Taas on myllätty

Vanessa atalanta - Amiraaliperhonen

 

Ei kesää, etteikö lapio puutarhassa heiluisi. Tänä kesänä olen istuttanut tavallista vähemmän ostotaimia. Vain muutaman pensaan ja joitakin perennoja. Heinäkuussa laitoin multaan useamman Lappalainen etelässä -blogin Nilalta saatuja kasveja. 

Sen sijaan joitakin kauaskantoisempia päätöksiä on tullut tehtyä. Olen leikannut pensaita voimakkaastikin ja joitakin puita on lähtenyt tai niitä on valmisteltu tulevaan lähtöön.

Majalispenkki

Majalispenkki on ollut toista kesää yksivuotisten kukkien temmellyskenttänä. Osa paikasta tulee ehkä olemaan sitä jatkossakin. Poistin penkin oikealla puolella kasvaneet pioniunikot. Niiden kukinta on jo ohi, eivätkä alaosistaan ruskeiksi menneet kasvit näyttäneet kovin kauniilta. Vasemmalla puolella kasvavat kehäkukat, törmäkukat, kesäpäivänhatut ja auringonkukat saavat edelleen olla. Törmäkukissa pörisee kimalaisia runsain joukoin.

Oikean puolen reunoille laitoin kesän purkeissa odottaneet esikot, joita sain Nilalta. Muuten paikka saa olla toistaiseksi mulloksella. 

Oikearinteestä kaadettiin keväällä pitkiksi rimpuloiksi venähtäneitä vuorimäntyjä. Kaksi vielä jäi. Vuorimännyt olivat tuoneet laajalle alalle varjoa vuosien mittaan. Niiden poistuttua tuokin kulma kylpee auringossa. Istutin siihen keltaheisiangervo 'Angel Goldin' ja tummemman 'Lady in Redin'. Kunhan kasvavat, maanpeitekasveina olevat kurjenpolvet ja hopeatäpläpeippi saavat väistyä.

Oikearinne

Oikearinteen yläreunaan istuttamani lumikärhö on vallannut aivan valtavasti tilaa. Se tuppaa vyörymään olemassa olevien kasvien päälle ja lomaan. Ensi kesänä täytyy olla nopeampi ja käydä ohjaamassa sen versoja haluttuihin suuntiin. Ehkä myös hivenen kuvan oikeassa laidassa pilkottava tulikuusama 'Dropmore Scarlet' (yksi oranssi kukka siellä pilkottaa) kaipaa siirtoa.

Pensassakset viuhuivat myös Pikkupuutarhassa. Tämä kuva on kesäkuulta, jossa näkyy norjanangervojen pöheikköisyys. En ole leikannut niitä vuosiin, mikä ei nopeasti katsottuna näy päälle. Angervot ovat kuitenkin vihreitä vain latvuksista. Alta ne ovat ruskeita risukkoja.

Leikkasin angervot tapille, kuten olen tehnyt ennenkin. Harkinnassa on, kaivanko ne kaikki tai osan niistä kokonaan pois. Kauan samalla paikalla kasvaneissa norjanangervoissa on punnertamista, jos ne aikoo poistaa. Ehkä valitsen kevyemmän keinon eli leikkaan norjanangervoja säännöllisesti ja pidän ne matalampina. Nyt yksittäiset oksat olivat jopa parimetrisiä hujoppeja. Aikamoinen läjä oksia tuli neljästä pensaasta.

Norjanangervojen poistaminen ei varsinaisesti vaikuta pikkupuutarhan valoisuuteen. Tässä kuvassa selkäni taakse jää kaksi suureksi kasvanutta koristeomenapuuta; Aamurusko ja Royalty. Koristeomput eivät kaipaa leikkaamista. Nyt poistin niistä kummastakin joitakin pitkiksi venyneitä alaoksia. Kulkeminen pikkupuutarhassa on helpompaa, kun otsa ei kolahda oksiin. Valokin pääsee paremmin tähän osaan pikkupuutarhaa.

Näkymä pihalla on taas jonkin aikaa karu, koska tiheän pensaikon leikkaamisen vuoksi jouduin virittämään uusia verkkoaitoja pitääkseni peurat pois pikkupuutarhasta. Verkkoja oli aiemminkin, mutta pensaat naamioivat ne kohtuullisen hyvin näkymättömiin. 

Kuten kuvasta näkyy, norjanangervojen alue on rutikuiva runsaista sateista huolimatta. Pensaat ovat täyttäneet alueen juurillaan ja imeneet kosteuden ja valon ympäriltään. 

Runkoa ja oksanroipetta kertyi mittava määrä. Onneksi on tuo varaparkkipaikka, johon niitä voi kasata jatkokäsittelyä ja mahdollista pois kuskaamista varten. Kuvassa vain pieni osa siitä, mitä vietiin Sortti-aseman puutarhajätteisiin. Iso kuomullinen peräkärry oli tupaten täynnä. Jonkun verran oksia haketettiin, mutta kaikkea ei olisi millään saanut omalle tontille upotettua.

Keittiöpenkistä kaadoimme rujon tuijan, mistä kerroinkin jo aiemmin. Paikka on vaikea, koska siihen kasaantuu ja kasataan väkisinkin talvella lunta. Tuijan juurakko ei ollut kovin suuri, mutta kannosta ei kokonaan päästy eroon. Olisihan siihen voinut tilata jyrsijän. Ukkokulta poisti kannosta niin paljon kuin mahdollista. Loppu sai jäädä lahoamaan.

Lapiolla sain kaivettua aika hyvin istutuskuoppia. Joskaan ei aivan niihin paikkoihin, joihin puskat ajattelin sijoittaa. Istutin takaosaan pallohortensian ja etualalle kaksi syyshortensia 'Little Limea'. Pallohortensia leikataan keväisin matalaksi. 'Little Limen' maksimikorkeus on 1 m. Kuten muistakin syyshortensioista, tästäkin leikataan keväällä huonokuntoiset ja hennot oksat. Näin ollen uskon noiden pärjäävän Keittiöpenkissä.

Väleiihn siirsin toisesta paikasta pieniä tuppaita peittokurjenpolvea. Kivien tarkoitus on näin alkuun estää kasteluveden valuminen käytävälle. Ja plokata lähistöllä asuvan Golf-kissan kakkakuoppakaivuut. Siksi seinustallakin on rivissä tekemiäni betonipyörylöitä kaivamista estämässä.  

Kriikunat kaulattu

Päätin, että alapihalla kasvavat kaksi vanhaa kriikunapuuta saavat lähteä. Itse asiassa kriikunoita on tavallaan enemmänkin, koska kumpikin on kasvanut jo maasta alkaen monihaaraisiksi. Puut eivät ole enää aikoihin tuottaneet kummoisesti hedelmää. Suurin syy niiden lähtöön on runsas juurivesatuotanto. Huomasin yhden pesäkkeen metrien päässä, naapurin puolella. Muita esiintymiä olen kaivannut lähistön kukkapenkeistä. Nurmikolla juurivesoista pääsee sentään eroon ruohonleikkurilla. Myrkkyjä en suostu käyttämään.

Etuoikealla toinen  kaadettavista kriikunoista. Toinen jää kuvaajan selän taakse.

 

Kolmas kriikuna kasvoi pikkupuutarhassa. Kaulasin sen vuotta aiemmin ja kaadoimme puun 2022. Yhtään juurivesaa ei ole kaatamisen jälkeen pikkupuutarhassa noussut. Puun ollessa vielä pystyssä jouduin monta kertaa kesässä kaivamaan istutusten keskeltä innolla nousevia kriikunantaimia. En ole katunut ensimmäisen kriikunan kaatamista, enkä tule katumaan näiden kahdenkaan lähtöä. Tuleepa taas uutta mietittävää, mitä teen niiltä vapautuville alueille. Sen aika on vuoden päästä, kunhan kriikunat ovat keränneet energian pystyssä seisoviin puihin ja ovat valmiita kaatamiselle.

Mantukimalainen - ehkä

Koreatörmäkukat ja kehäkukat ovat houkutelleet hyvin kimalaisia ja muita ötököitä. Pioniunikoita poistaessani ihan lähellä pörisi tasaiseen tahtiin. Hyönteisiä ei näyttänyt häiritsevän tippaakaan, vaikka heiluin lapioni kanssa aivan niiden vierellä.

Lauantain aamupäivän auringonpaisteessa perhosia liiteli useita. Neitoperhoset tykkäävät näköjään eniten syyshortensia 'Vim's Redistä'. Yksi kipaisi punahatullakin, mutta teki pian tilaa kimalaiselle. Kamera ei ollut mukana lapiohommissa. Iltapäivällä onnistuin kuvaamaan amiraaleja sisäänkäynnin syyshortensiassa ja purppurapunalatvoissa.

 
Elokuun viimeisiä päiviä viedään. Toivottavasti syyskuusta ja koko syksystä tulee leuto, valoisa ja värikäs.