Sunnuntain suunnittelua

Rankkasade: vettä ja rakeita erikseen ja yhdessä.

Sunnuntai valkeni pilvisenä, mutta luvassa oli lämmin ja aurinkoinen päivä. Peräkamaripoika oli tullut lauantaisaunaan isänsä kanssa ja oli minun vuoroni viedä hänet kotiinsa. Ajattelin mennä pojan vietyäni pihahommiin, mutta matkalla meni odotettua enemmän aikaa ja pääsinkin heti kotiin palattuani Ukkokullan seuraksi ruoanvalmistustehtäviin. Katoimme pihalle, mutta ehdimme juuri ja juuri syödä, kun terassi alkoi napsumaan isoista vesipisaroista. Kohta jo tulikin vuoroin vettä, vuoroin rakeita taivaan täydeltä. Rännit eivät jaksaneet vetää voimalla satavaa vettä vaan se tulvi suoraan rännien yli katolta maahan. Aikansa maata rummutettuaan sade vihdoin loppui ja jonkin ajan kuluttua aurinkokin jälleen palasi luontoa kuivattamaan.

Sateen jälkeen puutarhassa kameran kanssa kulkiessani vesi vain litisi kenkien alla. Märkää ja vieläkin märempää. Saisi jo tulla lämpimämpää ja aurinkoisempaa, sillä etenkin kesäkukat näyttävät kärsivän näistä viileistä ilmoista ja ylenmääräisestä kosteudesta. Hyttysetkin kuulemma vähenisivät, jos nyt tulisi pitkä kuiva ja lämmin kausi.

Ohjelmaa on jälleen tulevalle viikolla runsaasti kalenterissa. Tiistaina menen heti aamusta hammaslääkäriin ja sen jälkeen vien isäni hakemaan uutta kuulokojetta. Pikkuveljeni tuo Siiri-tyttönsä vanhempieni luokse ja otan hänet sieltä muutamaksi päiväksi meille “kesähoitoon”. Siiri täytti toukokuussa jo 10 vuotta, mutta toivon mukaan häneltä vielä leikki sujuu. Kyllä hän ehtii teini-ikäisten juttuihin vielä monen monta kertaa. Ihan liian nuorena nykylasten leikki näyttää loppuvan. Puutarhaan tuskin Siirin meillä ollessa ehdin pureutua. Hän haluaa 100 prosenttista kanssaoloa, eikä puutarhahommat kuulu hänen kiinnostuksen kohteisiinsa. Ihana on kuitenkin Siirin kanssa touhuta ja olla se “kiva täti”, jonka luokse tyttö toistaiseksi mielellään tulee. Siirin vanhemmat hankkivat tytölle sen, mitä hän tarvitsee. Minä olen ottanut tavakseni antaa hänelle joulu- ja syntymäpäivälahjaksi omaa aikaani ja siinä ohessa myös jonkin kivan kokemuksen. Aiemmin tapasimme käydä leffassa, mutta viime kesänä olimme Suomenlinnan kesäteatterissa katsomassa Ryhmäteatterin “Ronja ryövärintytärtä” ja nyt menemme juhannuksen jälkeen jälleen Suomenlinnaan, jossa vuorossa on “Peter Pan”. 

Pyyhkiipä sade siitepölyt terassilta

Maanantai on kuitenkin puutarhapäivä. Ihan ensimmäisenä täytyy pureutua Pohjantähden käpristyviin lehtiin. Jokin pistiäinen tai ripsiäinen on nyt liikkeellä. Huomasin saman ilmiön myös Sammalruusussa, joten oksasakset ja mäntysuoparuisku aseina heti aamusta. Pientä lapionheilutustakin on luvassa, sillä kävin eilen ostamassa kolme Tuiviota istutettavaksi Pyykkinaru-tukimuuriin. Olisin ne ehtinyt eilenkin istuttaa, mutta olivat kaupasta tuotaessa niin kuivia, että päätin antaa niiden imeä paakkunsa kosteaksi vuorokauden ajan. 

Taas on luvassa kunnon herukkasato

Tämän iltaisella valokuvauskierroksella paljastui taas jokunen rikkaruohoesiintymä, joita ei parane päästää leviämään. Joitakin voikukkia on jälleen päässyt naamioitumaan kukkien sekaan ja ne täytyy käydä nappaamassa pois ennen kuin ehtivät pöllyttää haituviaan ympäriinsä. Sinänsä turhaa, koska naapuristossa noita pöllyttäjiä riittää, samoin tien varren ojissa. Olenpa kuitenkin tehnyt oman osuuteni, kun käyn nuo muutamat pois nyhtämässä. Tukia täytyy laittaa ainakin herukkapensaiden pisimmille oksille. Joka vuosi poistan herukoilta vanhimpia oksia ja lyhennän myös niitä pisimpiä, mutta syystä tai toisesta meidän herukkapensaat kasvavat valtaviksi. Ja tuottavat runsaasti marjaa. Sehän on tietenkin tärkeintä.

Tarkkailin riippabegoniaa kameran etsimen läpi ja totesin siinä hauskaa säännönmukaisuutta. Jokaisessa oksassa on kahdenlaisia kukkia: yksi kerrottu ja yksi tai kaksi yksinkertaista kukkaa. Enpä ole ennen huomannutkaan. Oman kylän puutarhalla käydessäni löysin jälleen näitä riippabegonioita parin vuoden tauon jälkeen. Oli kyllä vaikea valita kolmesta kauniista väristä: luonnonvalkoisesta, herkän keltaisesta ja tästä pinkistä. Lopulta päädyin pinkkiin, koska se loistaa niin kauniisti muuten tummaa ja vähän synkänkin näköistä taloa vasten.

Olen antanut kukkapenkeille ja puutarhan eri osille omat nimensä. Se jotenkin helpottaa suunnittelemista ja varsinkin tarinointia puutarhasta. Alapihalla on Kiemurapenkki, Ruusukivipenkki ja Rajamäntypenkki. Ja tontti on tietenkin jakaantunut Alapihaan ja Yläpihaan tasoeron vuoksi. Yläpihalla on Olopiha (terassialue), Vasen ja Oikea kukkapenkki, Puutarhaportti, Leikkimökkipiha, Puistopääty ja Autotallipääty. Autotallipäädyssä on Pyykkinaru-tukimuuripenkki (joka näyttää lyhenevän Pyykkipenkiksi). Etupihalla on Sisäänkäynti, Varaparkkipaikka ja Pikkupuutarha. Joskus pohdin, saisinko väsättyä kauniit ja puutarhaan sopivat osoiteviitat. Ehkä pihamme alkaisi sitten muistuttaa näyttelypihaa? Taitaa riittää, että itse tiedän, mitä mikin nimitys tarkoittaa.

Tänä viikonloppuna Suomen BirdLife on järjestänyt Mökkibongaus-tapahtuman. Koska meillä ei ole mökkiä, vaan kotimme toimii niin kaupunkiasuntona kuin mökkinäkin, ajattelin käydä kirjaamassa omia havaintojani. Koskaan en missään mitään voita, mutta aina kannattaa yrittää. 17.6. mennessä vastanneiden kesken arvotaan kaksi neljän hengen majoituspakettia Lappiin ja muita palkintoja. Olisipa hienoa päästä Lappiin!

Kylän päälle tuli sitkeä sadepilvi

Eilinen päivä alkoi varhain käyttämällä äitiä Helsingissä sairaalassa. Kyseessä oli tutkimuskäynti, jonka seurauksena kahden viikon sisällä vähän pidempi uusintakäynti. Koska sairaalassa meni niin vähän aikaa, päätimme kävellä Kauppatorille kahville. Taivaalla oli vielä paksut pilvet ja sää hieman sumuinen, mutta iltapäiväksi oli luvassa aurinkoisempaa. Nykyisin Helsingissä tulee käytyä luvattoman harvoin ja lyhytkin reissu tuntuu miltei ulkomaanmatkalta. Torikahvilassa oli mukava istua, mutta mielelläni olisin halunnut katsella sieltä merelle ja siellä purjehtivia laivoja. Kojut on kuitenkin sijoitettu niin, ettei ollut toivoakaan nähdä muuta kuin seuraavan kojun seinä. Millainen valtti olisikaan merinäköala kahvilassa. Vetäisi niin turisteja kuin oman maan kansalaisia. Meillä on paljon oppimista eurooppalaisesta kahvilakulttuurista.

Helsingin rautatieasemalla on Ihmepuutarha -tapahtuma kesäkuun puoliväliin

Paluumatkalla Espoon junalle pysähdyimme vanhempieni kanssa Helsingin rautatieasemalla katselemaan sinne pystytettyä ihmepuutarhatapahtumaa. Muutaman kuvan ehdin ottaa, kunnes oli jatkettava matkaa. Helsinki näytti olevan taas täynnä tapahtumia, joita olisi ollut mielenkiintoista jäädä seuraamaan. Ehkä sitten toisen kerran ihan omalla ajalla.

Norjanangervot kohtasivat oksasaksihirviön

Kotiin palattuani oli päivää vielä jäljellä ja auringon paistaessa päätin mennä pihalle. Tilaamaani mullan ja kivituhkan toimitusta päivystäessäni päätin tehdä jotain muutakin hyödyllistä. Koska Norjanangervojen kukinta alkaa olla ohi, kaivoin kellarista oksasakset ja ryhdyin leikkaamaan jykeviksi kasvaneita angervoja. Oksien päässä oli tupsu, mutta varret likimain paljaita ja pensaiden alaosat tyystin risuuntuneita. Näin ollen ajatus vain joidenkin oksien perkaamisesta romuttui ja parturoin pensaat maan tasalle. Näin olen tehnyt aikaisemminkin ja kokemuksesta tiedän, että angervot sietävät leikkaamista hyvin. Ei aikaakaan, kun tilalla on taas kauniit ja rehevät pensaat.

Turilaan toukka - oletan

Keskiviikkoltana tyhjensin jäljelle jääneen lehtikompostin, joka tosin oli vain puolillaan. Sisältö oli sitten sitäkin parempaa. Mustaa ja muhevaa multaa, jota kärräsin pyykkitelineen viereiseen tukimuuriin. Kompostimullan joukossa oli kyllä hiukan liikaa maatumattomia oksia ja sanoinkin Ukkokullalle, että jatkossa pitäisi välttää kaiken maailman “kapuloiden” nakkaamista kompostiin. Ne joutuu joka tapauksessa sieltä jossain vaiheessa pois kaivamaan. Kompostia kaivaessani löysin jälleen sieltä muhevia toukkia, vaaleita ja pulleita. Tämä ei ollut siis ensimmäinen kerta, vaan niitä on ollut aina komposteissamme ja toisinaan myös hakekasassa. Selasin luonto-oppaitani ja googletin löytääkseni nimen kompostitoukalle. Nettikeskustelujen ja kuvien perusteella toukkamme näyttäisi olevan turilaan toukka. Erään nettitiedon perusteella toukat voisivat olla jopa syötäviä. Vielä on kuitenkin matkaa siihen, että toukkia kompostista ruokapöytään keräisin. Maailmassa on edelleen heimoja, joiden ravintoon erilaiset toukat kuuluvat luonnollisena osana. Saattaa olla, että jossain tulevaisuudessa toukkia syödään ihan yleisesti, sillä niiden tuottaminen kuluttaa maapalloa huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi viljan viljeleminen tai lihakarjan pitäminen.

660 litraa perennamultaa ja 1000 kg kivituhkaa

Tulihan se multa-hiekka -lähetyskin ja hiabilla kuorma-autokuski sai säkit sijoitettua ennalta sovittuun paikkaan. 

Tänään kärräsin lisää multaa pyykinkuivaustelineen viereiseen muuripenkkiin. Siirsin siihen aikoinaan aroniapensaan alle jääneet suikertavat tuhkapensaat, mutta niiden selviytyminen ei ole laisinkaan varmaa, sillä ne ovat aika huonokuntoisia. Tarkoitus on kuitenkin laittaa tähän kohtaan jotain havukasvia; tuiviota, kääpiövuorimäntyä tms. Mitään korkeaa paikalle ei voi laittaa, koska pyykkitelineessä roikkuvien lakanoiden täytyy mahtua pyörimään. Lisäksi tähän on pakko kolata lunta talvella, jotta pääsemme kulkemaan varaston ovelle. Muuri ei välttämättä ole niitä kauneimpia rakenteita, koska se on tehty harmaista harkoista ja saa todennäköisesti pintaansakin harmaan slammauksen. Toisaalta muuri ei näy juuri minnekään, sillä vieressä on naapurin aita, jonka vierustalla kulkee meidän kottikärryreitti alapihalle. Mielelläni olisin laittanut muurin oikein hienoista talon sävyyn sopivista muurikivistä, mutta siihen olisi tarvittu melko paljon enemmän euroja.

Töyhtöangervot ovat kasvaneet pituutta ja joitakin röyhynuppuja on jo näkyvissä. Kukkiessaan töyhtöangervoilla on tapana kaatua käytävälle, etenkin sateen niitä hakatessa. Niinpä laitoin niille koristeaitaa tueksi. Aidan kiinnitin paikalleen bambukepeillä. Jonkin ajan päästä aita peittyy välistä tunkeutuviin lehtiin, mutta pitää kuitenkin angervot pystyssä.

Pohjantähdessä on tänä vuonna pieniä vihreitä toukkia, jotka syövät ruususta lehdet ja varmaan myös nuput, jos niitä ehtisi tulla. Ilmeisesti toukka myös saa lehdet käpristymään ja rusentumaan rumiksi rytyiksi. Suihkutin ruusua mäntysuopanesteellä ja niitä putosikin runsaasti maahan. Täytyy varmaan tutustua tilanteeseen vähän intensiivisemmin, kunhan tästä kerkeän. Alkaa jo pahasti näyttää siltä, ettei ruusu kenties kuki laisinkaan. Vielä en ole muissa ruusuissa noita vihreitä toukkia nähnyt ja toivottavasti ei tulekaan.

Tuoksuköynnöskuusaman nuput - ihana tuoksu odotettavissa

Tälle päivälle oli luvassa aurinkoa ja lämpöä. Hieno päivä olikin puoli kahteen saakka, mutta sitten jostain vyöryi valtaisa musta pilvi taivaalle ja tietenkin sen piti sataa kaatamalla runsaan kolmen tunnin ajan juuri meidän talon päälle. Näytti kuin pilvi ei olisi liikkunut laisinkaan ja sen laidoilta näkyi kaikkialla sininen taivas. Sateen alkaessa olin saanut juuri viimeisen kottikärryllisen täyteen multaa ja tarkoitus oli tehdä sen kärräämisen jälkeen muutakin pientä puutarhassa. Hetkeä aikaisemmin olin myös ripustanut valkopyykin ulos kuivumaan. Sateen loppumista odotellessani kuuntelin radiota, jossa kiiteltiin taivaalla mollottavaa aurinkoa ja sen mukanaan tuomaa lämpöä. Mutta meillä vain satoi. Nettisäänkin mukaan sadepilvi oli vain meidän kylän päällä. Kun sade ei näyttänyt loppuvan, lähdin sateeseen kärräämään multakuormani ja sen jälkeen hain vettä valuvat pyykit narulta sisälle kuivumaan. Huomiseksi kun on taas luvassa sadetta, mitä turhaan jättäisin pyykit odottamaan kuivattavia ilmoja.

Sulkaneilikka aloittaa kohta kukintansa

Jalkapallon EM-kisat alkavat tänään. Se merkitsee sitä, että Ukkokulta löytyy parhaiten telkun ääreltä. Ei siinä mitään, kyllä minäkin jalkapalloa katson. Loppuottelut ainakin. Nyt ei kuitenkaan tarvitse kokea huonoa omaatuntoa tietokoneen ääressä istumisesta, kun Ukkokullan keskittyy intensiivisesti matseihin. Ei ehdi hänelle tulla juttukaveria ihan heti ikävä.

Vieroitusoireita...puutarhasta

Aroniapensaan kukan kauneutta

Muutamaan päivään en ole kunnolla kerinnyt puutarhaan touhuamaan. Perjantai-illasta sunnuntai-iltaan satoi ja tuuli, ajoittain niin rankasti, ettei ulos edes tehnyt mieli. Ja eilen sitten loppui niin multa kuin kivituhkakin. Kumpaakin olisin tarvinnut. Eilen sentään tepastelin illansuussa kameran kanssa pihamaalla. Valaistuksen suhteen ei ollut valittamista, mutta tietokoneelta otoksiani katsoessani tuntui, että silmälasit kaipaisivat päivittämistä. No, siitä ei ollut kyse vaan siitä, etten millään saa kamerallani riittävän tarkkoja lähikuvia. Ja vaikka kuinka budjettia lasken, ei millään ole varaa hankkia makrokuvaukseen otollisempaa kameraa. Mutta kun ottaa riittävän monta kuvaa eri kulmista ja eri säädöillä, jokunen kuitenkin lopulta onnistuu.

Uusi kukkapenkki. Penkki ei ole pyöreä, eikä reunus noin suuri, miltä tässä kuvassa näyttää. Sen sijaan aika tyhjä se vielä on: vain paljas ruusupensaan taimi, töyhtöanger ja kriikunan alta napattu akileija.

Ilman mutaa ei edes harrastelijapuutarhuri näköjään pärjää ja niin tilasin netistä 660 litran säkillisen perennamultaa ja 1000 kg:n säkin kivituhkaa. Autokuormallinen olisi tullut edullisemmaksi ja taatusti kaikelle mullalle käyttöä löytyisi. Nyt ei vain ole paikkaa, johon kuorma-auto mahtuisi sen kippaamaan. Suursäkki on ihan käyttökelpoinen ratkaisu ja vaihtoehto henkilöauton takaboxissa raahattaville multasäkeille. Kunpa se multa nyt saapuisi mahdollisimman pian. Meillä on yläpihan kulkuväylät katettu kivituhkalla ja se tuppaa sateen, lumen ja haravoinnin seurauksena kulkeutumaan milloin mihinkin. Näin ollen kivituhkakin on kulutustavaraa ja aika-ajoin sitä on hankittava lisää. Huomasin myös noita kukkapenkkejä rajatessani, että kivituhka on käyttökelpoista materiaalia. Se tiivistyy hyvin, eikä kuitenkaan näytä katoavan tavallisen hiekan tavoin multaan ja muuhun maahan.

Erilainen näkökulma Kotkansiipisaniaiseen.

Luulenpa, että naapurit pitävät minua jo täysin kajahtaneena, kun harva se ilta hiippailen kameran ja useimmiten myös jalustan kanssa pitkin alapihaa. Omenapuita on tullut viime päivinä kuvattua milloin mistäkin kulmasta. Omenankukat ovat nyt kerta kaikkiaan niin kauniita ja niitä on niin paljon. Rajanaapurimme vaihtuivat muutama vuosi sitten ja tämän nykyisen perheen kanssa olemme hyvin vähän tekemisissä. Tervehdimme ja juttelemme, jos lähekkäin satumme, mutta siihenpä se jää. Nuorimman tyttären kanssa tulee höpötettyä eniten, koska hän on usein koiran kanssa ulkona juuri silloin, kun itse touhuan pihalla. Tokaluokkalainen tyttö onkin aika veikeä juttukaveri ja usein tulen hyvälle tuulelle hänet tavatessani. Edellisten naapurien kanssa olimme ikätovereita ja meillä oli samanikäiset lapset, jotka aloittivat koulun yhtä aikaa ja kulkivat vuosikausia muutenkin yhdessä. Kummasti samanlainen elämäntilanne yhdistää. 

Akileijat avautuvat piakkoin.

Sunnuntaina oli kylällä markkinat. Kurjasta säästä huolimatta kauppiaita oli monta ja myös asiakkaita pyöri torilla sateenvarjoineen. Mm. muutama vaatekauppias, leivonnaisia, lemmikkitarvikkeita, divarikirjoja ja pari kukkakauppiasta. Toisella kauppiaalla oli sekä perennantaimia että joitakin mauste- ym. hyötykasveja. Pyörin kukkien ympärillä ja tuumailin, josko ostaisin pari erilaista Akileijaa. Asiakkaita oli jonossa muitakin ja myyjä kertoili kaikille aika tarkkaan kasvien nimistä ja kasvuolosuhteista, mikä sinänsä on hyvä asia. Kun kuitenkin jokainen asiakas kyseli monesta eri kasvista, kaupanteko oli hyvin hidasta. Siinä sateessa ja tuulessa minusta alkoi tuntua, etten tarvitse neljän euron hintaisia Akileijaa. Ainakaan juuri sinä päivänä. Ja niin jäi kukat ostamatta.

Muurahaiset tykkäävät Pionin nupuista. Eivät kuulemma ole haitaksi tulevalle kukinnolle.

Eilen oli pakko siivota täällä sisälläkin. Imurointi kun on jäänyt toiselle sijalle puutarhahommien jälkeen. Minä imuroin ja Ukkokulta siivosi vessat ja ulkoilutti matot. Kun vielä aamulla olin kiireen vilkkaa leikannut nurmikon, oli saatu järjestys niin pihaan kuin taloonkin. Jopa pölyt sain pyyhittyä. Ennen imurointia nakkasin tuulikaapin kynnysmaton terassin kaiteelle ja ulko-ovea kiinni vetäessäni katselin, kuka pentele on kävellyt tuulikaapin tummalla lattialla niin pölyisin jaloin. Minähän se sankari olin. Sisääntulon terassi oli - ja on edelleen - aivan siitepölyn peitossa. Ukkokullan kanssa käytämme kulkemiseen lähinnä varaston ovea. Siitä on vuosien kuluessa tullut meille jonkinlainen kuraeteinen ja pääsisäänkäynti on jäänyt vieraita varten. Toki olen terasseja pessyt ja pölyjä lakaissut pariinkin kertaan, mutta tuon sisäänkäynnin terassin putsaamisen olen viime päivinä tykkänään unohtanut. Toivon mukaan kerkiän ja muistan sen huomenna.  Ja toivon mukaan pahin siitepölykausi olisi jo ohi.

Laukan nuppu avautumassa

Tänään on sekä tyttäreni että äitini syntymäpäivä. Tytär on töissä ja asuukin vähän etäämmällä, eikä hän ehtinyt iskän ja äiskän kanssa juhlimaan. Vanhempieni kanssa teimme päiväretken jonkin matkan päässä olevaan kylpylähotelliin, jota kehutaan hyvästä lounaspöydästään. Eikä käy kieltäminen, hyväähän se oli. Etenkin salaattipöytä oli runsas ja tuoreenoloinen. Ei mitään nahistunutta salaattia ja tomaattilohkoja vaan ajatuksella koottu hyvistä aineksista. Aurinkokin paistoi ajoittain selkeältä taivaalta ja ulkona tarkeni ilman turkiksia, joten teimme pienen kävelylenkin vanhassa kartanomiljöössä. Sen, mitä sydänleikkausta odottava äitini kunnoltaan jaksoi. Paluumatkalla ajelutettiin vanhuksia heidän entisillä kotinurkillaan. 

Juuso on tykästynyt työn alla olevan tukimuurin nurkalla tarkkailemiseen.

Ja niin kuin aina matkatessa, illaksi on tultava kotiin. Oma karvakorvamme ei tykkää sisävessastaan vaan yleensä jo odottaa oven takana kupla otsassaan, että kotiväki veisi hänet kasvimaan nurkalle tai ison männyn mukavalle neulasmättäälle. Niin alkaa olla tämäkin päivä pulkassa, mutta huomenna on taas päivä uus'.

Ja pakkohan tähän on vielä laittaa yksi ihana omenankukkakuva.

Tänään täytän 11 vuotta

"Kertakaikkiaan tylsä syntymäpäivä. 

Ulkona sataa ja tuulee ja kaikkialla on inhottavan märkää. 

Olisi niin hauska vaania auringonpaisteen lämmittämässä heinikossa hiiriä ja myyriä. 

Sen sijaan olla köllötän ikkunalaudalla katselemassa ulkona lentäviä lintuja, 

joihin minulla ei ole minkäänlaisia mahdollisuuksia päästä tassuiksi."

"Tämä ikkunalauta on aivan liian kapea kissojen päiväunia varten. 

Joudun vähän väliä vaihtamaan asentoa, 

jotta karvat pysyy silkkisinä ja häntä sopivan pörhöllään. 

Tuo Mammakin häärii kameransa kanssa ympärilläni. 

Ei tässä oikein voi rauhassa unelmoida ihanan harmaista ja mehukkaista hiiristä!"

"Hohhoijaa! 

Taitaa tuo sade vihdoin loppua. 

Nousen nyt kuitenkin istumaan, 

kun Mamma lupasi antaa minulle huomenna paistettua kanaa. 

Lämpimänä se on sitten herkullista. 

Melkein yhtä herkullista kuin itse pyydystetty hiiri."

"Nyt sitten pitäisi katsoa kameraan ja sanoa 'myyrä'. 

Kaikkea tuo Mamma keksiikin, virallinen syntymäpäiväkuva. 

Voihan miau!."

"Onkos näin hyvä?

Kaipa minä nyt muutaman kuvan verran voin Mammaa ilahduttaa.

Kohta Mamma lopettaa kuvaamisen 

ja lähtee keittämään iltapäiväkahvia.

Silloin minäkin saan taas muutamia Kissanminttunappeja. 

Niitä on mahdottoman hauska popsia 

ja nakkailla loput päivän annoksesta pitkin keittiön lattiaa."

Metsän tyttö tahdon olla, sankar jylhän kuusiston...

Vastaistutettu kuusiaita kulkee kasvimaan sivuitse ja jatkuu kasvimaan ja omenapuiden takana.

Meistä tuli eilen metsänomistajia. Istutin nimittäin 60 metsäkuusen tainta tulevaksi aidaksi. Sen sijaan, että olisin kaivanut kuopat lapiolla, käytin tehtävään puutarhakairaa 15 cm:n terällä. Joissakin paikoissa kaira upposi maahan kuin voihin, mutta joitakin reikiä sai vääntää ja kääntää täydellä voimalla. Lapiolla kaivuhomma olisi ilmiselvästi käynyt nopeammin, mutta kairalla se oli jotenkin siistimpää. Kairaamisen tuotoksena oli sopivan kokoinen reikä ja siitä noussutta multaa. Kun kaikki 60 reikää oli kairattu, vuorossa olikin sitten taimien istutus, joka hoitui nopeasti. Ukkokulta totesi, että kyllä kiinalaisten jalkapohjia kutitti, kun minä kairasin niin pitkään.

Kuusi-vauva (Picea ables)

Matka 30 senttisestä taimesta kunnon kuusiaidaksi vienee vuosikausia. Aktivoiduimme näkö- ja tuulisuojan saamiseksi vasta, kun kunta sai vihdoin valmiiksi suunnitelmansa pallokentän ja sinne johtavan kävelyreitin rakentamiseksi. Pusikoitunut pallokenttä kunnostetaan tonttimme päädyssä olevalle alueelle. Siitä pitäisi tulla aidattu ja valaistu harrastuspaikka lähiseudun asukkaille. Tonttimme toisella sivulla olevaan puistometsään rakennetaan hiekkapintainen ja valaistu kävelyreitti tuolle pallokentälle. Hyvää suunnitelmassa meidän kannaltamme on se, että kunnan puistoalueelta kaadetaan pahasti ränsistyneet ja pystyyn lahonneet puut. Ne alkavat olla jo vaarallisia ja Hannunmyrsky katkaisikin sieltä jo yhden ison kuusen ja romahdutti huonokuntoisia leppiä. Huonoa on tietenkin se, että tonttiamme suojannut metsikkö poistuu ja läpikulku lisääntyy. Rakentamisen pitäisi alkaa lähivuosina, mutta sekin taitaa riippua kunnan rahatilanteesta. Olemme toki tienneet kunnan suunnitelmista jo vuosikausia, mutta eipä ole tullut konkreettisesti mietittyä, mitä se meille merkitsee.

Samassa Viherpeukaloiden tilauksessa kuusien kanssa tuli Tornionlaakson ruusu ja 5 kpl  Syysleimu Europaa. Niitä varten tein uuden kukkapenkin alapihalle, omenapuiden toiselle puolelle. Tällä kertaa en kaivanut nurmikkoa pois vaan peitin sen sanomalehdellä. Ruusua varten kaivoin tietenkin vähän syvemmän kuopan ja kukille kairasin reiät. Päälle laitoin tuoretta multaa. Lisänä penkkiin siirsin toisaalta yhden Töyhtöangervon, Akileijaa, Suikeroalpia ja Taponlehteä. Tarkoitus oli kehystää penkki suodatinkankaalla, kivillä ja kivituhkalla, mutta juuri siinä vaiheessa alkoi sade. Olinkin jo jonkin aikaa katsellut taivaan pilvistymistä. Illaksi luvattiin vesisadetta, joten kaivuhommat piti saada loppuun.  Vaikka puutarhahommat jäivät vähän kesken, sade tuli sopivaan aikaan. Nyt ei tarvitse kastella juuri istutettuja taimia niin paljon.

Istutussessio kesti useamman tunnin. Toki kävin välillä syömässä Ukkokullan valmistamaa ruokaa. Palasin takaisin puuhaan, jotta saisin päivän hommat tehtyä. Tykkään tehdä jonkun urakan alusta loppuun samalla kertaa ja mennä sitten sen jälkeen suihkuun. 

Näin siis eilen. Tänään aamu valkeni tuulisena ja sateisena. Vettä onkin tullut yön ja aamupäivän aikana todella rankasti. Alapihalla kävellessäni jalkojen alla litsahteli ylenmääräinen märkyys. Sinänsä sadepäivä ei harmita, sillä puutarha tarvitsee välillä vettä ja ihminen lepoa. Sainpa taas työhuonetta siivottua ja paikkoja järjesteltyä. Samalla Ukkokulta siivosi tietokonettani.

Sade on hakannut pensaat raparperin päälle

Tykkään erilaisista maanpeitekasveista, koska ne tuovat puutarhaan vihreyttä sellaisiinkin paikkoihin, joissa maa olisi muuten esimerkiksi mulloksella. Maanpeitekasvit säästävät vaivaa kasvaen aikaa myöten tiiviiksi matoiksi ja estäen siten rikkakasvien kasvun. Varjoisimmissa paikoissa meillä menestyy hyvin Taponlehti ja Pikkutalvio. Kevätkaihonkukka on osoittautunut erinomaiseksi ja se on levinnyt hyvin moniin paikkoihin puutarhassani. Myös Taponlehti tuntuu viihtyvän myös puolivarjossa ja yllättäen minulla on sitä aivan aurinkoisissakin paikoissa. Jonkin verran meillä on myös Maahumalaa, jota näyttää löytyvän ihan luontaisesti meidän nurmikolta. Tapaan laittaa sitä keväisin joihinkin kesäkukka-asetelmiin ja sehän kasvaa mittaa uskomattomasti syksyyn mennessä. Tämän hetken "maanpäällystysprojekti" on talon toisessa päässä, jota varjostaa isot puut. Siellä on jo nyt pari rhodoa, joista toinen hyvin pieni. Sinne istutin viime kesänä maanpeitteeksi Rönsyansikkaa ja Rönsytiarellaa, joista ansikka on lähtenyt hyvin leviämään.

Poistin aikoinaan tältä talon ja tien väliseltä alueelta nurmikon. Ensin pala palalta istuttamieni pensaiden ja perennojen tieltä ja lopulta ihan kokonaan kun jäljellä oli olematon pläntti, jota oli turhauttavaa ajaa leikkurilla. Paikka on hieman varjoisa ja tyrkkäsin sinne kokeeksi Pikkutalviota. Myöhemmin sinne on jostain tarttunut myös Taponlehteä. Koska tällaisia isoja alueita on hankala hoitaa tallomatta kasveja, tein alueelle polun ja paikka sai nimen Pikkupuutarha. Se on edelleen eräänlainen kokeilupaikka, mutta vähitellen löytää muotonsa ja kasvinsa. Tarkoitus oli jossain vaiheessa keksiä sopivia pensaita tai perennoja tähän kulkuväylän reunaan, mutta hyviä ideoita odotellessa maanpeitekasvit valtasivat paikan. Tällä hetkellä näin saa olla. Paikka näyttää rehevältä ja vihreältä koko kesän.

Samaisen alueen toinen pääty on ollut pitkään hieman ongelmallinen, koska kesän myötä Syyshortensia lehteen päästyään varjostaa muita kasveja. Takana oikealla on isoksi kasvanut marjakuusi ja sen vieressä Norjanangervoa, välissä vuorimänty. Angervon takana kulkee yksi Pikkupuutarhan poluista vierellään Kriikuna. Näiden kaikkien takana on tien vierelle muutama vuosi sitten istutettu tuija-aita (ei vielä näy tähän kohtaan) sekä vanha mänty ja jostain sinne yllättäen kasvanut sireeni. Olen antanut ahomansikan levitä aluskasviksi Syreenihortensian alle, koska se näyttää siellä menestyvän. Vasemmanpuoleisen syyshortensian naposteli toissa talvena myyrä tai pupujussi maantasalle. Viime kesänä se sieltä nousi ja kukkikin, mutta on vielä aika hontelo. Tässä kuvassa kaikki näyttää sekavalta, mutta niin ei todellisuudessa ole. Aluetta reunustaa Kuunliljat, joiden takana kuvassa näkyvä Lehtosinilatva ja tulppaanit sekä liljat kasvavat. Alulla ovat myös Ritarinkannukset ja Purppurapunalatva, joka kerää loppukesästä perhoset kukkiinsa.

Puutarhaportti 2.5.2012

Puutarhaportti 2.6.2012

Näkymä puutarhaportista, yläpihalta alapihalle näin kesäkuun alussa. Aika vehreältä jo näyttää. Vertailun vuoksi alaoikealla sama näkymä tasan kuukausi sitten. Tämän jälkeen Ukkokulta laittoi porttiin nuo yläosan poikkipuut, jotka viime kesänä jäivät laittamatta. Minun piti petsata poikkipuiden päät, mutta toistaiseksi se on tekemättä ja näyttää pahasti siltä, että tältä erää homma jää. Humala nimittäin kasvaa sellaista vauhtia, etten ehdi sutineni paikalle.

Peipponen laulaa ulkosalla ihanasti ja tuulikin taitaa olla laantunut. Vähään aikaan ei ole satanut, mutta pilviseltä yhä näyttää. Jos huomenna ei sada, meikäläinen lähtee taas puutarhahommiin. Johan sitä kaipaakin, kun yksi päivä on näin kulunut sisätehtävissä.

 

Pihalla jälleen - kuinkas muuten!

Näitä ihastuttavia omenankukkia tulee nyt kuvattua ihan joka suunnasta.

  

Päivä on ollut aurinkoinen, mutta ei erityisen lämmin. Se ei ole tahtia haitannut, sillä nyhdin rikkaruohoja pari ämpärillistä ja kärräsin oksahaketta hedelmäpuille ja marjapensaille. Ja siinä ohessa ihailin omenapuiden kukintaa. Kaunista, kerrassaan kaunista. Huvitus aloitti ensimmäisenä ja osa sen kukkien terälehdista jo varisee. Punakaneli ja vuosi vuodelta riutuva Valkea kuulas tulivat mukaan kukkimisen huumaan Antonovkan vielä pidätellessä nuppuisena. Pikkuinen Uusi Valkea Kuulas ei tänä vuonna ole jaksanut tehdä ainuttakaan kukkaa, syynä lienee pupujussin talttahampaat, jotka napsaisivat jokaisesta oksasta palasen. Vanha Valkea kuulas joutui vuosia sitten samoin pupujussin hampaisiin vaurioituen pahoin. Siitä on kuollut oksa toisensa jälkeen, mutta sinnikkäästi se edelleen yrittää valaa voimaa jäljellä oleviin oksiin. Ja nyt jopa kukkii runsaana.

Taidan olla ihan pimeä ihminen, kun päivä toisensa jälkeen lapioin, kärrään raskaita kottikärryjä, hikoilen ruohonleikkurin tai trimmerin kanssa ja kiskon puutarhaletkua perässäni saadakseni sen ulottumaan mahdollisimman pitkälle. Ja tämä vain siksi, että haluan ympärilleni vihreyttä, runsautta, kukkia ja pensaita. Vuosi toisensa jälkeen. Täysin vapaaehtoisesti ja useimmiten vielä varsin hyvällä tuulella ja päivä toisensa jälkeen uusia raskaita työvaiheita vaativia suunnitelmia laatien. 

 

Kielometsä on saanut ylleen valkean pilkkupeitteen Tuomen varisevista terälehdistä. Nupullaan olevat kielonkukinnot katoavat kokonaan pilkulliseen maailmaan. Nyt on puutarhassa niin paljon nupullaan olevia kasveja, että mieleen jo hiipii, jääkö loppukesään enää yhtään kukkijaa.

Taponlehtien rykelmät pörhistelevät pyöreyttään. Taponlehti on uskomattoman kiitollinen maanpeitekasvi. Joistakin paikoista se miltei hävisi talven ankaran lumikuorman runtelemana, mutta niin vain maasta taas työntyy uusia taimia. Parhaiten Taponlehti näyttää viihtyvän varjoisalla paikalla, mutta yllättäen se pärjää myös aurinkoisissa paikoissa. Pieniä taimia ilmestyy ajoittain hiekkakäytävällekin, josta niitä on helppo siirtää purkkiin tai uuteen paikkaan vahvistumaan. Ystäväni ovat saaneet kasvilisäystä puutarhoihinsa noista käytäväkarkulaisista.

Naapurin aidan vieressä kukki rehevänä orvokki, näyttäisi villiintyneeltä Tuoksuorvokilta. Puutarhassamme oli joskus alkuvuosina tuoksuorvokkia, mutta siitä on vuosia, enkä enää  aivan tarkkaan edes muista, mihin sitä silloin istutin. Kaivoin tuon orvokkituppaan aidan viereltä ja siirsin kukkapenkkiin toissa kesänä. Onpa mukavaa, että sen siirto onnistui. Ja sinne aidan viereenkin taisi jäädä juuria, sillä nyt sielläkin kukkii ihan hienon näköinen pehko.

  

Humala tavoittelee taivasta

Humalalla on hurja vauhti.  Se taitaa kasvaa puoli metriä päivässä ja tavoittelee puutarhaportissamme jo taivaita. Vähään tyytyvä ja helppohoitoinen köynnös, joka tekee hauskoja pähkylöitä syksymmällä. Yritän tänä vuonna ohjata humalaa niin, ettei se hyökkäisi karheilla oksillaan armottomasti kaikkien portin alitse kulkevien kimppuun. Ukkokulta sanookin sitä tappajakasviksi.

Herukka kukkii taas runsaasti ja tiedossa on siis paljon punaisia marjoja. Tarkoituksena on ollut hankkia uusia mustaherukkapensaita, mutta se on jäänyt tekemättä. Mikä laji ei olisi altis äkämäpunkille? Edelliset mustaherukkamme kärsivät jatkuvasti äkämäpunkeista, eivätkä pahemmin tuottaneet satoa. Jäljellä on enää yksi mustaherukka, jonka kohtalo on vielä auki. Kenties sekin tulee ylöskaivetuksi. Tänä vuonna pakastan marjoja enemmän kokonaisina, sillä meillä ei mehua kulu.

Herukka kukki taas runsaana

Radion siitepölytiedotuksessa kerrottiin tänään, että koivun kukinta jatkuu edelleen voimakkaana koko maassa. Myös kuusi kukkii ja mäntykin aloittelee. Kellertävän, kaikkialle tunkeutuvan pölyn määrä ei siis ainakaan vielä lopu. Kuinkahan monta kertaa olen pyyhkinyt ikkunalaudat ja lakaissut terassit. Ja kuinka monta kertaa vielä joudun pyyhkimään ja lakaisemaan. Usein iltaisin viriää tuuli, joka lennättää uuden annoksen siitepölyä päivällä puhdistetuille pinnoille. 

Tuon iltatuulen vuoksi toin etuterassilta keraamisen kissan ovenpönkäksi, ettei tuuli paiskaisi pihaovea kiinni. Niin vain kävi minulle ja Ukkokullalle, että Ovikissa pelästytti meidät kerran jos toisenkin. Eihän se näytä laisinkaan oikealta kissalta, mutta siinä pihaoven edessä istuessaan jotenkin vain hätkähdytti. Se on myös tavattoman painava esine eikä sitä yhdellä kädellä siirretä mihinkään. Siirsin sen lopulta takaisin etuterassille ja toin sieltä pienemmän otuksen tilalle.

 

Tulipa mieleeni, että blogissa olisi hyvä olla jonkinlainen muistutussysteemi. Sen voisi esimerkiksi linkittää johonkin sanaan siten, että tiettyyn ennalta määriteltyyn aikaan alkaisi vaikka näytöllä vilkkua tuo linkitetty sana kirkkaasti. Tämä ajatus putkahti, kun katselin tänään Norjanangervopensaitani. Kauniisti ne kukkivat, mutta jotkut niistä kaipaavat ehdottomasti leikkausta. Alaosat ovat risuuntuneet ja osa vanhoista oksista on osittain jo ihan paljaita. Muistelen, että minun piti leikata pensaat jo viime vuonna, mutta mihin lienee aikomus jäänyt. Olisiko hyvä leikkausaika heti kukinnan jälkeen vai vasta syksyllä? Jos leikkaan ne kohtapuoliin, on pitkään aika paljaan näköistä. Jos leikkaan syksyllä, uudet versot tulevat vasta kesällä. Siis paljasta silloinkin. Eilen luin netistä, ettei kukinnan jälkeinen leikkaaminen välttämättä ole ihan hyväksi, koska pensaat ovat jo tehneet tämän kevään energiakasvunsa, eivätkä ne välttämättä jaksaisi pukata uusia oksia yhtä tehokkaasti kuin mitä taas seuraavana kevään. Ehkä siis leikkaankin vasta loppukesästä. Sitten, kun piha alkaa muutenkin vähitellen siirtyä syksyyn. Jos nimittäin muistan ilman blogissa pongahtavaa vilkkuvaa muistutusta.

Norjanangervo-pensaan alaosat alkavat olla melko risuuntuneita.

"Minua voisi rapsuttaa yhtä paljon kuin noita puskia."

Laitoin viikko sitten muutaman Jättikurpitsan ja Kesäkurpitsan siemen multaan taimettumaan siirrettäväksi kesäkuun puolella kasvimaalle. Ne nousivat jo kahden päivän päästä hurjalla voimalla mullasta työntäen kärjissään siemenenkuorta. Toivoa saattaa, että pian tulisi sopivan lämmintä kurpitsojen ulos siirtoa varten. Muuten saamme kohta väistellä joka paikkaan kiertyviä lonkeroita ja kurpitsakärhiä.

Eihän kissat vielä 11-vuotiaina ole vanhoja ja raihnaisia? Eihän? Juuson nimittäin tuntuu tylsistyneen ulkona olemiseen ja heti minut  nähdessään kerjää sisälle. Istuin hetken terassin reunalla ja toivoin saavani kissan rapsutettavaksi, mutta se kellahti parin metrin päähän minusta ja kiehnäsi hiekalta kaikki mahdolliset siemenet ja muut roskat karvoihinsa marssien sen jälkeen topakasti sisälle. Voinette arvata, miltä sen ympärillä näytti, kun se ravisti irtonaiset roskat pitkin eilen imuroitua lattiaa. Sitten ruokakupille ja perähuoneeseen nokosille. Kun me Ukkokullan kanssa iltasella lähdemme hammaspesulle ja kohti sänkyä, Juuso ilmaantuu näkösälle virkeänä ja aktiivisena vaatien, että nyt pitäisi päästä pissalle ja vähän ulkoilmaa haistelemaan. Raivostuttavaa – todella raivostuttavaa.

Juuso - meidän uusi rikkaimurimme

Eilen, nurmikonleikkauksen jälkeen seisoin alapihalla ja katselin aikaansaannoksiani. Tunsin tyytyväisyyden valtaavan mieleni. Paljon olisi tekemistä, eikä mikään ole mitenkään täydellistä, mutta ei pidä ollakaan. Sanonnan mukaan puutarha ei tule koskaan valmiiksi ja siihen minunkin on tottuminen. Täydellisyyshakuisuuteni joutuu jatkuvasti venymään ja joustamaan. Luonto on laittanut minut koetukselle ja siinä taistelussa taidan jäädä hienosti toiseksi. Hyvä niin. Tärkeää ei ole täydellinen puutarha vaan ilo ja tyytyväisyys, jota puutarhassa möyriminen tuottaa.

PS. 
Blogisysteemin muokkausominaisuudet voisivat olla hiukan monipuolisemmat. Tänään oli runsaasti ongelmia fontin koon ja rivivälien kanssa.

Aamusella

Eilisiltana kirjoitin toisella koneella päivityksiä, jotka oli tarkoitus siirtää tänne blogiin. Niin vain kävi, että onnistuin kadottamaan koko tekstin. Mennyttä on turha murehtia, joten nyt vain kohti uusia juttuja.

Lämpimät päivät lienevät tältä erää hetkeksi ohi. Tänä aamuna mittarissa oli vajaa viisi astetta ja kolealtahan se tuntuu. Ukkokullalle tuumasin, että moinen lämpöaalto sai olon tuntumaan kesälomalaiselta ja vasta on toukokuu. Siihen Ukkokulta tokaisi, että siinä se kesä saattoi sitten ollakin. No, eiköhän noita lämpimiä päiviä vielä ole edessäkin.

Omenapuut ovat täynnä kukkia ja toivotaan, että pölyttäjät löytävät tiensä niihin. Tässä jokin sarvijaakko on saapunut tutustumaan valkeaan maailmaan. Myös juhannusruusussa on joitakin nuppuja. 

Unikoissa on  jo isot nuput, mutta ehkä viilennyt sää hidastuttaa niiden aukeamista.

Vaikka viime päivinä on tullut heiluttua lapion varressa, on aikaa riittänyt myös askartelulle. Kesä-heinäkuussa on paljon läheisten syntymä- ja nimipäiviä, joten kortteja on hyvä olla valmiina. Korttitehdas seilasi pihapöydän ja takkahuoneen pöydän väliä, kunnes eilen illalla korjasin pahvit, sakset ja muut tarvikkeet pois. Varastossa on nyt sen verran valmiita kortteja, että vähäksi aikaa riittää. Aina ei askartelukaan suju ja niinpä täytyy käyttää kaikki innostuneet hetket hyödyksi.

Päivä kutsuu arkisten tehtävien pariin. Toivottavasti tästä tulee kaikille hyvä päivä!