Puutarhan kukkivat koristepuut

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Toivon, että olisin herännyt istuttamaan pihaani koristepuita jo vuosia aiemmin. Syreeneitä meille tuki tuli varhaisessa vaiheessa, mutta monelle muulle kaunottarelle olen antanut mahdollisuuden vasta paljon myöhemmin. Oli puu sitten iso tai pieni, se kannattaisi hankkia pihaan ensimmäisten joukossa. Niin siitä riittäisi iloa pitkäksi aikaa.

Malus purpurea 'Musta Rudolf' - Koristeomenapuu

Koristeomenapuita innostuin hankkimaan vasta 2015. Silloin istutin Pikkupuutarhan Muuripenkkiin tummalehtisen, punakukkaisen Royaltyn ja sen lähelle vaaleanpunakukkaisen Aamuruskon. Puut olivat isuttaessani kaksimetrisiä ja niissä oli muutamia nuppuja. Viime kesänä sekä Royalty että Aamurusko kukkivat runsaasti ja tänä vuonna ne kukkivat valtoimenaan. Mikä ihastuttava näky se olikaan.

Malus purpurea 'Royalty' - Koristeomenapuu

Pari vuotta myöhemmin eli 2017 törmäsin puutarhakaupassa puolitoistametriseen Musta Rudolfiin. Siitä olin lukenut parista blogista ja tietenkin puu jäi alitajuntaan "täytyy hankkia" -otsakkeella. Niinpä en edes harkinnut kaupassa Musta Rudolfiin törmätessäni vaan kannoin sen kassan kautta autoon. Enkä ole katunut. Upeasti se on kukkinut alapihan Syyspenkissä.

Malus purpurea 'Aamurusko' - Koristeomenapuu

Alapihalla meillä oli vuosia sitten yksi hedelmiä tekevä kirsikkapuu. Se joutui jäniksen kaluamaksi ja pakkanen vei loput voimat. Puu kuoli. Uutta sen tilalle ei jostain syystä ole hankittu. Äitienpäivälahjaksi toivoin 2016 koristekirsikka Kevätsuudelmaa (Prunus 'Accolade'). Sen sain ja odotan sen jonain keväänä loistavan vaaleanpunaisena pilvenä Kiemurapenkin päässä. Toistaiseksi siihen on tullut keväisin vain muutama kukka. Ehtiihän se, kunhan neito vähän ikääntyy.

Syringa josikaea - Unkarinsyreeni

Mainitsinkin jo alussa, että syreeneitä pihassamme on ollut vuosikausia. Lilakukkaista pihasyreeniä kasvaa olopihan Syreenipenkissä, leikkimökin takana ja muutama myös varaparkkipaikan kupeessa tuija-aidan jatkeena. Syreenipenkin pihasyreenien rivin viimeisenä - tai ensimmäisenä, mistä suunnasta halutaan katsoa, on pari unkarinsyreeniä.

 

Syringa 'James MacFarlane' - Isabellansyreeni

2014 istutin naapurin vastaiselle rajalle isabellansyreeni MacFarlanen ja jalosyreeni Sensationin. Jälkimmäinen riutui pois, mutta isabellansyreeni on parin viime vuoden aikana alkanut kukkimaan. Luultavasti se saa nyt enemmän valoa ja lämpöä, kun tonttia varjostanut metsikkö kaadettiin. Tänä keväänä isabellansyreeni on ollut vähän huonovointinen. Monta oksaa on kuivunut, eikä kukkanuppujakaan taida olla kolmea enempää. MacFarlanen kukka on upea, joten toivon syreenilleni toipumista, mikä häntä sitten vaivaakaan.

Toukokuussa ostin jalosyreeni Ludwig Späthin (Syringa vulgaris ”'Andenken an Ludwig Späth'). Se on vielä pikkuinen, runsaan metrin korkuinen. Istutin sen Syyspenkkiin, jotta se saisi paljon valoa ja aurinkoa. Ja jotta sen kukinnasta voisivat nauttia puiston ohikulkijatkin sitten aikanaan. Vielä olisi toiveissa syreeni Moskovan kaunotar. Löysin sille sopivan paikankin, joten saapa nähdä, milloin syreeni meille saapuu.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Jos jostain hankinnasta olen erityisen iloinen, niin ruusuorapihlajasta. Sen istutin 2015 Hortensiapenkkiin. Toissatalvena märkä ja painava lumi mursi puusta ison oksan viiltäen mennessään runkoon pahan näköisen haavan. Hoidin vauriota haavabalsamilla ilmeisesti hyvin tuloksin, sillä puu on virkeä ja juuri nyt täynnä pieniä ruusumaisia kukkia. Ei epäilystäkään, miksi puu on nimeltään ruusuorapihlaja. 

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Sen verran vahvasti pelästyin ruusuorapihlajan ison oksan murtumisesta, että otin tavakseni kiertää puutarhaa säännöllisesti myös talvisin. Näin ehtii poistaa liiat lumikertymät hennoilta oksilta ja toisaalta myös löytää mahdolliset vauriot ajoissa, jotta niitä voi edes yrittää hoitaa. Myös jänisverkkojen asentamisessa en lipsu. Yhdessä yössä - tai päivässä - ristihuulet telovat pienen puun lohduttomaan kuntoon.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Pitkään mieleni teki riippajalavaa. Ei vain sattunut juuri silloin olemaan niin paljon irtonaista rahaa budjetissa. Niinpä ostin riippahernepuun istutettavaksi juuri perustetun (2012) Kurgaanin laelle. Riippahernepuu on sopivan pieni ja helppohoitoinen. Se on kotiutunut hyvin paikalleen. Eihän se riippajalava ole, mutta enpä siltä moista odotakaan.

Caragana arborescens 'Pendula' - Riippahernepuu

Tässä kuvssa riippahernepuusta ei kasva noin paljon ylöspäin sojottavia oksia, vaan ne kuuluvat takana olevalle kriikunalle. Kuvan ottamisen jälkeen puu sai sille kuuluvan huoltoleikkauksensa. Riippahernepuun on tarkoitus olla sateenvarjon mallinen, joten hiukan siitä voi vuosittain leikata väärään suuntaan kasvavia oksia. Lyhennän myös välillä kovin alas kasvavia oksia ja poistan tyvestä nousevat versot.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Vuoden takaisella kävelylenkillä sain päähäni uuden pinttymän. Näin kylänraitin varrella upeassa oranssinpunaisessa syysruskassa loistavan tuurenpihlajan ja silloin se iski: "Meidän pihaan on istutettava tuurenpihlaja." Toki pidempiaikaisena projektina on ollut lisätä sekä syyskukkijoita, että enemmän syksyisiä ruskavärejä tarjoavia kasveja. Tuurenpihlaja on siis hyvin linjassa tähän tavoitteeseen.

Sorbus 'Dodong' - Tuurenpihlaja

Syksyllä en enää tuurenpihlajoita löytänyt ja niinpä siitä tuli kevään ensimmäinen hankintakohde. Vinkkasin Ukkokullalle, että tuurenpihlaja olisi sopiva äitienpäiväkukka. Kirjoitin nimen oikein lapulle ja netistä tarkastin, missä niitä olisi myytävänä. Niin meille sitten muutti ensimmäinen tuurenpihlaja, josta olen kovasti iloinen. 

Ajattelin saman tien hankkia myös helmipihlajan, mutta siitä tulikin monimutkaisempi prosessi. Löysin yhden ainoan helmipihlajan. Jotenkin mieli vastusti 50 euron pulittamista puolimetrisestä risusta. Olisihan se risu aikanaan varmasti mittaa saanut, mutta silti kaupat jäi tekemättä. Sen sijaan päätin ostaa toisen tuurenpihlajan, koska sellaiselle oli pihassamme sopiva paikka. Kaivoimme nimittäin naapurin puoleisesta päästä kolme risuuntunutta norjanangervoa kokonaan pois ja huoltopihaksi nimeämäni alue kaipasi jotain muuta vihreää tilalle. Paikalla kasvoi aikanaan tavallinen pihlaja. Se osoittautui lahoksi ja jouduimme sen kaatamaan, jotta se ei syysmyrskyissä romahtaisi naapurin tai oman talomme päälle.

Crataegus 'Paul's Secret' - Ruusuorapihlaja

Pienet koristepuut tuovat puutarhaan mukavaa eloa ja rytmiä. Ne eivät kuitenkaan varjosta yhtä paljon, kuin valtaviksi kasvavat koivut ja kuuset. Olen jo päässyt maistamaan kukkivien koristepuiden alkukesän kauneutta. Innolla odotan niitä syksyjä, jolloin tuurenpihlajat "palavat" ruska-asussaan.