Pionit parhaimmillaan

Paeonia Festiva Maxima

Sydämellinen kiitos kaikille suruuni osaa ottaneille. Niin kipeää asia edelleen tekee ja tekee varmasti vielä pitkään. Arjessa on vain mentävä eteenpäin. Oikein mitään järjellistä en viikonloppuna saanut aikaan. Kunhan vuoroin istuin pergolassa ja vuoroin kiertelin puutarhassa. Toimen ihmisenä työhön tarttuminen on aina ollut minulle keino selviytyä vaikeistakin tilanteista, mutta tämä suru on ollut niin suurta, että se on pysäyttänyt minunkin rattaani totaalisesti. 

Paeonia Duchesse de Nemours - en tosin ole ihan varma.

Sunnuntaina otin kameran mukaan yhdelle puutarhakierrokselle. Itkuisin silmin kirkkaassa auringonpaisteessa kuvaaminen ei tuottanut kovin hyvää tulosta, mutta toisaalta kukkien sihtaaminen etsimen läpi sai ajatukset hetkeksi muualle. 

Paeonia Sarah Bernhardt

Pionit ovat pitkän nuppuvaiheen jälkeen alkaneet aueta. Nuppuja on tänä vuonna todella runsaasti. Nyt on vain toivottava, ettei luvatut sateet tule kaatamalla. Silloin pionien painavat kukinnot taipuvat ja pilaantuvat nopeasti. Nuputkin saattavat mädäntyä ja jäädä aukeamatta, mikäli sateita riittää pitkäksi aikaa.

Paeonia Sarah Bernhardt

Keräsin joitakin nuppuisia varsia sisälle maljakkoon. Pelkäsin jo keränneeni ne liian nuppuisina, mutta vihdoin ovat alkaneet aueta nekin. Meni monta vuotta, etten raaskinut varren vartta maljakkoon taittaa, ellei sade uhannut tehdä tuhojaan. Nyt olopihan pionikasvusto on jo niin runsasta, ettei muutaman kukan poimiminen näy missään.

Facebookin eräässä puutarharyhmässä käytiin keskustelua, voiko pioni risteytyä kukkapenkissä ja muuttaa muotoaan. Yksikään keskustelijoista ei ollut minkään sortin asiantuntija, joten mihinkään varmaan loppupäätelmään keskustelussa ei päästy. Jo viime kesänä mietin kuitenkin omaa pionikasvustoani katsoessa, onko sellainen risteytys mahdollista. Tuo ylempänä oleva pioni nimittäin on sellainen, jota takuuvarmasti en ole olopihan pionipenkkiin koskaan istuttanut. Ja sellainen sielä kuitenkin kasvaa ja kukkii nyt toista kesää.

Paeonia Coral Charm

Osa pioneista jo lopettelee kukintaansa. Kuten Coral Charm. Pioneissa on runsaasti eri aikoina kukkivia lajeja, mitä en ole niinkään tullut niitä hankkiessani ajatelleeksi. Olen vain ihastunut johonkin pioniin ja sen sitten hankkinut. Sattumalta on samalla käynyt niin, että pionien eri aikainen kukinta pitkittää niistä nauttimista. Toki myös erilaisilla istutuspaikoilla on kukinta-ajan kannalta merkitystä. 

Paeonia Louis van Houtte

Louis van Houtte oli sunnuntaiaamuna vielä jotakuinkin koossa. Iltapäivällä se alkoi pudottamaan terälehtiään ja varhain tiistaiaamuna tätä kirjoittaessani työhuoneen ikkunasta ei näy enää ainuttakaan terälehteä. Olivat varmasti vieressä kasvavan salkoruusun kanssa sopineet kukkivansa peräkkäin tarjotakseen kauneutta pidempään. Salkoruusussa on nuput, mutta hetki vielä menee niiden aukeamiseen.
 

Paeonia Festiva Maxima

Pian täytyy lähteä viemään isää glaukoomahoitoon silmäklinikalle. Siitä taas pyörähtää tämä päivä käyntiin.
 

Lohduttomuuden keskellä

Isoveljeni, sisaruksistani kaikkein läheisin menehtyi varhain lauantaiaamuna ilmeisesti sairauskohtaukseen. Kukaan, ei edes hänen vaimonsa tiennyt mistään sairaudesta, joten kuolema tuli meille kaikille järkyttävänä yllätyksenä. Mitään ei ollut tehtävissä. 

Somemaailma ei ehkä ole paras paikka purkaa surua ja ahdistusta, mutta jotenkin aikaa on kulutettava ja saatava ajatuksia suunnattua eteenpäin. Mikään ei tuo veljeäni takaisin, ei mikään. Vain aika helpottaa tätä lohduttomuutta.

Näin veljeni keskiviikkona hyväntuulisena ja hymyilevänä. Sellaisena hän tulee jäämään sydämeeni. Ystävät, pitäkää rakkaistanne huolta silloin, kun se vielä on mahdollista. 

Jarmo-veljeni, minulla on niin ikävä sinua!

Me teemme lähtöä,

voi hyvin, veljemme meri!

Me otimme hiukan hiekkaasi,

hiukan sinistä suolaasi,

hiukan äärettömyyttäsi,

hiukan valoasi.

Ja suruasi hivenen.

Paljon sinä kerroit meille

kohtalosta ja onnesta.

Nyt meillä on hiukan enemmän toivoa,

me olemme hiukan kypsyneet.

Me teemme lähtöä,

voi hyvin, veljemme meri!

- Nazim Hikmet-

 

Ruusujen aikaan

Punalehtiruusu - Rosa Glauca

Juhannusruusu kukkii yhä, joskin sen terälehtiä taitaa olla jo enemmän nurmella, kuin pensaassa. Huumaavasta tuoksusta ja ihastuttavasti kukkapilvestä on saatu tänä kesänä nauttia runsain mitoin.

Juhannusruusun kaverina Kaivoruusupenkissä kasvaa punalehtiruusu, joka sekin kukkii nyt enemmän, kuin aikoihin. Punalehtiruusu ei kukkansa koolla tai komeudella monen muun kanssa kilpaile, mutta tummat lehdet ja yksinkertaisen kaunis kukka riittävät lumoamaan tämän puutarhurin kesä toisensa jälkeen. Yllättävän paljon löysin pikkuruisia taimia punalehtiruusun alustalta. Pari myös vanhan kompostin läheisyydestä ja ne kaivoin purkkiin kasvamaan ja vahvistumaan.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Näköjään ruusuilta menee oma aikansa juurtumiseen ja paikalleen kotiutumiseen. Suviruusun istutin 2013 ja seuraavana kesänä siirsin parempaan paikkaan. Viime kesänä edellisen talven koitoksista selvinneet ruusut kukkivat varsin vaisusti. Nyt pääsen ensimmäisen kerran nauttimaan suviruusun kukinnasta paremmin ja aistimaan, millaista se parhaimmillaan tulee olemaan.

Suviruusu - Rosa pimpinellifolia 'Poppius'

Suviruusun nuppuvaihe on myös ihailemisen arvoinen. Ylipäätään tykkään monen muunkin kasvin kohdalla myös niiden nupuista.

Metsäruusu - Rosa Majalis

Metsäruusu kukkii takuuvarmasti joka kesä. Ison metsäruusupuskan laitoin viime kesänä pääkukinnan jälkeen matalaksi, sillä sen läheisyydessä oli jo vaikea kulkea, kun pensas hyökkäsi joka sivulta hiuksiin ja vaatteisiin kiinni. Nopeasti sekin puska on jo kasvanut mittaa. Ei häiriintynyt tippaakaan rajusta leikkauksesta. Metsäruusu on monenlaisten ötököiden suosiossa. Kukkien ympärillä surisee ja pörisee aurinkoisina päivinä melkoisesti.

Tornionlaaksonruusu - Rosa majalis 'Tornedal'

Tornionlaaksonruusu on kukkinut jo juhannukselta lähtien. Alkuun aukesi kukka sinne, toinen tänne. Nyt samanaikaisesti on useita kukkia, mikä saakin pensaan näyttämään kauniilta.

Teresanruusu - Rosa rugosa Therese Bugnet

Teresanruusu on myös kukkinut parin viikon ajan. Sen kukissa on tarkkaan katsottuna vähän samanlaista kirjavuutta kuin kirjoapteekkarinruusussa. Varsinkin vanhoissa ja vähän jo lakastuneissa kukissa on hentoa "polka-grisar" -sävytystä. 

Viljaminkeltaruusu - Rosa harisonii 'William's Double'

Viljaminkeltaruusu taitaa olla niinikään vattukärsäkkäiden suosiossa, sillä monta sen nuppua joko nuokkui tai oli jo maahan pudonneena. Jonkun verran olen kerännyt katkenneita ja pudonneita nuppuja, mutta isossa ja tiiviiskasvuisessa puutarhassa on ihan mahdotonta jokaista pahisötökkää torjua. Täytyy vain toivoa, etteivät vattukärsäkkeet ehdi jokaista ruusunnuppua tuhoamaan tai valtaisia jälkeläisyhdyskuntia ruusumaassa kasvattamaan.

Hansaruusu - Rosa rugosa 'Hansa'

Hansaruusu kukkii parin vuoden tauon jälkeen runsaasti. Ensimmäiset kukat ovat juuri avautuneet. Hansaruusu pääsi aivan huomaamatta kasvamaan aikamoiseksi hujopiksi ja korkeaakin korkeammat oksat taipuivat maahan rötköttämään. Laitoin ruusun vuosi sitten täysin matalaksi, jonka se kyllä kestää hyvin. Viime kesänä ei sitten tullut nupun nuppua. Nyt nuppuja on paljon. Täytyy vain muistaa leikata Hansaruusu säännöllisesti matalaksi, ettei se pääse puskittumaan.

Norjanruusu - Rosa 'Hurdal'

Norjanruusun istutin loppukesästä 2015. Viime kesänä se taisi tehdä yhden kukan, mutta nyt sitten jo enemmän. Avoimella paikalla tämä ruusu saattaa paleltua herkästi, eikä silloin kuki. Minulla se kasvaa pikkupuutarhassa, ison syreenin ja tuija-aidan suojaamassa paikassa. Korkeaksi kasvavana norjanruusua voisi käyttää köynnösruusun tapaan sitomalla sen rentoja versoja vaikkapa köynnöskaareen. Jaaha, ja nyt sitten tuollaisen tiedon siitä luin. Mitenkähän saisin köynnöskaaren norjanruusun läheisyyteen ympättyä? En varmaan mitenkään.

Neilikkaruusu - Rosa rugosa 'F.J.Grootendorst'

Neilikkaruusussakin on runsaasti nuppuja ja ensimmäinen jo alkaa avautua. Vähän oli vaikea päästä kuvaamaan neilikkaruusun avautuvaa kukkaa, sillä vieressä retkottava piikkinen Sävel yritti kaiken aikaa sabotoida kuvaamistani. Navakan tuulen ohella. Ehkä myöhemmin on tarjolla parempia kuvia neilikkaruususta.

Omenaruusu - Rosa magnifica

Omenaruusulle pitäisi varmaan keksiä parempi paikka, sillä nyt se kasvaa korkean punalehtiruusun kupeessa ilman sille kuuluvaa täyttä auringonpaistetta. Omenaruusun ostin 2015. Istutusvuonna se teki pari pientä kukkaa. Viime kesänä pelkäsin koko ruusun menehtyvän edellisen talven koitosten johdosta, mutta niin vain se kasvatti uusia versoja. Nyt omenaruusu on kasvanut entisestään ja nuppuja on paljon. Minnekähän sen siirtäisin tarjotakseni sille enemmän valoa ja lämpöä?

Rosa rugosa 'Sävel'

Kesällä 2014 istutettu ja seuraavan kesän lopulla uuteen Ruusupenkkiin siirretty Sävel alkaa nyt näyttää ihka oikealta ruusupensaalta. Monien muiden ruusujen tapaan se kärsi edellisestä talvesta ja viime kesä meni oikeastaan toipuessa. Käytännössä tämä kesä on siis uudempien ruusujeni kohdalla ensimmäinen kunnollinen kesä. Sävelessä on paljon nuppuja. Avautuneet kukat ovat keskikokoisia ja hennon vaaleanpunaisia. Osin jopa melkein valkoisia.

Valamonruusu - Rosa francofurtana 'Splendens'

Valamonruusun istutin kesällä 2013. Se on saanut kasvaa koko ajan alkuperäisellä istutuspaikallaan ja kylläpä se onkin kasvanut. Tämä on oikea jättiruusu ja kukkii parhaillaan lukemattomin kirkkaanpunaisin kukin. Toivottavasti myös naapurit siitä tykkäävät, sillä pian se taas retkottaa heidänkin puolellaan. 

Viime kesän lopulla leikkasin valamonruusua aika voimakkaasti sieltä täältä. Oli pakko, ettei se vyörynyt kulkuväylälle ja naapuriin. Pelkäsin sen loukkaantuvan, mutta mitä vielä. Kasvaa tänäkin kesänä yhtä kiihkeästi ja myös kukkii. Meilahden ruusujuhlassa Peter Joy sanoi, että useimmat ruusupensaat kestävät hyvin leikkausta, vaikka tarkoituksenmukaisinta tietenkin olisi istuttaa kukin ruusu sen vaatimusten mukaisiin paikkoihin. Lohdullista kuultavaa, sillä pienessäkin pihassa voi siis nauttia ruusupensaista ilman, että niiden on pakko antaa vallata koko piha.

Rosa rugosa 'Ritausma'

Ritausma kuuluu lempiruusuihini. Se on oikea prinsessojen ruusu hennon vaaleanpunaisine isoine kukkineen. Ritausman leikkaamisessa ohjeistetaan poistamaan kolme vuotta vanhemmat oksat ja 1/3 uudemmista. Meidän pihassa tätä ohjetta on ollut helppo noudattaa, sillä jostain syystä vanhimmat oksat on järjestään joutunut keväisin kuivuneina pois leikkaamaan. Samoin on käynyt valtaosalle uudempien oksien kärjistä. 

Toistaiseksi Ritausma on vielä tiukalla nupulla, mutta nuppuja on paljon. Ritausma on kieltämättä puutarhani piikkisin ruusu. Piikkejä on todella paljon, kaikenkokoisia ja tiheästi. Ritausmaa ei  niin vain ilman vankkoja hanskoja käsitellä. 

Sammalruusu - Ros centifolia muscosa

Tämän kesän ruusuinen ilonaiheeni on Sammalruusun löytyminen. Jo edelliskesänä sammalruusu oli hyvin heikossa kunnossa ja viime kesänä se ei enää tehnyt edes lehtiä. Leikkasin sen matalaksi, enkä leikatessani löytänyt elonmerkkejä ainoastakaan oksasta. Kuukausi sitten tein Kiemurapenkkiin oikopolun kasvarille ja silloin kaivoin sammalruusun elottomat juuret pois. 

Vaan kuinka ollakaan, sammalruusu on kasvattanut uusia versoja metrin päähän alkuperäisestä paikastaan. Hansaruusun kupeesta löysin 60-senttisen ruusupuskan, jonka nupuista ei voi erehtyä. Sammalruusuni on herännyt eloon ja oikeastaan jopa entistä paremmassa paikassa.  

Juhannusruusu - Rosa pimpinelifolia Plena

Kesä ei oikein ota lämmetäkseen. Aamulla oli +10 astetta (torstai-illan 6.7. tietoa) ja alapihalla on yöllä ollut vain +5 astetta, mikä on heinäkuiseksi etelärannikon lämpötilaksi todella vähän. Myönteiseksi asiaksi mainittakoon, ettei sentään räntää ole satanut, kuten pohjoisessa. Kasvit eivät näytä koleudesta pahemmin häiriintyneen, sillä minusta monien osalta kukinta on tähän mennessä ollut tavattoman runsasta ja kaunista. Niin näyttää käyvän ruusujenkin kanssa. Ja mikä parasta, kirvoja ja kaikenlaisia haittaötököitä on merkittävästi muita kesiä vähemmän.

Perjantaina on luvattu kesän jälleen palaavan. Tämän postauksen julkaisun aikaan tiedämme, kuinka lupaus toteutui. Toivotaan, että saamme vaihteeksi aurinkoa ja lämpöä. Oikein mukavaa viikonloppua kaikille!
 

Pionien paukahduksia

Paeonia lactiflora Coral Charm

Tillipioni - Paeonia tenuifolia

Ensimmäisenä pionina kukkaan ehti tillipioni, mutta sen kukkaa en ehtinyt kuvata. Tillipionin ostin vuosi sitten Türista. Sen pitäisi kasvaa noin 40-senttiseksi, mutta omani saavutti nippanappa 15 sentin korkeuden. Viime kesänä se hävisi kukkapenkistä ja epäilin jäniksen tai peuran sen syöneen, mutta yllättäen pioni nousi keväällä kukkapenkistä. Ei siis ainakaan juurineen tullut napostelluksi. Tillipionille pitänee keksiä jokin sellainen paikka, jossa se ei jää muiden kasvien jalkoihin ja toisaalta sillä olisi tilaa kasvaa maksimimittoihinsa niin halutessaan.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kivipellon Sailalta saatu kuolanpioni ei muodostanut ainuttakaan nuppua. Siitä sainkin impulssin kohentaa Kivipenkin reunuksia saadakseni veden ja mullan pysymään paremmin hieman kaltevassa penkissä. Ehkä kuolanpioni jo ensi kesänä kukkii, kun sen kasvuolosuhteita on nyt parannettu.

Paeonia lactiflora Coral Charm

Kuolanpionin kanssa samassa Kivipenkissä asustaa kaksi Coral Charmia. Toiseen ei tullut nuppuja ollenkaan, mutta onneksi toinen kukkii yhden kukan voimin. Coral Charm on todellakin niin korallinen, kuin nimi antaa ymmärtää. Eri valaistuksissa värisävy tummuu ja vaalenee, mutta yhtäkaikki, ihastuttava pioni. 

Paeonia Louis van Houtte

1003puutarhaa -blogin Sirpalta sain viime kesänä hänen itsensä kasvattaman Louis van Houtten. Väri on kaunis. Tämänsävyistä pionia minulla ei aiemmin ollutkaan. Kukka ei ole aivan niin kerrottu, mitä nettikuvissa näkyy, mutta ehkä pionin ikääntyessä terälehtien kerroksiakin tulee lisää.

Paeonia Louis van Houtte

Louis van Houtte on kuin valtava ruusunkukka. Tänä vuonna varsille ei vielä paljon korkeutta tullut, mutta toivottavasti tulevina vuosina yltää paremmin kilpailemaan vieressä asuvan nuokkuluppion kanssa.

Paeonia Festiva Maxima

Vanhoista pioneistani ensimmäinen nuppunsa poksauttaja on Festiva Maxima. Useita muita on viittä vaille auki. Kunhan pionipenkissä on reilusti avoimia kukkia, käyn poimimassa muutamia nuppuisia maljakkoon. Sitä hetkeä olen odottanut.

Paeonia Karl Rosenfield

Hyvänä kakkosena mukaan kukintaan kirii punainen Karl Rosenfield. Se kasvaa pionipöheikön keskellä, joten sen lähelle ei tahdo kameran kanssa päästä murskaamatta samalla jotain toista pionia jalkoihinsa. Nyt jos pionipenkkiä tekisin, rakentaisin sen niin, että pääsisin ympäri penkkiä helposti kävelemään.

Paeonia Duchesse de Nemours - ehkä

Aurinkoisessa Kurgaanissa terälehtiään availee valkoinen pioni, jonka nimestä en ole varma. Vuosia sitten kävin Taivassalossa, Pionien kodissa ja ostin sieltä kolme pionia. Taimipurkeissa ei ollut nimilappuja, enkä kirjoittanut nimiä myöskään mihinkään muistiin. Olin varma siitä, että muistan ne myöhemmin kotiin palattuani. Vietin vanhempieni silloisella kesämökillä muutaman päivän ja niinhän siinä kävi, että kotiin päästyäni ja ryhtyessäni pioneja istuttamaan niiden nimet olivat unohduksissa. Tai sen yhden tiedän varmasti. Jan van Leeuwen ei kuitenkaan ole vielä tiukkaa nuppuaan ryhtynyt auki käärimään.
 

Paeonia Sarah Bernhardt

Aikanaan pioneja pihaamme hankkiessamme Sarah Bernhardt oli ensimmäinen ja ehdoton valinta. Jotenkin se vain on sellainen must-pioni vaaleanpunaisine runsasröyhelöisine prinsessakukintoineen. Ehkä jo huomenna Sarah avaa ensimmäiset nuppunsa.

Ruusupioni - Paeonia veitchii

Viime kesän Vakka-Taimen vierailulta kotiin tuli ruusupioni, joka kesäkuussa kukki ensimmäisen kerran yhden kukan voimalla. Kovin pitkäksi senkään varsi ei vielä kasvanut. Tietojen mukaan siitä pitäisi tulla noin 60-senttinen "aikuisena". 

Viime kesänä hankin myös keltaisen Bartzellan ja Bowl of Beautyn. Kumpikaan ei kuki tänä kesänä. Keväisiltä Turun messuilta ostin Alexander Flemingin. Se viettää toistaiseksi kesäänsä ruukussa ja pääsee maahan, kunhan kerkeän paikan sille valmistaa. Myös Bartzella täytyy siirtää pois Kiemurapenkistä, jossa värimintut uhkaavat jättää pionin jalkoihinsa. Monia muitakin, ihan käytännön syistä johtuvia siirtosuunnitelmia muhii päässä. Kunhan kerkeän. Parempi antaa suunnitelmien kehittyä rauhassa, ettei samaa kasvia tarvitse kovin montaa kertaa uudelleen ylös kaivaa.

Naivistit Iittalassa

Tänä vuonna en päässyt kiertämään puutarhoja Avoimissa, mutta sitäkin innokkaammin olen lukenut teidän muiden bloggareiden kokemuksia toinen toistaan mielenkiintoisemmista puutarhavierailuista. Sen sijaan maanantaina pääsin käymään Iittalassa, Naivistien 2017-kesänäyttelyssä (avoinna 20.8. saakka joka päivä klo 10-19). Tänä vuonna näyttelyn nimenä on "Satojen tarinoiden kesä".

Tutustuin naivismiin nuorena tyttönä silloisen työkaverini Asta Pulkkisen muuttaessa Hollolan kirkonkylään ja ryhtyessä päätoimiseksi taiteilijaksi. Minulla on ollut ilo vierailla Astan luona vuosien mittaan monta kertaa.

Naivistien kesänäyttelyssä Iittalassa olen niinikään käynyt useita kertoja. Muutaman kesän tauon jälkeen sain taas järjestettyä itseni liikkeelle ja hyvä niin, sillä naivistien töistä tulee todella hyvälle tuulelle. Töitä kannattaa katsoa kaukaa ja läheltä ja tutkia yksityiskohtia. Teoksen nimellä on iso rooli työssä ja se avaa työn merkitystä.

Mia Bergqvist: Vieraita viidakossa

Kia-Maria Aho: Helmikorvakoru

Kikka Nyren: Kissat kevätmielellä

Merja Nykänen-Naukkarinen: Kullannuppu

Sirkka Koivula: Päiväkahvilla

Jose Räsänen: Vapaus

Helena Törmälä: Evakkomatkalaisten lepohetki

Eino Viikilä: Proteiinit ja hiilarit

Marit Björnegran: Ystävät

Asta Pulkkinen: Renesanssirouva

Rauni Koivisto: Niittymadonna

Eino Viikilä: Roikkuva Kissa

Martti Lehto: Kissanpäivät

Naivistit Iittalassa 2017 sisältää myös suomalaisen naivismin merkittävän ja rakastetun maalarin Martti Lehdon (1933-2016) muistonäyttelyn. 

Martti Lehto: Syysilta

Naivistien näyttely on Iittalan vanhassa puukoulussa. Samalla alueella on myös Iittalan lasitehtaan museo (kiinni maanantaisin) ja tehtaanmyymälä sekä muita puoteja ja kahvila. Naivistien näyttelystä voi ostaa mm. taiteilijoiden töistä tehtyjä postikortteja.

Vaikka naivismi ei suuntauksena sinua kiinnostaisikaan, näyttely on taidokkaiden töiden lisäksi täynnä hyvää mieltä ja huumoria. Retki Iittalaan sopii hyvin kesäpäiväksi. Suosittelen!

PS. Taiteilijat suokoot mnulle anteeksi, jos jonkun teoksen tekijä ja nimi on mennyt väärin. Koitin olla huolellinen, mutta kuvat latautuivat konelle eri järjestyksessä, mitä olin ne kuvannut ja siinä vaiheessa nimet saattoivat sekaantua.