| Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen |
Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja.
Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.
| Majalispenkki |
Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.
Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella.
Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.
| Oikearinne |
Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.
Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.
Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.
Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin.
Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään.
Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.
Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.
Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.
Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.
| Kriikunat kaulattu |
Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.
Etuoikealla toinen kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.
Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.
| Mantukimalainen - ehkä |
Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.
Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.
Kylläpä on runsas ja rehevä, monimuotoinen puutarha😍Lapio saanut heilua siellä moneen kertaan mutta onkin kaunis lopputulos. Kauniita kuvia kimalaisista, minäkin tykkään kuvata niitä. Mukavaa sunnuntaita!
VastaaPoistaKiitos Päivi! Lapio on todellakin heilunut yhden jos toisenkin kerran. Varmaan tulee vielä heilumaankin.
PoistaKimalaisia pörräsi elokuussa runsaasti. Tarkoitus oli kuvata kukkia ja samalla tuli bonuksena pörriäisiä mukaan.
On totta, että vuosien kuluessa puutarhassa tulee eteen muutostarpeita. Sitä ei voi välttää. Valo-olosuhteet muuttuvat, eivätkä kaikki kasvit pysy sievinä monia vuosia.
VastaaPoistaPuiden ja isoiksi kasvaneiden pensaiden poistaminen vaatii aika tavalla ponnistelua, ainakin jos ne yrittää saada pois juurineen. Onneksi monet angervot kasvavat uudestaan siistimmin, jos ne leikkaa (kuten teit norjanangervoille). Voit ainakin katsoa, päädytkö kaivuu-urakkaan vai kelpuutatko uuden kasvun.
Juurivesoja tekevät puut ovat tylsiä. Minun yksi kirsikkapuu päätti kuolla viime talven aikana, sitä en sure, koska se tuotti ihan hurjasti vesoja ympäristöön, eikä kasvanut muutenkaan oikein kauniisti, varmaan iso mongolianvaahtera aiheutti kirsikan päätöksen kallistua latvastaan.
Sinulla on hyvät suunnitelmat muhimassa muutosten antamille mahdollisuuksille. Mikä onkaan hauskempaa, kun talven aikana antaa ajatusten lentää ja maalailla uusia näkymiä puutarhaan. Eikä kaikkia suunnitelmia tarvitse edes toteuttaa :).
Omaa puutarhaa rakentaessa ei alussa edes tiedä, mitä ja millaista haluaa. Koen hyväksi, että matkan varrella ajatukset ja suunnitelmat muuttuvat. Aina oppii uutta, joten miksi ei valjastaisi uusia oppeja puutarhan hyväksi.
PoistaEn ainakaan tässä vaiheessa ryhdy norjanangervoja kaivamaan pois. Voi hyvinkin olla, että niiden säännöllisempi leikkaus tuottaa yhtä hyvän tuloksen.
Loppujen lopuksi yhden kasvin menettäminen surettaa aikansa, jonka jälkeen sitä alkaa nähdä muita mahdollisuuksia. Ehkä mielessäsi oli jo pidempään ollut kirsikan lähtö. Se sitten hoiti itse lähtönsä jäämättä odottamaan sinun päätöstäsi.
Kaikkia suunnitelmia ei todellakaan tarvitse toteuttaa. Talvi on oivallista aikaa pohtia ja pyöritellä uusia ajatuksia. Kevät sitten näyttää, mitä niistä konkreettisesti kehkeytyy.
Aivan ihana on puutarhasi ja kukkapenkit kauniita.
VastaaPoistaMukavaa viiikonloppua sinulle
Kiitos Enkulin käsityöt. Viikonloppu meni vierailla mailla. Nyt aloitellaan uutta viikkoa sateen merkeissä.
PoistaOlet ihailtavan suunnitelmallinen ja toteutat ajatuksesi järjestelmällisesti. Oma tyylini on ihan eri maata. Pyörin puutarhassa kuin pyörremyrsky ja puolet aikomistani hommista unohtuu tai sitten en vain jaksa viedä niitä loppuun😅
VastaaPoistaNorjanangervoistasi tulee varmasti ihan nättejä, kun saavat kasvaa alusta. Meillä tehdään tuo sama alasleikkuu aika ajoin mökillä norjanangervolle.
Puiden poistaminen on aika kova homma. Meillä kaksi luumupuuta kuoli muutama talvi sitten. Ne kaadettiin ja mies veteli moottorisahalla kannontappeja vielä halki moneen suuntaan. Perustin uuden kukkamaan vuoden kuluttua toisen kannon päälle ja jännitin kuinka paljon uutta kasvua alta nousee. Mutta ei ainakaan vielä ole mitään ilmaantunut.
Kiva seurata näitä projektejasi😊Näistä saa paljon vinkkejä ja ajatuksia omiin touhuihinsa!
Kiitos Liisa! Järjestelmällisyyteni ei ole pelkästään hyve. Joskus toivoisin kykeneväni suurpiirteisempään tyyliin. Vaan minkäs sitä luonteelleen voi...
PoistaIhmettelen, miksi en ole vuosiin noihin Pikkupuutarhan norjanangervoihin puuttunut. Muualla pihassa olen ne leikannut säännöllisesti ja tavan hyväksi havainnut.
Jos luumupuistasi ei ole elonmerkkejä näkynyt, tuskin niitä enää tuleekaan. Ehkä puiden oma lähtöpäätös edesauttoi asiaa. Saapa nähdä, mitä keksin kriikunajuurakoiden kohtiin. Varmaan Ukkokullan on laitettava moottorisaha laulamaan samoin, kuin teillä.
Mukavaa, jos meikäläisen horinat tuottavat ideoita muillekin. Se on yksi näitä blogijuttujen parhaita puolia.
Kriikunan muistan hämäläisestä lapsuudestani. Norjanangervot sentään viihtyvät täälläkin ;)
VastaaPoistaMonille kriikuna on outo kasvi. Netin mukaan kriikunaa on kasvatettu Suomessa jo 1700-luvulta lähtien. Ihan noin pitkää kokemusta minulla ei ole.
PoistaVarsinaiset "myllärit", hih... myllynkiviäkin reunuksilla!!
VastaaPoistaIhanaa katsella taitavaa puutarhanhoitoa!
Kiitos Repolainen! Taitavuudesta en aina niin tiedä, mutta kun intoa on välillä vaikka toisille jaettavaksi.
PoistaMikä hortensioista on suosikkisi? :)
VastaaPoistaOnpa vaikea kysymys. Ehkä eniten pidän 'Vanille Fraise'sta ja 'Vim's Red'istä. Kaikki syyshortensiat ovat mieluisia.
PoistaKaunis perhonen tuossa eka kuvassa ♡
VastaaPoistaKiitos Suvi! Amiraalit ovat niin upeita perhosia.
PoistaPaljon työtä puutarhan kauniina pitäminen teettää, mutta kyllähän työstä nauttiikin samoin kuin siitä kun saa istahtaa alas ja ihailla kättensä aikaansaannoksia.
VastaaPoistaKauniita kuvia perhosista ja kukista!
Onneksi puutarha on mieluisa harrastus. Silloin raskaatkaan työt eivät tunnu ikäviltä. Onneksi myös lapiointia ja muita kovia töitä on vähemmän.
PoistaToivottavasti sateita seuraa aurinko ja perhoset palaavat.
Isoja ja raskaita hommia olette saaneet tehtyä. Puutarha on kyllä jännä harrastus, kun ensin istuttaa ihan innoissaan, taimia ei millään ehdi tai pysty haalimaan niin paljon kuin haluaisi. Ja sitten vuosia myöhemmin alkaa raivaus, karsiminen ja pois kaivuu. Vähän outoa toimintaa, kun alkaa miettiä :-D
VastaaPoistaKaunista siellä on, puutarhasi on niin upea! Kaikesta näkee, että sitä mietit ja katsot ja toimit, teet jotakin jatkuvasti.
Ehkä puutarhaharrastus vaatii jonkinlaista hulluutta, jolloin järki unohtuu ja kaikenlainen kasvattamisen into vie ihmistä mennessään. Eipä sitä tule puutarhaa perustaessaan ajatelleeksi, miten kaikki kasvaa ja komistuu. Monille talon rakentajille on tuttua, kun rakennusaikaan jätetään lukuisia pieniä lehti- ja havupuita pieneenkin pihaan. Sitten vuosien päästä murehditaan niiden kaatamista.
PoistaKiitos Saila! Ehkä minulta löytyisi ihkauusi puutarha-adhd -diagnoosi, jos sellaisen joku keksisi nimetä.
Ihailen järjestelmällisyyttäsi jälleen kerran ja upeaa puutarhaasi! Juurivesat ovat joidenkin puiden siementaimien ohella todella ärsyttäviä! Innostuin, meilläkin vanhat norjanangervon leikataan alas keväällä. Nekin ovat risuuntuneet ja alta kaljut. Ne kasvattavat nopeasti uutta versoa. Jätätkö kriikunan varsia köynnöstuiksi?
VastaaPoistaKiitos Saila! Tykkään laittaa asioita järjestykseen. Niin päässä kuin paperilla.
PoistaOnneksi noita juurivesakasveja ei sentään ihan hurjasti ole. Mitä nyt nämä kriikunat ja jotkut pensasruusut. Ja pikkutalvio, ja kevätkaihonkukka, ja.... Riittäähän niitä.
En jätä kriikunoista yhtään mitään, mikäli se minusta riippuu. Vaikka houkutus uusille köynnöksille kieltämättä on suuri...
Isoja muutoksia tehty siellä ja vielä tulossa lisääkin kriikunapuiden osalta. Näin se on, aika aikansa kutakin. Vanha puutarha kasvaa ja rönsyää, jostakin on luovuttava ajan saatossa, varsinkin kun puut ja pensaa ovat kasvaneet isoihin mittoihin. Naurattaa, kun täälläkin isot morsiusangervot saivat kyytiä :)
VastaaPoistaKauniita perhoskuvia, tänä vuonna on ollut mielestäni ihan mukvasti taas perhosia, varsin elokuussa tietyissä kukissa kuhissut. Hyvää alkavaa syyskuuta!
Isojen muutosten tekeminen vaatii päättäväisyyttä. Miten sitä onkin niin vaikea luopua jostain vuosia paikallaan kasvaneesta puusta tai pensaasta. Kriikunat saavat nyt kuitenkin mennä. Tai siis ensi vuonna, kunhan sillä välin keräävät energian ympäriltään runkoihinsa.
PoistaElokuu on ollut pitkästä aikaa oikein hyvä perhoskuukausi. Jospa aurinko palaisi ja toisi perhosia myös syyskuussa.
Kiitos, huomennahan syyskuuhun siirrytään. Raikkaita puutarhapäiviä sinullekin!