sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Pimeä viikko


Kukkulakukkapenkissäni puutarhakeiju on pulassa, pelkää varmaan hukkuvansa kotilehdelleen kertyvästä sadevedestä. Onneksi sillä on tikkaat, joiden avulla keiju pääsee kapuamaan vieressä olevaan riippahernepensaaseen.

Onpa ollut pimeä viikko, monin tavoin. Valoitta ei ole pärjännyt edes keskipäivän aikaan, sillä taivas on enimmän aikaa paksujen pilvien peitossa ja ellei sada niin ainakin melkein. Monessa pihassa ja ikkunassa on jo jouluvaloja piristämässä arjen harmautta ja eilen olin itsekin jo viittä vaille kellarissa tutkailemassa valojen kuntoa. Sitten kuitenkin päätin, että mennään nyt viikko eteenpäin, ehtiihän tässä. Jouluvalojen ripustamisesta on tullut eräänlainen kilpailu etenkin pientaloalueilla. Valot lisääntyvät vuosi toisensa jälkeen ja joissakin pihoissa alkaa olla varsinainen discovalaistus. 


Pihassa ei pahemmin tule kameran kanssa kuljettua. Ylipäätään en ole kuluneen viikon aikana ehtinyt ottaa kameraa käsiini. Äiti kotiutettiin perjantaina sairaalasta ja olen hoitanut vanhempieni asioita. Tähän saakka vanhempani ovat pärjäneet omin avuin aika hyvin, mutta yhtäkkiä huomaan olevani keskellä suomalaista vanhustenhoitoproblematiikkaa. Pelkästään neuvoja saadakseen joutuu soittamaan sinne ja tänne ja kun jonkun ihmisen langan päähän saa, hän yleensä käskee soittamaan jollekin toiselle. Arvatkaa, miten valtavasti menee aikaa ihan turhaan puhelimessa roikkumiseen, kun odottaa jonkun vastaavan. Kaupungin kotisivuilla kerrotaan monista palveluista hienoin korulausein, mutta totuus on jotain aivan muuta. Espoossa on kotihoitoa, kotisairaalaa, kotiutustiimiä ja kotiutushoitajaa. On hämmentävää, kun kyseisten palveluiden edustajat eivät edes itse tiedä, mitä heidän alueeseensa kuuluu puhumattakaan siitä, että tuntisivat jonkun toisen työsarkaa. Ja kun vihdoin tavoittaa asiansa osaavan ja ystävällisen ihmisen, hänellä tuntuu olevan niin valtava työtaakka, ettei siihen enää mitään muuta mahdu. Miten ihmeessä selviävät ne vanhukset, joilla ei ole omaisia puhumassa puolestaan?


Olen minä sentään jotain hyödyllistäkin saanut aikaan. Joulukortit on askarreltu ja kuoria vaille valmiina. Siivosin myös tietokoneeltani nipun turhia tiedostoja. Lisäksi jouduin rakentamaan itselleni uuden facebook-profiilin, koska kadotin turvakoodini, enkä monista kyselyistä huolimatta saanut uutta. On niin turvallinen systeemi, ettei käyttäjä itsekään pääse kirjautumaan sisään. Päivittäessäni uuteen profiiliin siviilisäätyäni, sain facebookilta onnittelut naimisiinmenon johdosta. No, vastahan tuosta tulee kohta kuluneeksi 34 vuotta, mutta kivahan sitä on onnitteluja saada vähän myöhässäkin. 

Onneksi meillä on tuo karvainen lohduttaja, Juuso-kissa. Kyllä taas eilen illalla tuntui ihanalta, kun katti ilmestyi naukumaan tuolin viereen istuessani telkkua katsomassa. Siinä se selitti, että nyt olisi mammakulta pienen rapsutussession aika ja niin sitten hellin sitä, kunnes naamaa kutisi vimmatusti pölisevistä kisssankarvoista. Juusokin tykkäsi, että tämä riittää ja loikkasi pitkällä hypyllä pois sylistäni ja tepasteli olohuoneen nojatuoliin torkkumaan.
 

8 kommenttia:

  1. Minulla on viime kesänä 90- vuotta täyttänyt isä, jonka asioita olemme kolmen sisaruksen voimin yrittäneet hoitaa parhaan taitomme mukaan vuosien mittaan. Itse joutuu ottamaan hyvin pitkälle tietoa siitä miten vanhuksen asioita saisi asianmukaisesti hoidettua. Mistään vanhukselle kuuluvasta etuudesta ei kerrota automaattisesti vaan omaisten on osattava ottaa tietoa asioista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kruunuvuokko, näin tuntuu asiat olevat. Harmillisinta on, että palvelut on pilkottu monelle eri taholle, eikä kenelläkään tunnu olevan kokonaisuus käsissä. Pitää näköjään olla hyvin sinnikäs, että jaksaa moisessa viidakossa rämpiä.

      Poista
  2. Tsemppiä sulle edelleen palveluviidakkoon. Onneksi on Juuso lohtuna ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Ja Juusosta on tosiaan ihan valtavasti iloa.

      Poista
  3. Voin vain kuvitella millaista pompotusta on olla yhteyksissä kaupungin/kunnan palveluista vastaavien kanssa...Joskus voi joutua hiukan tiukemmin vaatimaan sitä palvelua mihin on oikeutettu.

    Minulla ei vielä sisällä ole kynttilöitä kummempaa jouluista valaistusta,mutta eiköhän jo ensi viikonloppunsa tule kaiveltua kyntteliköt naftaliinista.
    Ulkona on kahdessa paikassa valosarjat oikeastaan jo alkusyksystä lähtien,että saa pihaan hieman lisävalaistusta niillä.

    Pitkää pinnaa ensi viikolle asioiden järjestelyihin!

    VastaaPoista
  4. Voimia vain sinulle,että jaksat siellä isäsi asioita hoidella.On niin valitettavaa,että tuolla tavalla joutuu käymään puhelinrumbaa läpi..Olen itse vanhustyöntekijä ja täällä meidän pienessä kunnassa on asiat kyllä todella hyvin.Sääliksi käy suurissa kaupungeissa asuvia yksinäisiä vanhuksia ja tosiaankin, niinku sinunkin tapauksessa,vanhusten omaisia,jotka joutuu kaiken selvittään monesta eri paikasta.Ja etuudet on kyllä sellaista salatiedettä,että kaikki pitää hoksata itse ottaa selville ja hakea...
    nyt on kyllä niin sairaan pimeää,että en ihmettele,jos ihmiset jo virittelee innokkaasti talvivaloja.Tämähän on kaikista pimein aika talvessa,kun on vain musta maa ja lyhyt päivä.kunhan lunta tulee,vähä helpottaa.Oon ite taipunut ajattelemaan,että järkevämpää valaista pihaa tähän pahimpaan aikaan,yleensä kyllästyn vuodenvaihteen jälkeen ja keräilen sit valosarjat pois.
    Ihana kisuli.Mullakin Veera-kissa nukkua tuhisee tapansa mukaan tälläkin hetkellä olkapäälläni:)

    VastaaPoista
  5. Tsemppia byrokratiarumban kanssa. Tiedän, kuinka työlästä se on.

    Meilläkin on naapurustossa jouluvalot jo kuin Amerikoissa ikään. Luulenpa, että joku päivä ilmestyy pihoille niitä hohottavia joulupukkipatsaitakin.

    VastaaPoista
  6. Mulla on jo kynttelikkö ikkunassa, vaikkei vielä ole adventista tietoakaan. Valoa pitää olla tässä harmaudessa. Joo, pihoilla on monesti ihan diskotunnelma, kun on kaikenlaisia neonvaloja luomassa "tunnelmaa".. :O(

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!