Pihatarkkailua

Autotarvikeliikkeestä pääsiäiskoristeita

Tuntuu tosi merkilliseltä olla kotona keskellä päivää ilman, että kohta pitäisi taas singota johonkin suuntaan puolikuntoinen vanhus kyydissä. Ukkokulta kylläkin lähti hakemaan äitiään sairaalasta, jossa häneltä leikattiin paksusuolisyöpä. Tarkoitus oli mennä samalla kyydillä jäädäkseni kylän keskustassa pois ja käydä asioilla, jonka jälkeen olisin kävellyt kotiin.

En lähtenyt, koska taivaalta tuli juuri lähdön aikaan lautasen kokoisia räntäriekaleita ja välillä silkkaa vettä. Sade loppui aika pian, mutta harmaata on edelleen. Sateen loputtua menin pihalle tutkimaan näkymiä. Etupihan marjakuusen alla on tulpunkärki poikineen.

Samoin krookuksia näkyy nousevan. Tälllä hetkellä tuo marjakuusen alusta onkin ainoa lumesta paljas paikka tienpuoleisella pihalla, sillä maanantain lumi-/räntäsade on jämähtänyt maahan, eikä näytä sulavan edes vesisateessa.

Myös Naapurimuuripenkiksi nimeämälläni alueella nousee kärkiä maasta. Istutustietojeni mukaan tähän olen istuttanut Omapiha-lehden tilaajalahjana hankittuja villitulppaaneja. Yksi sipuli näkyy pullahtaneen mullasta ylös. Joko pakkanen on möyrinyt multaa tai sitten linnut ovat käynneet tönkimässä. Etualalla vihertää sormustinkukan lehtiä. Niitä onkin nyt vähän siellä sun täällä, mitä sinänsä en laita pahakseni. Joskushan kuvittelin voivani hallita sormustinkukkaa ja saada se pysymään omassa penkissään. Sormustinkukka näytti minulle, että hänpä kasvaa ja kukkii ihan missä itse lystää. Niin niitä sitten putkahtelee marjapensaiden keskellä ja syreenin juurella ja tulevana kesänä näköjään myös pyykkitelineen vierellä.

Metsänreunan tuomessa on jo isot silmut...

...ja kyläkurjenpolvessakin on selvästi alkavaa virkistymistä.

Halkopino lojuu odottamassa pinoajaansa. Voisin aivan hyvin käydä halot keräämässä, mutta kun Ukkokulta ei ole ehtinyt niille sopivaa paikkaa vielä laittaa. Puupinoa varten oli alapihan kulmauksessa väliaikainen pressukatos, mutta se sortui raskaan tykkylumen alle. Tarkoitus on tehdä samalle paikalle vakaampi katos. Kunhan keritään.

Lisääkin pilkottavaa odottaa vierellä. Siinä on muutaman lepän ja yhden kuusen kaatotuotos. Osa lepistä lahoaa metsikössä pystyyn siten, että ensin harvenee latvus ja lopulta maassa seisoo oksaton hujoppi, joka sekin vähitellen lyhenee ja lopulta on jäljellä pehmoinen tynkä. Oman tonttimme rajalla harvennamme leppiä, jotta ne eivät kasvaisi liian tiiviisti ja siten lahoaisi pystyyn.

Isäni Lapselle tekemä Bertta-hevonen pääsee lähiaikoina puuhevosten ikuisille laitumille. Yli 20 vuotta se on seisonut leikkimökin kupeessa säässä kuin säässä. Hännän ja harjan olen sille muutamaan kertaan uusinut, mutta nyt on Bertta-ressukan kroppa lahonnut niin pahasti, ettei sitä pelasta enää mikään. Kannoin Bertan lehtikompostin suojaan nauttimaan viimeisistä päivistään.

Ulkona tete-narsissit ovat pysyneet viikon verran nuppuisina, mutta keittiön ikkunalla kukat ovat avautuneet sopivasti näin pääsiäisen alla. 

Toivotan Keskeneräisen Tää on vielä kesken -blogista lämpimästi tervetulleeksi blogini lukijaksi.

Pitkiä pellavia.....

Eilen päästiin manailemaan takatalvea kesken hyvin alkaneen kevään, kun taivaalta tuli aamusta alkaen lunta vajaan yhden pakkasasteen huurruttamaan maahan. Eipä paljon tehnyt mieli pihamaalle ja tyydyin katselemaan työhuoneen ikkunasta leikkimökin seinustalla värjöttelevää Bertta-heppapoloista, jonka harjastakaan ei enää montaa haihtuvaa ole jäljellä, hännästä puhumattakaan. Olen joskus tuumaillut, pitäisikö polle taluttaa talveksi leikkimökkiin säätä pitämään, vaan mahtaako sekään pollen etenevää lahoamista estää. Naapurin lapsenlapset käyvät joskus pollelle syöttämässä leikkimökin hyllystä hakemiaan muoviporkkanoita, joten ihan eläkeheppana ei pollen tarvitse seinustalla oleskella. Minusta on mukava katsella Berttaa työhuoneen ikkunasta ja muistella, kuinka isäni toi peräkärryllä itse tekemänsä Bertan pihallemme pienen heppahullutyttäremme iloksi. Kyllä on Bertalla ratsastettu, ihan on kuin perheenjäsen.

Tänään sää on ollut - jos mahdollista - eilistäkin surkeampi. Taivaalta sataa harmaata tihkua ja yön aikana lisää satanut lumi on märkääkin märempää. Tällä vauhdilla se sulaa kyllä nopeasti, mitä en yhtään harmittele. Oikeastaan nyt on ihan perinteinen kevätsää, siis sellainen tyypillinen loska ja harmaus, joka on aika ominaista täällä etelärannikolla keväisin.

Juuso ei märästä lumesta välitä ja se onkin eilen ja tänään käynyt vain pikaseltaan tarpeillaan haluten heti sen jälkeen sisälle. Helmikuisina kevätpäivinä se sentään halusi jo jäädä terassin portaille istumaan ja tinttejä tiirailemaan, mutta tänään sen mielestä on ikävä takatalvi ja nojatuolin lämpö tuntuu huomattavasti lokoisammalta. Nuo pienet pilkut Juuson tassunjälkien vieressä on syreenin oksilta pudonneiden vesipisaroiden jälkiä.

Eilen vietettiin laskiaissunnuntaita. Tosin meillä ei laskettu mäkeä pitkiä pellavia huutaen vaan minä leivoin keittiössä pullia ja Ukkokulta taisi uppoutua sohvalla lojuen kirjastosta lainattuun dekkariin. Minun pullistani ei juuri koskaan tule ulkonäöltään palkintokelpoisia, mutta se ei menoa haittaa. Maku ratkaisee ja ihan tyytyväinen olen leipomuksiini - useimmiten. Koska Ukkokulta ei ole laisinkaan marsipaanin ystävä, saimme kylään saapuneen Peräkamaripojan kanssa nautiskella yhdistetyistä hillo-marsipaani-pullista. Muutaman tein pelkällä hillolla, jotta Ukkokulta ei ihan jäisi ilman. 

Jotta päivä ei olisi pelkkää harmaata, tuunataan sitä raikkaalla tulppaanikuvalla. 

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!