Ensimmäinen kuura-aamu

 
Nyt on sitten herätty ensimmäiseen kuura-aamuun. Mittari näytti aamukahdeksalta +0.5℃. Onneksi ei tarvinnut aamulla lähteä mihinkään, koska auton ikkunat olisi joutunut rapsuttamaan auki. Niin mukavalta, kuin tällainen lämmin syksy onkin, totuus ei pääse unohtumaan. Näillä leveysasteilla talvi tulee vääjäämättä. 

Lämpö on ihmisille ilo. Sen sijaan poikkeuksellisen lämmin syksy vaikeuttaa eläinten elämää. Esimerkiksi karhut eivät välttämättä ehdi tankata ravintoa talven varalle. Sama koskee horrostavia eläimiä, kuten sammakoita ja siilejä. (Lähde: Yle 19.9.)

Clematis 'Paul Farges' (Summersnow) - Lumikärhö

Viime viikolla oli useita sumuisia aamuja, eikä kaikkina päivinä päivä kirkastunut ollenkaan. Torstaina aurinko murtautui pilvien läpi ja sai sumun väistymään.

Ajoin torstaina Lohjan suuntaan. Sumu pehmensi maisemat taianomaisen näköisiksi. Päätin pysähtyä sopivaan kohtaan ottaakseni kuvia hienoista näkymistä. Niinhän siinä sitten kävi, että ennen sen sopivan kohdan löytymistä auringon säteet voittivat sumun ja taivas selkeni nopeasti täysin siniseksi.

Colchicum autumnale 'Waterilily' - Syysmyrkkylilja Syreenipenkissä

Ensimmäinen syysmyrkkylilja avautui jo aikaa sitten alapihan Kiemurapenkkiin. Odotan syksyisin myrkkyliljojen ilmestymistä, mutta aina se ensimmäinen osaa yllättää. Tein kierroksen löytääkseni nuppuja muiden istutuspaikoilta, vaan ei niitä näkynyt. Ja sitten parin päivän päästä olivatkin jo hyvässä  kasvussa. 

Millähän taikatempulla saisi myrkkyliljat seisomaan pystyssä? Minulla lähes kaikki ovat niin rentoja tyyppejä, että makaavat pitkin pituuttaan.

Colchicum autumnale 'Waterilily' - Syysmyrkkylilja Allaspenkissä

Kasveja istuttaessa kannattaisi olla huolellisempi olemassa olevien huomioimiseksi. Tätä nuokkuluppion uumenissa elävää Waterlilyä ei meinannut ensin edes huomata. Olen kyllä istuttanut nuokkuluppion mielestäni sopivalle etäisyydelle myrkkyliljasta. En vain ole ottanut riittävästi huomioon, kuinka tehokkaasti se leviää. Ja varsinkin kaatuu muiden päälle ilman tehokasta tukemista. 

Nyt harkitsen Waterlilyn kaivamista ylös ja siirtämistä johonkin parempaan paikkaan. Kukkikoon ensin, katsotaan sitten, muistanko vielä siirtämisen.

Olopihan terassin kaiteelle laitan joka kesä kesäkukkia laatikoihin. Tänä vuonna minulla on miljoonakelloa, useimmiten petunioita. Kesäkukkia nyppiessäni tapaan kuskata ämpäriä roippeiden keräämistä varten. Toisinaan käy niin, että ohi kulkiessani nypin kuihtuneen kukan, kaksikin. Tahmeita petunian roippeita ei ole kiva pitkään kädessään kantaa ja niin ne suhahtavat käsistäni kaiteen edustalla kasvavien norjanangervojen joukkoon.

Norjanangervorivistöstä on kaksi pensasta kuollut. Tyhjentynyt väli on mieluisa paikka erilaisille kasveille. Yleisin valtaajakasvi taitaa olla voikukka, jotka pyrin kitkemään pois. Nyt siellä kasvaa kaksi valkoista petuniaa. Pikkuinen orvokki sen sijaan on kasvanut käytävän kivituhkaan. Eihän tällaisia sinnittelijöitä raaski pois kitkeä.

Plox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Syysleimu Bright Eyes aloitti kukinnan muita syysleimuja myöhemmin. Nyt sen ulkoasu on jo melko kulahtanut. Tai miten sen nyt ottaa. Kukkahan muistuttaa selvästi yksivuotista hämähäkkikukkaa. Kätevää, että perenna ei ole kovin nokonuuka persoonastaan, vaan muuntautuu loppumetreillään viettämään elämäänsä hetkeksi vielä kesäkukkana.

Plox paniculata 'Bright Eyes' - Syysleimu

Tässä edellisen kuvan Bright Eyes syyskuun alun omana itsenään.

Allium tuberosum - Kiinansipuli

Muutama vuosi sitten kylvin parsan kanssa samaan lavakaulukseen kiinansipulia. Se muistuttaa ruohosipulia ja käytetäänkin samalla tavoin. Kiinansipulin maku on mausteisempi, siinä on valkosipulin aromi. Muistan kiinansipulin vuosittain vasta sitten, kun se loppukesällä innostuu kukkimaan. Myös kiinansipulin kukkia voi syödä. Täytyykin käydä keräämässä varsia ja kukkia salaattiin. Loput laitan pakkaseen.

Quercus robur - Tammi

Naapurustossa on joitakin tammia. Oravat käyvät kätkemässä terhoja milloin mihinkin paikkaan. Yksi tammi on ilmestynyt varaparkkipaikkamme viereen. Se kasvaa selvästi meidän puolellamme, mutta kerran innokas kunnan kaveri jo trimmasi puiston nurmea siistiessään tammen lyhyemmäksi. Ei sentään kuollut ja on taas hyvässä kasvussa.

Yhden tammentaimen kiskoin punaherukan tyveltä. Ei ollut ihan toivottava kasvupaikka. Alkukesästä huomasin pikkuisen tammen puskevan maasta alapihan toisen kriikunan vieressä. Tuumasin, että kasvakoon. Jos tammi viihtyy paikallaan, harkitsen kriikunan poistamista. Puiden aatelistoon kuuluva tammi on hidaskasvuinen. Ehkä se ei myöskään jaksa kilpailla kriikunan kanssa. Enpä kiirehdi päätöstä tammen suhteen suuntaan tai toiseen. Muhikoon.

Muscari - Helmililja

Helmililjat nostavat näin syksyisin lehtensä "haistelemaan" ilmapiiriä. Ei kaikki, mutta aika moni. Nuput pysyvät mullan sisässä kehittymässä ja odottamassa kevään saapumista. Jänikset saattavat käydä lyhentämässä vihreitä lehtiä. Viimeistään keväällä niitä houkuttelee kaikki vähäisetkin vihreät esiintymät. Kukkien onni, että ne nousevat vasta myöhemmin. Näin niillä on hyvä mahdollisuus päästä kukkimaan, eikä ristihuulien ravinnoksi.

Geranium Rozanne - Jalokurjenpolvi

Ostin alkukesästä kolme jalokurjenpolvi Rozannea. Istutin ne uuteen Vattupenkkiin, joka sai nimensä edesmenneistä vadelmista. Aluksi vähän kummastutti Rozannen pitkien versojen hortoilu sinne tänne. Aika pian tämä suurin sinisin kukin kukkiva kurjenpolvi on lunastanut paikkansa. Sitä ei ole haitannut kuivuus, ei rankkasateet, ei tuulet eikä vissiin mikään. Kukkii valtoimenaan monien muiden jo aikaa sitten lopettaessa. Tälle kaunottarelle löytyy varmaan muitakin paikkoja puutarhassani, kunhan päästään ensi kesään.

Sanguisorba obtusa - Nuokkuluppio

Jos kaipaat pitkään kukkivaa perennaa, nuokkuluppio voisi olla sellainen. Minulla niitä kasvaa kaksi, toinen alapihan Kiemurapenkissä ja toinen yläpihan Allaspenkissä. Istuttaessani varauduin myymälän esittelytekstin 30-50 cm:n korkeuteen. Olisi kannattanut tutustua paremmin nuokkuluppion kasvuominaisuuksiin. Sen lehdet ja erityisesti kukinnot huitelevat helposti 60-80 sentissä. Kasvi on myös levittänyt olemustaan muhkeaksi. Sitä ei todellakaan kannata istuttaa mihinkään ahtaaseen paikkaan tai matalien kasvien kumppaniksi. 

Tänä vuonna ryhdyin tukemaan kasvia jo ennen kuin lehdet olivat täysikasvuisia. Sittemmin olen joutunut parantamaan tukemista, jotta kasvi ei rötköttäisi vaakatasossa peittäen muut alleen. Nuokkuluppiota voi lisätä jakamalla. Tarpeettomasta jakamisesta ja siirtelystä se ei pidä. Sen pörröiset pinkit kukinnot ovat viehättäviä. Ja nimensä mukaisesti nuokkuvia.

Meinasimme hukkua omeniin. Joka aamu keräsimme vähintään ämpärillisen omppuja puiden alta. Huvitukset, Valkeakuulaat ja Punakanelit sujahtivat pakastimeen soseena ja paloina. Syötykin omppuja on surutta. Omenapiiraita ja muita leivonnaisia olen tehnyt tarjolle ja pakastimeen. Teinpä omenavispipuuroakin.

Syysomenan alkaessa kypsymään hiipi epäilys, että joutuisimme rahtaamaan syöntikelpoisia omppuja kaatopaikalle. Kamalaa tuhlaamista. Sukulaiset, ystävät ja kylänmiehet pelastivat meidät. Vein omppuja isän hoivakotiinkin. Kun omppujen määrä ei vain näyttänyt loppuvan, laitoin ilmoituksen annettavista omenoista kylän sivuille. Aika monelle kyläläiselle omppumme kelpasivat. Perjantaina tuli vielä yhdeltä pariskunnalta kysely, olisiko omppuja yhä jäljellä. Olihan niitä ja iso korillinen sai uuden kodin. Muutama kilo jäi vielä meille. Niistä selvitään.

En kuolemaksenikaan muista syysomenan nimeä. Taimi ostettiin aikanaan espoolaisesta Tolppolan taimistosta, joka lopetti toimintansa muutama vuosi sitten. Hedelmät ovat tavallisestikin suuria, hapokkaita ja hyvän makuisia. Tänä kesänä nämä syysomenat ovat olleet suorastaan jättejä ja erittäin hyväkuntoisia.

Tästä vuodesta jää varmasti päällimmäiseksi mieleen valtava omenasato. Syön ja säilön mielelläni omenoita. Saattaa taas olla edessä useita surkeita omppuvuosia. Onpahan silloin, mitä muistella.

Näkymä  muutama päivä sitten alapihalta yläpihalle.

Hyvää syyspäiväntasausta kaikille!