perjantai 28. toukokuuta 2021

Kylmä kevätsuudelma

Papaver orientale - Idänunikko
 

Saimmepa melkoisen myräkän niskaamme keskiviikkona. Vesisade alkoi puolenpäivän jälkeen ja saman tien myös voimakas tuuli. Tyhjensin vesimittarin tiistai-iltana, joten oli helppo käydä torstaiaamuna katsomassa eilisen sadeannos: 35 mm. Eipä tarvitse ihan heti ryhtyä puutarhaa kastelemaan. Kasvimaakin taitaa jokusen päivän pärjätä omillaan.

Prunus Accolade - Koristekirsikka Kevätsuudelma


Olen huolissani Kevätsuudelmastani. Se on täynnä silmuja, mutta ovatko ne kenties kuivuneet, kun eivät tunnu avautuvan? Muutamien oksien latvustossa silmuja on avautunut. Vuosi sitten tämä kirsikkapuu kukki aika kivasti toukokuun alkupäivinä. Heti sen jälkeen se täyttyi lehdistä. 

Sain Accoladen Ukkokullalta äitienpäivänä 2016. Sen runko on haarautunut hyvin alhaalta. Olen sitonut rungot tukipylvään avulla toisiinsa siltä varalta, ettei esimerkiksi painava lumi halkaisisi puuta haarakohdasta.

Koska puussa on kuitenkin yhä eloa, en tee tässä vaiheessa mitään. Ja mitäpä edes voisin tehdä? Annetaan hänelle mahdollisuus, vaan kuinka pitkään kannattaa odottaa?

Magnolia stellata Susan


Tämän vuoden äitienpäivälahjaksi ostin itselleni Muhevaiselta Susan-magnolian. Ukkokulta maksoi ja kantoi sen autoon. Muitakin magnolioita olisi ollut tarjolla, mutta 50 euroa sai luvan riittää tällaisen herkkähipiäisen kasvin hankintahinnaksi. 

Minun on tehnyt pitkään mieli magnoliaa, mutta olen epäillyt riittävän suojaisan istutuspaikan löytymistä. Istutin pienen puun Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Siinä sillä on aika valoisa paikka. Suojaa tulee lähellä kasvavasta tuija-aidasta ja isosta marjakuusesta. 

Voi olla, että Susan joutuu  joskus taistelemaan näkyvyydestä kriikunan kanssa. Koska alapihalla on kaksi kriikunaa, tarvittaessa Pikkupuutarhan kriikuna saa lähteä. Turha kuitenkin mennä asioiden edelle. Ihan aluksi toivon Susanin juurtuvan, seuraavaksi viihtyvän ja kolmanneksi sen tärkeimmän eli lähivuosina myös kukkivan.

Clematis mandschurica - Mantsuriankärhö

Kadonneista oppia -haasteessa murehdin surkeaa tuuriani mantsuriankärhön kanssa. Kuinka ollakaan, huomasin 2018 Metsäpuutarhaan istuttamani mantsurian nyt heränneen. Alueella kasvaa tiarellaa, rönsyansikkaa, kevätkaihonkukkaa ja maahumalaakin ihan riesaksi asti. Niinpä myös kotilot viihtyvät siellä. Ensihätään laitoin löytämäni kärhön ympärille Ferramolia. Sitten riivin muita maanpeitekasveja pois, jotta kärhö saisi valoa ja ilmaa ympärilleen. Lopuksi sirottelin sen tyvelle leca-soraa. Nyt käyn juttelemassa kärhölle joka päivä, jotta hän tuntisi olonsa tervetulleeksi. Myöhemmin voidaan ehkä keskustella, missä hän pari vuotta luurasi.

Pionituet


Tehtävälista ei oikein lyhene. Kun yhden homman saan tehtyä, kolme uutta on jo jonon hännillä. Ihmekös tuo, kun mitä tahansa lähdenkin pihalle tekemään, kulku käy mutkaiseksi ja eksyn asiasta toiseen. Tällä kertaa menin kellariin hakemaan oksasaksia ja tulinkin ulos pionitukien kanssa. Viime vuonna nuo tuet jäivät laittamatta ja kukinnan aikaan iskin monenlaisia keppi-naru -viritelmiä pitääkseni pionit edes jossain kuosissa.

Tällä hetkellä tuet näyttävät ehkä enemmänkin grilliritilöiltä, mutta voin vakuuttaa niiden naamioituvan pian pionien ja muiden kasvien joukkoon. Todennäköisesti joudun ritilöitä vielä nostamaan, kunhan pionit kasvavat korkeutta.

Ukkokullalla oli hiljattain nimipäivä. Omastakin puutarhasta olisi jo voinut poimia vaikka narsisseja ja tulppaaneja maljakkoon, mutta ruokakaupassa käydessäni en voinut vastustaa muhkeaa kolmen pionin kimppua. Kuvassa terälehtien väri ei ole aivan yhtä oranssinpunainen, mitä luonnossa. Tämä saattaa hyvinkin olla Coral Charm. 

Joka kesä poimin myös omia pioneja maljakkoon. En vain aiemmin ole huomannut, miten hirvittävän janoisia ne ovat. Ukkokullan nimpparipionit meinasivat kuihtua heti alkuunsa, kun en muistanut tarkkailla maljakon vesipintaa. Onneksi toipuivat saatuaan maljakkoon täydennystä ja ovat jo avautuneet. Täytyykin tietokoneelta lähdettyäni kipaista maljakon kautta tarkistaakseni, tarvitsevatko lisää vettä.

Geum Totally Tangerine - Tarhakellukka

Kellukoiden kukinta on alkanut. Seuraan mielenkiinnolla, millainen kukka Totally Tangerinelle avautuu. Lähellä kasvaa kaksi MaiTaita, joiden nuppu on tismalleen tämän TT:n näköinen. Olenko kenties saanut Totally Tangerinen sijasta lisää MaiTai-kellukoita?

Syringa vulgaris 'Beauty of the Moscow


Peura pääsi popsimaan 2019 istutetun Ludwig Späthin oksankärjet. Näyttää siltä, ettei siihen tule ollenkaan kukkia. Sen sijaan viime vuonna istutetun Moskovan kaunottaren älysin ja ehdin suojata ajoissa. Kaunotar ei ole vielä edes metrin korkuinen, mutta kukkia se aikoo. Odotan innolla. Myös tulevien vuosien kukkia, sillä tämä puu näkyy työhuoneen ikkunasta.

Vancouveria hecandra - Varjosiippa

Meikäläinen on yllytyshullu, kun kasveista on kysymys. Esitelkää blogeissani isoja ja pieniä ihanuuksia. Takuuvarmasti joku niistä tarttuu aivopoimuihini ja viimeistään kaupassa samaiseen kasviin törmätessäni se lähtee mukaan.

Minulla ei ole oikein kunnollista paikkaa varjokasveille. Tai en vain osaa sellaista nähdä. Tien puolen makuuhuoneiden ikkunoiden alla on itse asiassa kohtuullisen hyvä paikka pienille varjokasveille. Kunhan kestävät talvisin päälle tulevan lumimassan. Ja kyllähän maanpäällisen osan syksyllä kuihduttavat perennat sen kestävät.

Istutin viime kesänä Makkaripenkkiin kuvassa olevan varjosiipan ja sen oikealle puolelle kaksi Niveum -valkovarjohiippaa. Siippa nousi ylös vikkelästi. Varjohiipatkin ovat heränneet, mutta siippaa hentoisempina niiden kuvaaminen on huomattavasti vaikeampaa.

Allium ursinum - Karhunlaukka


Yllätyksekseni ja ilokseni myös viime kesänä hankittu karhunlaukka on herännyt Makkaripenkissä. Onneksi en seurannut alkuperäistä ajatusta eli istuttanut sitä lavakaulukseen tai muutenkaan kasvimaan yhteyteen. Siellä olisi ollut karhunlaukalle aivan liian hikiset oltavat.

Hydrangea serrata 'Blue Bird' - Safiirihotensia

Safiirihortensian istutin kesällä 2019 Pikkupuutarhan Kriikunapenkkiin. Selvisi ensimmäisestä talvesta, joskaan ei kukkinut. Viime kesänä päätin siirtää safiirihortensian alapihan Hedelmätarhaan, jossa sille on mielestäni parempi paikka. Jännitin, kuinka se selviää talvesta, mutta ei ongelmia. Osan viime vuotisista varsista leikkasin jo pois, kun niissä ei ollut eloa. Jätin ne, joiden päässä on lehtitupsu. Tyvestä tunkee uutta lehteä varsin voimallisesti. 

Tottakai olisi hieno saavutus nähdä tämä kukkivana. Voi olla, että se on liikaa vaadittu. Pääasia, että elää ja kasvaa.

Kanttausurat alkaa olla huollettu. Puutarhan taaimmaisessa kolkassa on yksi muutaman metrin pätkä vielä läpikäymättä. Koulutin itseäni jättämällä sen seuraavaan kertaan. Joskus on vain osattava lopettaa aherrus ajoissa.

Vasemmalla: Clematis alpina Willy, oikealla: Clematis alpina Columnella

Mielenkiinnolla olen seurannut, mikä kärhöistä avaa kukkansa ensimmäisenä. Sininen alppikärhö kiri ykköseksi, kuten yleensäkin keväisin. Hyvänä kakkosena tulevat Willy ja Columnella. Kuvissa näiden vaaleanpunaisten kukkien sävyero on hienoinen. Todellisuudessa ne ovat minusta aivan samanlaiset. Toisen olen ostanut Willynä, toisen Columnellana. Kutsunko heitä jatkossa näillä erilaisilla nimillä, vai onko syytä tehdä heistä Willy ykkönen ja kakkonen. Tai Columnella ykkönen ja kakkonen? Mitä sanotte te viisaat?

Clematis alpina


Vuosi sitten leikkaamani sininen alppikärhö on kivunnut jo korkeuksiin. Itse asiassa se laskeutuu jo kärhökaaren toista puolta alas sekoittuen Columnellaan. Alaosaansa se saisi kasvattaa vähän enemmän tuuheutta, mikä luultavasti kesän aikana tapahtuukin. Tyvestä nousee mukavasti uusia versoja.

Malus domestica Huvitus

Niin hedelmää tekevät kuin koristeomenapuutkin alkavat hissukseen avautua. Kylmyys, kova tuuli ja rankkasade pitivät nuput tiukasti kiinni. Torstain aurinko sai avautumisen vauhtiin. Toivottavasti tulee sen verran lämpimämpää, että pörriäiset löytävät sankoin joukoin kaikki hedelmäpuut.

Lopetan tämän torstai-illan jutustelun, jotta ehdin ja muistan käydä laittamassa harsohuput tomaateille. Öisin ei edelleenkään ole kovin lämmintä. Eikä iltaisinkaan, kun mittari näyttää +12. Villasukat ovat tarpeen, edelleen.

Mukavaa alkavaa viikonloppua kaikille!


27 kommenttia:

  1. Tuollaiset pionituet täytyy löytää jostain, näyttävät käytännöllisistä. Sinun mantsuriasi heräsi henkiin. Minullakin on pari vuotta kadoksissa ollut Mantsurian kärhö, olisikohan vielä toivoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä pionituet on helppo laittaa paikalleen, kunhan muistaa tehdä sen ajoissa ennen pionien venähtämistä pitkiksi. Mistähän olen pionituet hankkinut, en enää muista. Ensimmäisenä ostamani neljä kappaletta ovat mustia ja varsin jämäkkää materiaalia. Myöhemmin hankitut vihreät ovat huomattavasti hennompia, mutta kelpaavat kyllä.
      Minulla on kärhö herännyt aiemminkin kahden vuoden näkymättömyyden jälkeen, joten toivoa on. Mukavia yllätyksiä. Etenkin kun olin jo varma mantsuriankärhön kuolemasta.

      Poista
  2. Magnolialle haluaakin antaa parhaan mahdollisen paikan. Arvokas ostos ja harvinainen puu näillä leveysasteilla. Hyvä kouluttaa itseään jättämällä joskus töitä seuraavaankin päivään. Ei ole kivaa saada harrastuksesta uupumusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viime viikolla Helsingin Sanomissa oli juttu - muistaakseni Käpylässä - omakotitalon pihalla kasvavasta magnoliasta, jolla oli ikää 25 v. Talon korkuinen ja täynnä kukkia.
      Istutin magnoliani ajatukselle, ettei mitään saa ellei rohkene kokeilla.
      Tarvitsisin enemmänkin moisia koulutustilanteita. Tuppaan aina ahnehtimaan liikaa töitä, jolloin on helposti seurauksena totaalinen väsymys.

      Poista
  3. Oli tosiaan kylmä kevätsuudelma! Nyt onneksi paistaa aurinko.

    Oma kevätsuudelmani ei näytä myöskään kukkivan tänä vuonna. Viime vuonna oli paljon kukkia.
    Katso vielä vähän aikaa, mitä sun kevätsuudelmallesi tapahtuu. Voihan olla, että se siitä vielä tokenee. Puutarhalla tuli usein sanottua, että kannattaa odottaa juhannukseen saakka ja tehdä sitten vasta päätöksiä. Ja kuivia oksia ei kannata tosiaan nyt alkaa muutenkaan leikkaamaan, ettei puu ala vuotaa kumivuotoa. Toivotaan, että kevätsuudelmasi vielä tuosta piristyy.

    Mulla on muuten noita samoja tukia pioneille jo monta vuotta. Minusta ne on olleet toimivat. Toki jonain kesinä tuntuu, että korkeus loppuu kesken.

    Ja nuo sun upeat kanttaukset innostaa kyllä tarttumaan kanttausrautaan. En kyllä vielä ole ehtinyt, vaikka jo viimeksi niitä kuvistasi ihailin. Mutta ehkä viikonloppuna on aika.

    Kauniita ja aurinkoisia päiviä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varauduin siihen, ettei Accolade kuki. Kun lehtiäkin on puhjennut hyvin vähän lukuisista silmuista huolimatta, huolestuin. En aio tässä vaiheessa leikata enkä tehdä oikeastaan yhtään mitään. Katson, josko herää hitaasti. Onhan tämä kevät kaikkinensa ollut varsin kolea.
      Minustakin nuo pionituet ovat toimivat; helppo laittaa paikoilleen ja hyvin naamioituvat kasvavien pionien joukkoon.
      Älä huoli, kanttaus käy nopeasti, kunhan alkuun pääsee. Jos on ennenkin penkkinsä kantannut, seuraavat kerrat hoituvat helpommin.
      Sääennusteet näyttävät lupaavilta. Lempeitä puutarhapäiviä sinulle!

      Poista
  4. Toivottavasti kevätsuurelma piristyy. Orotan innolla piooniaikaa. Omas 'Coral Charmis' näkyy ainaki yks kukka ja näkyy muukki kukkivan. Tuet o mulla paikallansa koko talaven, vaikka ovat paraatipaikalla kaaripenkis. Siälon palio viheriämpää ja kukkaasampaa ku täälä. Ihan tajuttomat nua sun kanttaukset!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivon tosiaan Kevätsuudelman elpyvän. Jollei sitä tee, on uusien ratkaisujen aika, mutta annetaan puulle aikaa näyttää voimansa.
      Ykskaks yllättäen pioneihin on ilmestynyt nuppuja. Lupaavaa, vaikka vielä saa hetken niiden avautumista odotella.
      Täällä on joka paikassa varsin rehevää. Vieressä oleva kunnan puistikko on keltaisenaan voikukista ja riittää niitä omallakin tontilla.

      Poista
  5. Jos kevätsuudelma osoittaa joitakin elonmerkkejä, ei kannata luovuttaa. Täälläkin oli melkoinen myräkkä ja vettä tuli reippaasti. Saatiin siitepölyt huuhdeltua pois ja nyt on kaikki kasvit syväkasteltu. Paljon onnea magnolialle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirsikkapuun oksien kärkiin on avautunut lehtiä, joten on siinä eloa. Annan puun rauhassa toipua, jos vaikka on tänä keväänä vähän hitaampi.
      Kyllä olikin siitepölyä valtaisat määrät. Vesisade hoiti pihan pesun ja kastelun mallikkaasti.
      Kiitos, kerron magnolialleni onnittelusi. Jospa se auttaisi häntä kotiutumaan ja kukkimaankin sitten joskus.

      Poista
  6. Ihanan näköistä puutarhassasi. Ihanaa kun hankit magnolian! Voi itku, epäilen, että kirsikallasi on versotauti (sienitauti). Toinen vaihtoehto on, että se on talvenarkana paleltunut. Kokemusta on. Minunkin kirsikoillani on ollut kumpaakin ongelmaa. Oman kokemukseni mukaan kirsikat eivät pidä kylmästä ja kosteasta. Osa on valitettavasti menehtynyt, osa selvinnyt. Tässä linkissä mielestäni lisätietoa minusta parhaiten: https://www.meillakotona.fi/artikkelit/versotauti-kuihduttaa-kirsikan. Odottaisin rauhassa miten käy. Ensi keväänä voi olla paremmat ilmat. Ei anneta periksi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Samettihortensia, kerron sinunkin onnittelusi magnolialleni.
      Kiitos myös tuosta linkistä. Voi olla versotauti, vaikka itse epäilen vahvasti paleltumista. Seuraan tilannetta ja annan Accoladelle mahdollisuuden toipua ja näyttää voimansa. Mitään kiirettä sen suhteen ei ole. Jollei toivu, on aika sanoa sille hyvästit. Tällaista tämä puutarhaelämä on, pakko tottua menetyksiin.

      Poista
  7. Touhua on tosiaan monenlaista, ei tiedä mistä aloittaisi ja sitten sitä vaan lähtee haahuilemaan ja tulee tehneeksi vähän sitä ja tätä😂 Kitkin tänä aamuna pienen niittyni, poltin ison kasan puunroskia keväisestä klapisavotasta ja samalla trimmeröin enimpiä voikukkia pois. Ajattelin säästää niitä pörriäisille mutta eipä niissä näyttänyt ketään olevan. Mihinkä tämä maailma vielä menee kun hyönteiset katoaa😢 Ja minä nyt niitä etanoitakin hukuttelen joka päivä, jospa niilläkin olisi jokin tarkoitus?! Ai niin vaikka olen lomalla niin silti tuntuu, etten ehdi kaikkea tehdä. Kyllä tässä olisi ihan hommia vaikka kokopäiväiselle puutarhurille jos olisi varaa palkata😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitähän me tekisimme, jos tehokas puutarhuri hoitaisi kaikki hommat puolestamme? Toisinaan kyllä toivoisi apulaista, jonka kanssa voisi jakaa töitä. Varsinkin näin keväällä olo on välilllä kaoottinen, kun ei kykene jakautumaan kaikkiin haluamiinsa paikkoihin.
      Lomapäiväsi on sujunut ahkerissa merkeissä ja olet saanut paljon aikaan. Haahuilu on niin tuttua. Vaikka kuinka olisi tehnyt itselleen päähän toimintakartan, huomaa eksyneensä milloin mihinkin muuhun työhön.
      Silloin tämän kevään hellepäivinä pörriäisiä ja perhosia oli valtavasti. Ilmeisesti ne kyllästyivät kylmyyteen ja lähtivät muille maille vierahille. Seuraan fb:ssa paria puutarharyhmää, joissa ihmetyttää ihmisten innokas myrkkyjen käyttö. Ehkä niillä on osansa hyönteisten katoamiseen. Kotiloita minäkin hukutan, vaikka varmasti niilläkin on jokin tehtävä luonnon kierrossa. Tänä keväänä kotiloita on valtavat määrät. Hain hetki sitten raparperia ja samalla keräsin rapskupuskasta kymmenittäin kotiloita. Ripottelin puskaan Ferramolia, jos se hitusen vähentäisi kotiloiden määrää.

      Poista
  8. Sinulla on niin kaunis puutarha ja paljon upeita kukkia. Toivotaan, että mangolia viihtyy luonanne. Varmasti keväällä riittää paljon touhua. Ja onhan se niin ihana, kun pääsee puutarhahommiin talven jälkeen. Ihanaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli! Puutarhaihmisen kevät on kiireistä ja työteliästä aikaa. Vaikka pitkistä työrupeamista usein kerronkin, se on itse valittu ja mieluinen harrastus. Ilolla ja innolla puutarhatöihin askeleeni yleensä käy.
      Aurinkoista ja leppoisaa viikonloppua sinulle!

      Poista
  9. Minustakin tuntuu, että harhautuu uusiin töihin, ennen kuin edellinen on valmis, niin paljon on nyt rästissä.
    Perustyöt vielä ehkä ehtisi, mutta nämä uudet projektit vievät hurjasti aikaa. No, ei kukaan pakota. Kivaahan se tekeminen on, mutta keväällä kaikki kasvaa niin valtavalla vauhdilla ja tämä kosteus tietysti vauhdittaa kasvua.
    Aivan ihanalta näyttävät kanttaamasi alueet, puutarhanäkymästä tulee niin kutsuva ja kaunis!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noin juuri, ja kun ajatuskin kulkee käsiä ja jalkoja nopeammin, on välillä helisemässä projektiensa kanssa. Mutta kuten sanoit ja mitä mieltä itsekin olen, ihan vapaaehtoisesti, ilolla ja innolla näihin hommiin tartumme. Miten mukavaa onkaan katsella valmista työtä.
      Hetki sitten sain sen viimeisenkin pätkän kantattua, joten seuraavaksi voinkin tarttua muihin tehtäviin.

      Poista
  10. Kauniit puutarhakuvat!

    Meidän ensimmäinen kukkiva kärhömme oli jälleen kerran vaatimaton Siperiankärhö. Alppikärhöt vasta aloittelevat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna!
      Blogeissa siperiankärhöstä puhutaan kovin vähän. Ilmeisesti se ei näyttävyydessä pärjää loistokärhöille, toivottavasti kestävyydessä päihittää ne.

      Poista
  11. Viimeksi tänään hypistelin vähän vastaavanlaisia pionitukia myymälässä. Olis pitänyt sittenkin ostaa!
    Upeat kanttaukset tehtynä, antavat hienosti ryhtiä istutusaluille.
    Sain ensimmäistä kertaa leikkopioneja äitienpäiväksi ja olipa kiva seurata niiden nopeaa kehitystä ja kukkien värin vaihtumista. Vettä tosiaan kului.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Missä myymälässä näit pionitukia? Omieni hankinnasta on vuosia ja kaipaan niitä pari-kolme lisää. Tosin en ole kovin paljon kauppoja viimeisen vuoden aikana edes kiertänyt.
      Kuvasin tänään Ukkokullan leikkopioneja. Kukat ovat avautuneet lautasen kokoisiksi ja väri muuttunut. Hienoja, eivätkö olekin.

      Poista
  12. Villasukat eivät ole vielä päässeet kesälomalle, niin viileää on ollut. Upeat kanttaukset ja siisti nurmikko, ei voikukan voikukkaa. Minun kärhöistä ei vielä yksikään ole avannut nuppujaan, tosin montaa kukkivaa ei ole kun jänikset söivät kaikki juuresta poikki talven aikana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Päivälämpötilat ovat nousussa, mutta öisin on edelleen viileää. Ensi yöksi on kannettava lämmitin kasvariin, koska alimmilleen on luvassa +2. En ole kutonut tomaateille villasukkia.
      On meilläkin voikukkia, mutta eivät näy, kun olen leikannut ahkerasti nurtsia. Näin paljon voikukkia en ole nähnyt vuosiin. Niitä on taatusti ensi vuonnakin, kun viereinen kunnan puisto on voikukista keltaisenaan. Tai kohta valkoisenaan, kun ensimmäistäkään nurmikonleikkausta ei kunta ole vielä tehnyt.
      Toivottavasti kärhösi heräävät uuteen kasvuun. Muutaman kärhön meilläkin jänikset kävivät tyvestä napsimassa. Loistokärhöt eivät kuitenkaan tässä vaiheessa vielä edes kukkisi.

      Poista
  13. Kaunis ja siistin näköinen puutarha <3 Kanttaus näyttää tosi hyvälle. On siinä hommansa, mutta työ tekijäänsä kiittää. Täälläkin on satanut vettä. Ei tarvitse puutarhaan vettä hanasta kantaa, juu :D Saisi vähän kyllä lämmetä, niin olisi lystimpi puutarhassa työjellä. Eilen ajelin polkupyörällä töihin toppatakki päällä ja lapaset käsissä. Tämmöistä meininkiä :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aloitin kanttaamisen muutama vuosi sitten. Nykyisin selviän enemmänkin kanttausurien huoltamisella, mikä on huomattavasti helpompaa ja nopeampaa.
      Ei todellakaan tarvitse vähään aikaan kastella, kun sateet ovat pitäneet siitä huolen. Koleuden vuoksi maa on pysynyt kosteana.
      Villasukille on ollut käyttöä. Saapa nähdä, voiko niistä tulevalla viikolla luopua. Toivottavasti voisit sentään toppatakin vaihtaa kevyempään villatakkiin töihin mennessäsi.

      Poista
  14. Minulla on ollut magnolia 'Susan' jo useamman vuoden ja nykyään se kukkii upean runsaasti, erinomainen valinta! Kiva nähdä laajempia kuvia puutarhastasi, näyttää niin hienolta. Kanttaus tekee kyllä ihmeitä, itsekin pitäisi kantata kukkapenkit, mutta viime viikolla selkään iski kai noidannuoli, niin on pitänyt olla vähän varovaisempi puutarhahommissa.

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!