keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapaninpäivän turinoita

Niin se vain tämäkin joulu on hurahtanut loppupuolelle. Aatto meni mukavan rauhallisesti Ukkokullan, Pojan ja Anopin kanssa. Syötiin nautiskellen ja istuttiin olohuoneessa jutellen. Yllätysmomentin aattoon teki lähellä asuvan Ukkokullan pikkuserkun pyyntö saada meiltä joulupukin apua lahjojen jakoon. Tehtävään kuuluva puvustuskin tuotiin ihan kotiovelle saakka. Hiukan Ukkokultaa näytti jännittävän uusi rooli, mutta rohkeasti hän lähti matkaan. Tiellä oli hänen vierelleen pysähtynyt harmaa auto, jonka ratissa istui - kuinkas muuten kuin toinen Joulupukki. Autoileva pukki oli avannut ikkunan ja tuumannut Ukkokullalle: "Hyvää Joulua, kollega!" ja jatkanut sen jälkeen matkaa. Ukkokulta kyllä tunnisti rattiin asettuneen pukin tämän ajoneuvosta, mutta jääköön se salaisuudeksi.

Perillä joulupukkina toiminut Ukkokulta oli jakanut lahjat ja pyytänyt lapsia laulamaan ja tulemaan syliinsä kuvattavaksi. Vanhempi tytöistä oli kuitenkin pysytellyt tanakasti vähintään kolmen metrin päässä eikä nuorempikaan uskaltanut tulla paria metriä lähemmäs pukkia. Oli sentään käynyt lahjapaketin pukin kädestä nappaamassa. Hyvin meni tehtävä pukin roolissa ja niinpä ennustammekin Ukkokullalle nousukiitoa uudella uralla.

Eilen, joulupäivänä Anoppi lähti omaan kotiinsa ja jotta talon tasapaino säilyisi, syömään tulivat Lapsi ja Vävykokelas. Taas turistiin keittiön pitkäksi venytetyn pöydän ääressä herkkuja nautiskellen ja jaettiin myös muutama kuusen alle aattona jäänyt lahja olohuoneen puolella. 

 
Tapaninpäivän kirkasta sinitaivasta piti mennä oikein ulos ihailemaan. Ja onneksi sen tein, sillä aika pian alkoi taivas vetäytyä pilveen. Aamulla heräsimme -19 asteen pakkaseen, mutta vähitellen näyttää tulevan lämpimämpää ja nyt iltapäivällä, kello neljän hämärässä näyttää luvattu lumisade jo alkaneen. Lumitöitä on joulun aikanakin saanut huhkia. Koko joulukuun satanaut lumi on ollut suhteellisen keveää pakkaslunta, mutta runsaasti sitä on satanut. Eilen kuulin radiosta, että Helsinki Vantaan lentokentällä olisi enemmän lunta kuin Kittilässä.


Vielä viikko sitten tiistaina lenkillä käydessäni katselin, ettei ainakaan pelloille ja metsiin ole suksin menemistä, mutta tilanne on ehkä jo muuttunut. Eräs paikallinen talonomistaja tapaa tehdä kunnon ladut heti kun siihen on mahdollista, joten pian päässee jälleen hiihtämään. Anoppi pyysi myös kotitalonsa läheiselle jääkentälle luistelemaan, vaan sen taidan kyllä tältä talvelta jättää väliin. Muutama vuosi sitten hommasin itselleni luistimet, jotta ulkoilu veljentytön kanssa olisi mukavampaa. Tokihan sitä pysyy paremmin lämpimänä ja aika kuluu vikkelämmin, kun voi luistella lapsen kanssa. Pelkäsin, etten pysyisi pystyssä, olihan edellisestä luistelukerrasta kulunut vuosikymmeniä, mutta ei siinä ongelmia tullut. Sen sijaan en edelleenkään osaa jarruttaa eteenpäin luistellessa, vaan aina pysähtyäkseni on pakko luistella penkkaan ja tömähtää sitten sinne polvilleen. Viime talvena kaatua tömähdin suorilta jaloilta selälleni ja löin pääni jäähän. Se kyllä sattui aivan mielettömästi. Muutaman päivän selkä oli jäykkänä ja päässä kuhmu.


Eilen illalla Juuson kanssa ulkona käydessäni kuu kumotti jo melkoisen ympyräisenä, ei kuitenkaan ihan vielä täysinäisenä. Se heitti hienoja varjoja sinisenä hohtavalle hangelle. Pakkasta taisi silloin jo olla sen verran paljon, että Juuso suorastaan singahti kaivamaan kuopan ja pian pissattuaan takaisin sisälle. Tänään ulkona ollessani keräsin ensitöikseni lyhdyistä sammuneet kynttilät ja täytin lintujen ruokinta-automaatit. Paikalla näytti pörräävän ainoastaan talitinttejä. Minne ovat muut linnut lentäneet? Pukkasin maljamaisesti kasvavasta marjakuusesta ylimääräiset lumet, jotta sen oksat eivät aivan maahan saakka taipuisi. Tintit tykkäävät oleilla kuusen oksiston suojissa ja sieltähän on varsin lyhyt matka lähimmälle talipötkölle ja siemenasemalle.


Pupujussi oli päättänyt piirtää loikillaan sydämen lumeen. Nyt täytyykin käydä säännöllisin väliajoin katsastamassa alapihan omenapuut ja tallaamassa puiden alustojen lunta tiiviimmäksi, sillä pupujussi kiertää tarkkailemassa, josko jokin oksa vihdoin taipuisi niin lähelle maata, että se ylettäisi napsaisemaan ristihuulillaan makoisan suupalan omenaista oksaa. Täytynee käydä levittämässä kompostin viereen kasattua haketusta odottavaa risukasaa. Siellä on niin syreeniä kuin muistaakseni myös muutama oksa kriikunasta. Niitä sopii ristihuulen järsiä mieluummin kuin kasvavia omenapuitani.


Valokuvaaminen sisällä on tosiaan nyt aika haasteellista, ellei halua  käyttää salamavaloa. Hetken aamupäivällä aurinko heitti säteitään yläpihalle siten, että olohuoneessakin oli pitkästä aikaa kohtalaisen valoisaa. Äkkiä vain kamera käteen ja kukkia kuvaamaan. Säästöpörssistä viidellä eurolla ennen joulua ostetut hyasintit ovat nyt parhaimnmillaan ja tuoksu huumaa aina ohi kulkiessa. Kukat olivat aivan nupussa niitä ostaessani, joten värisävy jäi täysin arvailujen varaan. Hauskasti kuitenkin oli mukaan valikoitunut kaikkia värejä.


Pikkuveljeni piipahti ennen joulua ja toi tullessaan hienon joulutähden, jonka latva on huikean suuri ja sen alla muutamia pienenmpiä punaisia lehdyköitä. Ystävältä saamani joulutähti on taasen aivan erilainen. Se on täynnä pieniä punaisia ruusukkeita. Olen koittanut hoitaa joulukukkiani kuuliaisesti kaikkia hyviä neuvoja noudattaen. Ei vetoa eikä liikaa vettä. Valon määrään on nyt kuitenkin melko vaikea vaikuttaa. Tosi mukavaa, että joulukukkia riittää useaan paikkaan ja niistä pääsee iloitsemaan oikein kunnolla.


Vanhemmiltani sain valkean atsalean. Tai sen valitsin, kun olimme yhdessä kukkakaupassa. Ajattelin, että pian joulun jälkeen punainen väri alkaa kyllästyttämään ja tykkään kovasti valkoisista kukista. Kun kumpikaan nuppuisena ostamistani amaryllisista ei osoittautunut valkoinen, jäikin tämä atsalea ainoaksi valkoiseksi joulukukakseni. Niin, tai onhan tuossa hyasinttikokoelmassa myös valkoinen versio.

 
Anoppi puolestaan toi tullessaan komean Flamingonkukan. Jos vain saan sen säilymään hengissä, on siinä viherkasviakin pitkäksi aikaa. Täytyykin googlettaa hoito-ohjeet tämän tarinoinnin jälkeen. Kukkia on nyt niin paljon, että oikeastaan kaikki niille edulliset paikat on käytetty. 


Myös tämä ystävältäni saatu viherkasvi on vihdoin innostunut kukkimaan. Kukinto on aika pieni, mutta sen punainen väri loistaa pitkälle. Lehdet tuovat mieleeni vanhan Nukkumatti -kasvin. Eivät tosin mene illan tullen kippuralle. Lehdet kasvavat ruukun reunan yli putoavaan varteen ryppäinä, josta taas kasvaa uusia lehtiryppäitä. Lehtien pinnalla kasvaa nukkaa. En tiedä kasvin nimeä, joten siinäkin illaksi tehtävää kaivaa kasvikirjasta tietoa.

Vanhempani tulevat lauantaina meille syömään, joten joulusisustus jääköön vielä paikalleen. Muuten ehkä jo alkaisin sitä osittain purkaa, sillä jotenkin on kovin täyden tuntuista. Yleensä olen tykännyt viettää joulua sentään uuteenvuoteen saakka, mutta nyt on jostain syystä kova kiire kohti tammikuuta. 

 

 

7 kommenttia:

  1. Noo,Nuutinpäivään pidetään joulukoristeet ;)

    Kivan kuuloinen joulu teillä on ollut ja aivan mahtavia maisemakuvia!
    Itellä mahanahkaa kiristää,vaikka eilenkin söin vain yhden aterian,niinkuin tänäänkin;annos on kai ollut tripla normaaliin verrattuna ;)

    Sulla on siellä oikein kunnon kukka-kaaos,kun on jos jonkinsortin kukkijaa hoidettavana :)

    Mukavaa Tapaninpäivän iltaa sinnepäin!

    Lunta on tullut taas tänään lisää niinkuin myös jouluaattona. Kyllä sais riittää jo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eiköhän tuo jouluhilpetööri ainakin ensi viikon vielä saa olla. Tänään on sitten lumi muuttunut äärimmäisen painavaksi ja taivaalta sataa lähinnä vettä.

      Poista
  2. Oi kun on ihastuttavia kuvia.
    Olisi pitänyt tulla sinne suomeen joulua viettämään kun siellä on ollut niin kauniita ilmat ja paljon lunta.
    On sinulla paljon kukkivia kukkia.
    Mukava joulu kuulostaa olleen.

    Olen samaa mieltä kuin Katja, että joulu on Knuutinpäivään asti. Sitten pyöritään kuusen ympäri ja heitetään kuusi ulos.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sylvi, pitänee siirtää kuusi keskelle lattiaa, jotta sen ympärille mahtuu pyörimään ennen ulos nakkaamista.

      Poista
  3. Ihania kuvia sinulla, tuo valkoinen atsalea on ihana Hyvää loppuvuoden viimeisiä päiviä.

    VastaaPoista
  4. Kauniita kuvia! Meiltä lähtee joulukoristeet huomeniltana. Joulukuusi tiputtelee neulasia jo aika kivasti ja kissat ovat muutaman kerran meinanneet kaataa sen kokonaan:)

    VastaaPoista

Päivänkakkara, kielonkukka, metsätähti, nurmennukka
kuiskii meitä seurakseen, puutarhan helmaan suloiseen.
Kommentista mukava muisto jää, se pitkään mieltä lämmittää.
Kiitos Sinulle vierailustasi!