Puutarhavuosi 2025

27.9.25 Clematis 'Dr. Ruppel' - Jalokärhö

 

Olen muutaman päivän ajan pyöritellyt päässäni Hiidenkiven puutarhassa -blogin Minnan ehdotusta osallistua Puutarhavuosi 2025 -haasteeseen. Jokin jarru on estänyt tehtävän etenemisen kuviksi ja sanoiksi. Haaste on lupa ottaa haastamattakin. Jotenkin on vaan niin iloinen asia, kun joku blogiystävä laittaa haasteen. Tällä kertaa Kivipellon Saila taisi etälukea ajatuksiani oman pirttinsä lämmössä. Hän laittoi minulle haasteen, jonka pääset lukemaan tässä.

28.5.25 Koristeomenapuu 'Aamurusko'

 

Puutarhavuosi 2025

Heinäkuun helteet

1. Mitä uutta teit tai koit puutarhassa?
a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Taidetta (mainitse myös materiaali)

• Minun puutarhakesäni on vuodesta toiseen hullun lailla ahkerointia. Hullu saatan ollakin, mutta puutarhasta on muodostunut intohimo, jossa yksinkertaisesti on vaan niin kiva tehdä kaikkea hyödyllistä ja välillä hyödytöntäkin. Aina ei etukäteen voi tietää, mikä toimi osoittautuu hyödylliseksi - tai hyödyttömäksi. Kokeilemalla ja tekemällä sen tietää. 

• Helteillä olen sentään oppinut sallimaan itselleni laiskottelun. Verho avoimen pihaoven eteen, jotta perhoset eivät lennä sisään, eikä aurinko pääse paahtamaan. Sitten vain hyvän kirjan kanssa mukava lepoasento sohvalla. Tulipa siinä viime kesänä muutamat torkutkin otettua. 

4.6.25 Koristeomenapuu 'Musta Rudolf'

 

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?
a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

 

11.5.25 Kaivurin jälkeen multakasat oli seulottava juurista käsin.

• Viime kesän tärkein projekti oli Metsäruusun kaivaminen pois Majalispenkistä. Aloitin ruusunjuurien kaivamisen jo syksyllä. Pian huomasin, että paras teettää työ kaivurilla. Löysinkin omalta kylältä taitavan yrittäjän, joka hoiti homman kiitettäväsi pienikokoisella kaivurilla. Varauduin siihen, että varsin tehokkaasta kaivamisesta huolimatta ruusunjuuria multaan jää. Muutaman taimen kaivoin kesän mittaan pois. Varmaan niin käy tulevanakin kesänä. Siksi pidän alueen toistaiseksi kesäkukkamaana. 

12.5.25 Viiniportti lähes valmis.

• Toki suunnittelen kasvihuoneessa ja lavakauluksissa kylvettävät/kasvatettavat kasvit etukäteen. Ne hoituvat omalla painollaan, joten en ajattele niitä varsinaisina puutarhasuunnitelmina. Sen sijaan kasvien siirrot, uudet rakenteet ja sen sellaiset ovat minulle puutarhasuunnitelmia. Ne syntyvät usein extempore-tyylillä jonkun paikan alkaessa ohikulkiessa tympiä. 

• Viime kesänä Ukkokulta rakensi alapihalle Viiniportin erottamaan lumikärhön ja nuoremman Zilga-rypäleen omiin tukiinsa. Viiniportin alta poistin nurmikon ja korvasin sen kivituhkalla ja pihalta kerätyillä kivillä. Valmistuttuaan Viiniportti osoittautui kaikin puolin mieluisaksi. Köynnökset viherryttivät portin nopeasti. Portti poisti pienen palan nurmikkoa. Muutenkin portti on kaunis ja kätevä yksityiskohta puutarhassa.

 

14.8.25 Pikkupuutarhan Kivipenkki muutoksen kourissa

 

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?
a. Ei
b. Vähän
c. Jonkun verran
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...
 

8.8.25 Nilalta saadut kasvit aiheuttivat melkoisen domino-ilmiön. Kottikärryissä yksi palikka kaatumassa.

 

• Uusia kasveja tuli Lappalainen etelässä -blogin Nilalta Ukkokullan autossa niin paljon kuin saimme sinne ahdettua. Nila lahjoitti rusettinukkia, ritarinkannusta, katkeroa, rusopäivänliljaa, tarhapäivänliljaa, keijunkukkaa, matalaa kurjenmiekkaa, malvaa, soikkoratamoa, kirjavalehtistä lehtosinilatvaa, erilaisia esikoita, tarhakylmänkukkaa, patjarikkoa ja matalaa maksaruohoa. Jos jotain unohtui listastani, sen lisään muistaessani. 

•  Jotta kukin saamani kasvi saisi ansaitsemansa kasvupaikan, mylläsin puutarhaani vähän joka paikassa oikein olan takaa. Voitte kuvitella, millainen domino-ilmiö istutettavista syntyi, kun omat olemassa olevat kasvit lähtivät tanssimaan piirileikkiä Nilan antamien kasvien alta. Suuri joukko vuorenkilpiä lähti meiltä kokonaan pois. Samoin tyttären pihalle meni useampi siperiankurjenmiekkapaakku sekä jonkun verran kuunliljaa.  

• Tavoite oli istuttaa kaikki kasvit maahan ennen syksyä. Siinä onnistuinkin, vaikka kasveja kaivaessa syntyi runsaasti uusia siirtoideoita. Kevät tuleekin olemaan täynnä jännitystä, kun odotan siirtojen ja istutusten nousua.
  

• Istutetut/siirretyt kasvit numeroina: siemenestä kasvatettuja 10 kpl, ostettuja 21 kpl (samaa lajia useampi kappale), saatuja kasveja 19 kpl (samaa lajia useampi kappale), ylöskaivettuja siirtyneitä 42 kpl.

 

19.8.25 Alapihalle muodostui uusi kuunliljapenkki.

4. Menetitkö kasveja?
a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

 

5.9.25 Imperata cylindrica 'Red Baron' - Hurmesilkkiheinä, yksi kolmesta.

 

• Keväällä luulin edelliskesänä istutettujen hurmesilkkiheinien jääneen talven jalkoihin. Eivät menehtyneet nekään. Nousivat vain hiukan muita myöhemmin.

19.8.25 Kuivuneen tuijan viimeiset hetket puutarhassamme

• Yksi tuija naapurin rajan tuntumassa jouduttiin kaatamaan sen muuttuessa vuoden aikana aivan ruskeaksi. Näitä tuijia ei alunperinkään ole suunniteltu tuohon istutettavaksi. Vuoden 2009 keväällä tien ja tontin väliin istutetusta pitkästä tuija-aidasta jouduin aika pian korvaamaan muutaman huonovointisen näköisen. Kun poistetut eivät kuitenkaan olleet aivan kuolleita, annoin niille uuden mahdollisuuden muualla tontilla. Nämä kolme tuijaa ovat juuri noita pelastettuja. Nyt yksi niistä päätti, että hänelle riittää. 
  
  

4.7.25 Köynnöshortensia kohtasi maan vetovoiman.

 

• Harmillisin menetys on puistopäädyn seinustalta romahtanut köynnöshortensia. Eikä vain yksi, vaan lyhyen ajan sisällä myös toinen romahti alas. Voimakkaalla tuulella oli osansa. Myös sillä lienee merkitystä, että syksyn 2021 katto- ja ränniremonttia varten jouduin typistämään köynnöshortensiaa paikoin vahvastikin. Tällöin köynnöksen painopiste siirtyi varmaankin liiaksi vanhoihin puiseviin oksiin, jotka eivät enää uusia tartuntakärhiä kasvata.
  
  

16.9.25 Zilga-sato kypsymässä

 

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

 

Toiveet vaihtelevat. Uusia syntyy ja vanhoja sammuu. Ehkä useimmat toiveeni ovat sen verran pieniä, että niitä on ollut ajan kuluessa helppo toteuttaa. Olen myös realisti. Unelmia saa ja pitääkin olla. Silti on hyvä tunnustaa itselleen, mikä on ylipäätään mahdollista. 

 

Alapihalle johtavat portaat eivät tule koskaan päättymään järven tai joen rantaan. En tule saamaan tonttini ympärille ulkonäöltään kaunista aitaa estämään peurojen kulkua pihallamme. Lasikasvihuone yläpihallekaan ei ole järkevästi toteutettava hanke. Olen saanut ainakin osittain toiveita korvaavia ratkaisuja. Mikäs tässä on ollessa.

 

28.7.25 Pioniunikot valtaamassa Majalispenkkiä.

 

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2025?
a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

 

19.8.25 Peuraportti valmistumassa talon puistopäätyyn.

• Merkittävin asia viime kesältä on peuraesteiden rakentaminen. Talon kumpaankin päätyyn laitettiin 150-senttistä vihreää verkkoaitaa tasaisin välein maahan lyötyihin 12 millisiin harjaterästankoihin kiinnitettynä. Verkkoaita naamioituu kesäaikaan hyvin kasvien joukkoon. Puistopäätyyn ei koko tontin matkaa voi aitaa laittaa, koska tontti on varaparkkipaikan kohdalla kahdessa tasossa. Niinpä aitaverkko käännettiin talon päädyn kohdalla istutusalueen poikki kohti taloa. Käytävälle oli laitettava portti, jotta kulku mahdollistuu. Portti jäi syksyllä hiukan keskeneräiseksi. Siihen on tarkoitus laittaa aukaisemista helpottava salpa. Nyt portti suljetaan rautalangalla. 

• Samanlainen rakennelma on talon toisessa päädyssä. Talon sisäänkäynnin puolella aitaaminen ei kaikin osin ole mahdollista. Pikkupuutarhan olen sulkenut peuroilta niinikään vihreällä verkolla. 

• Aita on jo päässyt näyttämään tehonsa. Talon eteläpuolelle peurat eivät ole nyt tulleet/päässeet. Lumettomaan aikaan peuran kulkemisista ei jäänyt jälkiä. Lumeen jää helposti tunnistettavat sorkanjäljet. Peurat ovat muutamana yönä käyneet makkarikäytävällä, jossa ei näin talviaikaan ole liiemmin tuhottavaa. Keväällä ja kesällä on siellä taas turvauduttava TricoGardeniin.  

14.6.25 Kellukat ja lemmikit kukassa.

 

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Tässä kohtaa on mainittava yksi saavutus ja se on metsäruusun poisto. Sen mainitsin jo viime vuonna saavutukseksi, vaikka lapiolla kaivaminen jäikin syksyllä pahasti kesken voimien uupumisen ja talven saapumisen vuoksi. Hyvä niin, sillä talven aikana ajatus koneellisen kaivamisen mahdollisuudesta valtasi mielen. Keväällä yritin jatkaa lapiotyötä, mutta aika pian totesin sen kestävän iäisyyden. Kuten tuolla aiemmin kerroin, tilasin ammattilaisen tekemään raskaan työn, enkä kadu.
 

26.7.25 Uusi pionituki kokeilussa.

  

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Kuulostaa ehkä tylsältä, mutta toistan itseäni viimevuotiseen tapaan. Kyllä se paras hankinta oli edelleen lavallinen Biolanin Mustaa multaa kotiin toimitettuna. 65 säkistä on jäljellä kymmenkunta. Loppukesästä tilasin myös suursäkin kivituhkaa. Sitä oli tarkoitus kärrätä kasvimaalle lavakaulusten väleihin, mutta homma jäi kevääseen. Samoin kivituhkaa lisään Pikkupuutarhan kapeille käytäville. Jonkun verran sitä ehkin jo laittaakin. Keväällä sitten lisää. Pari-kolme muutakin paikkaa on, joten 1000 kg on äkkiä käytetty.

 

Hyvänä kakkosena tulee uudet pionituet, jotka tilasin latvialaiselta Kaspars Metinajumilta. Kiitän oivallisesta vinkistä Kottikärryn puutarhassa -blogin Päiviä. Pionituet saapuivat heinäkuussa, joten niiden oivallisuuden pääsen käytännössä toteamaan vasta tulevana kesänä. En kyllä yhtään epäile, ettenkö olisi tyytyväinen. 

11.8.25 Clematis 'Black Prince' peitti Muumi-tuijan kukillaan. 

 

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?
a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

• Alkukesästä ostin uuden akkukäyttöisen trimmerin. Meillä oli ennestään Boschin akkukäyttöinen trimmeri, jonka punaiset muoviterät lensivät pitkin puutarhaa töitä tehdessä. Siksi vaihtoteriä piti aina olla taskullinen mukana. Huomasin suurimman syyn terien irtoamiseen olevan niiden kiinnitysalustan kulumat, joihin ei ollut korjausta. Trimmeri lähti kaatopaikalle sähkötarvikkeiden kierrätykseen. Kahta akkua käyttäen saan trimmeröityä alapihan kanttausurien reunat ja muut haluamani paikat kivasti muutaman kerran kesässä.  
  
  

16.5.25 Magnolia aikoo kukkia.

 

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Magnolian kukinta oli ehkä kesän iloisin yllätys. Siirsin sen toissakesänä pikkupuutarhasta alapihan Kaivoruusupenkkiin. Epäilin vanhan paikan olevan vääränlainen. Niin tai näin, mutta magnolia tuntuu viihtyvän hyvin uudessa paikassaan. Edellisenä kesänä se ei kukkinut. Nyt pukkasi alkukesästä nupun, joka myös avautui. Yllättäen se teki vielä myöhemmin uudenkin nupun, joka sekin avautui.

 

Laitoin magnolian ympärille verkon suojaksi jäniksiltä. Tyvelle laitoin Biolanin talvisuojaa. Parhaillaan magnoliassa on useampi karvainen silmu. En tiedä, ovatko ne lehti- vai kukkasilmuja. Olivat mitä tahansa, toivottavasti pärjäävät kevääseen.

3.7.25 Koreaköynnöskuusama kukki valtoimenaan.

 

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

En minä koe oikeastaan mitään kasvia suoranaiseksi pettymykseksi. Viihtyvät tai eivät viihdy. Vaikka teen parhaani, saattavat silti heittää hyvästit. Jonkun kasvin hankkiessani ja istuttaessani en välttämättä tiedä, tuleeko juuri siitä kasvista joskus inhokki. Totaalista inhokkia en osaa edes nimetä. Pikkutalvion tilanvaltaus ärsyttää, mutta itse kasvi on sinänsä nätti. Minussahan se vika on, kun en ottanut tarpeeksi selvää sen ominaisuuksista. Pikkutalvio ottaa maanpeiteominaisuutensa suurena velvollisuutena ja sen se hoitaa esimerkillisesti. Minä kyllä toivoisin sen hillitsevän kasvuaan.

10.7.25 Makkaripenkissä kuunliljat peittävät valkotäpläimikät.

12. Pitikö puutarhabudjettisi?
a. Kyllä vain ja osa jäi säästöön ensi kesää varten.
b. Suunnilleen
c. "Hieman" lipsahti lapasesta...

d. Mikä budjetti?

• Niin, mikä budjetti? Suurituloinen en ole koskaan ollut. En myöskään koe olevani erityisen törsäilevä ihminen. Ensin hoidetaan tuloista kaikki pakolliset kulut ja se mikä jää, käytetään yleensä järkevästi. En laadi puutarhalle erityistä budjettia. Kalliimpia hankintoja teen tarpeen ja harkinnan mukaan. Kasveja saa edullisestikin omia jakamalla, toisten kanssa taimia vaihtamalla ja alennusmyynneistä ostamalla. Puutarhallani on jo sen verran ikää, ettei enää ole tarvetta jatkuvasti uusia kasveja ostaa. Puutarha on minulle tärkeä ja rakas harrastus. Harvoin harrastukset täysin ilmaisia ovat. 

16.9.25 Osa kurpitsasadosta.

 

13. Mitä opit?

 

Toivottavasti opin jotain. Usein oppimansa ymmärtää vasta ajan kanssa. Uskon, että opin vuosi vuodelta enemmän kasveista, kasvattamisesta, ötököistä, linnuista, luonnosta. Paljon koen saavani oppia teiltä ihanat blogiystävät. Juttujanne lukemalla, kuvia katselemalla ja kommentteja lukemalla ja jakamalla saan paljon tärkeää tietoa ja uusia vinkkejä. Oppimiseksi koen senkin, kuinka kanssanne voin jakaa iloja ja suruja. Koskaan en ole kohdannut tahallista ilkeyttä. Päinvastoin. Kauniita sanoja ja tukea jokaiseen tilanteeseen olen aina saanut.

 

5.9.25 Tulihan ne perhosetkin. 

 

14. Vinkit ensi kasvukaudelle

Edellisen vuoden tapaan vinkit koskevat jälleen kasvimaata. Juureksia lisää. Ne menestyvät meillä parhaiten ja niistä saatu hyöty kantaa pidemmälle. Aion laittaa porkkanaa ja punajuurta sekä uutena perunaa, jota olen joinain kesinä kasvattanut muutaman ämpärissä. Nyt ne saavat kokonaisen lavakauluksen itselleen. Talvivalkosipuli on jo laitettu. Tavallista sipulia ilman muuta, kuten aiemminkin. 

 

Salaattia en taida kylvää, vaan laitan maahan kaupasta ostetun salaatin, josta on suurin osa jo syöty. Siten olen saanut oikein hyvää ja tuottoisaa salaattia. Siemenstä kylväessäni salaattia tulee aina ihan liikaa, eikä niitä ehdi käyttää samaa vauhtia, mitä kasvaa. Vaikka paljon salaattia käytämmekin. Yrttejä on hyvä kylvää enemmän, koska useimpia niistä voi säilöä talvea ajatellen.

 

Kurpitsat kuuluvat vakiokasvatettaviin. Tuoksuherneitä, sammareita ja kehäkukkiakaan ei sovi unohtaa. Tarkemmat suunnitelmat eivät ole vielä aivan lukkoonlyötyjä. 

30.8.25 Daaliat kukittavat talon seinustaa.

 

15. Miten odotat tulevaa kasvukautta?
a. Suurin suunnitelmin
b. Kunnianhimoisin odotuksin
c. Kauhunsekaisin tuntein
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten

•  Ilman muuta sormet jo syyhyävät päästä pihahommiin. Kevät ja kesä on minusta parasta aikaa. Toistan jälleen itsenäni sanomalla kuinka ihanalta tuntuu elämän laajentuessa ulos, pihalle. Ovet ja ikkunat auki. Siitä se elämä taas lähtee vanhoja uria uusin seikkailuin.
  
  

15.10.25 Ruska kaunistaa syyspuutarhan.

16. Tuleeko mieleen vielä jotain, mitä haluaisit kertoa puutarhavuodestasi?

Päällimmäiseksi puutarhavuodesta 2025 mieleen jäi kaivamisen paljous. Olin varautunut tekemään töitä metsäruusun poistamiseen ja alueen siistimiseen. Lapiotöitä riitti merkittävästä kaivurin avusta huolimatta. Nilan kanssa oli ollut jo pitkään puhetta hänen lupaamistaan jakotaimista. Yllätys oli kuitenkin saamieni kasvien liikkeelle laittaman dominopelin mittakaava. Yleensä uuden kasvin kohdalla kierrän aikani puutarhaa, kunnes löydän sopivan istutuspaikan. Nyt mylläsin päivä toisensa perään istutusalueita varsin perusteellisesti. Kasveja nousi ylös, muutti muualle ja tilalle saapui uusia. Koitin lajitella kasveja niiden vaatimien ominaisuuksien mukaan ja istuttaa niitä sitten ryhminä. Tulevaisuus näyttää, kuinka onnistuin.

17.10.25 Puuvajarinne

Haasteen säännöt:

1. Kerro, keneltä sait haasteen.

• Minut haastoi Kivipellon Saila. 

2. Kerro haasteen aloittaja (Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista).

• Haastepohjan löydät täältä. Muuta haastepohjaan uusi vuosiluku.

3. Haastan mukaan seuraavat blogit:

• Lappalainen etelässä
• Liisan Kasvit
• Satavuotiaan sylissä

  

10.7.25 Talon puistopäädyn kasveja.

 

Neulevuosi 2025

 Vuodenvaihde on sopiva hetki tehdä tiliä edellisten kuukausien käsitöistä. Pääasiassa tuli kilkutettua sukkia. Niille on käyttöä ja niitä on helppo tehdä telkkua katsellessa. Kesällä kutimia ei tule käsiin otettua. Syksyllä ja talvella en osaa ilman lankaa ja puikkoja istua ollenkaan. 

Koen olleeni menneen vuoden kutomisen suhteen laiskan puoleinen. Tai ainakin olen useimmiten ylittänyt aidan matalimmalta kohdalta. Uusien mallien etisiminen ja opettelu on jäänyt vähemmälle. 

Nilkkasukkia on helpoin tehdä. Tykkään käyttää värejä. Jämälankakeriä saa myös hyvin upotettua vaikkapa sukan varsiin. Yllättävän pitkän pätkän kutoo pienestäkin jämälankakerästä. Tapaan punnita pieniä keriä ja jakaa ne sitten kahteen samanpainoiseen kerään. Joskus saatan kutoa molempia sukkia samanaikaisesti. Tällöin kudon vuorotellen kumpaakin sukkaa nähdäkseni kuinka monta kerrosta vielä molempiin riittää. Mikään ei estä tekemästä eriparisukkia. Useimmiten haluan molemmista sukista kohtalaisen identtiset.
 

Enimmäkseen käytän sukkalankana Novitan 7veikkaa. Sitä on hyvin saatavilla lähikaupasta. Se kestää konepesun ja värivalikoimakin on kohtalaisen hyvä. Jonkun verran ostan myös vastaavanvahvuisia, muiden valmistamia lankoja. Esimerkiksi Lankavan Lystiä tulee välillä käytettyä. Lankatarjousten ohi ei aina voi kulkea. Kotona on hyvä olla lankaa varastossa, jotta kutomisen himoa voi ryhtyä samantien sammuttamaan.

Ylävasemmalla on Novitan mustalla Nallella kudotut sukat sukulaistytön poikaystävälle inttiin. Yläoikealla olevien sukkin varressa mallineuleena on Ailin lapanen. Alaoikean sukat on kudottu vaaleanpunaisesta Nummi-langasta. 

Mallineuleita käyttämällä saa kivaa piristystä muuten tavalliseen villasukkaan. Ylävasemman sukan varsi ja jalan päällisen mallineuleena on: 7 krs: 1 o 1 n, 7 krs: 1 n 1 o.

Alavasemmalla Jules-neule, johon tuli jalan päälle virhe. Tein saman virheen toiseenkin sukkaan, jolloin niistä tuli samanlaiset.

Alaoikean sukan varressa ja jalan päällä on vohvelineule. 

Yleensä käytän 7veikan vahvuisessa langassa 3.5 -puikkoja, paitsi resorissa ja kantalapussa 3-puikkoa. Resorissa kudon oikeat silmukat takareunastaan, jolloin resorista tulee napakampaa. 

Käsialani on välillä liian löysää, mikä johtuu sormien nivelrikosta. Etenkin kutomista aloittaessani tiukan otteen saaminen puikoista on hakusessa. Puikotkin lentelevät välillä pitkin sohvaa ja sohvan alle. Vähitellen sormet vetristyvät, ote lujittuu ja kädenjälki tasaantuu.

Ylävasemmalla kahdet villasukat miehille. Löysin kuvan netistä. Ryhdyin kutsumaan tuota raitasukkamallia viivakoodisukiksi.

Yläoikealla olevien sukkien reunaan kudoin frillan, johon käytin Merja Ojanperän Juhannustanssi-sukkien ohjetta. Muokkasin silmukkamäärää alkuperäistä ohjetta pienemmäksi.

Alavasemman kuvan kaksi sukkaparia on kudottu Körtti-mallineuleena. Nämä kudoin aivan joulun alla, joten niihin sopi hyvin punavalkea väritys. Punainen on jo markkinoilta poistunutta Novitan 7veikan Marianne-sävyä (556).

Etupäässä olen kutonut sukkia naisille ja miehille. Naisten sukissa kokoskaala on pienempi. Yleisin koko taitaa olla 39. Miesten sukkia on muuten kiva kutoa, mutta isoja kokoja tehdessä iskee aina uskonpuute, pitääkö tosiaan vielä vaan jatkaa jalkaosaa? Käytän paria netistä tulostamaani kokotaulukkoa apunani. Pari vuotta sitten ostin säädettävän sukkablogin, jota olisi helppo käyttää myös kokomittarina. Jostain syystä aina vain mittanauha hakeutuu käsiini sukkablogin sijasta.

Ylävasemmalla on sukat artisokan (330) sävyisestä 7veikasta. Tarkoitus oli harjoitella kirjoneuletta tällaisella helpolla kahden langan yhdistelmällä. Hyvin se sujui, mutta edelleen vierastan kirjoneuleita.

Alaoikean kuvan sukat piti tehdä Körtti-neuleena. Telkkua katsoessa saattaa käydä niinkin, että mallista tuleekin muuta kuin mitä on aikonut. Näiden sukkien varsi rakentui muunnellusta kerrosrivinoususta. Ihan kivan näköiset, vaikkei Körttisukat olekaan. 

Muutama vuosi sitten innostuin kutomaan polvisukkia. Nyt into on laantunut. Polvisukkien haasteena on sukan sopivuus saajan pohkeen kohdalla. Jollei tiedä, millaiset jalat vastaanottajalla on, polvisukat jäävät käyttämättä. Sukan varren voi kutoa joustavalla mallineuleella, jolloin se on helpommin puettava paksumpaankin jalkaan. Tai sujauttaa housunlahkeen sukkanvarren sisälle. 

 

Loppukesästä löysin kaupasta Novitan Polkka-lankaa eri sävyisinä. Polkkaa oli jokunen vuosi sitten yleisesti myynnissä. Nyt sitä on satunnaisesta kampanjalankana. Tietenkin Polkka-kerät hyppäsivät ostsoskoriin, sillä ajattelin kutoa niistä isän hoivakotihoitajille joululahjasukat. Kuten sitten teinkin. Polkka-langasta tulee helposti kiva kuvio. Näin voin huijata itseäni osaavani mukamas kirjoneuletta.

 

Alaoikealla luonnonvalkoisesta 7veikasta kudotuttujen Ilona-sukkien malli löytyy Juurakko Creations-blogista. Ilonat eivät ole polvisukat vaan pidennetyt nilkkasukat tai pohjesukat.

 

Valepalmikko ei ole minulle mitenkään vieras mallineule. Etupäässä olen käyttänyt sitä tavallisen 1o1n -resorin sijasta. Luonnon luomaa -blogin Susannan innoittamana kudoin useammat puolisäärisukat valepalmikkoneuleena. Kuvassa harmaat, kirkkaanpunaiset, ketunruskeat ja luonnonvärisestä Nummi-langasta toteutetut sukat. Kuvaamatta jäivät vaaleansiniset sukat, jotka miellyttivät vierailulla ollutta nuorta naista. 

 

Merja Ojanperän Helmi-Orvokki on malli, josta pidän kovasti. Olen kutonut Helmi-Orvokkeja mallin ilmestymisestä lähtien useita pareja. Tänä vuonna kudoin beiget, tummansiniset, viininpunaiset ja kahdet kirkkaanpunaiset. Kokeilin myös "vauvavärejä" eli vaaleansinisenä ja vaaleanpunaisina. Virkatut kukat jätän näistä Helmi-Orvokeista pois. Tästä mallista tulee kauniit sukat lahjaksi annettavaksi. Näistä jokainen löysi tiensä jonkun läheisen tai tutun jalkoja lämmittämään.

 

Netin käsityörymissä seikkaillessa eteen tulee juttuja, joita täytyy ainakin kokeilla. Muuten ei tiedä, onko idea käyttökelpoinen. Ylävasemmalla netistä bongattu Päättymätön huivi, josta tuli pikeminkin kaulakoru. Kukin ympyrä kudotaan 120 silmukalla siten, että seuraava tulee aina edellisen sisään. Puikkoina 60 cm:n pyöröpuikot nro 3.5. 

 

Yläoikealla luonnonvalkoisesta (010) 7veikasta tehdyt säärystimet ruttusukka/patenttineule -ohjeella. Näyttävät paksuilta ja kiemuraisilta, kun kuvasin omia jalkojani farkunlahkeet säärystimiin tungettuina. 

 

Alavasemmalla vaaleanpunainen pipo, jonka väri vääristyy kuvassa. Lankana on vaaleanpunainen Nummi, jossa on kivasti erisävyisiä pilkkuja. Mallineule on Satun Tuulia 

-blogista. Tälle pipolle tuli tarvetta, kun ostin alesta uuden vaaleanpunaisen kaulahuivin. Pitihän siihen sopiva pipokin tehdä.

 

Alaoikea kuva on aiemmilta vuosilta. Kudoin naapurin Maritille sekä luonnonvalkoisen että tummansinisen neulepannan Satun Tuulia -blogin ohjeella. Marit oli hankkinut uuden tummansinisen takin, johon sopivaa pantaa hän kysyi minulta. Neulepanta on nopea tehdä, eikä siihen paljon lankaa kulu. Marit tuo minulle syksyisin sieniä pussitolkulla, joten mielihyvin kudon hänelle pari pantaa. Jäivät vain kuvaamatta.

 

Olen kutonut varsin vähän sukkia lapsille, koska lähipiirissä ei pieniä montaa ole. Yläkuvassa on vaaleanpunaisesta 7veikasta kutomani sukat 11-vuotiaalle Ennille. Varren yläreunaan kudoin tuplafrillan Merja Ojanperän Juhannustanssi -sukkien ohjetta muokkaamalla. Sisempi frilla on tehty Novitan pörröisestä Pilvi-langasta (jota ei enää ole myytävänä). 

 

Alavasemmalla ketunruskeat sukat, joihin piti kirjoa silmät ja suu sekä viikset, kuten olen joskus aiemmin tehnyt. Toistaiseksi kirjomiset ovat tekemättä. Sukkien koko 28-30.

 

Alaoikealla juuri valmistuneet vihreästä (330 artisokka) 7veikasta sukat parivuotiaalle. Näitä kudoin junassa Tampere-reissulla. 

 

Matalavarsisukista monet nuoret tykkäävät. Niitä(kin) on hauska kutoa, kun aloitusresorin jälkeen voi oitis siirtyä tekemään kantalappua. 

 

Alkanut vuosi 2026 taitaa sujua käsitöiden osalta sukkien merkeissä, kuten jo moni edellinenkin vuosi. Mitään erityisiä suunnitelmia tekemisten suhteen ei ole. Yleensä kutominen lopahtaa kevään korvalla päivien pidentyessä ja askelten siirtyessä pihamaalle.

Hiukan kutkuttaa panostaa kirjoneuleiden opetteluun. Perusteet tiedän, mutta vaikka muuten käsialani on turhan löysää, kirjoneuleissa tiukkuutta on yhdessä neuleessa viiden edestä. Siinäpä haaste, johon vastaamista pohdin. En tehnyt asian tiimoilta uudenvuodenlupausta. Kun en sellaisia tee missään muussakaan asiassa. Ainahan sitä voi pyöritellä ideoita päässään. Joskus niillä on tapana muuttua tosiksi.

Idearikasta vuotta 2026 kaikille käsityöihmisille ja sellaisiksi halajaville!

 

 

Jos voisin, käärisin kultapaperiin Rauhaa ja Ystävyyttä,
päälle sirottelisin tähtien tomua ja auringon hopeaa.
Sitten lähettäisin ne Sinulle Ystäväni.

Lämmin kiitos kuluneesta vuodesta 
teille kaikille blogiystäväni!

Onnellista Uutta Vuotta 2026!

 

Helmet -lukuhaaste 2025

Vanha kiviaita kotikylässä on sammaloitunut.

 

Vuosi on lopuillaan ja aika tehdä yhteenveto luetuista kirjoista. Helmet-lukuhaaste 2025 on täytetty. En ole asettanut itselleni pakkoa löytää jokaiseen haastekohtaan sopiva kirja. Sen sijaan katson, sopiiko lukemani kirja johonkin tiettyyn kohtaan. Usein käy niin, että luettu kirja istuu useammankin otsikon alle. 

Kuten yhteenvedosta nopeasti huomaa, luen paljon dekkareita. Etenkin skandinaavisissa dekkareissa kuvataan rikosten ohessa yhteiskuntaa, ihmisten käyttäytymistä, kulttuuria ja luontokin nousee välillä esille. Scifistä en pidä, enkä kyllä ylenpalttisesta raakuudestakaan.

Käytän ahkerasti kirjastoa. Viime aikoina olen ostanut enemmän kirjoja myös kotiin itseni ja Ukkokullan luettaviksi. Yhä useammin tuntuu, että kirjaston tarjonta ei riitä ja uutuuksia joutuu odottamaan iäisyyden. 

Kuvien alle olen ensin listannut lukemani kirjat kussakin kuussa. Numerot taasen viittaavat Helmet-lukuhaasteen otsikoihin. 

 

Tammikuussa luin seuraavat 8 kirjaa:

Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220 s
Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347 s 
Multisilta Jenni: Kuinka tähdete kuolevat, 339 s
Multisilta Jenni: Kuka viimeiseksi jää, 448
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429 s
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298 s
Griffiths Ellly: Viimeinen leposija, 350 s
Gordelier Jeanne: Minun tarinanni, 382

 

4. Kirjassa valvotaan yöllä
17. Kirjan päähenkilöllä on lemmikkinä kissa tai koira
Griffiths Elly: Viimeinen leposija, 350

• Ruth Galloway –sarjan päätös. En kerro, miten Ruthin ja Nelsonin vuosia kestäneelle onoff-parisuhteelle käy. Muitakin tuttuihin henkilöihin liittyviä yllätyksiä ratkotaan rikoksen selvittämisen ohessa.

5. Kirja, jonka joku muu on valinnut sinulle
Cordelier Jeanne: Minun tarinani, 382

• Pariisilaisen nuoren naisen tarina prostituoiduksi ajautumisesta ja elämästä sutenöörien ja muiden hyväksikäyttäjien maailmassa sekä irtaantumisesta rankasta ammatista. Ilmestyessään 1976 kirja oli aikansa maailmanmenestys.

12. Kirjassa on ilkeä tai paha naishahmo
Tola Joonatan: Hullut, ihanat linnut, 220

• Jatkoa Punaisen planeetan tapahtumille.(päähenkilön isoäiti) 24. Kirjassa tehdään laittomuuksia

Kuisma Hanna-Riikka: Korvaushoito, 347

• Pysäyttävä kertomus huumeiden käyttäjien elämästä, ylisukupolvisesta huono-osaisuuden periytymisestä ja huumeista irrottautumisen vaikeudesta.

30. Kirjassa on häät tai hautajaiset
39. Kirjassa etsitään ratkaisua arvoitukseen
Enberg Katrine: Kunnes aika koittaa, 429

• Hyvin rakennettu jännitystarina, jossa eri henkilöiden osuudet lähestyvät toinen toisiaan, kunnes lopussa ne nivoutuvat yhteen. Kirjan henkilöt on kuvattu inhimmillisesti. Jokaisessa on sekä hyvää että pahaa. Kieli on hyvää ja soljuvaa.

41. Kirjan tapahtumat sijoittuvat aikakauteen, jolla et haluaisi elää
Hämeen-Anttila Virpi, Kivekäs Ansu, Raevaara Tiina, Susi Pauliina: Se on täytetty, 298

• Erikoisesti toteutettu, jännittäväkin tarina täytetystä mäyrästä. Neljä kirjailijaa kertoo tarinaa omalla tavallaan ja siten, että mäyrän kohtalo etenee kronologisesti eteenpäin.

 
Helmikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450 s
Karra Petri: Pakenevat unet, 286 s
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347
Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334
French Tana: Pimennossa, 511 s 

 
3. Kirjan päähenkilö on nuorempi kuin sinä
Karra Petri: Pakenevat unet, 286

• Pikkusisarestaan huolehtiva narkomaaniäidin teini-ikäinen poika epäonnistuu sisarensa suojelemisessa. 

6. Kirjassa on prologi eli esipuhe
Areklev Lina: Häpeäpilkku, 450

• Kirjailijan kolmas jännitysromaani, joka sijoittuu Vaasan korkeudella Ruotsissa sijaitsevalle Ulvön-saarelle. Jännitys kestää viimeisille sivuille. Mukavinta tässä kirjasarjassa on löytää paikkoja, joista ei ole aiemmin tiennyt mitään. Fiktion myötä tulee siis kartutettua niin historiaa kuin maantietoakin.

31. Kirjan päähenkilölle ura on tärkeä
37. Kirjailija on maasta, jossa haluaisit käydä
42. Kirjan päähenkilö tekee huonoja valintoja
French Tana: Pimennossa, 511

• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.   
• Irlantiin liittyvä jännitystarina. Ajatus syyllisestä vaihtuu kaiken aikaa. Kieli on hyvää ja monipuolista. Irlantilainen kulttuuri tulee mukavasti esille.

47.-48. Kaksi kirjaa, joissa on samannimiset päähenkilöt
Alasalmi Päivi: Alamaailman kuningatar, 347

• Kaksossisaren löytyminen aikuisiällä johtaa erikoisiin tilanteisiin. Jännitystä viimeiseen pisteeseen saakka.

Alasalmi Päivi: Häkkilinnut, 334

• Jatkoa edelliseen kirjaan. Ei lopu jännitys tässäkään kirjassa.

Maaliskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335 s
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Yksinäinen todistaja, 414 s 
Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Häntä ei pitänyt tappaa, 382
Alasalmi Päivi: Myrkynkylväjä, 355
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487 s

 

25. Kirjan kannessa tai nimessä on käärme
Alasalmi Päivi: Kyy povellani, 335

• Ratkaisu jää taas roikkumaan eli seuraavan kirjan lukeminen on nokkelasti taattu.

36. Kirjassa opiskellaan sisäoppilaitoksessa
Riley Lucinda: Kuolema sisäoppilaitoksessa, 487

• Taitavasti rakennettu rikostarina, jossa jännitys säilyi viime sivuille saakka.

Huhtikuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Bjarre Lisa & Casserfelt Susan: Lähettäjä tuntematon, 368 s
Kjellsdotter Nilla: Jo joutuvi yö, 424 s.
Saisio Pirkko: Suliko, 411 s.
Hotakainen Kari: Opetuslapsi, 270 s
Manninen Laura: Viimeinen sulkee verhot, 268 s  

Toukokuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Hotakainen Kari: Tarina, 267 s
Kjellsdotter Nilla; Taivaankartano, 422 s
Moyes Jojo: Riikinkukon paratiisi, 510 s  

 

Kesäkuussa luin seuraavat 6 kirjaa:

Hotakainen Kari: Helmi, 300 s
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351 s
Palviainen JukkaPekka: Tavoittelemanne henkilö on kuollut, 319
Al Husaini Sara: Huono tyttö, 295 s
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384 s
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222 s              

9. Kirjassa on konflikti
Al Husaini, Sara: Huono tyttö, 295

• Vauvana Suomeen perheensä kanssa muuttaneen tytön kertomus pakkoavioliitosta ja huivin käytöstä luopumisesta.

38. Elämäkertaromaani
Hardwick Neil: Poistetut kohtaukset. Muistelmat, 222

• Mielenkiintoista lukea, miten paljon Hardwick on saanut aikaan suomalaisessa tv- ja teatterikulttuurissa. Huomionarvoista on myös se, kuinka hyvin Hardwick pääsi sisään ulkomaisille usein vaikeasti avautuvaan suomalaiseen huumoriin.

Junkkaala Heini: Pirkko Saisio, sopimaton, 959

• Kirja on hyvin kirjoitettu. Painavasta "tiiliskivimäisyydestä" ja vaikeasta käsiteltävyydestä huolimatta mielenkiinto riitti viimeisille sivuille saakka. Alun lapsuutta ja Kallion kuvauksia oli mukava lukea.

45. Kirjassa on isä ja tytär
Kjellsdotter Nilla: Kivipuiston tyttö, 351

• Jännitys säilyy loppuun saakka. Kirjan uhrien kokemukset järkyttävät jo ajatuksenakin.

49. Kirja on julkaistu vuonna 2025
Backman Elina: Kuka pimeässä kulkee, 384

• Saana ja Jan jatkavat tutkimuksiaan tahoillaan rakentaen samalla yhteistä tulevaisuutta. Hyvä kirja, jossa ihmissuhteilla on isompi merkitys kuin rikoksella ja sen tutkinnalla.

50. Kirjaa on suositellut kirjaston työntekijä
Hotakainen Kari: Helmi, 300

• Lämminhenkinen kuvaus vanhenemisesta ja muistisairaudesta.

Heinäkuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356 s
Musso Guillaume: Joku toinen, 299 s
Seeck Max: Kauna, 526
Schulman Ninni: Viimeiset leikit, 495 s  

1. Kirjan nimessä on alistuskonjunktio (että, jotta, koska, kun, jos, vaikka, kuin, kunnes)
Adolfsson Maria: Vaikene kuin muuri, 356

• Doggerland –tarina jatkuu jännittävänä, kuten aiemmissakin kirjoissa. Kuvitteellisesta Doggerlandista lukiessani ajattelen, että se voisi olla Shetlannin saaret.

Elokuussa luin seuraavat 4 kirjaa:

Ranta Tuula: Ruumis joka meille annettiin, 312 s
Raatikainen Jari: Syndikaatti, 574 s
Kangas Joel: Kamos, 317 s
Louis Edouard: Monique pakenee, 95 s 

 

 

 16. Kirja, jossa on sukupuu tai hahmoluettelo
Koskinen, J.P.: Maaliskuun mustat varjot, 240

• Ehkä nämä Koskisen kuukausidekkarit kirja kirjalta paranevat. Ainakin tämä oli parempi kuin kaksi ensimmäistä. Neljättä en sitten enää jaksanut ryhtyä lukemaan.

19. Kirja on Keltaisen kirjaston kirjalistalla
Louis Eduard: Monigue pakenee, 95

• Koskettava kertomus äidin ja aikuisen pojan suhteesta.

Syyskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Koskinen J.P: Tammikuun pimeä syli, 247 s (kuva elokuun kollaasissa)
Koskinen J.P: Helmikuun kylmä kosketus, 244 s
Jones Sadie: Käärmeete, 450 s
Ohlsson Kristine: Varjopaikka, 621 s
Koskinen J.P: Maaliskuun mustat varjot, 240 s 

Lokakuussa luin seuraavat 6½ kirjaa:

Paulow Ari: Keltainen vaara (tylsä kirja, joten luin 403 sivusta 166 s)
Hämeen-Anttila Virpi: Synnyinmaa. Kultaiset vuodete, 300 s
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284
Al Husaini Sara: Kenelle maa kuuluu, 233 s
Tuominen Arttu: Alec, 365 s
Cleeves Ann: Kiven varjo, 347 s  

7. Hyvän mielen kirja
Hämeen-Anttila Virpi: Kultaiset vuodet. Synnyinmaa-sarja, 300

• Synnyinmaa-sarjan kolmannessa osassa jatkuu kirjailijan taito yhdistää faktaa ja fiktiota kiinnostavasti. Harvinaista lukea kirja, jonka henkilöt ovat hyväntahtoisia ja rakentavia. Tähän kolmen kirjan sarjaan toivon Hämeen-Anttilan kirjoittavan jatkoa.

11. Tietokirja, joka on julkaistu 2020-luvulla
21. Kirjassa on muusikko
Saksala Elina: Mies matkallaan. Eero Raittinen, 361

• Kiinnostava elämänkerta heinäkuussa menehtyneestsä laulaja-rumpali Eero Raittisesta.

20. Kirjasta tulisi mielestäsi hyvä elokuva tai tv-sarja
Cleeves Ann: Kiven Varjo, 347

• Shetland-sarjasta tutun Perezin rikostutkimukset ovat edelleen sujuvaa luettavaa. Oli erityisen kiinnostavaa saada kosketus Orkney-saarten historiaan. Karttaa tuli tutkittua kirjan edetessä useaan kertaan.

26. Kirjassa on itse valittu perhe
Malmstedt Tuire: Lintusielu, 284

• Jännitys säilyy viime sivuille saakka. Ratkaisu on oikeastaan yllättävä. Tarina on koskettava. Kaltoinkohtelu muuttaa ihmistä ja vaikuttaa koko hänen elämäänsä.

29. Kirjailijan viimeisin teos 
Tuominen, Arttu: Alec, 365

• Hiukan liian raakoja tapahtumia minun makuuni sisältävä dekkari. Kuitenkin niin taitavasti kirjoitettu, että koukutti lukemaan. Jännitys säilyi viimeiselle sivulle saakka.

Marraskuussa luin seuraavat 5 kirjaa:

Pettersson Maria: Anna Kontula, leipää ja ruusuja, 477
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219 s
Seeck Max: Petetty, 344 s
Päivinen Maaria: Lastani ette vie, 264 s
Heikkinen Antti: Eila Roine, 600 s

44. Kirjassa hoidetaan ihmistä (Suomen Sairaanhoitajat 100 vuotta)
Heimonen Riitta: Äkkiä on ilta, 219

• Todentuntuinen kuvaus muistisairaan äidin ja iäkkään isän suhteesta heitä auttavaan tyttäreen. Tyttären ahdistukseen ja riittämättömyyden tunteisiin on helppo samaistua.

Joulukuussa luin seuraavat 3 kirjaa:

Rämö Satu: Tinna, 406 s
Junkkaala Heini: Pirkko Saisio. Sopimaton, 959 s
Keegan Claire: Nämä pienet asiat, 116 s 

 

8. Kirjan kannen pääväri on vihreä tai kirjan nimessä on sana vihreä 
Keegan Clarie: Nämä pienet asiat, 116

• Koskettavasti fiktio on yhdistetty faktaan Irlannin lähimenneisyydestä. Tällaisten kirjojen yksi tärkeistä elementeistä on halu hankkia lisää tietoa tapahtumista.

Päällimmäisessä kirjassa 116 sivua, alimmaisessa 959 s

Vuoden 2025 aikana luin 59 kirjaa. Enimmäkseen luen sängyssä ennen nukahtamista. Mielenkiintoinen kirja vie toisinaan mukanaan niin, etten millään tahdo sammuttaa lamppua. Kesällä luen vähemmän, koska en malta pysyä poissa puutarhatöiden parista. Heltesäällä kyllä kellahdan kirjan kanssa sohvalle. 

Äänikirjoja olen kokeillut, mutta hyväkin kirja alkaa nukuttaa. Puutarhatöiden parissa taasen haluan aistia ympäristöäni myös kuuntelemalla. Konkreettinen kirja on minulle mieluisa formaatti. En sulje äänikirjoja täysin pois. Toivoisin, että kirjailijoille maksettaisiin äänikirjoista kunnolla. Harva kirjailija maassamme rikastuu työllään. Tämän hetken äänikirjasopimuksilla kirjailijalta loppuu leipä.

Vuoden 2026 Helmet-lukuhaasteen löydät täältä.