuita innostuin hankkimaan vasta 2015. Silloin istutin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin tummalehtisen, punakukkaisen Royaltyn ja sen lähelle vaaleanpunakukkaisen Aamuruskon. Puut olivat isuttaessani kaksimetrisiä ja niissä oli muutamia nuppuja. Viime kesänä sekä Royalty että Aamurusko kukkivat runsaasti ja tänä vuonna ne kukkivat valtoimenaan. Mikä ihastuttava näky se olikaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Pari vuotta myöhemmin eli 2017 törmäsin puutarhakaupassa puolitoistametriseen Musta Rudolfiin. Siitä olin lukenut parista blogista ja tietenkin puu jäi alitajuntaan "täytyy hankkia" -otsakkeella. Niinpä en edes harkinnut kaupassa Musta Rudolfiin törmätessäni vaan kannoin sen kassan kautta autoon. Enkä ole katunut. Upeasti se on kukkinut alapihan Syyspenkissä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Alapihalla meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tekevä kirsikkapuu. Se joutui jäniksen kaluamaksi ja pakkanen vei loput voimat. Puu kuoli. Uutta sen tilalle ei jostain syystä ole hankittu. Äitienpäivälahjaksi toivoin 2016 koristekirsikka Kevätsuudelmaa (Prunus 'Accolade'). Sen sain ja odotan sen jonain keväänä loistavan vaaleanpunaisena pilvenä Kiemurapenkin päässä. Toistaiseksi siihen on tullut keväisin vain muutama kukka. Ehtiihän se, kunhan neito vähän ikääntyy.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Mainitsinkin jo alussa, että syreeneitä pihassamme on ollut vuosikausia. Lilakukkaista pihasyreeniä kasvaa olopihan Syreenipenkissä, leikkimökin takana ja muutama myös varaparkkipaikan kupeessa tuija-aidan jatkeena. Syreenipenkin pihasyreenien rivin viimeisenä - tai ensimmäisenä, mistä suunnasta halutaan katsoa, on pari unkarinsyreeniä.
 
Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

2014 istutin naapurin vastaiselle rajalle isabellansyreeni MacFarlanen ja jalosyreeni Sensationin. Jälkimmäinen riutui pois, mutta isabellansyreeni on parin viime vuoden aikana alkanut kukkimaan. Luultavasti se saa nyt enemmän valoa ja lämpöä, kun tonttia varjostanut metsikkö kaadettiin. Tänä keväänä isabellansyreeni on ollut vähän huonovointinen. Monta oksaa on kuivunut, eikä kukkanuppujakaan taida olla kolmea enempää. MacFarlanen kukka on upea, joten toivon syreenilleni toipumista, mikä häntä sitten vaivaakaan.

Toukokuussa ostin jalosyreeni Ludwig Späthin (Syringa vulgaris ”'Andenken an Ludwig Späth'). Se on vielä pikkuinen, runsaan metrin korkuinen. Istutin sen Syyspenkkiin, jotta se saisi paljon valoa ja aurinkoa. Ja jotta sen kukinnasta voisivat nauttia puiston ohikulkijatkin sitten aikanaan. Vielä olisi toiveissa syreeni Moskovan kaunotar. Löysin sille sopivan paikankin, joten saapa nähdä, milloin syreeni meille saapuu.


Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Jos jostain hankinnasta olen erityisen iloinen, niin ruusuorapihlajasta. Sen istutin 2015 Hortensiapenkkiin. Toissatalvena märkä ja painava lumi mursi puusta ison oksan viiltäen mennessään runkoon pahan näköisen haavan. Hoidin vauriota haavabalsamilla ilmeisesti hyvin tuloksin, sillä puu on virkeä ja juuri nyt täynnä pieniä ruusumaisia kukkia. Ei epäilystäkään, miksi puu on nimeltään ruusuorapihlaja. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Sen verran vahvasti pelästyin ruusuorapihlajan ison oksan murtumisesta, että otin tavakseni kiertää puutarhaa säännöllisesti myös talvisin. Näin ehtii poistaa liiat lumikertymät hennoilta oksilta ja toisaalta myös löytää mahdolliset vauriot ajoissa, jotta niitä voi edes yrittää hoitaa. Myös jänisverkkojen asentamisessa en lipsu. Yhdessä yössä - tai päivässä - ristihuulet telovat pienen puun lohduttomaan kuntoon.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Pitkään mieleni teki riippajalavaa. Ei vain sattunut juuri silloin olemaan niin paljon irtonaista rahaa budjetissa. Niinpä ostin riippahernepuun istutettavaksi juuri perustetun (2012) Kurgaanin laelle. Riippahernepuu on sopivan pieni ja helppohoitoinen. Se on kotiutunut hyvin paikalleen. Eihän se riippajalava ole, mutta enpä siltä moista odotakaan.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Tässä kuvssa riippahernepuusta ei kasva noin paljon ylöspäin sojottavia oksia, vaan ne kuuluvat takana olevalle kriikunalle. Kuvan ottamisen jälkeen puu sai sille kuuluvan huoltoleikkauksensa. Riippahernepuun on tarkoitus olla sateenvarjon mallinen, joten hiukan siitä voi vuosittain leikata väärään suuntaan kasvavia oksia. Lyhennän myös välillä kovin alas kasvavia oksia ja poistan tyvestä nousevat versot.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vuoden takaisella kävelylenkillä sain päähäni uuden pinttymän. Näin kylänraitin varrella upeassa oranssinpunaisessa syysruskassa loistavan tuurenpihlajan ja silloin se iski: "Meidän pihaan on istutettava tuurenpihlaja." Toki pidempiaikaisena projektina on ollut lisätä sekä syyskukkijoita, että enemmän syksyisiä ruskavärejä tarjoavia kasveja. Tuurenpihlaja on siis hyvin linjassa tähän tavoitteeseen.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja


Syksyllä en enää tuurenpihlajoita löytänyt ja niinpä siitä tuli kevään ensimmäinen hankintakohde. Vinkkasin Ukkokullalle, että tuurenpihlaja olisi sopiva äitienpäiväkukka. Kirjoitin nimen oikein lapulle ja netistä tarkastin, missä niitä olisi myytävänä. Niin meille sitten muutti ensimmäinen tuurenpihlaja, josta olen kovasti iloinen. 

Ajattelin saman tien hankkia myös helmipihlajan, mutta siitä tulikin monimutkaisempi prosessi. Löysin yhden ainoan helmipihlajan. Jotenkin mieli vastusti 50 euron pulittamista puolimetrisestä risusta. Olisihan se risu aikanaan varmasti mittaa saanut, mutta silti kaupat jäi tekemättä. Sen sijaan päätin ostaa toisen tuurenpihlajan, koska sellaiselle oli pihassamme sopiva paikka. Kaivoimme nimittäin naapurin puoleisesta päästä kolme risuuntunutta norjanangervoa kokonaan pois ja huoltopihaksi nimeämäni alue kaipasi jotain muuta vihreää tilalle. Paikalla kasvoi aikanaan tavallinen pihlaja. Se osoittautui lahoksi ja jouduimme sen kaatamaan, jotta se ei syysmyrskyissä romahtaisi naapurin tai oman talomme päälle.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa eloa ja rytmiä. Ne eivät kuitenkaan varjosta yhtä paljon, kuin valtaviksi kasvavat koivut ja kuuset. Olen jo päässyt maistamaan kukkivien koristepuiden alkukesän kauneutta. Innolla odotan niitä syksyjä, jolloin tuurenpihlajat "palavat" ruska-asussaan.
 

26 kommenttia:

  1. Puita ja pensaita, ei varmastikaan voi hankkia liikaa. Hiukan kuitenkin karsastan noita koristehedelmäpuita. Niiden sijasta olen hankkinut ennemmin syötäviä hedelmiä tai marjoja tekeviä lajikkeita, vaikkei kukinta ihan samaan pääsekään, mutta saapahan syötävää kaupanpäälle. Ruusuorapihlja on kyllä upea. Onko siinä samanlaiset piikit kuin normi orapihlajassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on jo riittävästi hedelmiä tuottavia omenapuita sekä kriikunoita ja marjapensaita, joiden sadosta riittää niin omaan kuin lastenkin tarpeisiin. Onneksi on tilaa istuttaa myös sielunravintoa eli kukkivia puita.
      Ruusuorapihlaja ei ole piikikäs. Silkkaa kauneutta näin kukinta-aikaan.

      Poista
  2. Olen harmitellut sitä samaa kun ei ole tullut istutettua näitä koristepuita ennemmin. Mutta nyt olen miehelle alkanut puhua asiasta ja eiköhän jokunen saada meidänkin puutarhaan viimeistään syksyllä. Meillä on senverran syötäviä hedelmäpuita että niiden lisääminen ei ole tarpeellista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoin minä totesin, ettei satoa tuottaville puille ja pensaille ole enempää tarvetta. Lisäksi metsän poistuminen tontin kahdelta sivulta toi uudenlaisen tarpeen vähän korkeammille istutuksille, kuten puille.
      Koristepuut alkavat kukkimaan aika nuorina, joten niistä saa iloa pian istuttamisen jälkeen. Syksy on hyvää istutusaikaa, joten onnea uusille puuvalinnoillesi.

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos Maria! Aika moneen istuttamaani puuhun idea on lähtenyt täältä puutarhablogeista.

      Poista
  4. Onpa kaunis tuo ruusuorapihlaja! Meillä meni sulkahernepuusta edellisenä talvena iso pääoksa poikki lumen painosta ja luulin jo että se oli siinä sen puun tarina. Puu onneksi selvisi. Monia puita olen kanssa paikkaillut haava-aineella ja saanut ne pelastetuksi. Talvella todella kannattaa kierrellä puutarhassa. Luntakin on välillä niin paljon, että runkosuojia on pitänyt jatkaa. Meilläkin rusakot ja välillä myös peurat syövät kaiken mahdollisen jos ei ole kunnon suojia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlaja on tosiaan kaunis. Nyt se kukkii aivan ihanasti.
      Hyvä, että sulkahernepuunne selviytyi. Kyllä vaurioita kannattaa ensin koittaa hoitaa. Puun kasvattamiseen menee kuitenkin paljon aikaa.
      Erityisesti märkä lumi painaa paljon ja katkoo helposti hennommat oksat. Melko pieni vaiva kiertää säännöllisesti tsekkaamassa talvella puutarhan kunto.

      Poista
  5. Todella kauniita koristepuita! Ruusuorapihlaja on aivan ihana! Talvella kannattaakin tarkistaa sekä lumikuorma että jänisverkot puuvartisten ympäriltä. Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlaja on juuri nyt aivan täynnä pieniä punaisia ruusuja. Ihastuttava näky.
      Onpahan talvellakin tekemistä, eikä puutarha pääse unohtumaan, kun tekee säännölliset tarkastuskäynnit.
      Mukavaa ja aurinkoista viikkoa sinulle!

      Poista
  6. Ruusuorapihlaja on mahtava täydessä kukassa. Omani ei kuki sillä jänikset söivät sitä reilusti, onneksi eivät päässeet runkoa syömään. Jokin sateenvarjopuu on minunkin haaveissani, miehen mielestä ne ovat kammotuksia mutta kun sopiva osuu kohdalle niin en kerro mitään. Voihan sitä sanoa että puu kasvaa vahingossa sateenvarjon muotoon :D
    Oli kyllä kallis helmipihlaja, omani on pieni mutta eipä se maksanut Mustilassa kuin muutaman euron. Kokoa on nyt reilu puolisen metria.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä mies ei onneksi kovin paljon puutu kasvivalintoihini. Välillä jotain mutisee, mutta siihen se jää. Sinulla on niin iso piha, että riippajalavallekin olisi tilaa.
      Helmipihlaja oli minunkin mielestäni kallis ja myyjäkin näytti vähän nololta sitä esitellessään. Vaikka jotain kasvia kovasti haluankin, ihan mitä vaan en suostu maksamaan.

      Poista
  7. Teillä on aivan upeita koristepuita! Minä olen havahtunut niihin vasta äskettäin ja niitä täytyisi ehdottomasti saada lisää. Ruusuorapihlajaa olen ihaillut, mutta en vielä ole rohjennut kokeilla, saisinko sen pärjäämään tällä korkeudella. Mukavaa kesäviikkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa havahtua vaikka myöhäänkin. Ruusuorapihlajan menestymisvyöhykkeet ovat I-II. Suotuisissa olosuhteissa voi kokeilla ylempänäkin. Täällä pääkaupunkiseudulla asuessa ei aina tule ajatelleeksi, etteivät kaikki kasvit ole itsestäänselvyyksiä muualla. Itse haaveilen magnoliasta, mutta meidän tontti on niin nykyisin niin tuulinen ja avoin, etten taida uskaltaa sellaista hankkia.
      Mukavia kesäpäiviä sinullekin!

      Poista
  8. Oi huikea, kuinka makea setti kukkapuita!!! Itse odotan ruusuorapihlajan ensikukintaa pihallani. Meillä on jokseenkin sama menetelmä äitienpäiväkukan toiveissa. Ruusuorapihlaja oli viime vuoden kukkani, tänä vuonna sen roolin sai uutuusrhodo 'Kristiina'.

    Helmiorapihlajia minulla on kaksi. Toinen näivettyi ilman selittävää syytä kolmessa vuodessa, mutta toinen onneksi jatkaa. Kukkiakin on saatu näytekappaleita ainakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Monivuotiset kasvit ovat parhaita äitienpäivä ja muidenkin merkkipäivien juhlistajia. Ukkokullallekin helppo ratkaisu, kun lapun kanssa voi marssia määräämääni osoitteeseen ostoksille.

      Ruusuorapihlaja on todella kaunis kukkiessaan. Olen sitä muualla ihaillut ja vihdoin se näyttää parastaan omassa pihassa. Olen yllättynyt, miten nopeasti pienet koristepuut alkavat kukkimaan. Eipä ole vuosikausia tarvinnut odottaa.

      Poista
  9. Ihania! Tuo ruusuorapihlaja on jäänyt kaihertamaan mielen syövereihin. Muistaakseni se ei menesty enää täällä V vyöhykkeellä, ottaisin niin mielelläni pihaan tuollaisen kaunottaren.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, ruusuorapihlajan menestymisvyöhykkeet ovat I-II. Ehkä sinun pihaasi löytyy joku toinen kaunotar. Ainakin syreenit ovat melko varmoja pohjoisemmassakin.

      Poista
  10. Vastaukset
    1. Niin ihanaa, että puun ympärillä on tullut pyörittyä useamman kerran sitä ihailemassa.

      Poista
  11. Onpa kaunotar tuo ruusuorapihlaja, ihan uusi kukkapuu minulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusuorapihlaja on kaunis. Minäkään en sitä vielä muutama vuosi sitten tuntenut. Täältä puutarhablogeista löysin ja ihastuin.

      Poista
  12. Aivan ihania <3 Olen menettänyt sydämeni täydellisesti tuolle Mustalle Rudolfille. Toivottavasti sellainen tulee vielä joskus vastaan. Mukavaa viikkoa sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan, että löydät Musta Rudolfin. Se on hieno puu kukkivana ja ilman kukkia.
      Samoin sinulle mukavaa viikkoa!

      Poista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!